Miten se voi olla, kun minä olen edelleen 25-vuotias?
Taivalsin läpi tuulen ja tuiskun juhlimaan itselleni ehkä kaikkein merkityksellisintä ravintolaa Helsingissä.
Ensimmäinen työvuoroni Helmessä oli paikan viisivuotis-synttärijuhlat jo viisitoista vuotta sitten Lätsän ja Tarvosen kanssa alabaarissa. Olen ollut Helmessä blokkarina, tarjoilijana, baarimestarina ja ravintolapäällikkönä. Edelleen fiiliksen puolesta se on paras työpaikka mikä minulla on ikinä ollut.
Minut Helmeen värväsi Tara ja minä taas puolestani olen säätänyt sinne töihin kaikki lähimmät kaverini, niin Harrin kuin Sofiankin. Olen yhden pitkäaikaisen poikaystävän löytänyt Helmestä ja lujittanut suhteeni Mikaani Helmen baaritiskin takana, jossa olimme suhteen alkuvaiheessa molemmat töissä yhdessä. Olin Helmessä yhteensä kymmenen vuotta töissä toisten duunien ohella. Pitkään. Helmi on ollut iso osa elämääni.
Oltiin Taran kanssa aika fiiliksissä. Koko ajan tuli joku tuttu vastaan. Pelkkää halailemista, naurua ja tanssimista. Ja kyllä me vähän juotiinkin.
Kauheasti oli ihmisiä. Ja ihan mielettömästi tuttuja. Sekä vanhaa henkilökuntaa että asiakkaita. Trip to memory-lane kamaa.
Helmen pipopäät. Vanhaan henksukalustoon kuuluvat Mika ja Össe. Ja oli siellä myös Vito, Tare, Sami, Katia, Juha, Jyrki jajajajaja.....
Ruuassa jyräsi 1990-luvun Helmen klassikot. Hyviä ruokia kaikki, mutta haluan tässä nostaa esille Nakkimetsän. Aina hyvä. (Perunamuusia, johon pistetty pystyyn keitettyjä nakkeja. Suosittelen myös lapsille.) Toinen legendaarinen Helmi-annos on vihannesbroileri (tosin riisin kanssa) chilimajoneesilla. Annos jota kaikki Helsingin poket kävivät ennen vanhaan syömässä ennen työvuoroa.
Tataki-härkää söin 4 annosta. Aika paljon.
Kun on synttärit, pitää olla kakkua. Helmessä kakku oli aprikoosi- metsämarjaa. En ehtinyt edes maistaa kun oli niin paljon asiaa kaikille.
Osa juhlia oli (tietysti) Dj Kipe. Kukaan ei saa fiilistä ylös Helmessä niin kuin Kipe. Tanssin niin että niska on ihan kipeä.
Helmen takana on ollut alusta asti myös Mikko ja Jylppy, mutta paikan sydän on Jussi. Kiitos Jussi.
Helmi on paras paikka.
Kiitos kuvista ja tutuista naamoista! Helemessä on monen kinkerit vietetty, mm. ystävän hautajaiset ja mun 30:set vietittiin siellä (sun valvovan silmän alla), siitäkin jo 13 vuotta, vaikka tuntuu eiliseltä. Harmi, että nykyään sinne pääsee niin harvoin. Kerran vuodessa kuitenkin on hiihtokansana sinne pakko päästä!
VastaaPoistaSiellä oli ihanaa! Aika vaan kuluu niin nopeasti, (vaikka ei itse tunnu vanhenneen ollenkaan..hih) Ja kyllä tietysti SkiExpo-viikonloppu kuuluu joka vuosi perinteisiin!
VastaaPoista