Kahvilla Kulmassa

Kaikille on varmaan aika selvää, että rakastan kahvia. Hyvää kahvia. Ja kahviloita. 

Onneksi sain kutsun tutustumaan kahvitalo Pauligin Kulmaan, koska olisin mennyt sinne joka tapauksessa. Kahvitalon paikka on Kluuvin kauppakeskuksessa, Aleksin puolella. 

Kulma on kahvila, paahtimo ja kahvikoulutusmesta, kaikki samassa paikassa ja paketissa.  Lisäksi paikalta saa pullaa (tietysti), salaatteja, todella hyviä vegesänyjä ja muita herkkuja Pure Herolta. 

Kulman sijainti on hyvä; paljon liikennettä, yliopisto vieressä, turisteja ja muita kadulla ravaajia. Paikka on myös tarpeeksi iso, kaksikerroksinen, joten jos haluaa vähän omaa rauhaa, vaikka opiskella tai tehdä töitä, niin toisessä kerroksessa on tilaa siihen. Ja jos lastenvaunut ahdistaa, niin skiditkin oleskelee enemmän ekassa kerroksessa. 

Sisustus on kevyttä ja kurparia on käytetty paljon. Tykkään. Varsinkin näistä loosheista, jossa voi rauhassa olla. Samassa keerroksessa on myös katosta roikkuvia keinutuoleja, jotka olivat hauskan erilaisia (ja kehittivät kyllä vatsalihaksia, kun niissä istui).

Uusinta uutta näyttää isojen ja pienien paahtimoiden keskuudessa tämä "handbrewed" kahvi, joka siis suodatetaan kaataen kuumaa vettä käsin suodattaimen läpi. Näin kahvista tulee esille hienovaraisempia aromeja kuin suodatinlaitteella.

Juoksin paikalle suodaan aamujumpan ohjauksesta, joten minulla oli aivan hirveä nälkä. Onneksi oli tarjolla todella hyviä tuorepuuroja. Söin kolme.

Nämä vegesänyt veivät kielen. Söin neljä.

Paulig on uudistanut ilmettää radikaalisti ja tämä mustavalkoinen, symbolein elävöitetty ilme on kyllä hyvä. Pauligilaisilla on myös aiheeseen sopivat kaulakorut, Kelpaisi minullekin.

Tietysti saimme myös erikoiskahveja. Tässä black&white, joka uusi nimi nähtävästi jonkuntyyppiselle latelle. Hyvä oli. Olin onnellinen. Hyvä kahvi saa minussa aikaan euforisia tunteita.

PULLAA!!!

Kulma on kaikin puolin kiva paikka, Kaunis, ja monipuolinen valikoimaltaan. Lisäksi samassa paahdetaan kahvia, joten välillä siellä on huumaavan ihana kahvin tuoksu. Kahvikoulutuksia järjestetään toisessa kerroksessa, ikkunoilla eristetyssä tilassa, joten jos hyvä onni käy, voit katsella kun siellä opiskellaan kahvia.

Kandee siis käydä.

Ps. Kulmaa voi myös seurata Instassa jos kahvihommat kiinnostaa @pauligkulma

Tahnoja välipalaksi, iltapalaksi, täytteeksi - mihin vain

Postaus on tehty yhteistyössä Foodloverin(Indiedays ja Blogirinki) ja Ehrmannin maitorahkan kanssa. 

Yritän nykyään syödä vähän terveellisemmin kuin ennen. Suurin ongelma omassa syömisessäni on välipalat. Kaikki kaupasta saatava välipalakama on joko leipää tai makeaa. Ääh. Kun minun tekee mieli välipalaksi nimenomaan suolaista. Yritin pitkään syödä rahkaa ja marjoja, mutta ei, sekin on makeaa. Muuten rahka kyllä toimii ja pitkään söin sitä pelkästään näkkileivän päällä duunissa. Siihenkin kyllästyy, uskokaa pois.

Olen myös aina ollut erilaisten tahnojen ystävä, kun en kastikkeista perusta. Joten ruuan kuin ruuan kanssa, olen korvannut kastikkeet erikseen tarjottavilla tahnoilla. Tajusin hiljattain, että samoja tahnoja voi käyttää myös valipalaksi; Pakkaa vaan erikseen vihanneksia/leipää/näkkäriä ja erikseen rasiaan jotain namia, suolaista tahnaa. Voilá, välipalaongelma on selätetty.

Koska maitorahka on halpaa, hyvää ja täyttävää, välipalatahnat voi hyvin tehdä siitä. Maitorahka on myös niin neutraali aromiltaan, että siitä tulee hyvin erityyppisen makuisia tahnoja välipalaksi, niin ettei makuihin kyllästy.

Teimpä siis kolme erilaista tahnaa (kaksi hyvin säilyvää, ja yhden samana päivänä syötävän), joita voi ottaa mukaan työpaikalle tai syödä kotona välipalaksi. Seuraksi sopii erilaiset vihannekset dipattavaksi, tuore leipä, näkkäri, uuniperuna tai kanamuna.

Rahkana käytin Ehrmannin maitorahkaa ja laktoositonta maitorahkaa. Näissä rahkoissa maku on hieman kermaisempi kuin useissa muissa, joten ne sopivat hyvin tahnojen pohjaksi. Pidän myös siitä että näissä rahkoissa ei ole mitää lisättyä, ei proteiinijauhoa, ei lisäaineita eikä keinotekoisia makeutusaineita.

Aurinkokuivattutomaatti&kurpitsasiementahna

Noin 2 dl aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita, noin 1 dl kurpitsansiemeniä, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, mustapippuria

Paahda kurpitsansiemenet kuivalla pannulla ja murskaa niistä puolet. Aja tehosekoittimella aurinkokuivatut tomaatit tahnaksi. Sekoita murskatut kurpitsansiemenet ja aurinkokuivattutomaattitahna maitorahkaan ja mausta mustapippurilla. Sirottele loput siemenet syntyneen tahnan päälle.

Katkarapu&omenatahna

2 dl kuorittuja, sulatettuja ja valutettuja katkarapuja, 1 omena, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, 1 rkl sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria

Pieni katkaravut. Kuori ja pilko omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki rahkaan ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja valkopippurilla.

Kurpitsa&timjamitahna

1/3 myskikurpitsaa, 2 rkl öljyä, noin 1 dl timjaminlehtiä, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, suolaa ja mustapippuria,

Kuori, viipaloi,pyöräytä öljyssä ja paahda myskikurpitsa uunissa 200 asteessa hyvin pehmeäksi (voit paahtaa kokonaisen myskikurpitsan viipaleina ja syödä loput illalliseksi lisäkkeenä
). Anna jäähtyä ja muussaa haarukalla massaksi. Sekoita rahka ja timjaminlehdet yhteen kurpisamassan kanssa, Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Siinä ne on. Kolme erilaista tahnaa. Välipalaksi, iltapalaksi, täytteeksi, vierasvaraksi tai aamiaiseksikin. Hyvää, täyttävää ja ravitsevaa.

Yhteistyössä Ehrmann

Tuhti pubipiiras marraskuuhun

Nyt kun on jumalattoman kylmä näin unkarilaisen silmin, niin pitää syödä tuhtia ruokaa (jossa on pekonia).

Tässä piiraassa on kaikkea, mitä ruumis ja sielu kylmässä kaipaavat; juustoa, lihaa, pekonia ja murotaikinaa. Erityisen hyvin tämän seuraksi sopiikin perinteinen englantilainen bitteri. Sen takia nimesin koko piiraan pubipiiraaksi.

Pubipiiras on esittänyt yhtä pääosaa eräässä olutohjelma Kippiksen jaksoista, joten voit katsoa ohjeen ja piiraaseen sopivat oluet Kippiksen sivulta. Jos kiinnostaa, miten ohjelman vieraat tykkäsivät piiraasta ja mikä oluista valittiin parhaimmaksi juomasuositukseksi, niin kuuntele myös podcast. 

Sitten vaan kynttilät palamaan, pubipiirasta pöytään, niin kyllä tässä marraskuusta selvitään!

Me kaikki duunissa Olutexpossa

Tasan viikko sitten seisoin Kaapelitehtaalla Olutexpossa olut kädessäni valmiina kaatamaan toisiin laseihin. Töissä. Koko viikonlopun.

Lyhyesti duunin teemamessuilla oli; Brooklynin panimon olutta, Seed and Bean- suklaata, juustoja ja pähkinöitä. Safkat ja oluet sovitettu yhteen. (Brooklynin Sorachi Ace ja Seed and Beanin limemerisuolasuklaa on yhä ja aina paras paritus. Oi.  )

Sitten vaan duunikaverit osastolle ja maistattamaan.

Tätä ennen tietysti ollaan suunniteltu koko osasto, hankittu bisset ja safkat, katsottu miltä sen osaston pitäisi olutmerkin puolesta näyttää, hankittu sälää, roudattu paikalle kylmäkaapit ja pyydetty laiteasentajat hoitamaan hanaseinä. Mietitty t-paidat, pyydetty jengiä duuniin, hoidettu kulkuluvat ja rytmitetty työvuorot.  Eli tehty jo aika paljon kaikenlaista.

Mutta kun messut alkaa, se kaikki duuni unohtuu. Sitten vaan puhutaan, maistatetaan, tavataan uusia olutfaneja, kerrotaan oluista, hengataan muiden oluttyyppien kanssa ja tehdään olutkulttuuria tutuksi. Ja vaikka viikonloppu on pitkä aika, niin messuilla on niin kivaa, ettei koko homma edes tunnu työltä.

Onneksi sitä ehtii maistaa muidenkin panimoiden oluita. Fat Lizardin Conan Juice on hauska ja vielä parempi oli vadelmalla maustettu tuplaIPA, Raspy Mary. Juuri sopivan vadelmainen, mutta kuitenkin tunnistettava IPA. 

FatLizardin osastolla minussa kateutta aiheuttaa aina kuvassa oleva, hauskan ruosteinen hana. Se on hieno. 

Tiettyjen oluiden kohdalla olin jo etukäteen ihan fiiliksissä, että miten hyviä ne tulee olemaan. Kuvassa oleva oli yksi niistä, eikä se pettänyt odotuksia. Omnipollon ja Buxtonin Lemon Meringue Ice Cream Pie oli juuri niin kirpeä ja hyvä, kuin olin odottanutkin. Taattua #nellakintykkää - kamaa.

Diamond Beerin tiskin takana hymyili Juha, jonka "hedelmäsalaatti"(=hopinaattori, joka oli täynnä hedelmiä) -hanasta sai sitkuksista versiota Brewdogin IPAaa. Jees. 

Mallaskosken tiskillä oli muun lisäksi hyvänäköistä olutsälää. 

Mallaskosken Jyri oli läsnä messuilla siellä ja täällä. 

Mutta ei se Jyriä haitanut. Siinä olutmiehiä monestakin panimosta; Mikko Hiisiltä, Jani Juuren kellarista ja itse Jyri. 

Yksi odotetuista oluista oli myös Suomenlinnan Foil Hat. Lempioluitani. 

Sori Brewingin Raspberry Punch kuului myös fiilisteltäviin oluisiin. Tästä Joonaskin tykkäsi :) 

Vaikka maistoin lukemattoman määrän oluita, happamat jäivät muistiin parhaiten. Kuten tässä. 

Rodenbachin Alexander oli varmaan koko Olutexpon hehkutetuin olut. Minusta se oli kaiken kehun arvoinen. Vaikka en ehtinyt sitä juoda kuin lasillisen.

Vaaleita lagereita ja pilssejä ei paljoa messuilla ollut, mutta kyllähän välillä maistuu hyvä ja raikas väliolut kaiken maistelun keskellä. 

Energisin olutduunari koko messuilla oli Hiisin Hermanni. Iso peukku miehelle, joka vähillä yöunilla jaksoi tanssia ja puhua pulputtaa tiskillä kolme päivää putkeen. Mikakin tykkäsi. 

Humaloven miehillä oli hymy herkässä. 

Yksi syy miksi Olutexpossa on niin kiva olla töissä, on se ettei siellä ole taustamusiikkia, jolloin voi oikeasti keskustella kaikkien tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kaikilla on hymy herkässä ja hyvä fiilis. Niin kuin Jasulla, Jussilla ja Amandalla. 

Tänä vuonna Olutexpossa myös ruokapuoli oli täysin uudella tasolla. Bryggeri ja Il Birrificio huolehtivat että ruoka oli hyvää ja laadukasta. 

'

Yksi messujen mielenkiintoisimpia oluita oli Hopping Brewstersin Rurik Gruit. Maistakaa sitä tai muitakin tämän panimon gruitteja, jos eteen tulee. Gruit on mielenkiintoinen "muinais"olut, ja siitä kannattaa ehdottomasti kysyä lisää panimon Kimmolta, joka tietää sekä ylesesti oluesta että oluen alkuperästä todella paljon. 

Beer Huntersin tiskillä olutta tarjoilee jo toisen polven panimoravintolalainen. Muflonin Raparperi Sour oli raikas ja helpostijuotava. Samalla tiskillä oli yksi festarin erikoisimpia oluita, rakkolevää ja riisiä sisältävä ale. 

Ei meidän tiskiltäkään erikoisuuksia puuttunut. Joka päivä paikalle oli roudattu yllätyshana Brooklynilta; perjantaina raikas Defender West Coast IPA, lauantaina happaman kirpeä Bel Air Sour Ale ja sunnuntaina kaksi vuotta kypsynyt vahva quadtruppel, Quadracerstops. Oijoi. Lisäksi yksi lempioluitani, Local 1 oli päässyt messuilemaan. 

Lisähoukutuksena meillä oli tällä kertaa ilmielävä brooklyniläinen osastolla. (Thanks Joe for your effort)

Parasta kuitenkin meidänkin tiskillä oli oma jengi. Että Kippis vaan! 

Kiitos Olutexpolla todella hyvin järjestetyistä messuista, kanssaolutihmisille seurasta ja omalle jengille vaivasta. Amandalle erityiskiitos kaikesta. Ensi vuoteen! 

#lihatonlokakuu - kuulumiset ja kingi keittokirjasuositus

Kolmas #lihatonlokakuu meni ihan omalla painollaan. Nähtävästi olemme niin tottuneita tähän, etteivät skiditkään kauheasti vinkuneet, vaan syötiin hyvällä ruokahalulla kalaa, äyriäisiä, härkistä, papuja ja linssejä. Ei ollut edes vaikea keksiä ruokia.  Ensimmäistä kertaa, koko kuukauta ei edes huomannut.

Tämä kertoo ,miten vaivihkaa meidänkin lihansyöminen on vähentynyt. Muistan vielä ensimmäisen #lihatonlokakuu- ajan, silloin tuntui ylivoimiaselta jättää liha niin pitkäksi ajaksi pois. Ja nyt aika meni vaan, puff! Tästä on hyvä jatkaa omalla ruokafilosofiallani, että syömme lihaa harvemmin, mutta silloin parempaa - luomua, riistaa, muuten vähän ettisempää.  Kaverini oli Saksassa töissä broileriteurastamotehtaassa (hän kesti sitä kolme kuukautta) ja niiden juttujen jälkeen en pysty enää syömään broilerisuikaletta tai muuta tuollaista.

Joten #lihatonlokakuu tulee kyllä säilymään perheessämme. Kokonaan kasvissyöjäksi en vieläkään ala, koska rakastan pekonia, mutta pyrimme koko ajan vähentämään lihankäyttöä ja tekemään kasvisruuista vaan niin hyviä, että ne korvaavat lihan herkullisuuden skideille. Tässä hyvänä apuna on ollut Härkis, josta pyöräytinkin lasagnen kuukausi sitten. 

Sain lokakuussa käsiini ihana Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-keittokirjan,joka oli täynnän ihania haudutettuja liharuokia. Kiusaus oli suuri tehdä niitä, mutta onneksi kirjasta löytyi ihania reseptejä myös vegenä.

Eniten kiinnosti maukkaan oloinen sienipata, jota Mika tekikin viime kuussa metsäsienistä.

Valmiista ruuasta kuvaa ei sitten olekaan, koska olimme niin nälkäisiä, että söimme sen ilman kameran räpsintää.

Reseptiä en anna, vaan teidän täytyy mennä ostamaan tämä oiva Pataruokaa-kirja. Se on täynnä tähän vuodenaikaan sopivia, helppoja ja itsestään kypsyviä pataruokia, joista moni pääee myös meidän pöytäämme, nyt kun vegeajat ovat ohi.