Me kaikki duunissa Olutexpossa

Tasan viikko sitten seisoin Kaapelitehtaalla Olutexpossa olut kädessäni valmiina kaatamaan toisiin laseihin. Töissä. Koko viikonlopun.

Lyhyesti duunin teemamessuilla oli; Brooklynin panimon olutta, Seed and Bean- suklaata, juustoja ja pähkinöitä. Safkat ja oluet sovitettu yhteen. (Brooklynin Sorachi Ace ja Seed and Beanin limemerisuolasuklaa on yhä ja aina paras paritus. Oi.  )

Sitten vaan duunikaverit osastolle ja maistattamaan.

Tätä ennen tietysti ollaan suunniteltu koko osasto, hankittu bisset ja safkat, katsottu miltä sen osaston pitäisi olutmerkin puolesta näyttää, hankittu sälää, roudattu paikalle kylmäkaapit ja pyydetty laiteasentajat hoitamaan hanaseinä. Mietitty t-paidat, pyydetty jengiä duuniin, hoidettu kulkuluvat ja rytmitetty työvuorot.  Eli tehty jo aika paljon kaikenlaista.

Mutta kun messut alkaa, se kaikki duuni unohtuu. Sitten vaan puhutaan, maistatetaan, tavataan uusia olutfaneja, kerrotaan oluista, hengataan muiden oluttyyppien kanssa ja tehdään olutkulttuuria tutuksi. Ja vaikka viikonloppu on pitkä aika, niin messuilla on niin kivaa, ettei koko homma edes tunnu työltä.

Onneksi sitä ehtii maistaa muidenkin panimoiden oluita. Fat Lizardin Conan Juice on hauska ja vielä parempi oli vadelmalla maustettu tuplaIPA, Raspy Mary. Juuri sopivan vadelmainen, mutta kuitenkin tunnistettava IPA. 

FatLizardin osastolla minussa kateutta aiheuttaa aina kuvassa oleva, hauskan ruosteinen hana. Se on hieno. 

Tiettyjen oluiden kohdalla olin jo etukäteen ihan fiiliksissä, että miten hyviä ne tulee olemaan. Kuvassa oleva oli yksi niistä, eikä se pettänyt odotuksia. Omnipollon ja Buxtonin Lemon Meringue Ice Cream Pie oli juuri niin kirpeä ja hyvä, kuin olin odottanutkin. Taattua #nellakintykkää - kamaa.

Diamond Beerin tiskin takana hymyili Juha, jonka "hedelmäsalaatti"(=hopinaattori, joka oli täynnä hedelmiä) -hanasta sai sitkuksista versiota Brewdogin IPAaa. Jees. 

Mallaskosken tiskillä oli muun lisäksi hyvänäköistä olutsälää. 

Mallaskosken Jyri oli läsnä messuilla siellä ja täällä. 

Mutta ei se Jyriä haitanut. Siinä olutmiehiä monestakin panimosta; Mikko Hiisiltä, Jani Juuren kellarista ja itse Jyri. 

Yksi odotetuista oluista oli myös Suomenlinnan Foil Hat. Lempioluitani. 

Sori Brewingin Raspberry Punch kuului myös fiilisteltäviin oluisiin. Tästä Joonaskin tykkäsi :) 

Vaikka maistoin lukemattoman määrän oluita, happamat jäivät muistiin parhaiten. Kuten tässä. 

Rodenbachin Alexander oli varmaan koko Olutexpon hehkutetuin olut. Minusta se oli kaiken kehun arvoinen. Vaikka en ehtinyt sitä juoda kuin lasillisen.

Vaaleita lagereita ja pilssejä ei paljoa messuilla ollut, mutta kyllähän välillä maistuu hyvä ja raikas väliolut kaiken maistelun keskellä. 

Energisin olutduunari koko messuilla oli Hiisin Hermanni. Iso peukku miehelle, joka vähillä yöunilla jaksoi tanssia ja puhua pulputtaa tiskillä kolme päivää putkeen. Mikakin tykkäsi. 

Humaloven miehillä oli hymy herkässä. 

Yksi syy miksi Olutexpossa on niin kiva olla töissä, on se ettei siellä ole taustamusiikkia, jolloin voi oikeasti keskustella kaikkien tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kaikilla on hymy herkässä ja hyvä fiilis. Niin kuin Jasulla, Jussilla ja Amandalla. 

Tänä vuonna Olutexpossa myös ruokapuoli oli täysin uudella tasolla. Bryggeri ja Il Birrificio huolehtivat että ruoka oli hyvää ja laadukasta. 

'

Yksi messujen mielenkiintoisimpia oluita oli Hopping Brewstersin Rurik Gruit. Maistakaa sitä tai muitakin tämän panimon gruitteja, jos eteen tulee. Gruit on mielenkiintoinen "muinais"olut, ja siitä kannattaa ehdottomasti kysyä lisää panimon Kimmolta, joka tietää sekä ylesesti oluesta että oluen alkuperästä todella paljon. 

Beer Huntersin tiskillä olutta tarjoilee jo toisen polven panimoravintolalainen. Muflonin Raparperi Sour oli raikas ja helpostijuotava. Samalla tiskillä oli yksi festarin erikoisimpia oluita, rakkolevää ja riisiä sisältävä ale. 

Ei meidän tiskiltäkään erikoisuuksia puuttunut. Joka päivä paikalle oli roudattu yllätyshana Brooklynilta; perjantaina raikas Defender West Coast IPA, lauantaina happaman kirpeä Bel Air Sour Ale ja sunnuntaina kaksi vuotta kypsynyt vahva quadtruppel, Quadracerstops. Oijoi. Lisäksi yksi lempioluitani, Local 1 oli päässyt messuilemaan. 

Lisähoukutuksena meillä oli tällä kertaa ilmielävä brooklyniläinen osastolla. (Thanks Joe for your effort)

Parasta kuitenkin meidänkin tiskillä oli oma jengi. Että Kippis vaan! 

Kiitos Olutexpolla todella hyvin järjestetyistä messuista, kanssaolutihmisille seurasta ja omalle jengille vaivasta. Amandalle erityiskiitos kaikesta. Ensi vuoteen!