Aamiaisvohveleita ja kirjasuositus- Hanya Yanagihara Pieni Elämä

Ajattelin nyt pyhien kunniaksi ilahduttaa kahdella asialla, josta olen ollut onnellinen viime aikoina.

Ensimmäinen on vohvelit. Kaivoin syksyllä todella vanhan ja luultavasti hyvin paloturvallisesti arvelluttavan, entisen poikaystävän lapsuudenkodista 1980-luvulta peräisin olevan vohvelirautani kellarista ja siitä lähtien olemme lasten kanssa tehneet vohveleita joka toinen viikko. Tässä yksi aamiaissuosikeistani, nokkosvohvelit pekonin ja siirapin kanssa.

 

Omenanokkosvohvelit

3 dl maitoa, 2 kanamunaa, 2 dl omenamehua, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 tl suolaa, 1 rkl kuivattua nokkosta, 2 rkl sokeria, 50 g voita paistamiseen. Lisäksi 200 g pekonia siivuina, 200 g smetanaa, vaahterasiirappia

Sekoita taikinan ainekset ja anna turvota 15 minuuttia. Kuumenna vohvelirauta ja paista vohvelit voissa.

Levitä pekoni uunipellille leivinpaperin päälle. Laita kylmään uuniin ja laita lämpö 200 asteeseen. Pekonit kypsyvät noin 10 minuutissa. Tarjoile vohvelit kuumina pekonin, vaahterasiirapin ja smetanan kanssa.

Toinen asia, joka on tehnyt minut viime aikoina onnelliseksi on se, että olen löytänyt taas kirjojen lukemisen. Se oli pitkään hukassa. Kun lapset olivat pieniä, ei minulla ollut aikaa keskittyä pitkään mihinkään, kun kohta jo huudettiin apua tai passausta. Tuntui myös, etteivät aivot pystyneet ottamaan vastaan mitään ajattelua vaativaa. Luin siis vain lyhyiä dekkareita ja muita kirjoja, jotka pysyi ahmaisemaan ajattelematta mitään. Nyt kun lapset ovat jo koululaisia, olen taas valmis syventymään myös ajattelua vaativiin kirjoihin. Jipii.

Hanya Yanagiharan Pieni Elämä on kirja, joka on ihastuttanut, ahdistanut, ajattelettanut ja tullut uniin. Kirja kertoo neljästä miehestä, ystävyyksistä ja on samalla teos menneisyyden käsittelemisestä ja inhimillisen sietokyvyn rajoista. Tarina on kauhea, lohdutonkin, mutta silti se oli pakko lukea. Jätin kirjan jo monta kertaa kesken, mutta minun oli pakko palata sen pariin. Tätä kirjaa ajattelin paljon ja ajattelen yhä. Tämä kirja kannattaa lukea, vaikka se välillä tuntuu pahalta.

Loppuun yhteenvetona: Paista siis vohveleita ja ota hyvä kirja viereen. Syö kerrankin lukien samalla, se on ihanaa!