Kenellekään ei tule varmaan yllätyksenä, että rakastan syödä pitkään ja hartaasti hyvässä seurassa viikonloppuisin. Kotonakokkaus on ihanaa, mutta varsinkin sunnuntai-brunssi on mieluista viettää paikassa, missä ei itse tarvitse tiskata.
Pieni perheemme nauttii myös muiden seurasta, joten mielelläni käyn brunsseilemassa ystävien kanssa. Yksi vakio-ruokaystävistäni on Oimutsimutsi- Elsa, joka rakastaa itseni tavoin herkullista ja rentoa ruokaa. Saimme kutsun mennä testaamaan ravintola Latvan uusi sunnutaibrunssi ja riensimme heti paikalle.
Olin kuullut paljon hyvää ja kaunista Latvan Bloody Marysta ja koska RAKASTAN Bloody Maryja varsinkin brunssin yhteydessä, testasin heti yhden. Kannatti, se oli juuri niin hyvää kun on kehuttu.
Alkuun pöytään tuli paljon kaikenlaista syötävää, leikkeleitä, ceasar-salaattia (lempisalde!), tulisia katkarapuja, ihanaa tartaria ja arranchino-riisipalloja.
Omat lapseni ovat sillä lailla ihmeellisiä, että vaikka heidät on kasvatettu syömään periaatteessa samalla lailla, heidän ruokamakunsa on täysin vastakkainen.
Esikoinen maistaa kaikkea, nauttii erikoisista mauista, rakastaa kasviksia ja erilaisia ruuan tekstuureita ja on kiinnostunut kaikesta mikä liittyy ruokaan. Hän nautti alkupaloista kovasti.
Poikani suhtautuu kaikkeen uuteen ruokaan hieman epäillen. Hänen lempiruokaansa on liha ja hiilihydraatit, kaikki muu on vähän epäilyttävää. Hän söi alkuun vain riisipalloja. Tosin arvasin tämän jo etukäteen.
Me saimme myös istua Elsan kanssa rauhassa juomassa olutta ja juttelemassa aikuisten juttuja. Skidit ottivat ravintolan haltuun. En tiedä miten iloisia muut asiakkaat olivat, mutta eivät he onneksi kauheaa meteliä pitäneet. Kameralle oli tallentunut jonkin verran lasten seikkailuja....
Pääruokana oli reilusti lammasta, perunaa ja juureksia, joka maistui molemmille pojille. Hyvä että meille jäi yhtään. Tosin me olimme aika täynnä alkuruuista, joten ei se haitannut.
Välijuustot maistuivat oluen kera. Juokaa ihmiset olutta juustojen kanssa, se kannattaa.
Jälkkärivalikoimasta löytyi taas jokaiselle jotain. Olimme täynnä. (Vinkki, saman firman kivenheiton päässä sijaitsevan Ohranan Panimon stout on ihanaa suklaakakun kanssa.)
Viihdyimme pitkään pöydässä ja söimme kaiken mitä eteen tuotiin. Itse pidän tästä, että ei ole noutopöytää vaan ruuat tuodaan pöytään. Silloin ei tule otettua itse liikaa, ruuat ovat kauniita ja koko kokemus on jotenkin vaan ravintolamaisempi.
Ravintola Lavan ruokaa kiitän, sieltä löytyi kaikille jotain, oli niin hienostuneempia makuja kuin ronskimpaa safkaa ja ruoka oli myös riittävästi. Palvelu oli todella hyvää sekä huomaavaista ja uuden ravintola Latvan miljöö miellyttää silmää.
Munkkisaaren perhe siis suosittaa. Kiitos ravintola Latva brunssista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti