Mitä tapahtui vuonna 2017?

Tämä vuosi on ollut monella tavalla erilainen kuin 15 aiempaa vuotta. On sattunut hyviä asioita ja sitten niin surullisia, että edelleen sydämeen sattuu, kun ajattelee niitä.

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Tämän vuoden alussa aloitin uuden työuran free lancer-toimittajana, radiojuontajana, luennoitsijana ja markkinoijana.

On ollut aivan fantastista vuoden ajan työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa projekteissa ja omaa aikataulua noudattaen. Olen nauttinut työn puolesta koko vuodesta todella paljon, koska sain tehdä uutta ja erilaista, mitä aikaisemmin en pystynyt.

Tulin osaksi Olutpostin tiimiä, joka on ollut aivan mahtavaa. Tässä me juhlimme Olutpostin päätoimittajan Mariaanan kanssa Pro Gaalassa viime tammikuussa. On ollut ihanaa työskennellä eri tavalla oluen parissa. Olen saanut kirjoittaa oluesta niin Viinilehteen, Glorian Ruokaan ja Viiniin kuin Shakeriinkin.

Minulle ja lapsille hyvin läheinen ihminen sairastui hyvin vakavasti alkuvuodesta, joten suru, menettämisen pelko ja ahdistus oli läsnä elämässämme pitkälle syksyyn asti. Nyt näyttää että asiat ovat paremmin, mutta voin sanoa rehellisesti, että tämä on ollut minulle ja lapsille hyvin vaikea vuosi alusta asti. Onneksi pystyimme jakamaan kaikki tunteet myös lapsuusperheeni kanssa, ettemme jääneet täysin yksin.

Skidit ovat olleet mukanani ravintoloissa entistä enemmän. Yksi hieno kokemus oli, kun esikoiseni pääsi mukaan kälyni Marin kanssa kehittämään Rosterissa erityisesti lapsille suunnattua menuta osana HopLopin kampanjaa.  Käymme lasten kanssa koko ajan ravintoloissa, nyt kun he ovat jo isoja, niin se on ihanaa! 

Olimme lasten kanssa myös mukana Skidit Safkaa-tapahtumassa. Seuraava on ensi vuonna 20.1. Kannattaa laittaa kalenteriin. 

Työhuoneeni on kotona, koska rakastan kotiani Munkkisaaressa ja skidit ovat poissa kuitenkin suurimman osan päivää.  Söin niin paljon avokadoleipiä, että aloitin niiden varioimisen, katso vaikka!

Tein tänä vuonna samaan aikaan lihareseptin sekä Atrian Jauhelihakirjaan että vegaanireseptin Ivana Helsingin Animal Rights-julkaisuun. Ironista .)

Olen Suomen Baarimestarien ja Kannattajien Kerhon hallituksen jäsen ja tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni osallistumaan drinkkikisoihin. Ja heti ulkomailla, Ranskan Normandiassa. Huippubaarimestari Noora valmensi minua yhdessä yhdistyksen puheenjohtajan Jarkon kanssa. Oli jännittävää! On niin eri asia vääntää juomia baaritiskin takana kuin yleisön edessä.

Perheen tärkeys ja yhteiset juhlat ovat vain korostuneet tänä vuonna. Tässä juhlitaan veljenpoikani synttäreitä. Pyrimme kokoontumaan aina jokaisen synttäreille, pidämme toistemme seurasta. Äitienpäivänä pohdinkin näitä enemmän.

Huhtikuussa matkasin Calcados-kisamatkalle Ranskaan. Oli niin kaunista ja jännittävää. Olin ylpeä, koska vaikka en voittanut omaa sarjaani, niin sain parhaat tekniset pisteet. Kerran baarimestari, aina baarimestari!

Minut valittiin Olutliiton puheenjohtajaksi tänä vuonna. Se on tähän asti ollut kiinnosavaa, haasteellista, palkitsevaakin.

Kuva Sami Repo

Keväällä ilmestyi ensimmäinen ruokakirjani, Ihan Ulkona. Sitä oli ihana tehdä, mutta nyt en pysty edes selailemaan sitä, koska se edustaa jo mennyttä elämää, mikä ei takaisin tule. Sama tunne tulee tästä kymmenen vuoden profiilikuva-tarinasta.

Ihan Ulkona-kirja itsessään on mahtava ja edelleen olen sitä mieltä, että resepteistä tuli juuri sellaisia, mitä halusinkin. Kirja on nyt tarjouksessa, katso täältä!

Oluthommia on ollut monenlaisia, olen ollut töissä olutfestareilla, juontamassa ja luennoimassa, tiskin takana ja tietysti toimittajana kirjoittamassa olutfestareista. Oluen ympärillä pyörii elämä, monella lailla. Tässä hymyilevät Kaleva Brewingin pojat Tampereen SOPPissa.

Tein ensimmäisen viini ja ruokajuttuni resepteineen. Hauskaa ja erilaista.

Rakas olutohjelmani Kippis tuli takaisin Radio Helsingin aalloille pienen tauon jälkeen. Kesällä tehtiin yhteistyötä sipsifirman kanssa, joka oli niin hauskaa. Keksin joka viikolle oman sipsireseptin(löytyvät kun skrollailet alaspäin valikkoa).

Juhlimme juhannusta Misun mökillä. Sillä kokoonpanolla viimeistä kertaa. 

Kesäloman vietimme lasten kanssa Unkarissa landella, oli kuumaa, ihanaa, rentouttavaa ja onnellista. Uimme, retkeilimme, pelasimme korttia, hengailimme ja olimme yhdessä. Lasten isä ei päässyt, hän oli töissä.

Erosin. Se oli hyvin rankkaa. Sydänkipuilevana olen hoitanut kaikki eroon liittyvät asiat, lähteneen tavaroiden pakkaamista myöten.  Vaikeinta ikinä.

Nyt vietämme aikaa kahtena perheenä. Onneksi lapseni ovat jo isoja ja parasta on, kun saamme olla yhdessä. Vaikkakin välillä on ikävä pikkulapsiaikaa.

Tänä vuonna olen myös ymmärtänyt ystävien korvaamattoman arvon. Onneksi minulla on ystäviä, jotka auttavat niin käytännön asioiden kuin lohdutuksen tasollakin. Ilman perhettä ja ystäviä en olisi tästä puolesta vuodesta selvinnyt.

Hyvää terapiaa oli, että vietimme vähän erilaiset rapujuhlat Misun landella.

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Syvensimme syksyllä Elsan kanssa ystävyyttämme ja rupesimme tekemään podcasteja yhdessä Radio Helsinkiin. Tämä on ollut kovin mieleistä puuhaa ja olemme jo puhuneet vaikka mistä. Meidän tarinamme voi kuunnella ensimmäisestä jaksosta, missä puhutaan aikuisena ystävystymisestä. 

Aloitin oluenteon opiskelun uudelleen ja kirjoitan Olutpostiin Panimotyöläisen päiväkirjaa.
Olen nyt käynyt erilaisissa panimoissa ja jatkoa seuraa! Oluenteko on parasta.

Suomi 100-huumaan osallistuin kirjoittamalla itsenäisen Suomen juomatrendeistä.

Perheeseemme syntyi uusi jäsen. Tervetuloa!

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Teimme Elsan kanssa podcast-jakson mitä kaikkea Suomessa ja maailmalla tapahtui tänä vuonna.
Onhan siellä vaikka mitä alpakoista ja lonkeroista vuoden ravintoloihin.

Toivon, toivon todella että ensi vuosi on parempi kuin tämä. 

Tule 2018 ja ole minulle hyvä!