Ne lapset ja ravintolat

Lapset ja ravintolat. Tuntuu, että tämä aihe nousee nykyään säännöllisesti pintaan. Tästä on ärähtänyt niin Hanna Sumari, kuin melkein kaikki "lapselliset" bloggaajat. Aikaisemmin tänä vuonna tästä aiheesta oli puhetta jo uutisissakin, ja minäkin osallistuin keskusteluun sekä MTVn sivuilla että omassa blogissa. Pähkinänkuoressa osa jengistä on loukkaantuneita siitä, että lapset juoksee tai huutaa, ja toisaalta otetaan nokkiin, jos kanssaruokailija valittaa oman kullannupun huudosta tai käytöksestä. Jotenkin tuntuu, että tätä aihetta kärjistetään puolin ja toisin.

Siksi pakkohan tätä aihetta on käsitellä täälläkin.

Me käydään ravintoloissa todella paljon lasten kanssa. Olen itse käynyt pienestä asti, ja Unkarissa varsinkin se oli jo 1970-luvulla ihan normaalia, että ravintoloissa käytiin myöhäänkin lasten kera. Nykyään 7- ja 9-vuotiaat skidini ovatkin jo tottuneita ravintolakävijöitä, mutta se ei ole tullut helposti. Siihen on tarvittu aika paljon kärsivällisyyttä ja joustoa.

Vauvojen kanssa on vielä helppoa, ne pahimmillaan vain huutavat. Meillä ainakin on toiminut, että toinen vanhempi vaan lähti ulos huutavan vauvan kanssa ja toinen söi rauhassa. Meitä on auttanut varmaan myös se, että esikoisen huuto oli hyvin hiljaista (toisen sitten taas ei). Minusta vaikeimmat ajat ravintolakäymisen kanssa olivat, kun toinen lapsi oli uhmakas kolmevuotias ja toinen noin yksivuotias, aikaisin kävelemään oppinut ikiliikkuja. Muistan yhdenkin kerran, kun toinen halusi maata pöydällä ja toista juoksutettiin  ulkona, kun se ei pysynyt paikallaan. Minä söin sekasorron keskellä brunssia. Ja sitten läpsystä vaihto. Minulle tärkeintä on ollut se, ettemme häiritse liialti muita maksavia asiakkaita ja emme häiritse ravintolahenkilökunnan duunia. Joten en ole vaatinut lapsiltakaan liikoja;  jos lapsi on halunnut olla aterian ajan pöydän alla, niin on saanut olla, eihän se häiritse ketään.

Mutta. Kun tätä jaksaa hetken, palkinnoksi saa ravintoloihin tottuneet lapset, jotka ovat niitä tulevaisuuden ravintola-asiakkaita aikuisinakin. Koska minkä nuorena oppii, se vanhana taitaa. Itse pidän ravintolassa syömistä todella tärkeänä osana kulttuuria ja siksi olen aika paljon valmis taipumaan, että lapseni oppivat ravintolasyömiseen.  Lapsiperheiden ruokailu ravintoloissa turvaa myös ravintoloiden tulevaisuutta. Siksi ravintoloisijatkin pääsääntöisesti toivottavat lapsiperheet tervetulleiksi. 

Tässä lapset ravintolassa-keskustelussa kiteytyy minusta aika paljon ajan henkeä. Ei mietitä ratkaisuja, vaan ollaan raivokkaasti omaa mieltä ja taidokkain kielenkääntein sekä esimerkein kärjistetään vastapuolen toimintaa. Minusta tämän sijaan voisi miettiä, miten saa sekä lapsettoman että lapsellisen(hehe) ravintolakokemuksen mahdollisimman laadukkaaksi.

Omat vinkkini ovat tässä:

Lasten kanssa:
- Ravintolaan kannattaa mennä alkuviikosta ja alkuillasta. Silloin ruuat tulevat nopeammin, lapset eivät ole niin väsyneitä ja henkilökunnallakin on enemmän aikaa huomioida pienet asiakkaat.
- Ravintolassa voi syödä vaan pääruuan, jos lapset ovat pienempiä. Siellä ei silloin tarvitse viettää koko iltaa.
- Puuhapussi on hyvä olla olemassa. Meillä on sellainen, sisällä värikynät, lehtiöt, pelikortit, kirjat ja joskus se padikin. Afrikan Tähti-matkaversio toimii myös vähän isommilla lapsilla. Ei voi vaatia pieniä lapsia olemaan vaan paikallaan ilman huvitusta puolenkaan tunnin ajan. Isompien lasten kanssa voi keskustella, se toimii yllättävän hyvin.
- Pienille lapsille minulla oli aina omat eväät, koska ravintolan ruoka saattoi olla sellaista, ettei se uponnut (joojjoo, joidenkin lapset syö mitä vaan, ei meidän kullannuput). Eli karjalanpiirakat pelasti meilläkin monta iltaa. Aina kysyin ravintoloilta että onko tämä ok ja joka paikassa on ollut.
- Jos lapsi huutaa kurkku suorana, niin sen kanssa mennään sitten ulos ravintolasta. Se on vaan soveliasta. Samoin jos lapsi saa raivarin tai ei pysy paikallaan. Sitten vaan kivi-paperi-sakset, että kumpi aikuinen jää syömään ja kumpi lähtee ensimmäiseksi ulos. Ruuat voi hätätilanteessa myös pyytää mukaan.
- Ota ystäväperhe mukaan. Lapset viihtyvät paremmin, jos on toisia lapsia.
- Jos lapsi heittää ruokaa, kiellä HETI. Ja vie ulos, jos ei muu auta.
-  Kiellä juoksemasta ravintolassa, se on vaarallista. Tarjoilijat liikkuvat kuumien annosten kanssa, törmäys voi vahingoittaa lasta.
- Ole lapsen kanssa ravintolassa, jolloin hän oppii seurustelemaan. Älä ulkoista kasvatusta.
- Mieti myös ravintolan toisia asiakkaita. Se että on lapsia, ei tee kenestäkään tärkeämpää asiakasta. Voi olla että se harmistunut pari, jotka ruokailevat ilman lapsia, käyvät hyvin harvoin syömässä ulkona, joten heille ilta voi olla todella tärkeä.
- Anna puolihuolimattomien kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Jos et halua nähdä lapsia ravintolaruokailusi aikana:
- Yleensä kahdeksan jälkeen lapsiperheet ovat aika vähissä ravintoloissa.
- Jos lapset häiritsee, jos mahdollista, vaihda pöytää kauemmaksi.
- Fine dinigissa näkee vähemmän lapsiperheitä.
- On myös ravintoloita (kai), mihin ei oteta lapsiperheitä.
- Mieti, miten paljon humalaiset huutavat ravintoloissa, eikä kukaan ojenna niitä. Yritä siis suhtautua myötätuntoisesti, kukaan lapsi ei huuda tahallaan, vaan sillä on silloin joku hätä.

Näillä vinkeillä meillä on homma toiminut. 

Ps. Tästä aiheesta sekä kaikkea muuta ruokaa koskevaa puhuttiin eilen Yle Puheella.