Olen pienestä asti rakastanut oopperaa ja balettia. Isäni vei minut ensimmäisen kerran katsomaan Prissessa Ruususta kun olin kuusivuotias. Siitä lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt Suomen Kansallisoopperassa. Rakastan paikkaa ja sitä hillittyä juhlan tunnelmaa, mikä aina oopperassa on. Voi pukeutua vähän paremmin, jutella ja siemailla shampanjaa. Minijuhla, ikäänkuin.
Viime vuonna kuulin asian, joka sai minut kiintymään oopperaan vielä enemmän. Siellä on katolla mehiläispesä, jossa tuotetaan omaa hunajaa oopperan tarjoiluun. No onko vähän ihanaa.
Niimpä olin onneni kukkuloilla, kun pääsin maistamaan hunajaherkkuja Kansallisoopperan, sen tarjoilusta vastaavan Kanrestan ja sitä emännöivän ihanan Soupoperan Anuliinan kutsumana. Paikalla oli myös itse mehiläispesää pyörittävät yrittäjät ja Kanrestan kokit, jotka olivat luoneet vaikka mitä herkkuja hunajasta.
Tietysti paikalla oli myös Baking Instict-blogin Eleanora von Smöör, jonka blogissa on tapahtumasta varsin seikkaperäinen selostus.
Opperan hunaja oli kinuskista, vähän yrttimäistä ja juoksevaa. Juuri sopivaa. Maistelimme yltäkylläisesti hunajaherkkuja.
Makeiden ja suolaisten pikkupalojen, hunajasta, valkoisesta teestä ja cavasta tehdyn aperitiivijuoman lisäksi pääsimme katsomaan oopperan versiota Andrew Lloyd Webberin Oopperan Kummitus-musikaalista. Liput oli myyty loppuun jo etukäteen, joten en voi teitä kehoittaa mennä sitä katsomaan mutta menkää jos voitte; mutta esitys on henkeäsalpaava. Lavastus, esiintyjät. Kaikki. Oi ihmiset, menkää oopperaa, ottakaa lasi shampanjaa ja pieni herkku (oma suosikkini on edelleen Opera Afternoon Tea) ja juhlikaa!
Kiitos kutsusta Anuliina, Kanresta ja Kansallisooppera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti