Sain Atena Kustannukselta luettavaksi uuden oluen historiaa käsittelevän kirjan Kuohuvaa historiaa - Tarinoita tuopin takaa.
Kirja on ilmestynyt keväällä 2014 ja sen ovat kirjoittaneet Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen.
Luin kirjan Tukholmassa rentoina aamuina auringon paistaessa. Yksi parhaista tavoista keskittyä kirjaan.
Sanon suoraan, että vaikka luin kirjan kahteen kertaan, en tiedä mitä sanoisin siitä. Osasta pidin, osasta en. Tai pidin kokonaisuudesta ja pidin alusta, mutta loppua kohti kirja muuttuu vähän väkinäiseksi. Tosin, huomautan nyt myös, että olen itse historian maisteri, joten luen varmaan tätä vähän eri lailla kuin ihan jokamies.
Hyvää kirjassa oli alkuosa: Erittäin mielenkiintoiset tarinat luostarilaitoksen ja oluen yhteenlinkittymisestä, alankomaisista maalareista ja heidän olutkuvauksestaan maalauksissa, Martin Lutherista sekä Pietari Suuren osuudesta venäläisten oluenjuontiin. Carlsbergin historista kirjaan oli valittu panimo perustaja-isän ja pojan välinen välirikko, vaikka itse olisin ehkä kirjoittanut Carlsbergistä ja lager-hiivan syntymisen yhteydestä enemmän, koska se on vaikuttanut suuresti koko nykyaikaisen lager-oluen kehitykseen. Mutta tämä on pikkuseikka. Sandels oli myös mainittu, mutta koska Sandels-olut on vaan saanut nimensä monta sataa vuotta itse sotasankarin kuoleman jälkeen, ei se minusta selvästi liity itse sotasankariin. Tässä yhteydessä olisi itse kuvannut, millaista olutta se oli,mitä Sandels joi.
Duunin puolesta olisi tietysti ollut myös kiva, että Suomen ja koko pohjoismaiden vanhimman panimon, Sinebrychoffin historista olisi ollut jotain, mutta tähän olen itse jäävi sanomaan mitään, kun kyseisessä panimossa itse olen töissä. Tosin siksi myös tiedän, miten paljon siellä on mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana.
Kirja oli hyvin kirjoitettu, mikä ei ole yllätys, ovathan kirjoittajat oleet mukana kirjoittamassa Tieto Finlandian saanutta kirjaa Antiikin urheilu sekä kirjaa Hävityksen Historia. Pidin kirjan rennosta tyylistä ja lyhyistä luvuista, jossa aina kuvattiin tietty historiallinen tapahtuma ja sen kytkeytyminen olueen. Rakenne oli kirjassa siis hyvä. Joka luvun lopussa oli myös esitelty se tietty olut, joka liittyi luvun historialliseen tapahtumaan.
Välillä tuntui että kirjan jotkut luvut olivat vähän väkisin väännettyjä. Esimerkiksi Manneken Pis-patsaan historia oli vähän irrallinen oluesta, Guinnessin ja Irlannin pääministerin kytkös oli taas vähän päälleliimattu, juohan melkein koko kansa samaa mustaa kultaa. Viimeinen jalkapallo ja olutta koskeva luku oli minun mielestäni myös turha ja vähän tylsä.
Kokonaisuutena voin sanoa, että kirja kannattaa lukea, jos historia kiinnostaa. Se on helppolukuinen ja siitä saa erinomaisia yleistieto-murusia. Jos pitää vain oluesta, mutta ei historiasta, niin sitten kannattaa lukea jotain muuta....
Lisävinkkinä mainittakoon ,että jos joku haluaa järjestää kavereilleen tai oman olutkuppilansa asiakkailleen tietovisan, tästä kirjasta saa hyviä kysymyksiä pohdittavaksi. On tämä ikioman olutkirjanikin lähdeluettelossa.
Ja tietysti: Lukeminen kannattaa aina!
Kirjan lähetti Atena Kustannus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti