Syömässä ja juomassa Wienissä

Vietin kesällä viikonlopun Wienissä. Koska matkaseuranani oli Harri, koko homma kului syömisen ja juomisen merkeissä. Käveltiin joka paikkaan, että olisi taas nälkä ja jano. Metsästimme kivoja pienpanimoita, viinimestoja, täydellistä snitzeliä ja kivoja, rentoja ruokapaikkoja. Löysimme kaikkia!

Tunnelmia voi katsella jo täältä.  Pidin kaupungista kovasti ja palaan kyllä, lupaan sen.

Harri oli tehnyt tutkimusta perinteisistä kahviloista. Tässä niistä kuuluisin, Café Central Wien.  Jos joku on käynyt Budapestin New York Kávéház:ssa, niin tämä on melkein sama. Minä söin struudelin, joka oli ihana ja Harri valitsi mansikkakakun, joka oli kuvauksellisempi.

Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että näin vanhana budapestilaisena, kaikki perinteiset kahvilat olivat kuin kotikaupungissa olisin ollut. Joka oli samalla kyllä kiva tunne. Unkarin ja Itävallan kahvi- ja kahvilakulttuuri on maille yhteistä ja poikkeaa muista maista. Isoäitini käytti tunnelmasta termiä "sotienvälinen" tarkoittaen tietysti ensimmäistä ja toista maailmansotaa, ja tältä se tunnelma juuri tuntuu.

Löysimme Duran-nimisen sänybaarin Maria Hilfestrasselta. Ihan kuin DuranDuran.

Aivan ihana kahvila&kirja- ja levykauppa Phil. Kierrätyshuonekaluja, hipsteritunnelmaa ja kahvia. 

Kulahtaneen ihana (rakastan kulahtaneen ihanaa) Burg Ring, jossa joimme aperitiivit.  Hyvältä vaikutti myös ruokalista, mutta emme olleet vielä nälkäisiä, joten ruokailu jäi väliin. Kylmää valkoviiniä ja hauska spritz-tyylinen juoma, jossa rosékuoharia, verigreippimehua ja soodavettä. Oi.

Paljon näkyi joka paikassa näitä spritz-tyylisiä juomia, joista kuuluisin on tietysti Apero Spritz. Muita vaihtoehtoja oli vehnäolueen tehty spritz ja erilaisiin viineihin tehdyt juomat.

Ensimmäiset alkuruokienalkuruuat söimme 1516 The Brewing Company-nimisessä pienpanimoravintolassa. Popcornleivitetyt kanapalat olivat törkeän hyviä, samoin paistetut perunankuoret dippeineen. Ja menivät oluen kanssa.

Oluita maistelimme neljä erilaista, paikan vehnä oli aika perinteinen saksalaistyylinen vehnä (Harrin suosikkeja), IPA oli aika perushyvä myös. Maistoin inkiväärillä maustettua belgivehnää, mutta se oli vähän pettymys, inkivääri ei maistunut maussa yhtään. Oma suosikkini oli erinomainen gose, joka oli juuri niin suolaisen raikas kun gosen tulee olla.

Siitä oli hyvä vähän kävellä Volksgartenissa.

Kävimme Harrin työkavereiden suosittamassa Weinorgel-viinibaarissa, jossa oli hienot, vanhat mutta toimivat urut. Muuten mesta oli pieni, pimeä ja hauska. Viini oli kylmää ja seura hyvää.

Meillä ei ollut pöytävarausta mihinkään, koska ajattelimme että vedetään kerrankin "gowiththeflow"-tyylillä (yleensä kun matkustamme yhdessä, meillä on aina pöytävaraukset kunnossa). Halusimme kuitenkin kovasti päästä syömään hehkutettuun Skopik & Lohn- ravintolaan, joten menimme kärkkymään. Hovimestari ilmoitti jo meille, että paikka on täynnä, mutta kun olimme pää painuksissa lähdössä, niin yksi tarjoilijoista huikkasi kahden hengen vapautuvasta pöydästä. Jee!

Paikka on mielenkiintoinen sekoitus perinteistä valkoisen liinojen paikkaa, hienosti pukeutuvine jäykkine tarjoilijoineen ja modernia bistroa. Söimme alkuun tartarin, joka oli todella hyvää. Harrin snitzel oli oiva, kuten oma äyriäishässäkkänikin. Erityisen vaikuttunut olin siitä, että voi oli hienosti kääritty karkiksi paperiin.

Digestiivit joimme Motto am Fluss-baarissa Tonavan kanaalin päällä.  Suosittelen.

Asuimme hotellissa, jossa aamiainen ei kuulunut hintaan, joka oli tällä kertaa vain postiivista. Söimme aamiaista useammassa paikassa. Ensimmäinen paikkamme oli peruskahvila( jonka nimeä en muista), jossa  Harri otti tuollaisen peruswieniläisen kevyen herkun, kuivakakkupalan suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Minä otin laten.

Kävimme myös kasvis- ja trendipaikassa nimeltään Figar. Figar on itse asiassa pieni ketju, jolla on paikkoja ympäri Wieniä. Me kävimme Kirchengassella, joka on muutenkin hyvä ravintolakatu. Söin paikassa erinomaisen luomuomeletin, mehua ja Harrin egg benedict näytti myös hyvältä.  Tarjoilijamme oli hyvin kaunis ja ynseä, joka sopi paikan henkeen.

Luomuaamiaisen jälkeen on hyvä lähteä bisselle. Perinteisen oloinen 7Stern Bräu oli kesäisine terasseineen hauska aamupäiväpaikka, vaikkakin ruokalaistan kokeilu jäi taas pois, koska olimme juuri syöneet. Ruokalistan toki vilkaisimme, aika perinteistä bisseruokaa oli tarjolla. Oluet olivat hyviä, täynnä perinteitä nekin. Minä join hamppulagerin ja Harri vehnäoluen. Sopi tunnelmaan täydellisesti.

Vastapäätä bissepaikkaa on ihana sisustuspaikka Volta.

Toinen perinteinen kahvila Zum Schwarzen Kameel löytyi keskustasta, mutta tällä kertaa ei yhtään tehnyt mieli mitään, joten kävimme vaan vilkaisemassa.

Kävelimme myös kuuluisimman nakkikiskan ohi. Edelleenkään ei jaksanut syödä mitään.

Wieniä halkoo Tonava monelta osin, ja lähellä keskustaa on pieni kanava, jonka rannalla on lukematon määrä pieniä ravintoloita ja kahviloita. Oli kuuma ja vähän raukea olo, joten istuimme aurinkotuoleihin, nautimme iltapäiväjuoman ja torkuimme vähän.

Kanavarannalla oli myös kaupunkilaisten viljelylaatikoita, puistoja ja paljon vapaa-päivää viettäviä paikallisia.

Kävimme myös wieniläisessä erikoisuudessa, heuringerissä. Heuringerit ovat viinitupia, joiden takana on  viinitiloja. Luin jostain, että Wien on pääkaupunki, jonka alueella on maailman eniten viinitiloja.

Itse tämä alue, jossa heuringerit ovat, on ihana ja kuin oma kylänsä. Sinne oli niin helppo mennäkin. Kutosmetrolla pääsee helposti keskustasta edestakaisin ja tunnelma on aivan omalaatuisensa.

Viinituvat ovat toistensa vieressä, siitä voi valita. Me astuimme sisään Heuringer Sch'ubel-Aurin viinitupaan juuri kuin ukonilma alkoi ja vietimme siellä mukavat kolme tuntia viinilasillisten ja ison leikkelelautasen äärellä.

Yksi olutpaikka, mihin emme ehtineet, mutta jota on paljon kehuttu, on  Scrappy Craft Bier und Mehr-pubi. Tämä jää seuraavaan kertaan.

Seuraavan päivän ensimmäiseksi aamiaiseksi valitsimme taas perinteisen kahvilan, Cafe Sperl:n.  Hyvä oli. Sacherkakkua ja aprikoosipiirakkaa. Nam.

Jos käy Wienissä, kannattaa ehdottomasti mennä paikalliselle ruokatorille, Naschmarktille.  Ruokaa, mausteita, viinietikoita, etnistä safkaa ja raaka-aineita, hedelmiä, vihanneksia, saippuoita ja ruokamestoja. Oli vaikea valita, mitä ostaa.

Otimme oluet Naschmarktilla pienessä olutpaikassa. 

Sitten Harri otti makkaran ja oluen. Pitihän tuo kokea. 

Kävimme vielä vähän katselemassa paikkoja, ostelemassa Maria Hilferstrassella ja lounastamassa Europa Cafessa (kiva). Sen vieressä on aivan ihana vaatekauppa Kauf Dich Glüecklich (kauhea nimi vaan).

Hyvä reissu, suosittelen käymään!

Ps. Erityiskiitos vinkeistä Mikkosen Janille!