Mitä tapahtui vuonna 2017?

Tämä vuosi on ollut monella tavalla erilainen kuin 15 aiempaa vuotta. On sattunut hyviä asioita ja sitten niin surullisia, että edelleen sydämeen sattuu, kun ajattelee niitä.

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Tämän vuoden alussa aloitin uuden työuran free lancer-toimittajana, radiojuontajana, luennoitsijana ja markkinoijana.

On ollut aivan fantastista vuoden ajan työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa projekteissa ja omaa aikataulua noudattaen. Olen nauttinut työn puolesta koko vuodesta todella paljon, koska sain tehdä uutta ja erilaista, mitä aikaisemmin en pystynyt.

Tulin osaksi Olutpostin tiimiä, joka on ollut aivan mahtavaa. Tässä me juhlimme Olutpostin päätoimittajan Mariaanan kanssa Pro Gaalassa viime tammikuussa. On ollut ihanaa työskennellä eri tavalla oluen parissa. Olen saanut kirjoittaa oluesta niin Viinilehteen, Glorian Ruokaan ja Viiniin kuin Shakeriinkin.

Minulle ja lapsille hyvin läheinen ihminen sairastui hyvin vakavasti alkuvuodesta, joten suru, menettämisen pelko ja ahdistus oli läsnä elämässämme pitkälle syksyyn asti. Nyt näyttää että asiat ovat paremmin, mutta voin sanoa rehellisesti, että tämä on ollut minulle ja lapsille hyvin vaikea vuosi alusta asti. Onneksi pystyimme jakamaan kaikki tunteet myös lapsuusperheeni kanssa, ettemme jääneet täysin yksin.

Skidit ovat olleet mukanani ravintoloissa entistä enemmän. Yksi hieno kokemus oli, kun esikoiseni pääsi mukaan kälyni Marin kanssa kehittämään Rosterissa erityisesti lapsille suunnattua menuta osana HopLopin kampanjaa.  Käymme lasten kanssa koko ajan ravintoloissa, nyt kun he ovat jo isoja, niin se on ihanaa! 

Olimme lasten kanssa myös mukana Skidit Safkaa-tapahtumassa. Seuraava on ensi vuonna 20.1. Kannattaa laittaa kalenteriin. 

Työhuoneeni on kotona, koska rakastan kotiani Munkkisaaressa ja skidit ovat poissa kuitenkin suurimman osan päivää.  Söin niin paljon avokadoleipiä, että aloitin niiden varioimisen, katso vaikka!

Tein tänä vuonna samaan aikaan lihareseptin sekä Atrian Jauhelihakirjaan että vegaanireseptin Ivana Helsingin Animal Rights-julkaisuun. Ironista .)

Olen Suomen Baarimestarien ja Kannattajien Kerhon hallituksen jäsen ja tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni osallistumaan drinkkikisoihin. Ja heti ulkomailla, Ranskan Normandiassa. Huippubaarimestari Noora valmensi minua yhdessä yhdistyksen puheenjohtajan Jarkon kanssa. Oli jännittävää! On niin eri asia vääntää juomia baaritiskin takana kuin yleisön edessä.

Perheen tärkeys ja yhteiset juhlat ovat vain korostuneet tänä vuonna. Tässä juhlitaan veljenpoikani synttäreitä. Pyrimme kokoontumaan aina jokaisen synttäreille, pidämme toistemme seurasta. Äitienpäivänä pohdinkin näitä enemmän.

Huhtikuussa matkasin Calcados-kisamatkalle Ranskaan. Oli niin kaunista ja jännittävää. Olin ylpeä, koska vaikka en voittanut omaa sarjaani, niin sain parhaat tekniset pisteet. Kerran baarimestari, aina baarimestari!

Minut valittiin Olutliiton puheenjohtajaksi tänä vuonna. Se on tähän asti ollut kiinnosavaa, haasteellista, palkitsevaakin.

Kuva Sami Repo

Keväällä ilmestyi ensimmäinen ruokakirjani, Ihan Ulkona. Sitä oli ihana tehdä, mutta nyt en pysty edes selailemaan sitä, koska se edustaa jo mennyttä elämää, mikä ei takaisin tule. Sama tunne tulee tästä kymmenen vuoden profiilikuva-tarinasta.

Ihan Ulkona-kirja itsessään on mahtava ja edelleen olen sitä mieltä, että resepteistä tuli juuri sellaisia, mitä halusinkin. Kirja on nyt tarjouksessa, katso täältä!

Oluthommia on ollut monenlaisia, olen ollut töissä olutfestareilla, juontamassa ja luennoimassa, tiskin takana ja tietysti toimittajana kirjoittamassa olutfestareista. Oluen ympärillä pyörii elämä, monella lailla. Tässä hymyilevät Kaleva Brewingin pojat Tampereen SOPPissa.

Tein ensimmäisen viini ja ruokajuttuni resepteineen. Hauskaa ja erilaista.

Rakas olutohjelmani Kippis tuli takaisin Radio Helsingin aalloille pienen tauon jälkeen. Kesällä tehtiin yhteistyötä sipsifirman kanssa, joka oli niin hauskaa. Keksin joka viikolle oman sipsireseptin(löytyvät kun skrollailet alaspäin valikkoa).

Juhlimme juhannusta Misun mökillä. Sillä kokoonpanolla viimeistä kertaa. 

Kesäloman vietimme lasten kanssa Unkarissa landella, oli kuumaa, ihanaa, rentouttavaa ja onnellista. Uimme, retkeilimme, pelasimme korttia, hengailimme ja olimme yhdessä. Lasten isä ei päässyt, hän oli töissä.

Erosin. Se oli hyvin rankkaa. Sydänkipuilevana olen hoitanut kaikki eroon liittyvät asiat, lähteneen tavaroiden pakkaamista myöten.  Vaikeinta ikinä.

Nyt vietämme aikaa kahtena perheenä. Onneksi lapseni ovat jo isoja ja parasta on, kun saamme olla yhdessä. Vaikkakin välillä on ikävä pikkulapsiaikaa.

Tänä vuonna olen myös ymmärtänyt ystävien korvaamattoman arvon. Onneksi minulla on ystäviä, jotka auttavat niin käytännön asioiden kuin lohdutuksen tasollakin. Ilman perhettä ja ystäviä en olisi tästä puolesta vuodesta selvinnyt.

Hyvää terapiaa oli, että vietimme vähän erilaiset rapujuhlat Misun landella.

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Syvensimme syksyllä Elsan kanssa ystävyyttämme ja rupesimme tekemään podcasteja yhdessä Radio Helsinkiin. Tämä on ollut kovin mieleistä puuhaa ja olemme jo puhuneet vaikka mistä. Meidän tarinamme voi kuunnella ensimmäisestä jaksosta, missä puhutaan aikuisena ystävystymisestä. 

Aloitin oluenteon opiskelun uudelleen ja kirjoitan Olutpostiin Panimotyöläisen päiväkirjaa.
Olen nyt käynyt erilaisissa panimoissa ja jatkoa seuraa! Oluenteko on parasta.

Suomi 100-huumaan osallistuin kirjoittamalla itsenäisen Suomen juomatrendeistä.

Perheeseemme syntyi uusi jäsen. Tervetuloa!

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Teimme Elsan kanssa podcast-jakson mitä kaikkea Suomessa ja maailmalla tapahtui tänä vuonna.
Onhan siellä vaikka mitä alpakoista ja lonkeroista vuoden ravintoloihin.

Toivon, toivon todella että ensi vuosi on parempi kuin tämä. 

Tule 2018 ja ole minulle hyvä!

Mitä kuuntelen? - Lempipodcastini

Olen nyt tänä vuonna kilahtanut podcasteihin. Ennen pidin niitä vähän hassuna (tyyliin miksi kuuntelisin jotain peruspuhehölinää) mutta nyt olen kääntänyt takkini. Ja saahan takkiaan kääntää, jos on hyvä syy.

Ajattelin listata lempipodcastejani, ne kun ovat luureissani joka päivä. Huomasin Spotifystä, että musiikinkuunteluni on vähentynyt huomattavasti, koska nyt kuuntelen puhetta mieluummin.

Osasyy podcasteihin siirtymiseen on se, että olen huomannut oppivani kaikenlaista hyvin helposti kuuntelemalla. Esimerkiksi seuraavat tiedonjyvät ovat podcastien ansiota: Mussolini oli hygieniafriikki eikä kätellyt ihmisiä.  Jos pidät verisistä kauhuelokuvista, olet sinut sadomasokistisen puolesi kanssa. Kansa "frankit" on tarkoittanut aluksi vaan vapaita miehiä. Viimeinen Tsekkoslovakian presidentti Václav Havel on ollut panimossa töissä.

Toinen syy podcasien kuunteluun on se, että olen nyt syksyllä ollut hyvin onneton, ja huomasin että musiikki herkistää niin, että välillä tekee mieli itkeä raitiovaunussa. Siä en halua tehdä, joten on helpompaa kuunnella puhetta ja keskittyä siihen.

Tässä ovat listattuna omat suosikkipodcastini. Ne ovat suomenkielisiä, koska rakastan suomenkieltä ja pidän sen soljuvuudesta. Olen huomannut, että monet lempipodcastini ovat Ylen tuotantoa, pidän niiden asiallisuudesta.

Noin Viikon Radio on Noin Viikon Uutisten(jota rakastan) juontajan Jukka Lindstömin vetämä podcast, jossa tunnin ajan haastatellaan ihmisiä. Olen kuunnellut vain koomikkojen haastattelut, mutta ne ovat hyviä. Aivan paras on Antti Holman haastattelu, sitä voi kuunnella monta kertaa.

Pahan Ytimessä on vaikuttava podcast-sarja pahuudesta. Varsinkin Ihmismieli-jakso tuli painajaisiin. Pahuutta ymmärtää hieman enemmän sarjan kuuntelun jälkeen.

Radio Sodoma on paras kaikista podcasteista. Kymmenen minuutin jaksoja mukaradiosta Antti Holman esittäessä kaikki hahmot. Tämä on sellaista, että nauran ääneen kymmenenkin kuuntelukerran jälkeen. Holma kumoaa näin myös tavan, että podcast on kahden miehen puhumista rinnakkain tunnin ajan.

Länsimaisen sivistyksen lyhyt historia on kansantajuinen tapa ymmärtää lempiainettani historiaa paremmin. Varsinkin alun historia-jaksot ovat aivan mahtavia. Omat väikkäriohjelmaproffani esiintyvät maailmansota- ja kylmä sota-jaksoissa.

12 Diktaattoria on sukellus maailman julmimpina pidettyjen ihmisten mieliin. Tätä kuunnellessa mietityttää ihmisen pahuus ja toisaalta ne seikat jotka johtavat pahuuteen. Podcastit eivät ole kuitenkaan liian raskaita, niissä on myös paljon kuivaa huumoria.

Unelmaduunarit on podcast duuneista ja niiden tekijöistä. Podcastissa mietitään miten työ on mieleistä ja vieraina lukematon määrä unelmaduunejaan tekeviä ammattilaisia. Hyvä podcast minulle, joka vieläkin mietin mitä teen isona.

Suomen Paras Podcast on rehellisesti hauska. Siinä mennään joka kerta eri kohteeseen ja vapaasti hölistään asioista.

Juoppohullun Päiväkirjaa luin ensimmäisen kerran kun sitä levitettiin vielä pieninä palasina sähköpostilla. Sittemmin se on julkaistu kirjana, mutta parhaiten se minusa toimii näin kuunnellessa. Ennen se oli minusta hauskaa, nyt se on myös surullinen. 

Muuttoliike on podcast kaupungista. Rakastan kaupunkejä, ne ovat minun metsäni. Pocastissa puhutaan kaupungin kehittymisestä, lähiöistä ja kaikesta mitä kaupunkia koskee.

Ja sitten on tieysti oma podcastimme Elsan ja Anikon Kupla. Kuuntelen joka jakson äänityksen jälkeen, ja pidän siitä itse. Olemme käsitelleet niin ravintoloita, rakkautta, ystävyyttä, työtä kuin juhlapyhiäkin. Uusin jaksomme summaa koko vuoden, kuuntele tästä. 

Etsin myös koko ajan uusia kivoja podcasteja. Niitä saa ehdottaa! 

Joulun parhaat - kaikki vinkit mitä jouluusi tarvitset

Kokoan vuosittain blogiin hyväksi havaitut jouluvinkit. Tässä on taas vähän uutta, vanhaa ja lainattua. Nyt ehtii vielä valmistautua jouluun kunnolla, onhan tässä vielä viikko aikaa...

Joulun lahjavinkiksi on erinomainen Pien-olutkaupan lahjapaketti. Kuusi erilaista pienpanimo-olutta, maisteltavaksi joulunaikaan. Kaverille, puolisolle, isälle tai porukalle.

Kirjalahjoina voin suositella juomista kiinnostuneille Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin MadSpirittiä. Tämä käy myös niille, joilla on aina superdagenefter, kirjassa on siihenkin paljon vinkkejä. Olutihmisille Mikko Salmen Olut!-kirja on hyvä uutuus ja löytyy sitä minun Niin Monta Olutta-kirjaanikin vielä.

Vanhemmalle sukupolvelle tai muuten vaan viinan historiasta kiinnostuneelle suosittelen lahjaksi Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin Viinalla terästetty sota.  Historiasta kiinnostuneelle taas Perttu Immosen Suomen Rahvaan Historia, joka on kolmen perheen mikrohistoriaa, josta muodostuu suurempi ajankuva. 

Kokkaamisesta kiinnostuneille koululaisille kannattaa hankkia Risto Räppääjä kauhan varressa, siitä on meillä monta reseptiä esikoinen tehnyt jo, ystäväperheelle arkiruoka-kirjaksi Jauhelihakirja. Kasvisruuan rakastajalle hyvä kirjalahja on Hanna Hurtan Kasvis. 

Kaunokirjallisuuden ystäville suosittelen Hanya Yanagiharan Pieni Elämä, aivan uskomaton kirja, joka on samalla kepeä ja hirvittävä.

Viime vuoden lahjavinkeistä suurin osa on myös edelleen ajankohtaisia.

Joulun naposteluun tässä pari helppoa vegaanireseptiä.  Vegaaninen thaipesto juuressipseillä ja maapähkinä&merisuolataatelit.

Valmistuvat hetkessä ja menevät hyvän oluen kanssa mitenpäin vain. 

Vegaaninen thaipesto

1 pnt basilikaa, 1 pnt korianteria, sormisuolaa, 1 dl pinjansiemeniä/auringonkukansiemeniä, 1 appelsiinin mehu, hyvää oliiviöljyä, 2-3 rkl ravintohiivahiutaleita, mustapippuria

Pyöräytä pestoksi sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää suolaa maun mukaan lisää. Osta valmiita juures- tai perunasipsejä ja dippaile menemään. Olueksi sopii vaikka mukavan rustiikki saison.

Maapähkinävoi&merisuolataatelit

1 pussi pehmeitä taateleita, karkeaa maapähkinävoita, merisuolaa

Halkaise taatelit,  laita väliin maapähkinävoita ja sirottele päälle merisuolaa. Jos haluat mukaan suklaanmakua, sekoita ennen täyttöä maapähkinävoihin raakakaakaojauhetta ja kaakaovoita(2 dl maapähkinävoi, noin 1/2 rkl raakakaakaojauhe, ja 2 rkl kaakaovoi). Juomaksi käy hyvin paahteisen tuhti imperial stout.

Samalla kun valmistautuu jouluun, voi kuunnella podcast-sarjamme Elsan ja Anikon Kuplan jouluspessun, jossa lauletaan(hyvin epävireisesti) joululauluja,selätetään joulustressi ja kerrotaan, miksi ei kannata tehdä joulusiivousta. Minä avaan unkarilaisia joulutapoja ja Elsa kertoo miten he viettävät joulua. Käymme läpi mitä tarhanopelle kannattaa ostaa lahjaksi, mikä on joululeffa ja miten jouluna käytetään alkoholia. Lisäksi löytyy joulun ihme! Podcastista löytyy vähän erilainen joulusoittolista.

Ja lopuksi iso kasa joulun ruoka- ja juomavinkkejä olkaas hyvät! 

Hannan Soppaan tein viime vuonna joulun olutsuositukset ja jouluisia seurusteluruokia 

Maukas siideriglögi perinteisen vaihtoehdoksi

Jouluinen toscakakku

Alkuruuaksi sopiva sisäfilesalaatti luumuvinegretellä

Moderni versio suomalaisesta joulusta ja olutsuositukset

Pistaasiporterkuorrutettua paahtopaistia joulupöytään

Joululeipä

Joulutryffelit

Unkarilainen joulukalkkuna

Joulun kalapöytä

Unkarilainen luumupiiras

Paras pipariresepti ja muuta jouluvinkkiä

Joulun vaahterasiirappisuklaakakku

Hyvää joulunodotusta!

Top 5 ravintolaani ja ravintolaärsytystä

Olen ollut huomattavan osan elämääni ravintolassa töissä ja edelleen koen ravintola-ihmiset eniten omiksi ihmisiksini. Jännää myös on, että kun tutustun uusiin ihmisiin, usein pidän eniten niistä joilla paljastuu olevan ravintola-menneisyyttä. Kuten Elsa. Hm. 

Kuva Antti Rastivo

Ravintolassa on paljon asioita, mitkä tuntuvat ärsyttävän ihmisiä. Olemme viime vuosina lukeneet niin imetys- kuin vesilasikohuista ja välillä nostetaan ravintolakäytöksen muitakin helmiä mediaan. Kävimme podcast-sarjassamme Elsan ja Anikon Kupla läpi mikä kaikki ärsyttää ravintolassa. Keräsin tähän podcastiin materiaalia kyselemällä niin somessa kuin livenäkin kaikilta jotka ravintolassa käyvät. Kyytiä saivat niin tuolit, koirat, lapset kuin aikuisetkin.

Koska olen aina ravintolahenkilökunnan puolella, tein gallupin myös ammattilaisten mielipiteistä, mikä heitä ärsyttää ravintola-asiakkaissa. Kuuntele podcastista, mitä mieltä ammattilaiset ovat lapsista, koirista ja ihmisten käytöksestä. Samalla opit, mitä ravintolassa ei kannata tehdä.

Koska rakastan ravintoloita, käyn niissä usein ja jätän suuren osan palkkaani niihin, haluan lopuksi listata lempiravintolani.  Käyn ravintolassa osaksi siksi, että sitten vältän arjen ruuanlaiton. Osaksi taas siksi, että rakastan hyvää kahvia, drinkkejä, palvelua, kaunista miljöötä ja sitä että kaikki tuodaan pöytään.

Kaikissa lempiravintoloissani suurin osa viehätystä onkin hyvä palvelu. Se on tärkein. Kun katson omaa listaani, huomaan että sijainti on toinen. Käyn 90%sti ravintolassa lasteni kanssa ja siksi tulee käytyä paikoissa,joka ovat lähellä kotiamme Munkkisaaressa.

Tässä siis, voilá,  top 5 ravintolaani (ei missään järjestyksessä).

Ravintola Ani, Telakkakatu

Ravintola Anissa emme käy ikinä syömässä, mutta tilaamme lasten kanssa sieltä säännölisen epäsäännöllisesi kotiin ruokaa. Paikan mezelajitelmasta riittää kolmelle iltaruuaksi ja seuraavan päivän ruuaksikin. Soitan aina ennen hakua, ja ravintolassa ollaan aina ystävällisiä ja handlataan pyytämämme muutokset. Ruoka on hyvää ja monipuolista.

Bier-Bier, Erottaja

Bissepaikka, johon menen usein pienessä ja isossakin seurassa. Paikasta löytyy aina uutta olutmaistettavaa ja henkilökunnan tietotaito on oluessa tasolla, johon ei moni pääse. Lisäksi paikassa on historian havinaa, olen käynyt siellä jo kun se oli Hesarin toimisto. 

Brewdog, Viiskulma

Nellan ja koiransa Paavon tapaamispaikka, jossa myös skidit viihtyvät(siellä on peliautomaatti). Olutta saa deseittäin ja aina löytyy uutta maistettavaa. Baari on Nellanlinnan ja Munkkisaaren puolivälissä, joten erittäin hyvä sijainti takaa myös jatkuvan vierailun. Ihana henkilökunta ja parhaat vuohenjuustopopcornit. 

Ravintola Primula, Viiskulma

Usein Brewdogista matkamme jatkuu pizzalle Primulaan. Pidän paikan rennosta meiningistä ja ruokalistan monipuolisuudesta, tosin syömme kuitenkin aina pizzat, jotka ovat suosikkimme. Ruoka tulee kohtuullisen nopeasti ja on hyvää. 

BasBas, Telakkakatu

Paikka, joka on niin lähellä että sinne voi mennä pyjamassa. Tiskiltä saa aina ruokaa ja juomaa, samalla pääsee juttelemaan henkilökunnan kanssa. Rakastan tartaria ja viinisuosituksia.

Bubling under: Ravintola Jura, Moko Market, Sori Taproom ja Brooklyn Cafe.

Ps. Katso myös Elsan top 5 ravintolaa! 

Perheestä, suhteista ja muusta tärkeästä

Eilen istuessani ison unkarilaisen perheeni kanssa päivällisellä jäin miettimään, miten kaikenlaisia ihmisuhteita sanaan perhe kiteytyy ja miten erilailla ihmiset arvottavat ja määrittävät perheen.

Minulle perhe on ollut aina tärkeä ja läheinen. Niin lapsuusperhe kuin itse perustettu perhe. Lapsuuteni oli onnellinen ja perheeni hyvin läheinen toisilleen. Tämä läheisyys näkyy vieläkin. Emme niinkään toistele rakastavamme toisiamme, koska se ei ole tarpeen vaan itsestään selvää, mutta vietämme aikaa paljon keskenämme(kaikki kesälomatkin) välillä vaihtelevinkin kokoonpanoin ja autamme toisiamme miten pystymme. Välillä tietysti kiistelemme ja arvostelemme toisiamme, mutta se kuuluu asiaan, kun olet tarpeeksi läheinen toiselle. Onnea on, että molemmat veljeni ovat valinneet kumppanin samantyyppisistä perheistä, joten kahden kälyn lisäksi olemme päässeet myös sisälle kahteen läheiseen perheeseen.  Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että kaikille perhe ei ole niin tärkeä ja kaikki perheenjäsenet eivät ole läheisiä toisilleen. Silti itse uskon, että hyvä perhe on nimenomaan voimavara, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.Ymmärrän toki, etteivät kaikki perheet ole hyviä perheitä,vaan osassa ongelmat ovat isoja. Onneksi minulla ei ole niin.

Yksi tärkeä osa perhettä minulle on sisaruussuhde. Se on monelle elämän pisin ihmissuhde ja toivottavasti minulle myös. Kahden veljen isosiskona voin sanoa, että onnellinen lapsuus on pitkälti myös sitä, että on aina ollut leikkikavereita kotona ja on voinut aina luottaa, että yhdessä hoidamme asiat, vaikka välillä on riidelty kovastikin. Kun toisen kanssa on ollut sama kaveripiiri ja toinen on taas hieman nuorempana hengaillut matkassa, meille on myös tullut toistemme kaverit hyvin tutuksi, ja sitä kautta saa omaakin kaveripiiriä laajemmaksi. Vietämme veljiemme kanssa yhteisiä juhlia myös ilman edellistä sukupolvea ja meillä on oma huumorintaju, joka sisältää lainauksia mm.  Spies Like Us-leffasta, osaamme ulkoa Star Wars-kohtauksia ja jaamme yhteisen rakkauden Van Damme-elokuviin. Tiedän, että voin aina tukeutua veljiini ja he minuun, niin isoa asiaa ei ole, ettemmekö voisi sitä yhdessä handlata. Toivon hartaasti, että omien lasteni sisaruussuhde säilyy yhtä läheisenä kuin minun veljieni kanssa.

Perheeseen kuuluu myös suhde omiin vanhempiin ja varsinkin sen kehittyminen kasvaessa. Minulla on äiti ja jo edesmennyt isä, joiden ansiosta elin hyvän lapsuuden ja nuoruuden, sain rautaisen itsetunnon ja tunteen, että voin tehdä mitä tahansa ja onnistua.  Kun kasvaa, huomaa että joidenkin lapsi-vanhemmuussuhde kehittyy kasvamisen myötä, toisten suhde jää taas sinne lapsi-aikuinentasolle. Tämän suhteen kehittyminen on minusta nimenomaan vanhemmista kiinni, koska kasvava nuori on ehdottomampi ja lähtevämpi osapuoli. Voin sanoa, että oma äitini on sekä lapsena että nyt tehnyt kaiken, että suhteemme kehittyisi. Vietän edelleen paljon aikaa äitini kanssa ja toivon saavani viettää vielä pitkään. Haluan siirtää eteenpäin omien vanhempieni mallin perheeseen, sen että lapseni oppivat miten kaikki on mahdollista, miten perhe on oman jaksamisen kannalta tärkeä, ja sen miten kotiin saa aina tulla, vaikka on tapahtunut mitä. Näin meilläkin oli (koko myrskyisän teini-iän aikanakin).  Teemme lasten kanssa paljon asioita yhdessä, juttelemme joka ilta ja nukutan heitä edelleen kädestä pitäen, koska haluan että yhteys säilyy. Uskon juttelun ja kosketuksen voimaan lasten kanssa.

Sitten on tietysti se parisuhde, joka on jokaisen perheen kulmakivi. Parisuhdehan muodostaa perheen. Itse en pitkään miettinyt edes perheen perustamista, vaan vasta kun tapasin oikean henkilön. Perheenperustamishalu ja vauvakuume tulivatkin silloin vahvana ja olin varma, että tässä on meidän perheemme. Kahden lapsen jälkeen tuli vielä yhteinen työtavoitekin. Tunsin, että olemme hitsautuneet perheenä yhteen ja pystymme kokemaan myös huonoja aikoja, koska niitäkin tulee, kun vaan tahdomme olla yhdessä ja yritämme tehdä kaiken sen hyväksi. Tähän uskoin ja uskon yhä. Omassa lähipiirissäni on paljon pitkään yhdessä pysyneitä pareja ja ihailen sitä, miten ihmiset yhdessä kohtaavat vaikeuksia, suhdekriisejä tai muita huolia ja haluavat selvitä niistä yhdessä, koska parisuhde ja perhe on heille tärkeä. Ihailen myös ihmisiä, jotka osaavat yhdistää työn sekä parisuhteen ja pitää edessään yhteiset avoitteet. Siinäkin se tahto on tärkeä. Aina ei yhdessäpysyminen onnistu, mutta jos on tahdottu ja tehty kaikki voitava, niin erokin on helpompi. 

Olen viime aikoina puhunut perheestä ja suhteista monessakin yhteydessä. Podcast-sarjassa Elsan ja Anikon Kupla puhuimme parisuhteista ja eroista, asia joka koskettaa minua tällä hetkellä. Podcast kannattaa kuunnella tästä.

Minulla oli olutohjelma Kippiksessä aiheena perhe ja työ, ja tätä perhe-asiaa lähestyimme kahdeltakin kantilta. Sisaruussuhteista ja työstä oli puhumassa Jukka Karlstedt, joka pyörittää Kanavan Panimoa yhdessä veljensä Janin kanssa. Parisuhteesta ja työn yhdistämisestä puhui Pyynikin Käsityöläispanimon Jenni Pere. Olin vaikuttunut molempien puheista, Jukan sanoissa tunnistin oman mutkattoman suhteeni veljiini ja Jennin sanoista olin melkein kateellinen, koska niin minä olin oman parisuhteen ja työn yhdistämiseni kuvitellut. Tämä jakso kannattaa kuunnella, vaikka ei oluesta välittäisikään, koska perhepiirissä yrittäminen ei katso alaa. Voit kuunnella jakson tästä. 

(Kuvan minusta, Oimutsimutsi-Elsasta ja skideistä on ottanut ihana Maarit Vaahteranoksa.)

Olut ja ruokamenu Suomi 100-juhlapäiväksi

Tein ehdotuksen siitä, mitä minusta voisi syödä Suomen 100-vuotispäivänä. Kokosin tähän sellaisia reseptejä, joita tekisin jos en menisi omalle mamalle syömään valmiiseen pöytään.

6.12. Suomen satavuotispäivänä alkuun voisi juoda shampanjalaseista kotimaista gose-olutta, joka sopii todella hyvin viileänä aperitiiviksi. (Erilaisia hyviä oluita aperiiiviksi on muuten laaja valikoima Pien-olutkaupassa. On siellä sitten muutakin hyvää).

Sitten alkuruuaksi tästä fenkoligraavattua lohta vaikka saaristolaisleivällä, niin saa vähän jo joulufiilistäkin. Kannattaa myös kokeilla pintapaistaa tuo lohi, siitä tulee ihanaa! Juomaksi kotimaista lager- tai pils-olutta, vaihtoehtona joku kiva hapan saison tai kevyt vehnäolut.

Pääruuaksi taas stoutmarinoitua sisäfilettä, sienisipulikaramellia ja yrttipaahdetut perunat. Juomaksi hyvä imperial stout.

Jälkiruuaksi sitten Linnanjuhlien katsominen, suomalaista sinihomejuustoa ja kotimainen tupla IPA. Naposteluun Omareita ja mikä tahansa hapanolut.

Sitten voikin vatsa täynnä tuijotella niitä kahta kynttilää ikkunassa samalla kun Suomi täyttää 100 vuotta.

Pullaa ja kaljaa

Kohta on taas tulossa vakavaa asiaa blogiin, joten sitä ennen on hyvä vähän kevennellä lempiaiheellani oluella ja ruualla.

Olen viime aikoina puhunut pyynnöstä paljon oluen ja jälkiruokien sekä oluen ja makeiden herkkujen yhdistämisestä, joten ajattelin jakaa yhden suosikkiyhdistelmistäni aiheen tiimoilta täälläkin.

Rakastan olutta ja rakastan pullaa, joten olen jo pitkään suomalaisittain kerettiläisesti skipannut kahvin(vaikka rakastan kyllä kahviakin) ja juonut pullan kanssa kaljaa. Mutta ei mitä tahansa olutta, vaan tietyt oluet menevät juuri pullan kanssa erinomaisesti.

Joten katsotaan, mikä oluet menevät pullan kera?

Lempipullani on korvapuusti, joten keskitytään siihen. Tiedättehän, pehmeä ja voinen, kinuskisen sokerinen ja kanelinen herkku.

Sen kanssa sopivat hyvin tuhdit imperial stoutit (tässä Põhjala Pimeöö Islay BA), joissa on makeutta ja paahteisuutta. Korvapuusti leikkaa liian tuhtiuden oluesta ja olut huuhtelee puustin rasvan suusta. Kaneli sopii erinomaisesti myös tuhdin imperial stoutin makuun. (Ohranan ravintolapanimo ja panimo Hiisi ovat muuten panneet yhdessä india porter-oluen, jossa käytettiin 100 korvapuustia itse oluen valmistamiseen. Hyvä olut se on, mutta en osaa vieläkään päättää, onko tuo korvapuustien törkeätä tuhlaamista. Olutta voi olla vielä Ohranassa jäljellä, kannattaa käydä katsomassa).

Hyvä korvapuustiolut on myös hedelmäinen, vahva belgityylinen ale, kuten vaikka klassikko Leffe Blonde, jonka tykkään pullan kanssa juoda viileänä. Oma lukunsa on hedelmäoluet, joista korvapuustin kanssa menee erittäin makoisasti kirsikka- ja vadelmalambicit (Cantillonin oluet ovat tässä vakiosuosikkeja). Viinimäisen mukava yhdistelmä on Rodenbachin Caracter Rouge, kirpakan hedelmäinen olut. Liian kevyet hedelmäoluet eivät mielestäni toimi, pullassa on näes liikaa rasvaa niihin.

IPAkin sopii korvapuustin kanssa, kun oikein IPAnsa valitsee. Korvapuustin kanssa nautittavan IPA:n tulee mielestäni olla enemmän maltaisen hedelmäinen ja tuhti, ei mikään happamahko session IPA. Oma suosikkini pullan kanssa on Malmgårdin Emmer IPA tai Fuller´s IPA.

En ole itse vehnäolutfani, mutta tumma saksalaistyylinen vehnäolut voisi toimia erinomaisesti korvapuustin kanssa.  Happamat oluet ei toimineet, nyyh.

Kokeilkaa siis, pullaa ja kaljaa.

Ps. Jos olut ja makea kiinnostaa, niin keskiviikkona 29.11. on Olut ja irtokarkkitasting klo 19 hotelli Presidentissä. 5 karkkia ja 5 olutta vaan 20 euroa. Mukana lakua, toffeeta, kirpeää karaa, Hiisiä, Brewdogia ja vaikka mitä.  Liput voi ostaa tästä!

Mikä on hauskaa?

Seuraavat asiat ovat minusta hauskoja:

Kun kaksi miestä hölkkää yökahdelta vastaan räntäsateessa kun tulet baarista.

Kaikki mitä Pirjo Heikkilä sanoo. Vakavissaankin.

Noin viikon uutiset- ohjelma.

Kun lauletaan Joulupuu on rakennettu sijaan sen väännösversio Joulupuu on varastettu. (En edes osaa enää alkuperäistä, aan tuon väännösversion.).

Antti Holman Radio Sodoma-podcast.Vaikka sen kuuntelee sata kertaa, se on yhtä hauska.  

Huutokauppakeisari. Koko ohjelma naurattaa.

Joka kerta kun oma skidi sanoo reteesti: "Mä meen kuselle!"

Kun Hesa-Äijä huutaa Raitsikaaaaa!
(Tääkin on hyvä.)

50% Pieruperse-nimisen piirtäjän postit-stripeistä.

Kun isot heviäijät seisoo kadulla ja vähän pelkäät niitä. Sitten kun menet lähemmäksi, nii kuulet että ne keskustelee kasvisruokaresepteistä.

Esiintyä Musicallyssa.

Juoppohullun päiväkirja. Se alkuperäinen.

Heikki Kuulan biisi Spuge.

Lisää hauskaa settiä, viihdelistauksia ja Elsan sekä Rainen suosikit Viihde-teemaisessa podcastissa.  Elsan ja Anikon Kuplassa. Kuuntele vaikka työmatkalla, tiskatessa tai samalla kun skidit katsoo PikkuKakkosta. Et pety.

Kuvat ihana Maarit Vaahteranoksa

Ps. Näyte Pieruperseen stripeistä. Naurattaa edelleen.

Olutta ja ruokaa kolmella setillä

Hotelli Havenissa järjestetään nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti olut ja ruoka-illallisia. Olen haikaillut sinne pitkään ja nyt vihdoin pääsin. Illallisella on aina joku esittelemässä oluita ja kertomassa niistä. Sama henkilä on tietysti valinnutkin oluet koko menulle.

Tällä kertaa oluista oli kertomassa André Brunnsberg, kotiolutaktiivi ja oluttuomari. Oluet olivat pääosin Belgiasta, joka onkin Andrén lempiolutmaa, mutta maistettiin me muitakin. Sattumalta kävi myös niin, että illallisseura oli erittäin mieleistä, joten kaikin puolin nämä olut ja ruoka-kinkerit olivat erittäin onnistuneet.

Aperitiiviksi André oli valinnut Rodenbachin Caracter Rougen, jolla hän voitti minun ja Nellan sydämet puolelleen heti. Tämä on nimittäin eräs lempioluitani, syvän marjainen, kirpeä belgialainen sour ale. Saa Alkosta aina välillä, silloin kannattaa sitä hamstrata.

 

Alkuruuaksi oli  todella kaunis annos pororiimiä. Annos oli niin kaunis, että sitä oli melkein synti syödä. Söin silti. Oluena norjalaisen Nogne O:n Skog och Märk-ale, joka oli pelkästään juotuna minulle liian makea, mutta suolaisen poron kanssa aivan täydellinen. Tämä oli todella onnistunut makupari.

 

Pääruokana meillä oli mehevää kuhaa, tervamaustettua röstiperunaa, sieniä ja juurespyrettä. Iso ja täyttävä annos. Sen kanssa tarjoittiin minulle tuntematonta Zinnebir-nimistä belgialaista alea, joka osui nappiin pelkän kalan kanssa, mutta lisukkeet olivat hieman liian voimakkaita sille, se vähän katosi muiden makujen alle. Mutta ei hätää, koska edellisen annoksen olut sopi myös tähän (joka oli kiva meille, jotka olivat sitä vähän jättäneet).

Juustojen kanssa oli kaksi olutta, black IPA italialainen Black Hop Sun sekä klassikko, Malmgårdin Barley Wine.  Paahteinen IPA  oli kiva pelkän juuston ja vadelman kanssa, mutta barley wine vei voiton koko juustoannoksen kanssa, siinä kun oli myös makeita elementtejä.  Aivan ihanan kaunis annos syötävine kukkineen.

 

Varsinainen jälkiruoka oli mallascreme brulé, maitosuklaajäätelöllä ja mallasmurulla. Sen kanssa yksi suosikeistani norjalaisen Lervigin 3 Bean Stout, joka on muuten pelkästäänkin oiva jälkkäri. Yhdessä hieman ehkä raskas pari, mutta hyvä silti.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, André oli valinnut oivat oluet ja palvelu oli taidokasta.

Parasta oli kuitenkin seura. Kiitos kaikille. Kyllä se on niin, että hyvä seura kruunaa illallisen.

Kuuntele aiheesta myös olutradio-ohjelma Kippiksen jakso, jossa hotelli Havenin hovimestari Alexander Winberg kertoo enemmän olut ja ruoka-illallisista. 
Jos kiinnostaa osallistua hotelli Havenin olut ja ruoka-ilallisille, seuraa hotellin Facesivua!

Mitä kaikkea sitä tekee elääkseen?

Yhteistyössä Ukko.fi ja Elsan ja Anikon Kupla.

Nykyään, kun en enää ole ollut vähän aikaan peruspalkkatyössä, moni kysyy mitä kaikkea sitä teen työkseni. Välillä ihmettelen sitä itsekin.

Hyvä esimerkki on valottaa yhden viikon työarkea.

Viime lauantaina kuvasimme uusia promokuvia podcastillemme Elsan ja Anikon Kupla.  Tämä podcast on minun ja Elsan uusi työ/harrastus, josta toivomme, että tulee isompikin osa arkeamme.

Nyt teemme podcastin viikossa, ja tuotamme siihen myös videon, koska haluamme oppia videotuotantoa. Oma youtube-kanavakin tehtiin, Elsan ja Anikon Kupla. 

Lisäksi teimme tietysti oman Facebook-sivun ja Instagram-tilin, johon päivitämme lisämateriaalia.  Tämä on työtä, josta ei kaikesta varsinaisesti voi laskuttaa ketään, mutta joka voi poikia muita, laskutettavia asioita tulevaisuudessa.

Koska omana periaatteenani on nykyään tehdä töitä vain mukavien ihmisten kanssa, ja luotan jo tuttuihin ihmisiin, että he osaavat suositella edelleen hyviä yhteistyökumppaneita, kuvasimme uusi kuvia Elsan käyttämän kuvaajan Maarit Vaahteranoksan kanssa. Ja kannatti. Ylläolevat kuvat ovat kaikki hänen.

Allaolevat kuvat ovat omiani, ja niistä näkyy selvästi sekä kuvaussäätö, perheen ja työn yhdistäminen, kahvin tärkeys sekä hauskuus, mikä meillä oli.

Kun katsotaan työviikkoani muuten, niin sama meininki jatkuu.

Maanantaina ja tiistaina olin tekemässä olutta ja opiskelemassa sitä sekä tulevaisuutta että juttua varten, pidän nimittäin Panimotyöläisen päiväkirjaa Olutpostissa. Samaan aikaan pidin kolme puhelinpalaveria erilaisista tastingeista, ja sovin pari uutta projektia.

Keskiviikkona käytiin läpi jo ollutta Olutexpoa ja suunniteltiin ensi vuotta ja tehtiin uutta podcastia(se on tosi kiva!). Juoksin kirjajulkkareihin. Illalla kirjoitin kaksi lehtijuttua ja mietin uutta ruokajuttua.

Torstaina olin ensin taas palaverissa, sitten äänitin illan Kippis-olutohjelman Radio Helsingissä ja kirjoitin lausunnon alkoholilaista. Kävin maistamassa uutta ruisviskiä Helsinki Distilling Co:lta ja syöksyin olut ja ruoka-illalliselle, josta tänään pitäisi kirjoittaa juttu.

Tänään menen maistamaan kohta Alkon uutuudet, sitten yhteistyölounaalle. Illalla pidän kaksi tastingia. Huomenna pidän Turussa tastingin ja kirjaluennon. Kirjoitan junamatkalla pari juttua ja laskutan asiakkaita sekä mietin uutta mahdollista kirjaprojektia.

Välillä tuntuu että kaikkea on paljon, mutta rakastan tehdä erilaisia projekteja ja aloittaa uusia juttuja. Rakastan työtäni.

Omalle työlleni tyypillistä on, että haluan tehdä asioita, joissa kehityn myös itse. En ole uraorientoitunut perinteisellä tavalla, tittelit ja sillä tavalla yleneminen ei ole ikinä minua kiinnostanut, vaan olen aina kokenut oman työn kehittymisen sen kannalta, onko se uutta ja opettaako se mitään. Minulle on myös tärkeää, että teen töitä hyvien ihmisten kanssa ja että töissä on pääosan aikaa kivaa. Onneksi näin on ollut suurimman osan hyvinkin poukkoilevaa uraani.

Teen myöskin paljon "tulevaisuuden töitä" eli duuneja, kuten podcastimme, josta ei välttämättä vielä makseta sen verran, että sillä elää, mutta jotka voivat tulevaisuudessa tuoda enemmän työtä. En ole tarkka tunneistani, koska rakastan tehdä töitä, ja työ- sekä vapaa-aika nivoutuukin paljon yhteen vaikka juuri podcastin kanssa, koska olemme Elsan kanssa ystäviä muutenkin. Myös oluthommissa väillä työ tuntuu vapaa-ajalta koska ihmiset ja itse duuni on niin kivaa. Koska olen käytännössä tällä hetkellä yksin kahden lapsen kanssa, joudunkin nivouttamaan kaikki duunini niin että saan hoidettua myös perheasiat- ja säädöt. Tosin rakastan olla lasten kanssa, joten ei se niin paljoa haittaa. Tässä sekamelskassa freelancerius auttaa paljon, sekä tietysti hyvä turvaverkko. Aina työ ei ole helppo, eikä mukavaa, mutta on ainakin mielenkiintoista.

Olen aika rutiinivastainen ja siksi vaikka olen free lancer, en ole vielä tehnyt varsinaista hyppäystä siihen, mikä yritysmuotoni olisi. En vielä tiedä. Enkä halua vielä huolehtia yrittäjyyden vaivalloisista puolista. Siksi olen käyttänyt tähän asti pääosin laskutuksessa Ukko.fi-kevytyrittäjyyspalvelua hyväkseni. Se on ollut helppo tapa laskuttaa kaikki duunit, ja minun ei tarvitse huolehtia mistään, mikä liittyy yrittäjyyden raskaaseen puoleen. Olen saanut keskittyä asiakkaiden hankintaan, itse töihin ja muu on hoitunut Ukko.fi:n kautta.

En myöskään olen varma, haluanko olla free lancer koko elämäni, koska olen huomannut ikävöiväni työyhteisöä kovasti, joten samalla kun arvon tulevaisuuttani, voin Ukko.fi:n kautta laskuttaa ja saan lisäaikaa mietiskelyssäni.  Oma unelmani olisi varmaan, että voisin olla osan aikaa palkkatyössä ja tehdä ylimääräisiä projekteja kuin Elsa, jonka tarinan työstä ja siihen liittyvistä plussista ja miinuksista voit lukea Oimutsimutsi-blogista.

Olen käyttänyt Ukko.fi-tä nyt vajaa vuoden ja käytän jatkossakin, niin kauan kuin tiedän, mikä tulevaisuuteni on. Voin olla free lancer olla vuoden, pari vuotta tai kuka tietää kauan. Tai sitten palkkatöissä sivuprojekteja tehden. Sehän on töissäkin kivaa, että uusia kivoja juttuja tulee aina yllättäen.

Kuuntele mitä kaikkea muuta mieltä olemme Elsan kanssa työstä ja mikä on oma ennustuksemme tulevaisuuden työlle podcastistamme.  Katso myös meidän työtä helpottavat vinkit:

Kuvien takit meille tarjosi Gudrun Sjödén.