Erään aikakauden loppu

Hyvätkin asiat loppuu joskus.

Olen olut samassa työpaikassa viisitoista vuotta. Saanut sieltä paljon tietoa ja taitoa sekä toisaalta antanut paljon omaa, itse vapaa-aikanani hankkimaani osaamista työpaikan käyttöön. Olen saanut työpaikasta paljon ihania kollegoita, kavereita ja muutaman tosiystävänkin. Olen yrittänyt parhaani jokaisessa työtehtävässäni ja varmaan duunikin on yrittänyt parhaansa suhteeni.

Näin pitkää työsuhdetta voi vähän verrata jopa ihmissuhteeseen - sekä työ että sen tekijä kasvaa ja muuttuu työsuhteen aikana. Olen itse saanut tehdä monenlaisia projekteja ja toisaalta duuni on voinut hyödyntää omaa osaamistani monipuolisesti monellakin saralla. Monet töissä ovat uskoneet minuun ja olen yrittänyt olla kaiken uskon arvoinen, pitäen duunipaikan etua aina ensimmäisenä.

Mutta niin kuin muissakin suhteissa, asiat ja tekijät muuttuvat. Joskus käy niin, että työpaikan tahtotila ja toisaalta oma näkemys erkanevat liikaa toisistaan.  Ja silloin kannattaa lähteä. Niin minä sitten lähdin.

Näin pitkästä työsuhteesta on tietysti vaikea lähteä, lähinnä ihmisten takia, ovathan lähimmät työkaverini ihan parhaita. Lisäksi duunissa on töissä ihmisiä, jotka vilpittömästi haluavat viedä olutkulttuuria parempaan suuntaan ja heille olen kiitollinen yhteistyöstä. Tätä työsuhdetta voin kiittää myös kahdesta tosi hyvästä esimiehestä, siitä ensimmäisestä, joka otti minut aikoinaan töihin ja tästä viimeisestä, jonka tiimistä lähden.

Miltä sitten nyt tuntuu? Vähän suruisalta ja toisaalta huojentavan vapaalta. Saa tehdä mitä haluaa. Olut ja ruoka-jutut jatkuu vapaana toimittajana, luentojen, väitöskirjan. Kippis- ja Santsikuppi-radio-ohjelmien, bloggauksen ja koulutuksen parissa. Samalla teen nyt opettajaopintoni päätökseen. Toivottavasti tulevaisuudessa tulee myös uusia, ihania haasteita ja töitä ruuan, juoman, kirjoittamisen ja esiintymisen parissa. Niitä saa ehdottaa, nyt kun pystyn tekemään mitä vaan. Jos et tiedä, mitä kaikkea teen, niin kurkkaa vaikka Anikomaria-sivulta.

Koska itse usein puran tunteeni musiikkiin, viikonlopun Santsikuppi-ohjelmassani kuului jo häivähdys lähtöön liittyviä kappaleita. Kuuntele.

Uuden kirjan kansi ja kirja-arvonta!

Tässä se nyt sitten on.  Ihan Ulkona-ruokakirjan kansi.

Ensimmäinen reseptikirjani. Ruokaa ja juomaa ulkona nautittuna. Ruuan ja juoman säilytys- ja kuljetusvinkkejä. Paljon drinkki-, smoothie-, vihermehu- ja muita juomareseptejä ruuan lisäksi. Sekä tietysti juomasuosituksia herkuille.

Ihan Ulkona ilmestyy ensi keväänä ja on JO NYT myynnissä AdLibriksessä. Hui. (Kirjan kirjoitushan on vielä kivasti kesken....)

Tämän uuden kirjan iloksi arvotaan yksi kappale jo loppuunmyytyä ensimmäistä kirjaani, Yks Olut Oluen Käsikirjaa! Sen voi antaa vaikka lahjaksi tai saada ihan itselle.

Arvontaan voi osallistua jättämällä yhteystiedot tähän alle. Arvonta päättyy perjantaina 2.12.

Ps. Ihan Ulkona-kirjan tekemisestä on täällä jo kirjoitettukin...

Etäpäivä - Kahvila Kuuma

Koska olen töissä Keravalla ja asun etelä-Helsingissä, yritän kohdistaa aina kaikki kaupunkipalaverit samalle päivälle, jolloin ei tarvitse ajella tätä matkaa edestakaisin. Kun palavereiden välissä on aikaa, on parasta viettää se kahvilassa duunia tehden.

Kahvilat ovat ainakin minulle inspiroivia työympäristöjä, en nimittäin pysty tekemään töitä hiljaisuudessa, (johtuu varmaan äänekkäästä, isosta lapsuusperheestäni) vaan tarvitsen taustamelua. Kahvila on tähän mitä parhain ympäristö. Koska rakastan kauneutta, parhaat etätyökahvilat ovat tietysti kauniita. Niinkuin Kahvila Kuuma Pursimiehenkadun ja Albertinkadun kulmassa.

Samassa tilassa on myös Nest Factoryn kauppa. OI.

Kahvilan Kuuman avokadoleipä on kaiken muun kauneuden lisäksi todella hyvä. Nam.

Sipulirisottoa ja radiojuttelua syksyyn

Marraskuussa pitää syödä tuhdisti, muuten pimeys ja kaikki muukin ahdistaa liikaa. Risotto on yksi parhaista safkoista tähän. Ellei paras.

Tämä risotto on tosi simppeli ja ilman parmankinkkua vegekin. Menee niin lohturuuasta kuin lisäkkeestä. Ja seuraavana päivänä siitä voi tehdä arrancinejä. Kaikin puolin kelpo ruoka siis.


Sipulirisotto ja paahdettua parmankinkkua

2 kpl sipulia kuutioina, 1 salottisipuli kuutioina, 4 valkosipulinkynttä pienittynä, kaksi isoa lorausta oliiviöljyä, noin 2 rkl voita, 250 g risottoriisiä, noin 1 l kasvislientä, 1 dl parmesanraastetta, suolaa ja mustapippuria, 200 g parmankinkkua

Kuullota sipulit öljyssä pehmeäksi ja laita sivuun. Lisää kattilaan voi ja öljy, ja kuullota riisit läpinäkyviksi(noin 10 minuuttia). Lisää sitten pari kauhallista kasvislientä sekaan, sekoita ja anna liemen imeytyä, Toista kunnes riisi on kypsää ja puuromaista. Jos kasvisliemi loppuu, tee lisää tai käytä vettä.

Paahda 200 asteessa leivinpaperilla pellillä rapeaksi parmankinkkusiivut. Varo etteivät kärähdä!

Sekoita parmesanraaste ja kuullotetut sipulit risottoon, tarjoa heti ja viimeistele parmankinkulla.

Juomaksi sopii hyvin kevyt punaviini tai tumma, maltainen ale-olut. Kuuntele miten juontamassani Kippis-ohjelmassa oluentekijät nauttivat samasta risotosta.(klik).

Syö risottoa - selviä marraskuusta!

Making of #ihanulkona - aina ei mene putkeen

En ole kauheasti tästä ehtinyt edes kirjoittaa koska koko ajan tapahtuu kaikkea, mutta minulta tulee keväällä uusi kirja. Jee! Ruokakirja nimeltään Ihan Ulkona. Kesäinen kirja, missä myödään ulkona eri puolilla Helsinkiä.

Suunnittelin kuvaavani sitä kesän lämpiminä päivinä  - ihanasti aikaa olisi kerrankin paljon, koko kesä. Ensin meni kesäkuu, jokaisena sovittuna kuvauspäivänä satoi. Sitten meni heinäkuu, jokaisena sovittuna kuvauspäivänä satoi. Sitten tuli elokuu, ja arvatkaas mitä - niin  - jokaisena sovittuna kuvauspäivänä satoi. Sitä kirjaa nyt sitten kuvattiin syyskuussa. Koko syyskuu ja vähän lokakuussakin. Vähän piiloteltiin keltaisia lehtiä ja väristiin kesäkamoissa alle kymmenen asteen lämmöissä.

Aina ei mennyt putkeen muutenkaan. Tässä hauskuudeksi hieman epäonnistuneita otoksia.

Vähän tuuli, Atin naama meni tuulen mukana...

Sitten tuuli vähän enemmän..

- Mika, katso kameraan!

Kaikki skidit pitäisi saada kuvaan...

Sitten kun skidit on kuvassa, ne pitäisi saada hymyilemään....

Sitten kun skidit hymyilee, niin kannattaisiko minunkin katsoa kameraan?

Kukkuu Sofia :)

On vaikeaa varmaan ottaa kuvaa, kun toinen puhuu koko ajan.

Festari-ilmeilijät vauhdissa.

Me niin nautittiin skumpasta, että unohdettiin kamera.

Ei ole helppoa ottaa kuvaa kahdeksasta tytöstä kerrallaan. Ja ne ei pysy paikallaan!

Justjust. Ei pysty poseeraamaan, kun pitää siirrellä kuvauskamaa.

Kuvausmallit keskittyy niin, että ne unohtaa hymyillä.

- Andi, kato tänne! Andi, hymyile!  - Mama, mä syön nyt!

Grillijuhlat vauhdissa. Ei kyllä siltä näytä.  Kandeisko katsoa ylös?

Onneksi kyllä me saatiin niitä parempiakin otoksia. Ne onkin sitten kirjassa! Ennen valmista kirjaa tänne blogiin tallentuu varmaan kirjan osalta hihkuntaa, tuskastelua kirjoittamisesta, uuden kirjan kansi, vähän reseptimaistiaisia ja kaikkea muuta! Kirjantekeminen on NIIN kivaa!

Jos kiinnostaa, niin lisää kirjanteko-kamaa löytyy Instasta @anikomaria tai #ihanulkona. Käy kyttäämässä.

Olutta ja ruokaa just oikein - Bryggeri Helsinki

Kävimme tutustumassa kutsuttuna panimoravintola Bryggerin uuteen listaan. Kannatti.

Bryggeri sijaitsee ihan, ihan Helsigin keskustassa, Kauppatorin vieressä Sofiankadulla. Ja siellä on ihan oikea panimo, jota voi pällistellä syömisen lomassa. Panimokierroksiakin järjestetään. 

Hyvä oli selailla listaa, kun lasissa oli eräs lempiolueni, Bryggerin Rosé, yli kasiprossanen, kiinanruusuteellä maustettu ja mm- viinihiivalla käytetty, hieman hapan ja hedelmäinen olut. Mika maistoi Spezial, punertavaa märzeriä. Ja sitten arvottiin mitä syödään.

Minä otin alkuun tartarin (otan sen aina, jos luotan ravintolaan ja sitä on tarjolla) ja se oli hyvä. Sen kanssa olisi ollut ravintolan omakin olutsuositus, mutta kapinallinen kun olen, valitsin kotiinvetäjänä Donut Island Brewingin Sour Puzz. Oiva yhdistelmä.

Mika taas otti alkupalalajitelman, jossa oli kauniisti koottu kaikki alkuruokalistan annokset mininä. Ja mukaan suositusjuomat. Tämä on minusta tosi sopiva konsepti tutustua oluen ja ruuan maailmaan, koska näin voi maistella neljää eri annosta neljän eri oluen kanssa, ja miettiä itse mitkä maut kolahtaa.

Pääruuaksi Mikalle grillattu flank steak, punaista mojokastiketta, hauskoja ryppyperunoita ja chilivoita. Olueksi Bryggerin IPA.

Minä taas himoitsin hampurilaista ja sainkin sen. Runsaasti emmetaljuustoa, paistettua sipulia ja tomaattirelishiä. Oluena Citra Extra Pale Ale. Hyvä ja maukas kokonaisuus kerrassaan.

Bryggerissä on erillinen panimolista ruokalistan lisäksi, ja tämä oli sieltä puolelta. Panimolistassa kiehtoi vielä karamellisoidun porsaan babyribsit ja tuliset kukkakaaliwingsit, mutta ne saa jäädä ensi kertaa. Kaveripöydässä niitä kyllä vuolaasti kehuttiin.

Jälkkäriksi Mikalle todella ISO jugurttipannacotta valkosuklaakristallilla sekä minttumustikalla, ja minulle aina niin hyvä suklaaportterikakku, kirsikkasorbettia ja suolamantelia. Katsokaas nyt, annos on kaunis kuin taulu.

Minä otan aina suklaakakun kanssa duunin portteria jos on. Bryggerissä on. Yhdistelmä on täydellinen. Mika taas maistoi Bryggerin Sofia Imperial Stoutin, joka oli suklaakakun alkuperäinen olutsuositus. Täydellinen sekin.

Pidän Bryggeristä sekä panimona että ravintolana ja olen käynyt siellä niin syömässä kuin järjestänyt tilaisuuksiakin(klik). Eniten kuitenkin pidän paikassa siitä, että siellä ihan oikeasti mietitään tarkoin oluen ja ruuan yhdistämistä sekä oluen että ruuan näkökulmasta. Keittiömestari Ali ja ravintolapäällikkö Olli saavat aikaan yhdessä hauskoja ja maistuvia kokonaisuuksia, joita on ilo syödä. Kiitos siitä.

Ps. Alilta ilmestyy myös oiva kirja Gastropubi kotikeittiössä(klik),jossa avataan Alin olutjaruoka-filosofiaa. Mukana myös iso kasa hienoja reseptejä. VinkVink joululahjaksi!

Kiitos myös Bryggerille illallisen tarjoamisesta. 

Kahvilla Kulmassa

Kaikille on varmaan aika selvää, että rakastan kahvia. Hyvää kahvia. Ja kahviloita. 

Onneksi sain kutsun tutustumaan kahvitalo Pauligin Kulmaan, koska olisin mennyt sinne joka tapauksessa. Kahvitalon paikka on Kluuvin kauppakeskuksessa, Aleksin puolella. 

Kulma on kahvila, paahtimo ja kahvikoulutusmesta, kaikki samassa paikassa ja paketissa.  Lisäksi paikalta saa pullaa (tietysti), salaatteja, todella hyviä vegesänyjä ja muita herkkuja Pure Herolta. 

Kulman sijainti on hyvä; paljon liikennettä, yliopisto vieressä, turisteja ja muita kadulla ravaajia. Paikka on myös tarpeeksi iso, kaksikerroksinen, joten jos haluaa vähän omaa rauhaa, vaikka opiskella tai tehdä töitä, niin toisessä kerroksessa on tilaa siihen. Ja jos lastenvaunut ahdistaa, niin skiditkin oleskelee enemmän ekassa kerroksessa. 

Sisustus on kevyttä ja kurparia on käytetty paljon. Tykkään. Varsinkin näistä loosheista, jossa voi rauhassa olla. Samassa keerroksessa on myös katosta roikkuvia keinutuoleja, jotka olivat hauskan erilaisia (ja kehittivät kyllä vatsalihaksia, kun niissä istui).

Uusinta uutta näyttää isojen ja pienien paahtimoiden keskuudessa tämä "handbrewed" kahvi, joka siis suodatetaan kaataen kuumaa vettä käsin suodattaimen läpi. Näin kahvista tulee esille hienovaraisempia aromeja kuin suodatinlaitteella.

Juoksin paikalle suodaan aamujumpan ohjauksesta, joten minulla oli aivan hirveä nälkä. Onneksi oli tarjolla todella hyviä tuorepuuroja. Söin kolme.

Nämä vegesänyt veivät kielen. Söin neljä.

Paulig on uudistanut ilmettää radikaalisti ja tämä mustavalkoinen, symbolein elävöitetty ilme on kyllä hyvä. Pauligilaisilla on myös aiheeseen sopivat kaulakorut, Kelpaisi minullekin.

Tietysti saimme myös erikoiskahveja. Tässä black&white, joka uusi nimi nähtävästi jonkuntyyppiselle latelle. Hyvä oli. Olin onnellinen. Hyvä kahvi saa minussa aikaan euforisia tunteita.

PULLAA!!!

Kulma on kaikin puolin kiva paikka, Kaunis, ja monipuolinen valikoimaltaan. Lisäksi samassa paahdetaan kahvia, joten välillä siellä on huumaavan ihana kahvin tuoksu. Kahvikoulutuksia järjestetään toisessa kerroksessa, ikkunoilla eristetyssä tilassa, joten jos hyvä onni käy, voit katsella kun siellä opiskellaan kahvia.

Kandee siis käydä.

Ps. Kulmaa voi myös seurata Instassa jos kahvihommat kiinnostaa @pauligkulma