tiistai 25. tammikuuta 2011

Mä sanon Hel Yes!

Hel Yes pop up on auki. Pakkohan sinne oli mennä katsomaan, että mistä lehdistö on puhissut koko syksyn. Hommahan oli pystyssä ensi Lontoossa ja rantautui taputusten saattamana tänne Helsinkiin. Tuulen ja tuiskun läpi taivallettiin metropysäkiltä Kalasataman teollisuusalueelle. Oliko sitten vaivan väärti?

No oli. Tunnelma hämyinen ja kiva. Palvelu nopeata ja ystävällistä. Ruoka hyvää ja ISOT annokset(tämä erityinen ilonaihe tässä niukkuuden maailmassa).

Menu oli: Samettista made-sellerikeitto mädillä, unelman mureaa lampaankoipea lipstikalla, paahdettuja vihanneksia ja kanelisen-kermaisen-suolaista janssoninkiusausta. Vaahtoisan makeaa vispipuuroa. Kuulostaa ehkä tavalliselta, mutta ei ollut sitä.

Mielenkiintoinen ilmiö nämä pop up- paikat. Tässäkin tehtiin ratkaisuja jotka tavallisesti kuulostaisivat jokaisen suomalaisen ravintolassa kävijän kauhulta: Istutaan yhdessä tuntemattomien kanssa isoissa pöydissä. Ruokaa ei valita itse, on yksi menu ja sillä sipuli. Ja kaiken kukkuraksi, osa ruuista tarjoillaan vadeilta ja padoista, joten jaat ruuan tuntemattomien kanssa. Kukaan ei perustaisi jatkuvaa ravintolaa tällä konseptilla. Mutta kun kysymyksessä on rajoitetun ajan olemassa oleva paikka, kauhuista tulee elämys.

On virkistävää syödä niin ,että et pääse vaikuttamaan oman ruokasi valintaan. Ja on kiva jutella tuntemattomien kanssa ruuasta.

Suosittelen. Noin muutenkin elämässä.

(kuva:helyes.fi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti