Iik, en olisi ikinä tätä uskonut!

Jos joku olisi minulle vuonna 2011 kun aloitin tämän ruokablogin sanonut, että täällä on joskus minusta puolialastomia kuvia, niin olisin vaan nauranut ja sanonut että ei ikinä. Mutta ei pitäisi ikinä sanoa ei ikinä. Koska tässä postauksessa niitä on.

Minulle vartalo on ollut aikaisemmin problemaattinen. Olen aina halunnut olla laiha mutta olen liian mukavuudenhaluinen ja laiska että tekisin sille mitään. En ole mitenkään todella XL-kokoinen, mutta pyöreämpi kuin mikä nykyinen(edelleen aika tiukka)kauneusihanne on. Veikkaisin, että suurin osa suomalaisista naisista on kuin minä. Ei XL, ei mallikokoa, vaan jotain siitä väliltä. Ja kaikki haluavat olla noin 5 kiloa pienempiä.

Olen myös aina halunnut olla vartaloltani eri mallinen kuin olen.  Lyhyt, isorintainen, hieman pyöreä minäni on halunnut olla pitkäsäärinen ja pienirintainen. Niitä ominaisuuksia en kyllä saa, vaikka laihtuisin kuinka.

Olen ollut tästä vielä 10 kiloa isompi ja toisaalta 20 kiloa pienempi. Olen ollut tyytyväisempi omaan vartalooni välillä isompana ja hävennyt sitä enemmän pienempänä, joka on hassua.  Olen ollut  kuvattavana useasti, esiinnyn paljon niin videolla kuin muutenkin, joten minusta on paljon materiaalia, jossa näytän hyvältä ja todella paljon matskua, jossa näytän kauhealta. Molemmat ovat vähän valhetta, oikeasti näytän joltain niiden väliltä.

Synnytysten jälkeen olen ollut pääosin tyytyväinen vartalooni ja viimeisten parin vuoden aikana en ole ajatellut oikestaan enää asiaa ollenkaan. Olen viihtynyt bikineissä ja lyhyissä mekoissa, farkkushortseissa kaikenkokoisena. Silti näidenkin kuvien julkaisu vaatii minulta kyllä vähän rohkeutta ja pari kertaa ajattelin, ennen kuin tämän tein. Mutta kun ihana ystäväni Elsa on puhunut paljon kehopositiivisuuden puolesta, mainonnasta ja näyttänyt upeaa esimerkkiä, niin päätin että antaa mennä.

Elsan kanssa puhumme paljon tästä aiheesta ja siksi teimme aiheesta podcastinkin Radio Helsingin sivuille Elsan ja Anikon Kupla. 

Kuuntele siis Kesäkunto- spessu! 

Ja lopuksi bikinimenovinkki: Elsa järjestää kaverinsa kanssa 17.6. klo 12-15 Joka Kropan Rantapäivän Vuosaaren Aurinkolahdessa. Sinne vaan kaikki!

Keväinen Helsinki lautasella Haagassa

Välillä duuni on kyllä kivaa.

Olen jo vuosia opettanut Haaga-Heliassa viinin ja ruuan yhdistäminen -nimistä kurssia (kurssin olut-osuuden), johon kuuluu aina viimeisellä kerralla tehtävä noin kymmenen ruokalajin illallinen juomineen. Opiskelijat sen valmistavat ja tarjoilevat meille sekä tekevät juomasuositukset ruuille.

Tänä vuonna teemana oli keväinen Helsinki. Annokset oli nimetty kaupunginosien mukaan ja mietitty niin että  teemme ikään kuin kierroksen Helsingissä.

Alkuun joimme Kauppatori-teemaisesti kuohuvaa ja ostereita. Sitten silakkaa mustaherukalla, ikään kuin Suomenlinnan lautalla oltaisiin. Lasissa sancerrea, jossa mustaherukanlehden aromeja. Oi.

Seurasaari-annos esitteli kauristartaria graavatulla keltuaisella, retiisillä ja ihanalla kuusenkerkkämajoneesilla. Todella hyvä annos, kun lisäsi vähän suolaa. Seuraksi tarjottiin saksalaista pinot noiria, joka oli ehkä hieman kevyt, mutta maittava viini.

Keskuspuistossa käytiin korvasienikeiton kera. Hauska keksintö oli laittaa keittoon syötäviä kukkia, koska muuten usein nämä kermaiset sienikeitot jäävät ulkonäöltään hieman valjuksi. Tässä piti olla seuraksi muscatia, mutta Alkon mokan (hyihyi) takia osa joi rieslingiä. Hyvin sopi molemmat, kuulin.

Vanhankaupunginlahtea edusti paistettu siika, parsa ja erinomaisen etikkainen hollandaise-kastike.
Nam. Lasissa taas rieslingiä, eikä haittaa, lempirypälelajikkeeni.

Esplanadilla viihdyttiin Helsinki Distillery Gin Tonic-sorbetin kanssa jonka maku oli ihana. Vähän se oli ehtinyt tosi sulaa, mutta ei se menoa haitannut, kun lusikoi nopeasti.

Kalliota edusti hieman ehkä irtonaisesti paistettu kateenkorva, joka oli juuri niin hyvää kuin pitikin, pinnaltaan rapsakkaa ja sisältään pehmeää. Voimakkaan vihreä hernepyre oli hauska lisä, koska muuten ruoka olisi jäänyt tosi ruskeaksi. Kastiketta olisi voinut olla hieman enemmän, mutta sitä tuotiikin sitten lisää. Onneksi. Viininä chandonnayta, mielenkiintoinen valinta, joka oli hauska. Punaviiniä olisin odottanut, hyvin saivat opiskelijat yllätettyä.

Mukava yksityiskohta oli, että viimeinen pääruoka oli kasvisruoka, eikä kateenkorva. Pidin kovasti tästä yllätyksestä, varsinkin kun itse annos oli menun parhaimpia. Siirtolapuutarha-teemaisesti lautasella oli paahdettuja kasviksia, lehtikaalisipsejä, vuohenjuustocremeä ja pinjansiemeniä. Juomana minun opiskelijoille esittelemäni Rodenbachin Grand Cru, joka on eräs lempiolueni. Erinomaisesti se sopikin annoksen kera.

Välijuustoina oli Juustoportin Brandy&Pähkinäjuustoa(jota rakastan) ja saman juustolan vuohenjuustogryer. Tässä ehkä mentiin hieman metsään viinivalinnassa, juomana oli pinot gritä. Tämä annos oli nimetty Kansallismuseon mukaan, mutta yhteys oli vähän löyhä.

Jälkiruoka oli kaunis ja suloinen. Siinä oli raparperisorbettia, paahdettua valkosuklaata, hapanta kermaa, haudutettua raparperia ja mansikoita. Tämä Talvipuutarha-niminen annos tarjoiltiin moscato d´astia, joka sopi nini hyvin.

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että en ole huolissani ollenkaan ravintola-alasta kun seuraan koulujen opiskelijoiden tietotaitoa ja innostuneisuutta. Tämäkin kurssi on yllättänyt joka vuosi, katso vaikka edelliset illalliset: 2017, 2014,  2013

Pari erinomaista Tallinnan ravintolasuositusta!

Kävin toukokuun alussa (juuri kun helteet alkoivat) Tallinnassa bissefestareilla ja kerrankin minulla oli myös aikaa vähän hengailla ja katsastaa ravintoloita.

Kävimme isommalla sekä pienemmällä porukalla syömässä ja koska molemmat ruokapaikat olivat erinomaisia, pakkohan niitä on suosittaa.

Isomalla porukalla kävimme Rataskaevu 16 -nimisessä paikassa, josta olin paljon kuullut. Salla oli onnistunut saamaan sinne pöydän, mikä ei kuulemma ole helppoa.  Kun söimme siellä, ymmärsin miksi.

Paikka oli aivan ihana, juuri sellainen ravintola, jota rakastan. Katsokaa vaikka, täynnä hauskoja yksityiskohtia, mutta hyvällä maulla tehty ja vanhan talon omaa ilmapiiriä kunnioittaen. (Asuimme muuten itse ravintolan yläkerrassa ja parvekkeelta katsoimme kun kokit ja tarjoilijat kävivät takapihalla tupakalla.)

Ruoka oli todella hyvää. Minä söin kasvisruokaa; alkuun vuohenjuustoa, pikkelöityä kasvista sekä vadelmakastiketta ja pääruuaksi ihanaa myskikurpitsaa paneroituna, munakoisokreemia ja kurpitsansiemeniä. Kuvasin myös Rikun ruuat, silakkaa ja hirveä, nekin maistuivat tosi hyviltä (kerjäsin maistiaiset).

Jälkkärin kruunasi ihana tyrnisnapsi ja henkilökunnan kirjoittamat viesti servetteihin. Tämä ravintola tarjosi juuri sitä mitä ravintolan pitää; menun taso nousi ruokalajista toiseen. Maukas alkuruoka, erinomainen pääruoka ja aivan ihana jälkiruoka kruunattuna loistavalla palvelulla. Oi että.

Ihan Rataskavun vieressä on vegaaniravintola V, jossa en itse käynyt mutta Tatu kertoi että se on erinomainen. Luotan Tatuun.

Karu Talu Sokolaad - vegaaninen suklaakauppa on käymisen arvoinen. Söin nimenomaan oluen kanssa sovitettua suklaata ja se oli todella hyvää.

Kävimme seuraavana päivänä kolmistaan syömässä meille suositellussa Tai Boh-ravintolassa. Psykedeelisesti sisustettu ja ihana. Suositan. 

Alkuun jaoimme kasan erilaisia pieniä ruokia, jotka olivat kaikki erinomaisia. Onneksi pystyimme ne sulassa sovussa jakamaan. Ravintolalla on muuten myös oma olut, "light" olueksi kutsuttu KASIprossainen pale ale. Sopi hyvin kaiken kanssa.

Pääruokana minulla oli paistettuja nuudeleitä jättikatkarapujen kera ja pojilla possunmahaa paikan "äidin" reseptin mukaan. Hyviä olivat, sain maistaa toisten lautasilta.

Olin hyvin tyytyväinen molempiin kokemuksiin. Ruoka oli hyvää ja seura oli erinomaista. Menkää ihmiset syömään yhdessä, se on parasta!