Loman kunniaksi - top 10 oluttani just nyt!

Tänään alkoi loma. Ja siksi tuli mieli listata top 10 oluttani. Ainakin nyt. Ainakin tällä fiiliksellä.
(Ja yhtä lukuunottamatta eivät sitten ole järjestyksessä.)

Aloitan vanhalla tutulla; Brooklynin Panimon Summer Alella. Vaalea, sitrusmainen, maltainen, erinomainen olut, jota join ensi kertaa Brooklynissä New Yorkin Olutmestari-kisan jälkeen. Parasta grillin äärellä. Suomessahan tätä herkkua saa eri alkoholiprosentilla, nimellä American Ale. Brooklynista ja grillauksesta oli lisää TÄÄLLÄ.

Toinen ehdoton sydän-suosikkini on saman Brooklynin panimon Sorachi Ace. Se on olut, jossa käytetään japanilaisten kehittämää, hyvin sitruunaista Sorachi Ace-humalaa kevyeen, suodattamattomaan saison-olueen. Ihanaa. Kuin sametti ja sileää marmoria samaan aikaan. Panimo itse sanoo; "sunshine in a glass". Kyllä. Ihan melkein lempiolueni.

Sitten täytyy mainita viime syksynä häämatkallani juomani Blue Moonin Summer Honey Wheat, vaalea, hunajainen ja raikas olut. Ihan parasta hotellihuoneessa kok päivän ravaamisen jälkeen tai sitten Billys Barissa caesar-salaatin kera. Ja tietty häämatkalla.

Yksi parhaista oluistani on myös Costa Ricassa koko päivän matkustamisen jälkeen saatu ensimmäinen kylmä Imperial-lager. Ja se maistui yhtä ihanalta koko kuukauden surffaamisen aikana. Siitä tehtiin myös Michelladaa, joka on ihan lempidrinkki. Siitä lisää TÄÄLTÄ.

Samaan sarjaan niputan surffimatkojen raikkaan vaalean lagerin, Bintangin, johon tutustuin Balin mukana Pekan ja Noran avustamana. Bintang ja paikalliset pikkukuppilat, lämmin merivesi ja indonesialainen ruoka. Ja Balin kaverit. Tähän extrana on pakko myös mainita ensimmäisen yhteisen surffireissumme olut, Corona, jota opin Puerto Escondidossa juomaan ilman limeä. (joojoo, tiedän, jonkun mielestä se ei ole edes olutta.Mutta ompas.)

Sitten täytyy listata ensimmäinen panimourani aikana lanseerattu tuote, KOFF Amber, jonka panimomestarit olivat rakentaneet kokonaan Amerikasta keksimänsä Amarillo-humalan ympärille. Olivat edellä aikaansa, ja hurjasti, nythän samantyyppiset oluet ovat nimenomaan suosiossa. Olin juonut kyllä lager-oluita, mutta en  ollut ikinä maistanut mitään tämäntyyppistä sitrusmaista, erilaisen raikasta tuotetta. Tuote oli markkinoilla muistaakseni vain vuoden, mutta en ole vieläkään unohtanut sitä .

Sitten on ehkä paras makuyllätys; Japanista tulevan Kiuchi panimon Hitachino Nest White Ale. Kristallinkirkkaan makuinen vehnäolut kauneimmalla visuaalisella ilmeellä ikinä. Siinä on pöllöjä. En tiedä miksi, mutta etiketti vetoaa minuun. Ja olin silloinkin häämätkalla. Sekin vetosi minuun.

Täysin käsitykseni oluista muutti Sinebrychoffin Portteri. Olin juuri tullut töihin panimolle, ja maistanut jo KOFF Amberia. Sitten minulle tarjottiin Portteria. "Mitä tää on? no huh huh..." Mutta, niin kuin kahvinkin kanssa, rakastuin tähän Suomen versioon mustasta kullasta. Nyt juon sitä vähän mutta onnellisesti.

Olimme viime vuonna syömässä pienien kanssa Lupolossa Punavuorenkadulla. Kaiken piirtämisen, syömisen, skidien perässäjuokseminen, tavaroiden nostelemisen, pussaamisen ja muun kivan lomassa ehdin nauttia pullollisen Goose Islandin Matildaa, joka jäi mieleeni niin, että join sitä seuraavana kertanakin. Ja seuraavana. Se houkutti. ja houkuttaa vieläkin.

Ja sitten on KOFF. Ensimmäinen olut, jota olen koskaan juonut. Yhä suosikkini, työpaikasta riippumatta. Sopiin kaikkiin oluthetkiini; ruokapöytään, Misun landelle, yhdeksi, pussikahjaksi, laiturille, mihin vaan. Se on se olut, jonka minä veisin autiolle saarelle.

Lopuksi, mitähän näistä kaikista voisi kokonaisuutena sanoa? Näkyy että on kesä, listan tuotteet ovat melkein kaikki vaaleita ja vuodenaikaan sopivia. Ja sitruksisia. Ehkä se on minun kesä-olut-linjani.  Tai muuten vaan olut-linjani. Ps. Täytyy tehdä uusi lista marraskuussa ja verrata niitä.

Omaa listaa saa laittaa kommenttiboxiin, jos haluaa. Minua kiinnostaa.


Nyt lähden lomalle, hyvää heinäkuuta!