Kivaa ravintola Helmessä

Ravintola Helmi Helsingissä on eräs lempiravintoloistani. En ehkä käy siellä nykyään usein, mutta minulla on vankkumaton luotto sen keittiötä ja ilmapiiriä kohtaan. Eikä syyttä, koska olen itse ollut siellä töissä eri rooleissa kymmenisen vuotta.

Helmen symboli on ollut tämä tähti monen monta vuotta. Alkujaan se toisi oli salin takaseinällä, mutta nyt on siirtynyt tervehtimään tulijaa lähemmäs ovea. 

Tällä kertaa olin Helmessä duunin puitteissa, hyvässä naisseurassa. Syömässä ja juomassa olutta.  Alkuun otettiin vähän Coronaa, limellä tietty.

Alkuruuaksi tarjoiltiin sorsankoipi-confit ja kermaista valkosipulikeitto, briossia ja vaaleaa Grimbergen Blonde-olutta. 

Koko menussa haettiin vähän makuja ja annoksia joita on vähän vaikeampi tehdä kotona ja ainakin omassa kotikeittiössäni confitit kuuluu tähän. Confit-kypsennys on vanha ranskalainen metodi, jossa (ankan- tai muun linnun)koipia haudutetaan hitaasti miedolla lämmöllä omassa rasvassa. Haudutus muuttaa lihan meheväksi. Liha voidaan myös säilöä sen omassa rasvassa.

Tarjolla ollut valkosipulikeitto onnistuu kyllä kotonakin, tässä erinomainen resepti siihen.

4-6 kuorittua valkosipulinkynttä, 7 dl kasvisleintä, 2 dl kermaa, n. 2 dl KOFF-olutta, n. 2 kypsää perunaa, 1 tl tuoretta inkivääriä, 1 rkl hunajaa, 1 rkl sitruunan mehu, pari rosmariinin oksaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria, paahdettua parmankinkkua koristeeksi.

Paahda valkosipulinkynsiä uunisssa 200 asteessa folionyytissä oliiviöljyn ja rormariinin kanssa n. 15 minuuttia. Kiehauta kasvisliemi olut, kerma perunat, inkivääri, hunaja ja valkosipulit, soseuta seos ja tarkista maku, suolaa ja pippuroi tarvittaessa.

Paahda parmankinkku rapeaksi ja koristele keitto. Vaaleaa belgialaista alea tai vaaleaa lageria juomaksi.

Pääruuaksi ylikypsäksi haudutettu ja pinnoiltaan rapsakaksi paistettua possunkylkeä pikkelöityjen kanttarellien, haudutetun punakaalin, ja tumman, makean kastikkeen kera. Aina välillä vierastan pussunkylkeä sen sisältämän rasvan takia, mutta jos kylki on tehty hyvin, niin rasva vain maustaa lihaa (eikä sitä ole pakko syödä). Annos oli maukas, monimakuinen ja tuhti. Vastapainoksi sitruksinen, maltainen Brooklyn Lager.

Ihan täynnä.

Vielä pitäisi jälkiruoka jaksaa....

Mutakakkua ja tuorejuustomoussea. Ja sen kanssa oluiden kuningas, Sinebrychoffin Portteri.  Mutakakkuhan onnistuu myös kotona, oma reseptini TÄÄLTÄ.

Palvelu oli erinomaista, kerrassaan.  Kiitos herroille, jotka piti meistä huolta. Ruoka ihanaa. Kiitos keittiölle. Oli myös kiva nähdä Karppaa pitkästä aikaa ovella.

Ja hyvällä tsägällä, vanha Helmen kokki vietti baarissa varpajaisiaan, joten paikka täyttyi vanhoista "helmiläisistä". Tämä oli illan yllätysbonus. Ei ikinä huono.

Helmi. Ihan sydän.