Vuosi 2023

 Hupsis, taas on mennyt monta kuukautta blogin päivittämisestä. En ole ottanut paineita tästä, mutta jotenkin haluan pitää myös blogin elossa. Siksi nyt sitten pieni yhteenveto viime vuodesta, näitä kun on täällä joka vuodesta. 

Vuosi oli mielenkiintoinen, niin kuin taitaa kaikki vuodet olla.

 

Sain kokea opintovapaan, jossa tein väikkäriä ja aloitin journalistiikan ylemmät amk-opinnot. Opiskelu on ihanaa, aivot virkistyvät pohtiessaan. 

 

Skidit kasvavat, osaavat tehdä ruokaa ja olla itsenäisesti. Se on samalla ihanaa ja surullista, koska joutuu päästämään heistä irti ja hyväksymään, että omia "vauvoja" ei enää ole. 

 

Oma ja läheisten terveyden jännittäminen on korostunut tänä vuonna, kun järkytyksen kautta tajusi, miten terveys ei ole itsestäänselvää. Samaan aikaan myös itselle tapahtui jotain, mitä vielä työstetään.

 

Se mitä aina taaksepäin katsoessa katuu, on ystävien tapaamisen vähyys. Onneksi kohtaamiset mitä on ollut, todistaa sen, että ystävät on parasta (perheen lisäksi), olethan ystävät itse valinnut.

 

Hetkittäin on ollut aika kiire, ja oma itsen huoltoa olen laiminlyönyt. Ei olisi kandennut. Onneksi on Balaton, Jyri&Peräseinäjoki ja sohva, siellä rentoutuu. Lisäksi festarit, ravintolat, matkat, uuden kokeminen, ne kaikki rentouttavat. Toki, olen levoton, liika lepo ei ole hyväksi, minulla pitää olla kiire. 

 

Duunissa on ollut hyvä, Laureassa saimme lanseerata mm. uuden, satokausi-opintojakson 3AMK-yhteistyönä. Opettaminen on kiinnostavaa ja hauskaa, koska opetettavat ja työkaverit ovat mielenkiintoisia ja fiksuja. Olutposti-lehdestä olen ylpeä, se on juomien lifestyle-lehti. Lisäksi olen saanut kirjoittaa muihin arvostamiini lehtiin. 

 

Radiota rakastan, minulle luontaisinta on kommunikoida äänen ja tekstin kautta, aamuradiossa olen saanut yhdistää ne. Erikoisesti kiitos Njassalle joka on mentoroinut säännöllisesti. 

 

Olut on edelleen iso osa kaikkea, on Olutliittohommia, oluttuomarointia, olutmatkoja, olutedustusta, olutväikkäriä ja oluesta kirjoittamista. 

 

Journalismiliittohommiakin on ja muutenkin, on saanut tehdä entistä enemmän toimittajajuttuja.

Ihan hyvä vuosi siis. 

 

Muutama makupala vuodesta: 

 

Random aamuradio lempimukin kera. 

 

Pro-gaalan juhlintaa, tulin himaan aamuneljältä..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vinyylit tulivat rytinällä elämääni.

 

Olutliiton vuosisahti.

Harrin kanssa Nancyssa, yllärinä.

Ruokakuvia sai kuvata paljon, onneksi. Tässä yksi maistuvimmista.

Museokorttia rakastan edelleen, tässä Emmassa.

Flow ja seura .

Perinteinen naistenpäivän keitto, nyt Masiksella.

Munkkisaaressa aamulla, hima best.

Henkan kanssa, ihan uusi opintojakso menossa, drinkit ja pikkelit duunauksessa.

Balaton, da bäst. Joka vuosi yhtä paras. Tässä jälkikasvua uimassa.

Tarjoilija-skaboissa dumarina.

Jyskyn kanssa Suomenlinnassa.

Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyssä.

Oluttuomarointi Belgiassa.

Kamut kesäiltana.

Luennolle menossa työpäivän jälkeen.

Ekaa kertaa alasti sateessa.

Randomkesäilta skidien kanssa.

Lopuksi uudenvuodenlupauksista: 

Monet pitää uudenvuodenlupauksia painostavana ja turhana, mutta kyllä itse rakastan uuden vuoden ekan päivän tunnelmaa kun voi kääntää tyhjän sivun (ihan kirjaimellisestikin koska pidän edelleen paperikalenteria) ja kirjoittaa, mitä kaikkea aikoo tänä vuonna tehdä. Sitäpaitsi, ihmisellä on ollut tarve jo ikivanhoina aikoina vuoden vaihtuessa (vaihtuu se vuosi sitten koska vaan) ennustaa tulevaa ja tehdä taikoja tulevan vuoden varalle. Lupaukset ovat vähän samanlaisia, niillä "taikoo" itselleen tahtomaansa tulevaisuutta. 

 

Omista lupauksista osa on helpostikin toteuttavia, osa vaikeita ja osa "ikilupauksia", joita lupaan joka vuosi. Noniin: 

 

Tänä vuonna lupaan pussailla paljon, lähinnä Jyriä ja sit skidejä sen verran kun ne antaa. Ja nähdä kamuja ja perhettä( tää on se ikilupaus ). 

 

Haluan luvata itselleni käydä enemmän uimassa, juoksemassa ja salilla. Ja koska numerot on näissä hyviä, niin otetaan tänä vuonna lupaukseksi se 110 liikuntakertaa. Tähän yritän saada kamuja mukaan, koska silloin ei vedä pystyyn viime hetkellä ja onhan se hauskempaa niin. Joten liikuntaseuraksi saa kysyä.

 

Unelma on saada väikkäri valmiiksi alkuvuonna 2025, joten lupaus on, että sitä edistetään niin että tämä on mahdollista. Haluan tänä vuonna myös kirjoittaa kirjoja: Tietokirja keskioluesta odottaa kustannussopparia ja viimeistelyä ja olisi yksi ruokakirjaprojektikin kesken. 

 

Lupaan syödä vielä kasvisvoittoisemmin ja toimia ilmastoystävällisemmin(vielä vähemmän vaatteita ja kulutusta, toki aika vähällä mennään jo). Ja vähemmän huolehtia maailman menosta mutta enemmän toimia niin, että meno muuttuisi. Nämäkin niitä joka vuosi luvattuja, mutta luonteeltaan sellaisia, joita haluan luvatakin joka vuosi. 

 

Pääosin näitä tulee toteuttaa babysteps-tyyliin. Että ei sitten itseruoskintaa, jos kaikki ei heti toteudu. Paitsi pussailut, se on tärkein. 

 

Ps. Sitä tekisi aina luvata vaikka mitä, mutta vähän jarruttelin itseäni tänä(kin) vuonna. Ja onhan tossa vaikka mitä.

Vuosi 2022

 

Vuorossa pakollinen vuosipäivitys. Taas tapahtui vaikka mitä. Otetaas muutama kohokohta kuukausittain. 

 

 

 

Tammikuussa tuomaroin Himabissejä, aina hauskaa.Restonomien opetus osaksi etänä, se oli kyllä äääh. Tein myös sekä Maanantaikappale -ohjelmaa Radio Helsinkiin että Kaupunkikaljat -radio-ohjelmaaTopin kanssa(saimme tehdä sitä Radio Majavassa toukokuun loppuun, superkivaa). Tietokone hajosi, sucked.

Helmikuussa sain loppuun Alkoholijuomien valmistus-tutkinnon HAMIssa ja tein näytön Askon kanssa tilauksesta. Kylpyamme toi uutta iloa elämään pandemian keskelle. Mikan kanssa opetimme alkoholin saloja, lempihommaa. 

 

 

 

Maaliskuussa olin mukana Ylen Kieltolakidokkarissa ja sain toteuttaa yhden unelmani, leffa- ja sarjamusaohjelman radioon. Panimonaisten kanssa tehtiin 4. PinkBoots-bisse. Juhlittiin FBSK:n vuosijuhliakin. Selkä meni, koska Jyri nauratti ja se on kipeä edelleen (välillä parempi, välillä huonompi).

Huhtikuussa kävin ekaa kertaa elämässäni Bambergissa, tuossa yhdessä olutpyhiinvaelluspaikassa. Siellä satoi lunta ja oli kylmempi kuin samaan aikaa Suomessa. Mutta oli oli hyvää. Pääsiäinen Peräseinäjoella, söin kanamunia koko ajan. Juhlin työkamujen ja muiden kivojen kanssa PRO Gaalassa. Opin käyttämään ruskistettua voita. Jatkoin Olutliiton puheenjohtajana. 

 

Vappuna Lehtiset valloittivat Peräseinäjoen(osa 1) ja toinen lapsistani ajoi mönkijän ojaan. Pidimme
Marian kanssa valmistujaiset.Henkan kanssa samoilimme opiskelijoiden kanssa metsissä villiyrttikurssin tiimoilta ja Espoossa ruoka-ja juomakulttuurihommissa. Istutin tokaa kertaa elämässäni vihanneksia ja yrttiä omaan laatikkoon( kaikki vihannekset delas). 

 

 

Kesäkuussa käytiin Duran Duranin keikalla( keikka hyvä, järjestelyt sucked). Pääsin tekemään Radio Helsingin aamua( se on niiiin ihanaa). Sain elämäni ekan isomman apurahan keskiolutväikkäriin. Hoidettiin Olutliiton kanssa toista kertaa Suomen Paras Olut-kisa, (yli 400 olutta ja yli 50 tuomaria, huh). Kesän ekat musafestarit antoivat lupauksen normaaliin paluusta, Elsan kanssa fiilisteltiin. Jussi Misun landella, kuten aina. Olin DJ-hommissa ekaa kertaa 10 vuoteen. 

 

 

 

Heinäkuussa elämäni ekassa Provinssissa kaatosateessa. Kuvattiin hauska juttu Olupostille. Hungarossa crazyhungarianfamilymeiningit ja bissefestarit, Jyri ekaa kertaa mukana( ei järkyttynyt pahemmin, vaikka oli muovimukitkin festareilla). Käytiin kaksistaan Tihanyssa, ihan kuin välimerellä. Otin parin viikon loman oluesta( kypsytti tiettyjen negameininki ja nurkkakuntaisuus) ja se teki hyvää. SOPPssa bissetastingsettiä ja stadissa ihana kesä. 

 

Elokuussa Flow ja CoolHeadin Gardenfestit. Gorillazin keikka aivan timanttia, Bikini Kill: n näkeminen oli pitkäaikainen unelma. Tero tuli Suomeen, illallinen sen ja Tyden kanssa on aina ihana (ollaan tunnettu lukiosta ja yhä kuin oltaisiin siellä kun tavataan). Kyröfesteissä superkeikkaelämyksenä Kissa. Mulla putosi junassa housut nilkkoihin ja hiusväri vaihtui tummemmaksi. Aloitin Beer Sommelier-opiskelun. Pyöräiltiin Tampere läpi opetushommissa Henkan ja Marjaanan kanssa. Vetäisin kuun lopussa festaribaarityökeikan Suvilahdessa, edelleen oli taito hallussa myydä ihan sikana viinaa nopeasti. Tein suunnitelmat keittokirjaa varten. 

 

Syyskuussa tehtiin sahtia Olutliiton kanssa. Kävin Hallertaun humala-alueella, missä sai kouria humalaa paljain käsin, Drinktecmessuilla ja Ingolstadtissa sekä Münchenissä. Hengasin siellä Marian ja Mallaskosken miesten kera. Ikinä en ole ollut noin paljon Saksassa. Syysflunssa iski ja söin vaan maapähkinävoita. Sakke kirjoitti jutun missä kerroin tehokkuuteni salaisuuden. Söin erinomaisen olut ja ruoka- illallisen ja tuomaroin joku yli 100 olutta Itävallassa. Söin myös joku 30 osteria BarLaurean synttäreillä( ihan parasta). Keräsin ravintolaslangisanoja ja kirjoitin siitä jutun.

 

 

 

Vedettiin skidien kanssa lihaton lokakuu 3 huijauspäivällä. Selkä meni taas. Kokkasin törkeän hyvää kurpitsakeittoa Olutpostiin. Valtakunnallisessa Kotiolutkilpailussa Johannan kanssa tuomarointiin yhdessä. Olin yksin syyslomalla ja soitin Curea. Crazyhungarianfamily valloitti taas Peräseinäjoen. Hoidettiin Henkan ja opiskelijoiden kanssa ravintola-alan yrityksen henksubileet opintojaksona, hyvä w12 tunnin loppurutistus. Kerroin unpopular mielipidettä urasta somessa. Opin tosi paljon panimosanastoa saksaksi. 

 

 

 

Marraskuussa kuvasin ja join erinomaisen Bloody Maryn Goldfishissä. Pitkäaikainen unelmani, Laurean baariluokka valmistui ja siitä tuli superhieno(juomaopetus saadaan niin seuraavalle tasolle nyt). Kävin Dublinissa, siellä oli ihana koiranpentubaari ja European Beer Consumers Unionin kokous, jossa juotimme sahtia kaikille. Pääsin yhteen unelmabissemaahani Belgiaan, Billys Craft Beer Festeille ja unelmapanimooni Rodenbachille. Tuomaroin juustoja ekaa kertaa elämässäni(sai syödä juustoja ihana sikana!). Jäin Laureasta opintovapaalle. Käytiin katsastamassa Espoon ja stadin panimoita Olutpostin matkalla. Radion aamut jatkuivat ja sinne tuli uusi osio Safkis missä ruoka ja juoma pääosassa(jeeeee). Kävin katsomassa että Turun tori on valmis. Valmistuin radiotoimittajaksi. 

 

 

Joulukuussa kuulin nauhalta valaiden hihkumista , koko perhe sairasti megaflunssan, kävin valmistumassa Bambergissa olutsommelieriksi. Olin tosi väsynyt. Juhlin ja kokoustin FBSK: n kera. Haudattiin Donut Island ja käytiin Jyrin kanssa uudessa baarissa. Opintojuttuja journalistiikan saralla. Keräsin materiaalia väikkäriä varten ja säädin kaikkea muuta. Kävin läpi kuvat vuodesta 2008 keittokirjaa varten ja koostin kaikki siihen tulevat reseptit. Vietin crazyhungarianfamilyjoulua Parkanossa, Jyrikin tuli. Vedin välipäiväaamut radiossa ja flunssa jylläsi himassa. Matkustin uuden vuoden viettoon Peräseinäjoelle.

 

Kauheasti on taas tapahtunut.

Kelpaisko itselleen? - Ulkonäkönormeista tutkija Erica Åbergin kanssa

 Suurin osa meistä on useassa vaiheessa yrittänyt mahtua johonkin ulkonäkönormistoon. Itse ainakin olen potenut välillä voimakkaastikin "joukkoon kuulumaton" - fiilistä kun ei ulkonäön puolesta ole tuntenut olevansa samanlainen kuin muut.

 

Hassua on että nämä normistot on omassa elämässä vaihtuneet iän, elämäntilanteen tai vaikka populaarikulttuurin vaikutuksen myötä. Teininä halusi olla samanlainen kuin muut, nuorena naisena seksikäs ja  nätti, äitinä taas huolettoman "kaikki hallussa" - kaunis. Mikään noista ei kyllä onnistunut omasta mielestä.

Tosin kaikissa tilanteissa  olen halunnut aina olla varsamaisen hoikka, pitkäsäärinen ja pienirintainen,  vaalea ja huolettomasti huolellisen näköinen(sellainen kun ruotsalainen malli on, lappubikinit kesällä, muuten silitetty vaaleansininen, puhdas paitapusero päällä, hieman taipuisat, pitkät hiukset hulmuten). Sen sijaan olen aina ollut lyhytraajainen, isorintainen, tumma ja snadisti homssuinen.

Tässä juuri näistä eri elämäntilanteista pari kuvaa (ensimmäisessä 15v, sitten 25v ja 35 v) kaikissa olisi halunnut näyttää kuitenkin erilaiselta kuin näytti.

Nyttemmin hyväksyy ulkonäkönsä ehkä paremmin, vanheneminen on auttanut. Ulkonäköönsä on varmaan tottunut ja siihen kokonaisuudessaan kiinnittää vähän vähemmän huomiota. Tosin tämäkin vaihtelee, välillä peili on samanlainen vihollinen kuin ennenkin....

Tätä asiaa käsittelin Radio Helsingin Maanantaikappaleessa, jossa haastateltavanani oli ulkonäkötutkija Erica Åberg, jonka kanssa käytiin pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu naisten (ja vähän miestenkin) ulkonäkönormeista, niiden muutoksista juuri esim. iän ja elämänrilanteen mukaan sekä paljon muuta mielenkiintoista ulkonäkönormistoon liittyen. Åberg on tehnyt aiheesta myös hyvin kiinnostavan väikkärin Turun yliopiston taloussosiologian laitokselle, vinkvink.

Erica Åbergin haastis on kuunneltavissa TÄSTÄ 25.1. jaksossa, noin kohdasta 0.25-1.00. Radio Helsingin netissä. Kannattaa kuunnella jos ulkonäkönormisto kiinnostaa.

Outo ja erilainen 2020

Tämä vuosi on ollut täysin outo ja erilainen vuosi. Eikä vain koronan takia vaan muutenkin. Tasapainoilua suuntaan ja toiseen, elämän muuttumista, tylsyyden sietämistä, yhdestä periaatteesta luopumista, uusien asioiden opettelua ja sopeutumista. Pysyvää oli onneksi crazyhungarianperhe, lapset, kamut, Munkkisaari, suurin osa töistä ja oma mielentila.

Koska teen joka vuosi blogiin vuosikatselmuksen, ei tämäkään vuosi voi olla poikkeus. Eli koho- ja syväkohtia tänä vuonna:

Sain käsikirjoittaa olutnäyttelyn yhdessä Hotelli- ja ravintolamuseon tutukijoiden kanssa. Jotain ihan uutta ja ihanaa. Tästä syntyi Oispa kaljaa -näyttely, jolla on myös omat, aika aktiiviset Facebook-sivutkin. Ja oma kalja!

2020 lähti hyvänä olutfestarivuotena ja Korjaamolla CoolHeadin Winter Wonderlandissa pidimme olutbingoa Elsan kanssa ja juhlimme oluiden sekä Marian kera. Tämä olikin sitten viimeinen olutfestari pitkään aikaan.

Opetan Laurean ammattikorkeakoulussa elämysalan opiskelijoita ja meillä on maailman paras opetusravintola Teemun ja Jarmon johtamana. Sinne teimme tänä vuonna sekä oman oluen ja limun. Olen näistä hyvin ylpeä, vaikkakin eivät ne minun aikaansaannostani ole, vaan meidän kaikkien. Lisäksi sain tehdä kaksi kurssia täysin virtuaalisesti, toisen ollessa ruuan ja juoman historia. Tätä varten sain opiskella kannibalismista, ruokatabuista, viikinkeistä ja Rooman valtakunnasta. En tiedä opiskelijoista, mutta itse nautin paljon kurssista.

Olutliiton hallituksen kanssa ehdimme kerran kokoustaa livenä ennen koronaa. Kävimme Turussa, joimme jääkylmää sahtia junassa aamuyhdeksältä, vierailimme Kakolan panimolla ja pidimme hauskaa.Suurin osa muista kokouksista onkin sitten ollut virtuaalisia.....

Matkustin kansainväliseen museokonferenssiin Pohjois-Italiaan juuri kun korona siellä puhkesi. Ihmettelin Milanon lentokentällä kun kaikilta mitattiin kuume ja kun pääsimme Bolgonaan, koko konferenssi peruutettiin. Pääsimme viettämään päivän keväisessä Bolognassa ennen lähtöä kotiin. Onneksi. Ihana kaupunki ja ihana lämpö.

Teimme toista kertaa Naistenpäivän oluen Pink Boots Societyn merkeissä, joka on kansainvälinen naisten oluturaa ja -koulutusta tukeva järjestö. Yhteistyöpanimomme oli Tornion Panimo (kiitos), jossa panimme karpalolla maustettua Nakku-lageria. Kuten kuvasta näkyy, hauskaa oli. Ensi vuonna tämä on tulossa taas, nyt panimossa joka on hieman lähempänä Munkkisaarta.

Ehdimme juuri ennen kaiken pysähtymistä juhlia Suomen Baarimestareiden kanssa vuosijuhlissa. Baari-ihmiset ovat lempityyppejä, siksi toimin Suomen Baarimestareissa.

Juonsin Vuoden Kokki- ja Vuoden Tarjoilija -kilpailun yhdessä kokki Risto Mikkolan kanssa Gastromessuilla. Viimeinen päivä juonnettiin tyhjille katsomoille, koska messut suljettiin koronan takia. Se ei menoa haitannut, meillä oli hauskaa.

Sitten se tuli. Lockdown. Ensin loppui vessapaperi ja jauhot kaupoista. Sitten koulut kiinni, ravintolat, museot, kirjastot, uimahallit kiinni, kaikki kotona, tyhjä ja hiljainen Helsinki. Piti keksiä tekemistä koululaisille, valvoa koulua ja tehdä ruokaa koko ajan. Pahinta oli yksinolo, perheen ikävä, taloudellinen epävarmuus ja tylsyyden sietäminen. Mielenkiintoisinta oli tajuta, että elää historiallisia aikoja. Olen asunut Helsingin keskustan tuntumassa koko ikäni, enkä ikinä ole nähnyt täysin tyhjää Aleksanterinkatua keskellä päivää. Nyt olen.

Tein valtavan digiloikan (kuin muutkin). Opetin, kokoustin,"tapasin" kamuja etäkahveillä ja -kaljoilla ja pidin tastingeja etänä. Kiitos Zoom, Teams, Google HangOuts, Facetime, Messenger ja WhatsUp. Enemmän livekohtaamisia ensi vuonna, kiitos <3.

Lockdown olisi ollut paljon pahempi ilman hoitokoiriani ja niiden emäntää Nellaa. Muistan aina puistoviinimme, pitkät kävelyt, illalliset, joita kaikkia olemme tehneet jo ennen koronaa, mutta nyt oli tosi tärkeää, että toinen aikuinen, jota sai tavata melkein joka päivä. Ja tietysti koirat, joiden ansioista sain lapset ulos joka päivä. Muuten tuo Kaivopuiston edestakaisin sahaaminen olisi ollut aika tylsää.

Keväällä tuli myös täysin uusia tapoja tavata läheisiä. Äitiäni ja veljieni perhettä tapasin Zoomin välityksellä joka perjantai, pidimme Tallinna-Helsinkiyhteydellä useita etäaamiaisia Tatun ja Marian kanssa ja Annukan kanssa kehitimme parvekekaljat ja kävelykahvit. Hyviä tapoja kaikki.

Olutreissu- yhteisömme kasvoi keväällä, vaikka matkustaminen oli kielletty. Marian kanssa pidimme viikoittain myös oman ja muiden mielialan parantamiseksi etätastingeja, joka viikko eri teemalla kevään ajan. Oli siellä olut ja suklaa- , olut ja pubiherkut- , olut ja pulla- ja olut ja karkki -tastingeja. Tämä vaikutti omaan mielialaan todella positiivisesti. Nämä muuten löytyvät täältä!

Koska ei päässyt muuten mihinkään, juoksin enemmän kuin pariin vuoteen ja löysin taas pitkänmatkan juoksun ilon. Yritän pitää tätä yllä ja ensi vuonna onkin kesälle jo buukattu juoksutapahtuma, koska tavoitteellinen juokseminen on parasta. Rakastan omia huudeja, Munkkisaari on paras paikka, joten sen ympäristössä on edelleen parasta juosta. 

Munkkisaaressa yksi lempikohteeni on nosturit. En kyllästy niihin ikinä.

Aloitin opiskelemaan radio- ja tv-toimittajaksi ja työssäoppimiseksi sain uuden ohjelman Radio Helsingiin. Maanantaikappaletta on nyt tehty toukokuusta ja näillä näkymin se jatkuu myös ensi kevään. Jee! Rakastan tehdä tätä, radio on oma mediani, rakastan ääntä kaikessa sen olomuodossaan, sekä puheena että musiikissa.

Kevät oli tuskastuttavaa mutta myös ihanaa. Kaikessa sen tylsyydessä huomasin itsessäni uusia puolia ja nautin myös siitä että kaikki oli pysähtynyt. Oli aikaa kävellä, juoda kahvia ulkona, lukea, tehdä kaikkea ja olla. Rauhoituin.

Keskellä tyhjyyttä pääsin vierailemaan toukokuussa Marian luona ja se tuntui ulkomaanlomalta. Suunnittelimme kesän kiertämistä ympäri Suomea uuden Olutreissu- kirjan tiimoilta, grillasimme, nautimme auringosta ja joimme kahvia ja olutta. Palasin täysin virkistyneenä.

Välillä tuskastuin enkä saanut unta. Kaikki tuntui kamalalta ja tyhjältä. Ja ettei korona lopu ikinä. Edelleen tuntuu välillä tältä. Olen ihmisnarkomaani, saan voimaa ihmisistä, minulla ei ole oman tilan tuntua, joten se ettei nyt kannata koskettaa tosia, tuntuu kamalalta.

Ihan uusi mahdollisuus tehdä radiota tuli lockdownina suljetun Majava-baarin kautta. Idearikkaat baarin omistajat pistivät tyhjään ravintolaan pystyyn radio-aseman, Radio Majavan, jonne pääsin juontamaan Kaupunkikaljat -ohjelmaa keväällä. 

Nyt loppukesästä lähtien teen sitä yhdessä Punavuoren samattikurkun, Kaireniuksen Topin kanssa ja on minulla samalla kanavalla toinenkin ohjelma, Retkiradio yhdessä retkinikkari Joppe Rannan kanssa. Molemmat juontajakollegat ovat hauskoja, innovatiivisia, sanavalmiita ja tarpeeksi erilaisia, joten ohjelmanteko on heidän kanssaan kiinnostavaa. Olemme saaneet myös erittäin kiinnostavia vieraita, joten ohjelmien teko on sitä kauttakin todella inspiroivaa. 

Olen ikuisesti kiitollinen Mikoille ja Juhalle tästä, on ollut tosi hauskaa tehdä radiota, jossa vain taivas on rajana (paitsi että Ultra Brata ei saa soittaa...).

Olen lukenut ja kirjoittanut paljon tänä vuonna. Siihenkin on voinut keskittyä enemmän. Unelma olisi saada ensi vuonna kirjoittaa vielä, vielä enemmän ja saada väitöskirjaa eteenpäin....

Reissuradiota teimme kiertäessämme kuudessa viikossa koko Suomen Marian kanssa uuden kirjan tiimoilta. Kaikki jaksot ovat paikallisten pienpanimoiden ja muiden pienyrittäjien kanssa tehtyjä, kuuntele vaikka!

Kesä tuli ja kaikki keventyi. Ravintolat ja muu elämä avautui, aurinko paistoi, tuntui että elämä tuli takaisin. Vietimme juhannusta hyvässä seurassa, olimme ulkona ja tunsin taas olevani elossa.

Elsan kanssa olen viettänyt paljon aikaa koko vuonna. On onni että on ystäviä, joiden kanssa voi myös näinä aikoina juoda viiniä ja että he opettavat sinulle miten tehdään karjalanpiirakoita. Elsa myös tietää paljon kaikesta, ja on ehdoton lempisomevaikuttajani.

 

 

Tämä vuonna kävimme Marian kanssa kahdesti Oulussa. Kesällä ja loppuvuodesta.  Kesällä oli kivaa, mutta niin oli marraskuussakin, kun vierailimme Oulussa juuri ennen kuin ravintolamääräykset kiristyivät, maistoimme oluita, lauloimme karaokea jallun, lonkeron, kolmostuopin ja hyvän seuran kera. Lisäksi katsoin marathonina suosikkisajani Kaikki Synnit toisen kauden pizzan, karkkien, sipsien, lempikoirieni kanssa ja koin oikean talven.

 

 

Täytimme vuosia Tytin kanssa. Meillä on kolme päivää ikäeroa (minä olen niin paljon nuorempi) ja olemme tunteneet toisemme kuusivuotiaista. Tänä vuonna juhlimme Alexanderplatz- ravintolassa jossa väitän olevan Helsingin parhaan tartarin.

 

Unkarilaisen perheemme kanssa olemme joka kesä viettäneet lomamme Balaton-järven mökillämme. Tänä vuonna sen korvasi iso keltainen maalaistalo Parkanossa. Yhtä hauskaa meillä oli sielläkin niin ratsastamassa, uimassa, grillaamassa kuin trampoliinilla. Minä tutustuin myös Ikaalisten uimarantaan. Sekin oli kiva.

Lasten kanssa olin paljon. On hämmästyttävää, miten fiksuja he ovat välillä. Ja miten raivostuttavia, keskenään erilaisia ja koko ajan muuttuvia. 

Kävimme Unkarissa kun säädökset olivat löyhimmillään, ja Unkarissa oli juuri niin ihanaa kun siellä on joka vuosi. Minun on pakko saada puhua unkaria tietyin välein, muuten kuihdun.

Olutfestareita oli paljon vähemmän kuin muuten. Mutta Lahden Suuret Oluet, Pienet Panimot- tapahtuma järjestettiin ja pääsin töihinkin. Tiskillä oli hauskaa (ainahan on kun kivojen kanssa tekee) ja Kanavan Jukka oli hankkinut meille töitten jälkeisen sikaritkin, jotka polteltiin kesäillalla hyvän oluen kera. Parasta.

Viimeinen reissumme oli Marian kanssa Helsinkiin, ja tällä "reissulla" syntyi sipsisalaattivideo. Olin hieman "väsynyt" (edellinen ilta oli ihana ja piiiitkä) ja se kyllä näkyy videolta...

Olin mukana jo toista vuotta Olutliiton ominaisuudessa järjestämässä Suomen Paras Olut -kilpailua. Yli 300 olutta, yli 40 tuomaria ja yli 50 talkoolaista. Olihan se. Ihana ja raskas kolme päivää. Ensi vuonna uudelleen.

Pääsin ensimmäistä kertaa tekemään sahtia Sahtikaisan oppiin hyvässä seurassa. Niin hyvässä että viihdyimme seuraavaan päivään. Jääkylmä sahti, samalla juomalla maustettu risotto, seura ja pehmeä järvivesi oli parasta.

Uusia ravintoloita perustettiin keskellä outoa vuotta myös Helsinkiin. Uusia lempiravintoloitani on samoilla kulmilla oleva SameSame, jossa olen käynyt parhaassa seurassa jo parikin kertaa.

Panimo- ja oluttyypit ovat baarityyppien lisäksi edelleen parhaita. Kuten Olarin Tatu, jota tässä halailen Tapiolan paikallisilla olutfestareilla.

Syksn rajoitusten kiristyessä fiilis oli tämä. Väsynyt ja lohduton. Ajattelin jo että korona meni ohi. Ei.

Ilonpilkahduksia syksyyn toi Henryn kanssa Laureassa opettamamme villiyrttikurssi. Olen pyörittänyt nyt kaksi vuotta Ruokaa Luonnosta -nimistä villiyrttien kaupallistamishanketta elintarvike- ja elämystaloudessa. Metsän villiyrtit ovat kaupunkilaistytölle täysin uusi aluevaltaus ja olen nauttinut tästä todella paljon. Tunnistan jopa kasveja metsässä, mikä ei todellakaan ole vahvuuteni. Erikoiskiitos innostani kuuluu myös Toivasen Jounille, joka on saanut minut intoilemaan näistä villiyrteistä! 

Osana tätä olen myös perehtynyt Topin kanssa muurahaismetsälle menemiseen. Oma pelkokertoimeni...

Tänä vuonna ilmestyi todella paljon hyvinä kirjoja. Tässä niistä yksi. Listaan Maanantaikappaleessa vuoden top10 parhaat tietokirja, kuuntele!

Yksi lempikuvistani itsestäni. Anna-lehti kirjoitti naisista ja oluesta, ja laususkelen siellä minäkin mielipiteitäni.

Marian lisäksi Olureissuillamme matkusti matkakoira Peppi. Telttailimme Kolilla, kävimme Kainuun "meren" rannoilla, Valamon luostarissa ja Jyväskylän metsissä. Peppi on verraton matkakoira.

Laurealla saimme kollegani Henryn kanssa tuottaa ihan uudenlaista opetusmateriaalia kursseille koronan takia, se on ollut todella hauskaa. Kiersimme koko päivän Etelä-Pohjanmaalla kuvaamassa videoita opiskelijoille, olimme virtuaalisella panimokierroksella Fat Lizardin panimolla ja kävin tallentamassa viinitekoa Noita Wineryssä. Näihin kaikkiin opiskelijat tutustuivat sitten virtuaalisesti.Olen kokemuksellisen opetuksen kannalla kun puhutaan elämysalasta, niin opit parhaiten.

Kahvia kului entiseen tapaan. Hyvä kahvi on tehokkuuteni perusta. Ja se, etten ole perfektionisti, tiedän miten paljon mihinkin hommaan pitää laittaa panostusta. Etua on myös siitä että nukun vaan kuusi tuntia päivässä. Olen nopealiikeinen, kärsimätön ja pidän siitä että asiat tehdään hyvin ja nopeasti.

 

Vuoden kaunein Olutposti-kansi syntyi lahjakkaan taittaja-Oskarin kanssa yhteistyössä kuten kaikki Olutpostin kannet. Olen ylpeä Olutpostista ja sitä tekevistä ihmisistä jotka tekevät tätä isolla sydämellä.

Onneksi ravintolaan on päässyt syksylläkin. Tässä Fat Lizardin Taproomin avajaisissa Mariaanan kanssa. Kotibileetkin oli samalla suunnalla.

Kävimme myös Hiisi Taproomissa tutustumassa. Suositan. Erinomaista ruokaa ja huru palvelu (tietäjät tietää).

Join olutta monien tyyppien kanssa sekä podcasteissa, radiossa, videolla että muutenkin. Oluenjuominen on osa työtäni, vaikka ei se aina työltä tunnu. Kuten tässä missä maistelemme olutta Pienen Erkin kanssa. 

Oluiden maistelu ja niistä kirjoittaminen on ristiriitaista puuhaa, koska se on kyllä riistänyt minulta myös hieman oluen nautintoa. Jos koko päivän maistaa erilaisia oluita, illaksi ei todellakaan enää tee mieli olutta vaan teetä. 

Mutta edelleen olut on juomista rakkauteni, se on kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti todella mielenkiintoinen, maineeltaan edelleen hieman kyseenalainen juoma, jota tehdään ympäri maailmaa. Olut on keskiössä aina kun puhutaan alkoholijuomien haitoista, onhan se Suomessakin ylivoimaisesti suurin alkoholituoteryhmä, mutta useihn unohdetaan oluen yhteisölliset ulottuvuudet, sen sopivuus ruuan kanssa ja kulttuurinen perimä joka vaikuttaa moneen historialliseen tapahtumaankin. Nämä ulottuvuudet ovat se, miksi minä teen oluen edunvalvontaa.

Vuoteen kuuluu tietysti myös perhe. Minulle perhe on laaja käsite ja siihen kuuluu niin omat lapseni , kuin äitini, veljieni perheet kuin lähimmät ystäväni. Tänä vuonna vietimme joulua perheeni kanssa Parkanossa, samassa talossa kuin kesällä. Oli juuri niin hauskaa kuin kuva näyttää. 

Olen nauttinut kaikesta huolimatta vuodesta. Tässäkin jäi paljon mainitsematta, hyvää ja surullistakin.

Ensi vuosi innostaa ja pelottaa. Elämä tulee taas muuttumaan hiukan jossain vaiheessa, sen tiedän jo. Saa nähdä miten.