Vuosi 2023

 Hupsis, taas on mennyt monta kuukautta blogin päivittämisestä. En ole ottanut paineita tästä, mutta jotenkin haluan pitää myös blogin elossa. Siksi nyt sitten pieni yhteenveto viime vuodesta, näitä kun on täällä joka vuodesta. 

Vuosi oli mielenkiintoinen, niin kuin taitaa kaikki vuodet olla.

 

Sain kokea opintovapaan, jossa tein väikkäriä ja aloitin journalistiikan ylemmät amk-opinnot. Opiskelu on ihanaa, aivot virkistyvät pohtiessaan. 

 

Skidit kasvavat, osaavat tehdä ruokaa ja olla itsenäisesti. Se on samalla ihanaa ja surullista, koska joutuu päästämään heistä irti ja hyväksymään, että omia "vauvoja" ei enää ole. 

 

Oma ja läheisten terveyden jännittäminen on korostunut tänä vuonna, kun järkytyksen kautta tajusi, miten terveys ei ole itsestäänselvää. Samaan aikaan myös itselle tapahtui jotain, mitä vielä työstetään.

 

Se mitä aina taaksepäin katsoessa katuu, on ystävien tapaamisen vähyys. Onneksi kohtaamiset mitä on ollut, todistaa sen, että ystävät on parasta (perheen lisäksi), olethan ystävät itse valinnut.

 

Hetkittäin on ollut aika kiire, ja oma itsen huoltoa olen laiminlyönyt. Ei olisi kandennut. Onneksi on Balaton, Jyri&Peräseinäjoki ja sohva, siellä rentoutuu. Lisäksi festarit, ravintolat, matkat, uuden kokeminen, ne kaikki rentouttavat. Toki, olen levoton, liika lepo ei ole hyväksi, minulla pitää olla kiire. 

 

Duunissa on ollut hyvä, Laureassa saimme lanseerata mm. uuden, satokausi-opintojakson 3AMK-yhteistyönä. Opettaminen on kiinnostavaa ja hauskaa, koska opetettavat ja työkaverit ovat mielenkiintoisia ja fiksuja. Olutposti-lehdestä olen ylpeä, se on juomien lifestyle-lehti. Lisäksi olen saanut kirjoittaa muihin arvostamiini lehtiin. 

 

Radiota rakastan, minulle luontaisinta on kommunikoida äänen ja tekstin kautta, aamuradiossa olen saanut yhdistää ne. Erikoisesti kiitos Njassalle joka on mentoroinut säännöllisesti. 

 

Olut on edelleen iso osa kaikkea, on Olutliittohommia, oluttuomarointia, olutmatkoja, olutedustusta, olutväikkäriä ja oluesta kirjoittamista. 

 

Journalismiliittohommiakin on ja muutenkin, on saanut tehdä entistä enemmän toimittajajuttuja.

Ihan hyvä vuosi siis. 

 

Muutama makupala vuodesta: 

 

Random aamuradio lempimukin kera. 

 

Pro-gaalan juhlintaa, tulin himaan aamuneljältä..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vinyylit tulivat rytinällä elämääni.

 

Olutliiton vuosisahti.

Harrin kanssa Nancyssa, yllärinä.

Ruokakuvia sai kuvata paljon, onneksi. Tässä yksi maistuvimmista.

Museokorttia rakastan edelleen, tässä Emmassa.

Flow ja seura .

Perinteinen naistenpäivän keitto, nyt Masiksella.

Munkkisaaressa aamulla, hima best.

Henkan kanssa, ihan uusi opintojakso menossa, drinkit ja pikkelit duunauksessa.

Balaton, da bäst. Joka vuosi yhtä paras. Tässä jälkikasvua uimassa.

Tarjoilija-skaboissa dumarina.

Jyskyn kanssa Suomenlinnassa.

Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyssä.

Oluttuomarointi Belgiassa.

Kamut kesäiltana.

Luennolle menossa työpäivän jälkeen.

Ekaa kertaa alasti sateessa.

Randomkesäilta skidien kanssa.

Lopuksi uudenvuodenlupauksista: 

Monet pitää uudenvuodenlupauksia painostavana ja turhana, mutta kyllä itse rakastan uuden vuoden ekan päivän tunnelmaa kun voi kääntää tyhjän sivun (ihan kirjaimellisestikin koska pidän edelleen paperikalenteria) ja kirjoittaa, mitä kaikkea aikoo tänä vuonna tehdä. Sitäpaitsi, ihmisellä on ollut tarve jo ikivanhoina aikoina vuoden vaihtuessa (vaihtuu se vuosi sitten koska vaan) ennustaa tulevaa ja tehdä taikoja tulevan vuoden varalle. Lupaukset ovat vähän samanlaisia, niillä "taikoo" itselleen tahtomaansa tulevaisuutta. 

 

Omista lupauksista osa on helpostikin toteuttavia, osa vaikeita ja osa "ikilupauksia", joita lupaan joka vuosi. Noniin: 

 

Tänä vuonna lupaan pussailla paljon, lähinnä Jyriä ja sit skidejä sen verran kun ne antaa. Ja nähdä kamuja ja perhettä( tää on se ikilupaus ). 

 

Haluan luvata itselleni käydä enemmän uimassa, juoksemassa ja salilla. Ja koska numerot on näissä hyviä, niin otetaan tänä vuonna lupaukseksi se 110 liikuntakertaa. Tähän yritän saada kamuja mukaan, koska silloin ei vedä pystyyn viime hetkellä ja onhan se hauskempaa niin. Joten liikuntaseuraksi saa kysyä.

 

Unelma on saada väikkäri valmiiksi alkuvuonna 2025, joten lupaus on, että sitä edistetään niin että tämä on mahdollista. Haluan tänä vuonna myös kirjoittaa kirjoja: Tietokirja keskioluesta odottaa kustannussopparia ja viimeistelyä ja olisi yksi ruokakirjaprojektikin kesken. 

 

Lupaan syödä vielä kasvisvoittoisemmin ja toimia ilmastoystävällisemmin(vielä vähemmän vaatteita ja kulutusta, toki aika vähällä mennään jo). Ja vähemmän huolehtia maailman menosta mutta enemmän toimia niin, että meno muuttuisi. Nämäkin niitä joka vuosi luvattuja, mutta luonteeltaan sellaisia, joita haluan luvatakin joka vuosi. 

 

Pääosin näitä tulee toteuttaa babysteps-tyyliin. Että ei sitten itseruoskintaa, jos kaikki ei heti toteudu. Paitsi pussailut, se on tärkein. 

 

Ps. Sitä tekisi aina luvata vaikka mitä, mutta vähän jarruttelin itseäni tänä(kin) vuonna. Ja onhan tossa vaikka mitä.

Vuosi 2022

 

Vuorossa pakollinen vuosipäivitys. Taas tapahtui vaikka mitä. Otetaas muutama kohokohta kuukausittain. 

 

 

 

Tammikuussa tuomaroin Himabissejä, aina hauskaa.Restonomien opetus osaksi etänä, se oli kyllä äääh. Tein myös sekä Maanantaikappale -ohjelmaa Radio Helsinkiin että Kaupunkikaljat -radio-ohjelmaaTopin kanssa(saimme tehdä sitä Radio Majavassa toukokuun loppuun, superkivaa). Tietokone hajosi, sucked.

Helmikuussa sain loppuun Alkoholijuomien valmistus-tutkinnon HAMIssa ja tein näytön Askon kanssa tilauksesta. Kylpyamme toi uutta iloa elämään pandemian keskelle. Mikan kanssa opetimme alkoholin saloja, lempihommaa. 

 

 

 

Maaliskuussa olin mukana Ylen Kieltolakidokkarissa ja sain toteuttaa yhden unelmani, leffa- ja sarjamusaohjelman radioon. Panimonaisten kanssa tehtiin 4. PinkBoots-bisse. Juhlittiin FBSK:n vuosijuhliakin. Selkä meni, koska Jyri nauratti ja se on kipeä edelleen (välillä parempi, välillä huonompi).

Huhtikuussa kävin ekaa kertaa elämässäni Bambergissa, tuossa yhdessä olutpyhiinvaelluspaikassa. Siellä satoi lunta ja oli kylmempi kuin samaan aikaa Suomessa. Mutta oli oli hyvää. Pääsiäinen Peräseinäjoella, söin kanamunia koko ajan. Juhlin työkamujen ja muiden kivojen kanssa PRO Gaalassa. Opin käyttämään ruskistettua voita. Jatkoin Olutliiton puheenjohtajana. 

 

Vappuna Lehtiset valloittivat Peräseinäjoen(osa 1) ja toinen lapsistani ajoi mönkijän ojaan. Pidimme
Marian kanssa valmistujaiset.Henkan kanssa samoilimme opiskelijoiden kanssa metsissä villiyrttikurssin tiimoilta ja Espoossa ruoka-ja juomakulttuurihommissa. Istutin tokaa kertaa elämässäni vihanneksia ja yrttiä omaan laatikkoon( kaikki vihannekset delas). 

 

 

Kesäkuussa käytiin Duran Duranin keikalla( keikka hyvä, järjestelyt sucked). Pääsin tekemään Radio Helsingin aamua( se on niiiin ihanaa). Sain elämäni ekan isomman apurahan keskiolutväikkäriin. Hoidettiin Olutliiton kanssa toista kertaa Suomen Paras Olut-kisa, (yli 400 olutta ja yli 50 tuomaria, huh). Kesän ekat musafestarit antoivat lupauksen normaaliin paluusta, Elsan kanssa fiilisteltiin. Jussi Misun landella, kuten aina. Olin DJ-hommissa ekaa kertaa 10 vuoteen. 

 

 

 

Heinäkuussa elämäni ekassa Provinssissa kaatosateessa. Kuvattiin hauska juttu Olupostille. Hungarossa crazyhungarianfamilymeiningit ja bissefestarit, Jyri ekaa kertaa mukana( ei järkyttynyt pahemmin, vaikka oli muovimukitkin festareilla). Käytiin kaksistaan Tihanyssa, ihan kuin välimerellä. Otin parin viikon loman oluesta( kypsytti tiettyjen negameininki ja nurkkakuntaisuus) ja se teki hyvää. SOPPssa bissetastingsettiä ja stadissa ihana kesä. 

 

Elokuussa Flow ja CoolHeadin Gardenfestit. Gorillazin keikka aivan timanttia, Bikini Kill: n näkeminen oli pitkäaikainen unelma. Tero tuli Suomeen, illallinen sen ja Tyden kanssa on aina ihana (ollaan tunnettu lukiosta ja yhä kuin oltaisiin siellä kun tavataan). Kyröfesteissä superkeikkaelämyksenä Kissa. Mulla putosi junassa housut nilkkoihin ja hiusväri vaihtui tummemmaksi. Aloitin Beer Sommelier-opiskelun. Pyöräiltiin Tampere läpi opetushommissa Henkan ja Marjaanan kanssa. Vetäisin kuun lopussa festaribaarityökeikan Suvilahdessa, edelleen oli taito hallussa myydä ihan sikana viinaa nopeasti. Tein suunnitelmat keittokirjaa varten. 

 

Syyskuussa tehtiin sahtia Olutliiton kanssa. Kävin Hallertaun humala-alueella, missä sai kouria humalaa paljain käsin, Drinktecmessuilla ja Ingolstadtissa sekä Münchenissä. Hengasin siellä Marian ja Mallaskosken miesten kera. Ikinä en ole ollut noin paljon Saksassa. Syysflunssa iski ja söin vaan maapähkinävoita. Sakke kirjoitti jutun missä kerroin tehokkuuteni salaisuuden. Söin erinomaisen olut ja ruoka- illallisen ja tuomaroin joku yli 100 olutta Itävallassa. Söin myös joku 30 osteria BarLaurean synttäreillä( ihan parasta). Keräsin ravintolaslangisanoja ja kirjoitin siitä jutun.

 

 

 

Vedettiin skidien kanssa lihaton lokakuu 3 huijauspäivällä. Selkä meni taas. Kokkasin törkeän hyvää kurpitsakeittoa Olutpostiin. Valtakunnallisessa Kotiolutkilpailussa Johannan kanssa tuomarointiin yhdessä. Olin yksin syyslomalla ja soitin Curea. Crazyhungarianfamily valloitti taas Peräseinäjoen. Hoidettiin Henkan ja opiskelijoiden kanssa ravintola-alan yrityksen henksubileet opintojaksona, hyvä w12 tunnin loppurutistus. Kerroin unpopular mielipidettä urasta somessa. Opin tosi paljon panimosanastoa saksaksi. 

 

 

 

Marraskuussa kuvasin ja join erinomaisen Bloody Maryn Goldfishissä. Pitkäaikainen unelmani, Laurean baariluokka valmistui ja siitä tuli superhieno(juomaopetus saadaan niin seuraavalle tasolle nyt). Kävin Dublinissa, siellä oli ihana koiranpentubaari ja European Beer Consumers Unionin kokous, jossa juotimme sahtia kaikille. Pääsin yhteen unelmabissemaahani Belgiaan, Billys Craft Beer Festeille ja unelmapanimooni Rodenbachille. Tuomaroin juustoja ekaa kertaa elämässäni(sai syödä juustoja ihana sikana!). Jäin Laureasta opintovapaalle. Käytiin katsastamassa Espoon ja stadin panimoita Olutpostin matkalla. Radion aamut jatkuivat ja sinne tuli uusi osio Safkis missä ruoka ja juoma pääosassa(jeeeee). Kävin katsomassa että Turun tori on valmis. Valmistuin radiotoimittajaksi. 

 

 

Joulukuussa kuulin nauhalta valaiden hihkumista , koko perhe sairasti megaflunssan, kävin valmistumassa Bambergissa olutsommelieriksi. Olin tosi väsynyt. Juhlin ja kokoustin FBSK: n kera. Haudattiin Donut Island ja käytiin Jyrin kanssa uudessa baarissa. Opintojuttuja journalistiikan saralla. Keräsin materiaalia väikkäriä varten ja säädin kaikkea muuta. Kävin läpi kuvat vuodesta 2008 keittokirjaa varten ja koostin kaikki siihen tulevat reseptit. Vietin crazyhungarianfamilyjoulua Parkanossa, Jyrikin tuli. Vedin välipäiväaamut radiossa ja flunssa jylläsi himassa. Matkustin uuden vuoden viettoon Peräseinäjoelle.

 

Kauheasti on taas tapahtunut.

2010-2020, vuosikymmen meni, mitä tapahtui?

Tämä vuosikymmen on eletty. Apua, se meni nopeasti. 

Kymmenen vuotta sitten olin saanut juuri tietää, että toinen lapsi on tulossa. Asuin lasten isän kanssa kaksiossa Pursimiehenkadulla, olin Suomen suurimmassa panimossa töissä ja haaveilin olutkirjan kirjoittamisesta, toimittajan työstä ja radiotyöstä.   

Nyt olen Munkkisaaressa asuva kahden lapsen arki-yksinhuoltaja, toimittaja ja lehtori, joka tekee montaa työtä samaan aikaan ja säätää arkea kahden koululaisen kanssa. Kirjoja on tehty jo neljä, artikkeleita lukematon määri eri lehtiin ja radio-ohjelmiakin on jo muutama. Elämä on hyvin erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, toisaalta monipuolisempaa ja toisaalta monimutkaisempaa. 

Eräs onnellinen päivä tältä vuodelta. Balatonvilágosissa syömässä kesäkuumalla järven vieressä.

Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut yhden lapsen synnytys, omat ihanat hääni ja tuskainen ero, neljä kirjaa, yksi muutto, kolmet opiskelut, pari uutta ystävää, paljon erilaisia duuneja, yksi läheisen sairastuminen ja iso työpaikan vaihdos.  Aika paljon kymmenessä vuodessa, kun oikein katsoo. 

Syvemmälle kun menee, tähän kymmeneen vuoteen on myös sisältynyt tietynlainen pakotettu aikuiseksi kasvaminen, muutama syvä pettymys, lasten myötä taas elämään on tullut enemmän onnea, mutta myös enemmän pelkoa ja tuskaa. Läheisten sairastumisten ja muutaman luokkatoverin kuoleman myötä myös oma kuolemattomuus on karissut, ja on välillä tullut tietoiseksi siitä ettei sitä jaksa kaikkea. Vielä kymmenen vuotta sitten oman isän kuoleminen 54-vuotiaana oli kaukaista, nyt omaan 54-vuotispäivään ei ole enää vuosikymmeniä. Jaksaminen on myös erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, ja omaa ruumista kunnioittaa enemmän kuin ennen. Ulkonäköpaineet ovat vähentyneet samaan tahtiin kuin ulkonäkö on rapistunut, mutta edelleen itsestä otettuja valokuvia on vaikea katsoa, koska niistä löytää usein pelkästään virheitään. Perheen ja parisuhteen käsite on monipuolistunut niin oman kokemuksen kuin lähipiirin kokemusten myötä. 

Onnellinen vappupäivä juuri ennen töihinpaluuta äitiyslomalta vuonna 2011.

Mitä kaikkea elämässä on sitten pysynyt jo yli kymmenen vuotta? Oma unkarilainen perheeni on pysynyt ja kasvanut useammalla lapsella ja omilla skideilläni on näin enemmän leikkitovereita kuin ennen, samoin ne läheiset ystävät ovat yhtä läheisiä kuin kymmenen vuotta sittenkin. Halu oppia uutta on työuralleni luonteenomaisin asia, ja työnantajani ovat onneksi koko ajan sitä tukeneet, olen saanut tehdä hyvinkin erilaisia työtehtäviä. Lapset ovat olleet ilonani ja raivonani tämän kymmenen vuotta, ja kun aloitin 2010-luvun pienten lasten väsyneenä äitinä, niin nyt koen luopumisen tuskaa, kun lapset pikkuhiljaa kasvavat jo omaan elämäänsä. Kiinnostukseni elämysmaailmaan, ruokaan ja juomaan on myös pysynyt tämän kymmenen vuotta ja uskon, että pysyy loppuun asti. Juoma ja ruoka ovat historiallisena, kulttuurisena ja makukokemusellisena kokonaisuutena niin moniulotteisia, että niissä riittää tutkimista vielä kauan. Olen saanut luennoida näistä aiheista niin ammattilaisille, opiskelijoille kuin oluenystävillekin. Väitöskirjani on ollut myös seuranani tämän kymmenen vuotta, tosin aihe on vaihtunut Unkarin sosialistisesta puolueesta keskiolueen. Toivon syvästi, että väikkäri valmistuu tässä parin vuoden kuluessa. Haluni kirjoittaa on pysynyt koko kymmenen vuoden ajan ja olenkin saanut toteuttaa sitä useammassakin lehdessä sekä tietysti kirjoissani. Yhtä tärkeitä ja pysyviä asioita ovat joulut Munkkivuoressa, juhannukset Hartolassa, kesät landella Balaton-järven luona sekä vuosittainen Flow-festari. 

Ihana päivä Roskilde-festareilla vuonna 2012.

Vuosikymmenen suurimpia pettymyksiä ja vaikeita hetkiä ovat taas olleet pitkän liiton kariutuminen, panimotyöpaikassa tapahtunut ilmapiirimuutos, eriarvoistaminen ja niiden takia työpaikasta lähtö, sekä välillä oman jaksamisen ymmärtämättömyys. Olen hakenut työpaikkoja, joita en ole saanut ja yrittänyt tehdä projekteja, jotka eivät ole onnistuneet, mutta nämä ovat, kuten veljeni sanoisi, turvallisia pettymyksiä. Kyllä suurimmat epäonnistumiset liittyvät ihmissuhteisiin tai oman ajan hallintaan. Olen myös ensi kertaa kokenut kiusaamista, jonka syyt ovat olleet vaikeat ymmärtää. Yritinkin, mutta nykyään keskityn ajattelemaan, että kiusaaja kiusaa oman olonsa takia.

Suurimpina saavutuksina pidän lasten kasvamista kaiken keskellä suunnilleen normaaleiksi, kaikkia duunejani, kirjojani ja radio-ohjelmiani, joiden tekemistä rakastan. Töissä on ollut useita onnistumisia ja olen myös ylpeä itsestäni, että handlaan niinkin hyvin arjen kun nyt teen. Olen hyvin epäkäytännöllinen oman elämän hallinnassani, joten tämä on minulle iso asia.  Suuria kokemuksia ovat olleet myös oman pienpanimomerkin alkuun saattaminen, pääsy Roskilde-festareille, matkalle Buenos Airesiin, Islantiin ja Hailuotoon, Olutliiton puheenjohtajaksi pääsy, Mikkellerin bissefestarit,  Marian kanssa reissaminen ympäri Eurooppaa, drinkkikilpailuihin osallistuminen Calvadoksessa, villiyrtteihin duunin kautta perehtyminen, Olutposti-lehden päätoimittaminen, Laurean juomaopetuksen toteuttaminen, Bocuse d' Orin kokeminen useammastakin näkökulmasta ja niin monta monta muuta kokemusta. 

Epätarkka ja onnellinen kuva bissefestareilta vuodelta 2019.

Tämä kymmenen vuotta on ollut opettavaista aikaa, jossa olen oikeasti joutunut miettimään elämääni enemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä yhteensä. 

Näin vuosikymmenen vaihtuessa voi myös katsoa, mitä kaikkea sitä haluaisi seuraavalta kymmeneltä vuodelta. Terveyttä ja perheen terveyttä toivon, se on ilmiselvää. Itselleni toivon myös lisää hyviä duuneja ja projekteja sekä opintointoa, koska aloitan radiotoimittajan opinnot(jee) ja loppuvuodesta opintovapaan väikkärin takia. Minun ja lasten iso toive on päästä Meksikoon surffaamaan ensi vuonna kuukaudeksi, toivon universumilta myös tätä ja monia surffireissuja sen jälkeen, koska nyt lapset ovat jo sopivan ikäisiä vähän vaativammallekin seikkaululle. Hyviä ihmissuhteita ja enemmän aikaa niihin on myös toivomuksissa.  Aika paljon paineita seuraavalle vuosikymmenelle.... Saa nähdä.

Bloginkin suhteen mietin muutoksia, joten jotain tulee tapahtumaan täälläkin. Katsotaan mitä :). 

Joka tapauksessa toivotan seuraavan vuosikymmenen tervetulleeksi. Ole ainakin yhtä hyvä kuin tämäkin on ollut!

Onnellinen arkipäivä joulukuulta.

Lempipaikkoja Espoossa

Kaikilla on (kai?) omat lempipaikkansa, mihin sitä menee uudelleen ja uudelleen. Minulle yksi lempipaikoistani on Espoossa. Se on Tarvaspäässä sijaitseva, nykyään museona toimiva Akseli Gallen-Kallelan kotitalo. Matka sinne ja takaisin on lempireittejäni.

Olen käynyt tässä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan perheelleen 1913 rakennuttamassa kotitalossa ensimmäisen kerran jo alakoululaisena ja sen jälkeen varmaan 50 kertaa. Ikinä en kyllästy talon arkkitehtuuriin ja yksityiskohtiin. Rakastan paikkaa. Toisessa elämässä toivon asuinpaikakseni tätä taloa.

Talo on alkujaan rakennettu pelkäksi ateljéksi, ja Gallen-Kallelat ovat asuneet viereisessä villassa. Sittemmin taiteilijaperhe talossa kyllä myös vakituisesti. Ateljekäytön takia talo on alusta alkaen rakennettu niin, että se on täynnä valoa. Valo valaisee kaikki yksityiskohdat ja koko talo on vaan niin kaunis.

Lempipaikkojani on talon torni ja siellä sijaitseva, puolikaaren muotoinen kylpyhuone kuten myös tornin ylin huone, joka on ollut Gallen-Kallelan työhuone. Vaikuttava on myös osaksi ateljena toiminut iso sali, jossa on lempitakkani.

Talon ympärillä kaunis, villinä kasvava puisto, joka kutsuu kävelemään.

Jo aikaisemmin, vuonna 1859 rakennetussa Villa Linuddissa on nykyään kahvila, joka katsoo museoon päin. Tässä villassa Gallen-Kallelat asuivat ensin, ja koko alue on taiteilijan vaimon, Mary Gallen-Kallelan perintöä.

Yleensä kävelemme Tarvaspäähän kun olemme äitini luona Munkkivuoressa. Reitin pituus on juuri sopiva lasten kanssa, kävelemme metsäreittiä sinne ja Munkkiniemen uimarannan kautta takaisin. Matkalla on paljon kalliota, merta, ja hypeltäviä kiviä.

Esikoiseni on kiipeäjä. Hän kiipeää aina joka paikkaan, ihan missä vaan. Jos lähistöllä on puu, kallio tai palotikkaat, hän on kohta niiden päällä. Joten tällä Tarvaspään reitillä hän saa kiipeiltyään sydämensä kyllyydestä. Väsyttyämme on hyvä mennä valmiiseen pöytään äidille syömään.

Menkää siis Gallen-Kallelan museoon, se on ihana!

Lopuksi vähän triviaa(koska itse rakastan historian yksityiskohtia): Tarvaspään nimi juontuu läheisestä Tarvon saaresta. Tarvas tarkoittaa hirveä, härkää tai muuta sarvekasta uroseläintä. Tarvoin on myös erään kalastusvälineen nimi. Tarvaspään nimesi Akseli Gallen-Kallelan ystävä, suomenkielen professori E.N. Setälä.