tiistai 31. toukokuuta 2016

Copenhagen Beer Celebration 2016!


Toukokuussa tanskalainen Mikkeller-panimo järjesti viidennet Copenhagen Beer Celebration- festivaalit Kööpenhaminassa. Olen itse ollut paikalla jo kolme kertaa, joten kokemusta on. Katso vaikka 2015, 2014 ja 2013.


Tämä kuva Joonas Koivisto

Kyseessähän on kutsufestari, eli Mikkeller kutsuu hyväksi katsomansa panimot paikalle ja jokainen panimo tuo 4-8 oluttaan. Joko uusia ja erilaisia oluita tai hyväksi havaittuja klassikoita. Osa oluista loppuu melkein heti, osaa joutuu jonottamaan yli puoli tuntia. Paitsi jos on Mika tai Joonas.




Jengi todella halusi sisään. Jonotettiin...

Panimoita oli paikalla 15 enemmän kuin viime vuosina juhlavuoden takia. Niin hyviä panimoita.

Omat suosikit oli mm.  Mikkeller (tietysti), To Øl, Brekeriet Beer AB, Omnipollo, Firestone Walker Brewing Company, 3 Floyd’s Brewing Co. Crooked Stave Artisan Beer Project, Amager Bryghus, Loverbeer, Jester King Brewery, Hill Farmsted, Brouwerij Boon, Prairie Artisan Ales, Alpha State, Buxton Brewery, Bokkereyder, Stillwater Artisanal, Tired Hands Brewing Company, Brewski ja Oud Beersel.

Erikoismaininnan saa ruotsalainen Sahtipaja, joka tekee niin paljon muuta kuin sahtia.




Paikalla oli myös erillinen skandinaavinurkkaus jossa mm. Alefarm, Det Lilla Bryggeri, Dryand Bitter, All In, Beerbliotek, Stockohlm Brewing Co ja Kiin moikkailivat. 




Kun päästiin sisälle, taktiikka oli sama kuin viime vuosina: Minä ja Nella vallattiin pöytätila ja pojat juoksi hakemaan oluita. Istumapaikat täytyy olla, koska silloin on tukikohta, on helpompi maistella ja me ollaan vaan niin väsyneitä, että pitää saada istua.

Maistettiin kivasti kaikki samasta lasista (ja oltiin kipeitä seuraavalla viikolla), arvioitiin ja viivattiin maistetut yli festarikartasta.  Nellan kanssa laitettiin ylös ne, joita pitää saada lisää.





Oli siellä muutama muukin kuin me. Suomalaisia on nykyään kehuttavasti, sieltä löytyi sekä Pienpanimoiden puheenjohtajaa että maahantuojan edustaja ja muita kivoja.

Koska festari oli tänä vuonna isommassa paikassa, tilaa oli vähän enemmän ja istumaankin pääsi paremmin. Muuten valitettavasti festarista jäi puuttumaan tietty kotoisuus, kun jengiä ja panimoita oli paljon enemmän kuin viime vuosina. Ennen pystyi juttelemaan paikalla oleville panimoille, nyt kaikilla oli kiire, ja sitä vain pyysi ja sai olutta, sen kummemmin keskustelematta.




Ruotsalainen Omnipollo, yksi lempipanimoistani. Niillä on ihana ravintolakin Stockiksessa. 



'
Paikan ruokatarjonta oli surkeampaa kuin viime vuonna. Kasvisruokaa olivat ainoastaan juustot, ja muutakin ruokaa edustivat vain hodarit. Höh. Juustot olivat kyllä aika hyviä...

Osa oluista olisi selkeästi kaivannut ruokaa seurakseen, joten siksi myös ruuan puuttuminen oli vähän sääli.




Juha on meidän pääreittaaja. Kaikki juomamme oluet löytyy Juhan Untappdsta nimellä Sorsa.




Osa jengistä vaan maistelee ja juo oluita, osalle tämä on vakavaa reittaushommaa. Me itse sijoitumme keskiväliin, merkkaamme kyllä maistetut ylös ja arvioimme ne, mutta emme jaksa niitä kaikkia hakata someen. Varsinkin kun wifi on joka vuosi yhtä surkea festareilla.

Kun kaikki tärkeät oluet oli maistettu, sitä voi rentoutua ja ottaa osaa jo maistettuja herkkuja lisää. Se on parasta.





Jotkut (hullut) ottivat bissetatuointeja tapahtumassa. 




Tässä yllä yksi festarin parhaista oluista - Brekerietin Zuur Sour Ale 5%. Kuin limonaadia olisi juonut, hapanta ja selkeää. Oi. Kävimme hakemassa tätä lisää kaksi kertaa.  Loput CBC:n suosikkioluet myös tulossa blogiin!

Kokonaisuutena voi sanoa, että vaikka itse olin vähän pettynyt, miten festarista oli tullut isompi ja tavallisempi, niin hyvä se edelleen on. Kannattaa käydä ensi vuonna!

maanantai 30. toukokuuta 2016

Leivättömät hot dogit!


Olen tässä aina välillä yrittänyt välttää vehnää ja vähän muitakin viljoja sekä elää vähän terveellisemmin. Rakastan kuitenkin yli kaiken erilaisia hot dogeja ja hampurilaisia, joten yritän löytää vaihtoehtoja, joilla sen pakollisen leivän saa korvattua näissä herkuissa. Samalla etsinnössä on makkara, jolla hodarin saa vähän terveellisemmäksi.




Nyt on löytynyt makkara, jossa osa rasvasta on tyydyttymätöntä, eli oliiviöljyä. Kun makkarassa on vielä paljon makua, välimeren mausteet ja aurinkokuivattua tomaattia, niin se on ihan voittaja. Tämäpä on Olivia Välimeren Grillimakkara, jota sain blogin kautta kokeiluun.

Grillasimme tällä viikolla hodareita. Teimme niistä sekä leivättömät että tavalliset versiot. Hyviä olivat molemmat!




Hodareita kahdella eri lailla (neljälle, jokaiselle kaksi)

8 kpl Makuliha Olivia Välimeren Grillimakkaraa
Tavalliset hot dogit: 4 kpl itse tehtyä hot dog-sämpylää
Gluteiinittomat hot dogit: 1 grillattu pieni kesäkurpitsa tai puolikas isosta (siitä tulee neljä)
Karamellisoitunutta sipulia
Yrttimajoneesi
Rosépippuria




Hot dog-sämpylät
1 dl vaaleaa lager-olutta
1.5 dl vettä
25 g hiivaa
Ripaus sokeria
6-7 dl vehnäjauhoja
Ripaus suolaa
Noin 1 dl oliiviöljyä tai voisulaa

Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen. Vaivaa joukkoon jauhot ja lopuksi öljy. Anna levätä tunnin ajan lämpimässä paikassa. Paista 200 asteessa 25 minuttia niin että uunissa on myös vesikippo. Valele heti uunista ottamisen jälkeen vedellä, jotta sämpylöiden pinta pysyy pehmeänä. 

Karamellisoitunut sipuli
4 sipulia suikaloituna
2 rkl hunajaa
Öljyä
Kuullota sipuleita hetki öljyssä. Lisää hunaja ja anna karamellisoitua. 

Yrttijugurttimajoneesi
1 dl majoneesia
2 dl turkkilaista jugurttia
2 kourallista pienittyjä yrttejä (mm. salvia, timjami, basilika ja rosmariini) 
Sekoita yhteen sauvasekoittimella ja anna tekeytyä viileässä noin tunnin verran. 




Grillattu kesäkurpitsa
1 pieni tai puolikas iso kesäkurpitsa. 
Oreganoa
Öljyä

Puolita kesäkurpitsa ja kaiva sivusta ulos, niin että siihen syntyy pieni kolo. Sivele öljyllä ja ripottele päälle oreganoa. Grillaa kypsäksi. 

Lopuksi grillaa makkarat ja kokoa hodarit makusi mukaan, käytä joko sämpylää tai grillattua kesäkurpitsaa. Ja nauti heti. Seuraksi kylmä olut. 




Jos kiinnostaa muutkin maukkaat makkarareseptit, niin Blogiringin kampanjasivulla, on jo mm. Sillä Sipulin vinkit vähän terveellisempään grillaukseen. 

Ps. Käy katsomassa myös Makulihan Olivia-kilpailu jossa haetaan erilaisia lisukkeita Olivia-tuoteperheen makkaroille ja nakeille! Voit voittaa kahden hengen yön Långvikissä (aika kiva mesta). 

Yhteistyössä Makuliha

perjantai 27. toukokuuta 2016

Olutpesto ja grillivinkit

Grillausaika!

Meilläkin pallogrilli on kaivettu esiin ja takapihalla on grillailtu ensimmäiset safkat.



Tein duuniin videoon, jossa kuvassa oleva aasialainen olutpesto. Ja muutakin olut ja grillisafka-asiaa.

Katso vaikka: #Oluella - olut ja grilli 

Ps. On ollut vähän blogihiljaisuutta, kun on ollut kaikkea muuta. En ole blogia unohtanut, mutta pieni bloggarin kirjoitusblokki on ollut päällä, kun olisi niin paljon kirjoitettavaa ja niin vähän aikaa. Kyllä tämä tästä.

Ps.2. Kuva aina niin hyvä Sami Repo.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Paras (ja helppo) parsaresepti


Nyt on helppo ja hyvä tapa syödä parsaa. Tai brokkolinia. Skiditkin tykkää.





Parsat pekonipeitossa

1 pnt vihreää parsaa, 1 pkt pekonia, mustapippuria.

Taivuta parsoja niin että ne napsahtavat poikki. Huuhtele huolella ja kuivaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Paista pekonia hieman pannulla niin että saat rasvan irtoamaan, mutta että pekonit eivät vielä muutu rapeiksi. Ota pekonit pois ja paista parsoja hetken rasvassa.

Kääri sitten parsat pekonisiivuihin ja laita uuniin noin 180 asteeseen. Paista noin 10-15 minuuttia. Rouhi päälle mustapippuria. Nauti kuumana.

Juomaksi joko kuiva kuohuviini tai vaalea, hapan vehnäolut.

Mika teki näitä äitienpäiväksi. Paras lahja ever.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Lakritsia festareilla!


Ruotsalaisethan ovat tunnettua lakritsikansaa. Sen sain itse todeta kun kävin Tukholman Lakritsifestareilla.

Herranjumala kun oli paljon erilaista lakritsia.  Ruotsissahan ei käsittääkseni puhuta erikseen lakritsista ja salmiakista vaan suolaisesta ja makeasta lakritsista.  Joten aina kun maistoi jotain, vähän joutui katsomaan onko se suolaista vai makeaa. Itse pidän kyllä molemmista, joten eipä se haitannut.




Omaksi henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi tämä savustettu lakritsi. Arvostan myös pirunnaaman muotoisia karkkeja.




Ruotsi kun on polkagris-maa, niin tietysti tätä herkkua sai myös lakritsinmakuisena. Sitä oli festareilla vääntämässä itse Polkagris-Kunkku. Maistoin vielä lämmintä, ihanan sitkoa lakupolkagrisiä. Oi.



Viskillä maustettua lakua oli myös.




Yksi suosikeistani oli tämä pippurinen, sisältä sula salmiakkikarkki.




Oli festareilla muutakin hyvää. Kuten maustettuja suklaita. Kauniita kuin korut.




Yksi parhaista oli Pärlansin lakutoffee. Ja saman tiskin aprikoositoffee oli maailman parasta.




Lakuleivoksiakin oli.




Islannista tuli festarin suolaisin lakritsi. No huh huh.




Suomesta oli maistelussa salmiakkichipsejä. En ole noista ihan varma...




Sitruunasuklaalakritsi oli myös suosikki.




Tässä kaiken alku ja juuri. Lakritsijuuri.




Lakritsilla maustettua suolaa. Hyvää. Ribseille varmaan parasta.




Festarin virallinen lakritsidrinkki. Maistoin!




Lakritsiteetä. Itse en välitä lakritsijuuresta teessä, mutta tämä oli ihan ok.




Ihmisiä oli todella paljon ja kun festarit alkoi, sinne jonotettiin. Ruotsalaiset ovat todella lakritsikansaa.

Itse maistoin ihan kaikkea. Ei ollut ryppyjä seuraavana päivänä. Mukaan tarttui festareilta sekä suolaista että makeaa lakritsikastiketta.

Kiitos kutsusta Tukholman Lakritsifestivaalit!


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Bocuse d'Or -kilpailua kohti!


Tänä vuonna olen päässyt läheltä seuraamaan maailman maineikkaimman kokkikilpailun Bocuse d'Orin Suomen kilpailijan valmistautumista. Duuni on nimittäin sponsorina tänä vuonna.

Kilpailuun Suomesta on osallistumassa kokki Eero Vottonen assistenttinaan Miikka Manninen. Eero vastaa pääraaka-aineista ja kokonaisuudesta, Miikan vastuulla ovat lisäkkeet ja misaus.

Bocuse d'Or kilpailu on nostanut Suomessakin profiiliaan vuosien varrella. Viime vuonna siitä uutisoitiinkin jo aika paljon, tietysti osaksi siksi, että Matti Jämsen hoiti kotiin neljännen sijan eli tähän asti parhaimman sijoituksen kisassa. Samana vuonna assistentti Antti Lukkari valittiin parhaimmaksi assistentiksi.

Kisa on tosi laaja. Karsintakierroksia on Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa. Kilpailuun osallistuu 24 maata neljältä eri mantereelta. Itse kisakausi on kaksivuotinen, koska ensimmäisenä vuonna on karsinta ja seuraavana itse finaali.

Tänä vuonna karsinta pidetään Budapestissa 10-11.5. ja finaali Lyonissa 24-25.1.2017.



Kisoissa tehdään sekä kala- että liha-annos. Kala-annoksessa lisäkeraaka-aineet haetaan paikan päällä vihannestorilta, käyttäen kisan isäntämaan sesongin herkkuja. Unkari kun on iso parsantuottajamaa, niin parsaa on varmasti. Veikkaisin.

Liha-annoksessa lisäkkeet suunnitellaan etukäteen ja tuodaan itse paikan päälle.  Liha-annoksen lisäkkeiden pitää myös kuvastaa kilpailijamaata. Suomalaisia makuja siis.

Tapana on että kisojen isäntämaa kertoo karsinnassa valmistettavien annosten pääraaka-aineet. Unkarilaiset eivät tehneet tätä kilpailijoille helpoksi, vaan valitsivat saatavuudeltaan Unkarin ulkopuolella aika haastavia raaka-aineita. Kalana on sterletti, sammensukuinen kala, jota olen tietysti itse syönyt Unkarissa miljoonasti. Siitä tehdään mm. usein unkarilainen kalakeitto.

Lihana on unkarilainen saksanhirvi, joka on lihaltaan vähän erilainen kuin meillä.  Sen lisäksi liha leikataan Unkarissa eri lailla.

Raaka-aineista lisää täällä.



Ei ole kauhean sievä tuo kala...




Mutta ei se Eeroa haittaa.




Maistoimme kisan hengessä valmistuneita annoksia yhdessä bloggareiden kanssa. Alkupaloja, kaksi alkuruokaa, pääruoka ja jälkkäri. Annoksissa oli (jälkkäriä lukuunottamatta) aiheita ja kypsytystekniikoita varsinnaisesta kisamenusta.

Tässä maailman yksi kauneimpia annoksia; Paahdettua kuningasrapua, miedosti savustettua parsaa ja rapuvoita. Oi että.




Pöydässä ruuat oli (tietysti) yhdistetty oluiden kanssa. Alkuruokien kanssa KOFF American Pale Alea. Nam.




Saksanhirvestä voi käyttää mitä osia tahansa. Onhan tuossa valitsemista.




Saksanhirveäkin voi työstää monella lailla.




Bloggari-illallisella pääruokana oli katajanmarjalla ja palvatulla peuran sydämellä maustettua saksanhirvensydäntä, tryffelikaalia, rapea perunamunkki, hapanta omenaa ja kuusiöljyllä maustettua hirvilientä.  Juomana Karhu lager, joka sopi NIIN hyvin metsäisiin makuihin (vaikka itse sanonkin). Jes. Ja katsokaa tuota pientä sipulikuppia. Söpö.

Jälkkärinä suklaata ja portteria. Ja hauskaa juttelua viime vuoden kisojen meiningeistä, koska Eero toimi viime vuonna valmentajana Matti Jämsenille. Matti taas toimii valmentajana tänä vuonna Eerolle. Eli kokemusta tiimistä löytyy.

Käy katsomassa Sivumaku-blogin, Hannan Sopan ja Vaimomatskuu-blogin fiilikset raaka-aineiden maistelusta.

Lähden huomenna seuraamaan Eeron kisaa livenä. Jännittää tosi paljon. Pitäkää kaikki peukkuja, että jatkoon päästään!

Seuraa Mariaannan blogia Bocuse d'Or-kisasta, sinne päivittyvät uutiset kisan kulusta.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Äitienpäivälahja


Parasta äitienpäivässä on sen syy tai meillä syyt; lapset. Nykyään kun kuulee monia surullisia lapsettomuustarinoita, tuntuu etuoikeutetulta olla jonkun äiti.

Itse sain lapset yli kolmikymppisenä, joten ennen sitä elin, juhlin, opiskelin, sekoilin, tein töitä, rakastuin, erosin, matkustelin, tein kaikkea mitä nyt ilman lapsia voi tehdä.

Sitten kohtasin Mikan, vauvakuume nosti päätään ja aika nopeassa tahdissa lapsia siunaantui kaksi. Opettelu äidiksi kesti. Synnytys on pitkälti usein glorifioitu, minusta se vain sattui hirveästi, vaikka muuten meni ihan hyvin. Itse ajattelin että synnytyksessä pääasia on syntynyt lapsi. Ajattelen edelleen niin. Äitiyttä en myöskään kokenut mitenkään heti luontaiseksi, vaan siihen opeteltiin. Onneksi oli paljon opastajia, eniten oma äiti. Ja kun katson, että olen ihan onnistunut ihmiseksi itsekin, oli helppoa monissa asioissa tehdä samoin kuin äitini. Onneksi myös Mika ja lapsia ystävät, sekä lapselliset, jotka olivat neuvojia tai vertaistukea, että sitten lapsettomat, joiden kanssa pystyi (Luojan kiitos) unohyamaan äidinroolin hetkeksi. Edelleen ajattelen, että pahinta äitiydessä on varmaan yksinäisyys, jos ei ole ketään jolta kysyä tai jolle avautua. Tämä tuntuu olevan surullisen yleistä nykyään.

Oman ajan menetys oli äitiydessä totaalista. Siksi olen joka vuosi toivonut äitienpäivälahjaksi OMAA AIKAA. Sitä että ainakin silloin saan mennä lukemaan toiseen huoneeseen niin pitkäksi aikaa kuin haluan, pitkälle lenkille, kahville kaverin kanssa tai päiväunille. Sillä oma aika on parempaa kuin mikä tahansa lahja.

Toinen mitä olen toivonut on perheaika. Yhdessäolo. Ettei olisi mitään ohjelmaa, vaan hengattaisiin yhdessä. Joka vuosi olemme lähteneet yhdessä kävelylle. Vain olemaan yhdessä. Se on joka kerta yhtä kivaa. (Omaa mamaa muistan aina edellisenä päivänä.) 

Tänäkin vuonna nämä toiveet toteutuvat.




Ruokapuolella emme ole kauhean perinteisiä. Olen aamukukkuja kuten skiditkin ja Mika on taas aamunukkuja. Joten meillä äitienpäivänäkin meillä minä herään, keitän ensimmäisen kahvini ja hengailen lasten kanssa. Ja syömme sitten Mikan valmistaman brunssin. Näin kaikilla on kivempaa. Minun ei tarvitse odotella sängyssä ja kaikki saavat herätä omaan tahtiinsa.

Hyvää äitienpäivää!

torstai 5. toukokuuta 2016

Omnipollo´s Hat - ihana bisse&pizzabaari Tukholmassa


Ruotsalainen Omnipollo on eräs lempipanimoitani. Sekä oluiden maun että etikettien visuaalisuuden takia.

Joten kun kuulin, että panimolla on oma baari, jossa on myös pizzaa tarjolla, pakko sinne oli jotenkin päästä. Kaiken lisäksi Omnipollo´s Hat sijaitsee Södermalmilla, Stockiksen lempikaupunginosassani.




Paikan erikoisuus on Ice cream- eli olutjäde-sarja. Eli oluet joihin lasketaan jäähtynyttä olutvaahtoa varsinaisen oluen päälle. Oi. Näyttää ihan jäätelötötteröltä. Tässä Cloudberry Ice cream IPA 7,2%. Hedelmäinen mutta jumalattoman katkera IPA.




Maistettiin koko lista läpi. Rankkaa. Onneksi tästäkin baarista saa parin desin annoksia, niin pystyi helposti kävelemään ulos baarista.




Oluthanat seinässä, niinkuin uusissa baareissa yleensäkin.




Omnipollo´s Hatin sisustus oli hauskan persikkainen ja mukava. Safkana sai pizzoja, joita me ei maistettu ISON aamiaisen takia. Kaduin tätä suuresti jälkeenpäin. Jos menette, älkää tehkö samaa virhettä kuin minä.




Siinä sitä lasketaan olutvaahtoa oluen päälle. Usein sanotaan, että koska katkeroyhdisteet tuppaavat nousemaan ylöspäin, niin oluen vaahdossa on enemmän katkeruutta kuin itse nesteessä. Näin ainakin tässä jäähtyneessä olutvaahdossa.




Kaksi suosikkia olutjäden vasemmalla puolella.

Ensimmäisenä ehdoton paras; Lervigin ja Buxtonin Trolltunga Sour Gooseberry IPA 6.3%, hapan, hienostuneesti katkera, hedelmäisen hauska. Ja toinen hyvä; Omnipollon Pineapple Gose 4,2%, täydellinen kesäjuoma tai aperitiivi, hennosti hapan ja suolainen, hedelmäinen ja virkeä.

Lisäksi täytyy mainita ihan eri kaliiperia oleva Omnipollon Hypnobomba Imperial Stout 11%, vaahtokarkkia sisältävä makean paahteinen, tuhti ja maukkaan katkera herkku.




Etsikää tätä kylttiä Södermalmilla, ette pety.


Muut olutpaikkavinkit Tukholmassa. 
Ravintolavinkkejä Stockiksesta.
Tukholma-shoppausta. 
Lisää ravintoloita ja shoppausta Stockiksesta.