Natuviinejä, hernepestoa ja jälkiruokaa

Alkuviinit eli natural viinit eli natuviinit ovat hiipineet varkain sydämeeni eivätkä niinkään korvaamaan "tavallisia" viinejä, vaan ikäänkuin oluen ja viinin välijuomaksi. Kun en tiedä tekeekö mieli olutta vai viiniä, niin valinta kohdistuu välillä natuviiniin.

Natuviinin maku on perinteisen viininystävälle vähän outo, mutta hapanoluiden ja hedelmäisten saison-oluiden sekä maalaissiidereiden ystäville taas tutumpi. Natuviineissä usein hallitsevat hieman rikkimäiset ja hieman happaman etikkaiset aromit, joita noissa edellämainituissa esiintyy.

Ranskasta alkunsa saanut viiniliike on nyt levinnyt ympäri maailmaa ja Suomessakin on jo ravintoloita, joissa saa vain natuviinejä. Kyse on ollut aikoinaan toisen maailmansodan jälkeen vastareaktiosta maatalouden teollistumiseen eikä ehkä niinkään paluusta menneisyyteen, kuten se usein esitetään. Natuviineistä kiistellään paljon, ja kun olen itsekin niitä paljon maistanut, niin joukossa on niin hyvinkin oudonmakuisia, jopa vähän pervessin hassuja, englantilaisittain "funkyja" makuja, ja natuviinit voivat olla jopa voimakkaasti tallimaisia ja jopa lantamaisia. Nämä maut saattavat työtää pois useita juojia. 

Sain testiin fiskarilaiseen Noita Wineryn alkuviinit. Valkkarissa on Riesling-rypäleitä ja punkussa taas  Blaufränkisch-rypäleitä, molemmat luomutilalta Itävallan Burgenlandista. Rypäleet on ostettu, tuotu Fiskarsiin, käytetty ensin viiniin, sitten viinin mäski on laitettu oluen sekaan ja lopuksi mitä jää, niin on tislattu.

Noita Wineryn valkkari on kevyen hedelmäinen, puhtaan makuinen ja hieman valkoherukkainen. Suutuntuma on hauskan pirskahteleva. Ehdottomasti natuviinien helpommasta päästä.

Valkkarin kanssa keksin hauskan hernepestotahnan, jota vedettiin ystäväni Tatun kanssa lounaaksi fetan kanssa ruisleivällä. Hyvin sopi valkkari tähän.

Hernepestofeta-leivät

Hernepesto
1 pss pakasteherneitä
Vettä
1 tl kuivattua meiramia
Suolaa ja mustapippuria

1/2 pkt fetaa
Ruisleipää

Laita kattilaan vettä ja anna veden kiehua. Lisää pakkasesta kattilaan herneet kypsymään. Anna kiehua viitisen minuuttia ja kaada vesi pois. Laita herneet kulhoon meiramin, suolan ja pippurin kera. Sekoita rakeiseksi sauvasekoittimella. Käytä pastaan, salaattiin tai leivän päälle. Tai syö suoraan kulhosta.

Punkku on taas miedon herukkainen ja happamahko, maultaan kevyt ja hieman musteinen. Tähän kokattiin taas ystäväni Annukalta saadusta briejuustosta ja mansikoista aika kiva jälkkäri. Tässäkin punkussa maku on kevyt ja helposti omaksuttava.

 

Uunibrie ja punkkumansikkahillo

1 brie -juusto

Punkkumansikkahillo
1/2 pss pakastemansikoita
1 dl kevyttä punkkua
1 dl sokeria

Laita hillon ainekset kattilaan ja keitä noin 15-20 minuuttia. Hillo saa jäädä aika valuvaksi. Lämmitä uuni 180 -asteeseen, laita brie leivinpaperin päälle uunipellille ja laita uuniin noin 10 minuutiksi, kunnes brie on pehmeää ja valunut hieman ulos kuorestaan.
Tarjoa heti hillon ja natu-punkun kera. Lisänä voi tarjota patonkia.

Lisää natuviinejä ajattelin käydä juomassa Helsinki Natural Wine -tapahtumassa Korjaamolla. Nyt viikonloppuna. Nam!

Kiitos taas Flow, lempifestarini!

Ehdoton lempifestivaalini on Helsingin Suvilahden Flow Festival.  Tänäkin vuonna tämä festari oli ihan huippu.

 

Mulla oli paljettipaita :) 

En jaksa sen enempää musiikista kirjoittaa, sitä kun on hehkutettu ja haukuttu. Mutta Paperi T:llä on musan lisäksi ihana tukka.

Aluksi satoi, jolloin jouduin pukemaan sadetakin päälle ja näyttämään barbapapalta.

Festareiden paras annos oli tämä; kanavohveli. OMG. Munchies by Matti Jämsen.

Meille tarjottiin terävät Oulusta.

Ilmaisen festariveden sai maustaa itse.

Grizzly Bear ihastutti minua, mutta nuoriso vaan meikkasi...

Mahtava Iittalan Glow-bar. Miten ne sai noi juomat hehkumaan erivärisinä?

Vietämme kaksi päivää aina festareilla aikuisseurassa, tanssimme, juomme, syömme ja hengailemme musiikin tahtiin. Viimeinen päivä on sitten se lapsipäivä. 

Perhepäivänä kokoonpanomme oli tämä.

Social Jointin burgeri oli festareiden toinen törkeän hyvä safka.

Lempipaikkani aina Flowssa on Backyard. Siellä voi niin nostaa polvea kuin hengata skididiskossa.

- Lapset, mama aikoo nyt tanssia!
- Mama, sit me ei tunneta sua!

Seppeleet, kukkalaitteet, glitteri ja vyölaukut olivat kova sana. Itselläni ei ollut mitään näistä...

Flow ja elokuun illat ovat yhdistelmä, jota rakastan. Lisäksi minulla on vakioseurueeni, ihana Katri, Nella ja Sofia(tyyppeineen) joiden kanssa festari on aina yhtä hauska.  Flow-festareilla on myös jotenkin maaginen tunnelma, en osaa selittää sitä kunnolla, mutta se on niin positiivisen kaupunkilainen, kuin voi olla. Ja minä kun olen todella helsinkiläinen henkeen ja vereen, niin rakastan tätä tunnelmaa.

Olen ollut Flowssa niin kauan etten edes muista ja tyttäreni on ollut joka vuonna syntymästään lähtien. Poikani on meinannut syntyäkin sinne. 

Aina ei ole muistettu kuvata, mutta blogista löytyvät ainakin raportit festareilta vuodelta 2011,  2012, 2013,   2014,  ja 2017.

Helsingin söpöin bissefestari

Suomessa on enemmän olutfestareita kuin ikinä. Nyt voi valita pientä, isoa, helsinkiläistä tai ulkopaikkakuntalaista festaria.

Omiin lempioluttapahtumiini nousi heti Korjaamolla ensimmäistä kertaa pidetty söpö ja nimensä mukaankin puutarhamainen Craft Beer Garden.

Järjestäjänä tuusulalainen Cool Head Brew, tässä vasemmalla lafkasta Pietari, Oskarin kanssa. Tosi hyvää duunia oli!

Erkki tunnetaan myös nimellä neipaboi, nyt lasissa kuitenkin hapanta.

Mukana festarilla sekä suomalaisia että ulkomaalaisia pieniä, mielenkiintoisia panimoita. Olarin Panimolla oli kyllä hienot hanalätkät.

 
Lempipukeutujani Tatu oli maineensa veroinen. Taas.

Pidimme festareilla myös kaksi paneelia, toisen oluen brändäyksestä, toisen nyt niin trendikkäästä neipa-oluttyylistä. Vedin molemmat ja hauskaa oli.

Ananas&greippi-souria meni, ja taisi muutkin sourit olla suosikkeja IPA-tyylin ohella festareilla. Ihma oli kuuma ja juuri sopiva näiden nauttimiseen.

Ihana kaksipäiväinen festari houkutteli jengiä keskipäivästä yöhön asti. Craft Beer Gardenissa oli omat lempifestarin ainekset; ihana, puutarhamainen lokaatio (joka omilla lapsuushoodeilla, plussaa sekin, että näki koko ajan kotitalonsa), hyvä oluet, kiva lasi, mistä juoda niitä, hyvät järjestelyt ja erinomainen musiikki tarpeeksi hiljaa. Ja tietysti kaikki kamut, jotka tulivat moikkaamaan festareille, erikoisesti Tero ja Johan. Oli kiva nähdä.

Kuuntele myös mikä meistä on paras bissefestari Suomessa ja ulkomailla. Jano-podcast kertoo!

Flowssa taas

Flow ilahdutti meitä taas. En muista syistä ja huolista ollut niin valmis flowaamaan, mutta täytyy myötää, että sain huolet ja syyt edes hieman häviämään kaiken Flown keskellä.

Kolmen päivän lipulla juoksin esiintyjien, ruokien ja juomien keskellä niin kuin vain voin. Ihanat Katri, Nella, Sofia, Sari, Masu ja Mikko seuranani. Sunnuntaina nautimme tunnelmasta myös skidien kera.

Kyllä Flow pitää kerran vuodessa kokea.

 

Kokonaisuutena voisi sanoa, että parasta oli nähdä kaikkia ja jutella. Bändeistä Lana Del Rey oli vaikuttava, Pykäri kumppanineen ihan paras, MC Taagibörstä viihdyttävin, ja niin monet muutkin hyviä.

Lauantai-illan myrky toi tapahtumaan dramaattisuutta, en ikinä ole ollut ikinä noin nopeasti ylipyyhkäisevässä myrskyssä.

Tänä vuonna söin vahingossa joka päivä burgerin (sekä Story että Social Food Burgerjoint), join vähemmän alkoholia kuin ikinä ja istuin enemmän kuin koskaan. Söin viinajädeä ja join matchalattea. Paras juttu oli Lumon tiskillä olevat kukkaseppeleet ja paljettia oli kaikilla, paitsi minulla.

Kiitos Flow 2017!