torstai 25. kesäkuuta 2020

Vaaleanpunaiset kesäjuhlat ja roséviiniä

 Kaupallinen yhteistyö Gato Negro

Nyt on kesä. Ihana kesä. Monet vannovat mökkikesän nimeen, mutta kaupunkikesä on parasta. Kuuma takapiha, viileä asunto, muutama ystävä, kylmää roséviiniä ja naposteltavaa. Viltti ja kori, jossa ruokaa ja Gato Negro Rosé:n kätevää pahvitetraa on helppo kuljettaa mielen mukaan pihalle ja asuntoon. Tai vaikka kauemmaksi rannallekin.


Rakastan roséviiniä. Juon sitä pitkin vuotta, koska se on täydellinen juoma, kun ei oikein tiedä, kumpaa haluaa, puna- vai valkoviiniä. Monet silti mieltävät rosén kesän juomaksi, eivätkä he väärässä olekaan, koska kylmänä helmeilevä roséviini lasissa on kuin kesä itse.

Koska syön aina kun juon, roséviinin kanssa kuuluu sekä arjessa että juhlassa ruoka. Kesäjuhliin kannattaa tehdä naposteltavaa, jota voi napsia pitkin iltaa, sekaisin sekä suolaista että makeaa. Monet eivät tiedä, mitä roséviinin kanssa voi tarjota, mutta se on omasta mielestäni monikäyttöisin viini, sen kanssa sopii hyvin laajasti varsinkin erilaiset salaatit, juustot, bruchetat, risotot, grillissä kana- ja kasvisruuat, kermaiset pastat ja vaniljaiset jälkiruuatkin. Kannattaa kokeilla! Gato Negron sivuilla on koottu erilaisia reseptejä, joista ihan kaikki löytävät oman suosikkinsa (siellä olevaa Kuuman kollin kesäsalaattia rakastan).

Istuimme iltaa kuumassa Helsingissä Oimutsimutsi- Elsan kanssa, puhuimme, söimme ja joimme. Minä kokkasin punajuuritahnafeta-leipäsiä sekä makean tahmeita marenkisuukkoja, jotka maultaan sopivat niin oivasti vaaleanpunaisen, kevysti hapokkaan, kesäisen hedelmäisen Gato Negro Rosé -viinin kera. Kuumaan iltaan kuului myös Elsan tekemä halloumi-melonisalaatti, mansikkaroséhilloke ja omasta mielestäni maailman paras roséviinisorbetti, joka viilensi ja raikasti. Salaatin, sorbetin ja hillokkeen löydät Elsan blogista.





Punajuuri&roséviini-tahnaleipäset ja fetajuustoa

Noin 8-10 viipaletta ruisleipää tai saaristolaisleipää

Punajuuri&roséviini-tahna

5 punajuurta
1 dl öljyä
½ dl creme fraichea
Kuivattua timjamia
½ dl Gato Negro Rosé-viiniä
Suolaa ja pippuria
100 g fetaa

Koristeeksi:
100 g fetaa
Tuoreita yrttejä

Keitä punajuuret kypsiksi ja kuori ne sitten. Laita kulhoon kaikki tahnan ainekset ja sekoita tasaiseksi. Maista ja mausta. Laita viileään puoleksi tunniksi.  

Sivele leivät tahnalla, murustele loppu fetajuusto päälle, mausta suolalla ja pippurilla ja koristele tuoreilla yrteillä. Tarjoa viileän Gato Negro Rosé-viinin kera.


Roséviinistä voi hyvin tehdä myös sangrian. Lohko hedelmiä, vaikka melonia, mansikoita, nektariineja kannuun (voit pakastaa lohkot myös ennen juhlia niin ne toimivat jääpaloina). lisää 1/3 roséviiniä, 1/3 omenamehua ja 1/3 soodavettä. Sekoita kevyesti. Mukaan sopii myös minttu tai basilika.






Rosé curd-marenkipusut

Marenki:
3 kananmunanvalkuaista
1,5 dl sokeria

Rosé curd:
1 limetin kuori
2 rkl limetin mehua
½ dl vadelmamehua
½ dl Gato Negro Rosé-viiniä
3 kanamunanvalkuaista
1 dl hillosokeria
1 dl sokeria
Vaniljatanko
50 g pehmeää voita

Laita kattilaan raastettu limetin kuori, ja mehu, vaniljatanko, vadelmamehu, viini ja keltuaiset. Lämmitä kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, niin että seos sakeutuu. Nosta pois liedeltä, ota vaniljatanko pois ja kaada seos kulhoon jonka laitat vesihauteeseen. Sekoita sähkövatkaimella seosta, niin että seos muuttuu vaahtomaiseksi. Sekoita joukkoon pehmeä voi, kunnes seos on tasainen. Laita puhtaaseen purkkiin viileään ainakin tunniksi.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri niin kovaksi vaahdoksi, että se pysyy kulhossa, vaikka käännät kulhon ylösalaisin. Tee pieniä litteitä kekoja leivinpaperille ja paista marenkeja noin 100 asteessa pitkään (noin tunnin).

Kun pusut ovat jäähtyneet, laita rosé curd-tahnaa marengin pohjaan ja paina toinen marenki kiinni. Tarjoa marenkipusut viileän Gato Negro Rosé-viinin kera.


Meillä oli niin hauskaa! 

Vinkvink: Gato Negro Rosén löydät Alkon tilausvalikoimasta

 

tiistai 31. joulukuuta 2019

2010-2020, vuosikymmen meni, mitä tapahtui?


Tämä vuosikymmen on eletty. Apua, se meni nopeasti. 

Kymmenen vuotta sitten olin saanut juuri tietää, että toinen lapsi on tulossa. Asuin lasten isän kanssa kaksiossa Pursimiehenkadulla, olin Suomen suurimmassa panimossa töissä ja haaveilin olutkirjan kirjoittamisesta, toimittajan työstä ja radiotyöstä.   

Nyt olen Munkkisaaressa asuva kahden lapsen arki-yksinhuoltaja, toimittaja ja lehtori, joka tekee montaa työtä samaan aikaan ja säätää arkea kahden koululaisen kanssa. Kirjoja on tehty jo neljä, artikkeleita lukematon määri eri lehtiin ja radio-ohjelmiakin on jo muutama. Elämä on hyvin erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, toisaalta monipuolisempaa ja toisaalta monimutkaisempaa. 

Eräs onnellinen päivä tältä vuodelta. Balatonvilágosissa syömässä kesäkuumalla järven vieressä.

Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut yhden lapsen synnytys, omat ihanat hääni ja tuskainen ero, neljä kirjaa, yksi muutto, kolmet opiskelut, pari uutta ystävää, paljon erilaisia duuneja, yksi läheisen sairastuminen ja iso työpaikan vaihdos.  Aika paljon kymmenessä vuodessa, kun oikein katsoo. 

Syvemmälle kun menee, tähän kymmeneen vuoteen on myös sisältynyt tietynlainen pakotettu aikuiseksi kasvaminen, muutama syvä pettymys, lasten myötä taas elämään on tullut enemmän onnea, mutta myös enemmän pelkoa ja tuskaa. Läheisten sairastumisten ja muutaman luokkatoverin kuoleman myötä myös oma kuolemattomuus on karissut, ja on välillä tullut tietoiseksi siitä ettei sitä jaksa kaikkea. Vielä kymmenen vuotta sitten oman isän kuoleminen 54-vuotiaana oli kaukaista, nyt omaan 54-vuotispäivään ei ole enää vuosikymmeniä. Jaksaminen on myös erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, ja omaa ruumista kunnioittaa enemmän kuin ennen. Ulkonäköpaineet ovat vähentyneet samaan tahtiin kuin ulkonäkö on rapistunut, mutta edelleen itsestä otettuja valokuvia on vaikea katsoa, koska niistä löytää usein pelkästään virheitään. Perheen ja parisuhteen käsite on monipuolistunut niin oman kokemuksen kuin lähipiirin kokemusten myötä. 

Onnellinen vappupäivä juuri ennen töihinpaluuta äitiyslomalta vuonna 2011.
Mitä kaikkea elämässä on sitten pysynyt jo yli kymmenen vuotta? Oma unkarilainen perheeni on pysynyt ja kasvanut useammalla lapsella ja omilla skideilläni on näin enemmän leikkitovereita kuin ennen, samoin ne läheiset ystävät ovat yhtä läheisiä kuin kymmenen vuotta sittenkin. Halu oppia uutta on työuralleni luonteenomaisin asia, ja työnantajani ovat onneksi koko ajan sitä tukeneet, olen saanut tehdä hyvinkin erilaisia työtehtäviä. Lapset ovat olleet ilonani ja raivonani tämän kymmenen vuotta, ja kun aloitin 2010-luvun pienten lasten väsyneenä äitinä, niin nyt koen luopumisen tuskaa, kun lapset pikkuhiljaa kasvavat jo omaan elämäänsä. Kiinnostukseni elämysmaailmaan, ruokaan ja juomaan on myös pysynyt tämän kymmenen vuotta ja uskon, että pysyy loppuun asti. Juoma ja ruoka ovat historiallisena, kulttuurisena ja makukokemusellisena kokonaisuutena niin moniulotteisia, että niissä riittää tutkimista vielä kauan. Olen saanut luennoida näistä aiheista niin ammattilaisille, opiskelijoille kuin oluenystävillekin. Väitöskirjani on ollut myös seuranani tämän kymmenen vuotta, tosin aihe on vaihtunut Unkarin sosialistisesta puolueesta keskiolueen. Toivon syvästi, että väikkäri valmistuu tässä parin vuoden kuluessa. Haluni kirjoittaa on pysynyt koko kymmenen vuoden ajan ja olenkin saanut toteuttaa sitä useammassakin lehdessä sekä tietysti kirjoissani. Yhtä tärkeitä ja pysyviä asioita ovat joulut Munkkivuoressa, juhannukset Hartolassa, kesät landella Balaton-järven luona sekä vuosittainen Flow-festari. 

Ihana päivä Roskilde-festareilla vuonna 2012.

Vuosikymmenen suurimpia pettymyksiä ja vaikeita hetkiä ovat taas olleet pitkän liiton kariutuminen, panimotyöpaikassa tapahtunut ilmapiirimuutos, eriarvoistaminen ja niiden takia työpaikasta lähtö, sekä välillä oman jaksamisen ymmärtämättömyys. Olen hakenut työpaikkoja, joita en ole saanut ja yrittänyt tehdä projekteja, jotka eivät ole onnistuneet, mutta nämä ovat, kuten veljeni sanoisi, turvallisia pettymyksiä. Kyllä suurimmat epäonnistumiset liittyvät ihmissuhteisiin tai oman ajan hallintaan. Olen myös ensi kertaa kokenut kiusaamista, jonka syyt ovat olleet vaikeat ymmärtää. Yritinkin, mutta nykyään keskityn ajattelemaan, että kiusaaja kiusaa oman olonsa takia.

Suurimpina saavutuksina pidän lasten kasvamista kaiken keskellä suunnilleen normaaleiksi, kaikkia duunejani, kirjojani ja radio-ohjelmiani, joiden tekemistä rakastan. Töissä on ollut useita onnistumisia ja olen myös ylpeä itsestäni, että handlaan niinkin hyvin arjen kun nyt teen. Olen hyvin epäkäytännöllinen oman elämän hallinnassani, joten tämä on minulle iso asia.  Suuria kokemuksia ovat olleet myös oman pienpanimomerkin alkuun saattaminen, pääsy Roskilde-festareille, matkalle Buenos Airesiin, Islantiin ja Hailuotoon, Olutliiton puheenjohtajaksi pääsy, Mikkellerin bissefestarit,  Marian kanssa reissaminen ympäri Eurooppaa, drinkkikilpailuihin osallistuminen Calvadoksessa, villiyrtteihin duunin kautta perehtyminen, Olutposti-lehden päätoimittaminen, Laurean juomaopetuksen toteuttaminen, Bocuse d' Orin kokeminen useammastakin näkökulmasta ja niin monta monta muuta kokemusta. 

Epätarkka ja onnellinen kuva bissefestareilta vuodelta 2019.

Tämä kymmenen vuotta on ollut opettavaista aikaa, jossa olen oikeasti joutunut miettimään elämääni enemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä yhteensä. 

Näin vuosikymmenen vaihtuessa voi myös katsoa, mitä kaikkea sitä haluaisi seuraavalta kymmeneltä vuodelta. Terveyttä ja perheen terveyttä toivon, se on ilmiselvää. Itselleni toivon myös lisää hyviä duuneja ja projekteja sekä opintointoa, koska aloitan radiotoimittajan opinnot(jee) ja loppuvuodesta opintovapaan väikkärin takia. Minun ja lasten iso toive on päästä Meksikoon surffaamaan ensi vuonna kuukaudeksi, toivon universumilta myös tätä ja monia surffireissuja sen jälkeen, koska nyt lapset ovat jo sopivan ikäisiä vähän vaativammallekin seikkaululle. Hyviä ihmissuhteita ja enemmän aikaa niihin on myös toivomuksissa.  Aika paljon paineita seuraavalle vuosikymmenelle.... Saa nähdä.

Bloginkin suhteen mietin muutoksia, joten jotain tulee tapahtumaan täälläkin. Katsotaan mitä :). 

Joka tapauksessa toivotan seuraavan vuosikymmenen tervetulleeksi. Ole ainakin yhtä hyvä kuin tämäkin on ollut!

Onnellinen arkipäivä joulukuulta.