Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Miksi omia saavutuksia kannattaa juhlia?



Olen huomannut, että Suomessa usein menestyminen kätketään ja sitä ei ainakaan suureen ääneen julisteta muille. On sitten kyse taloudellisesta menestyksestä, jostain yksittäisestä isosta tai pienestä saavutuksesta tai kunnianimityksestä, sitä pidetään itsekehuna, jos itse kertoo siitä muille, joko livenä tai edes sosiaalisessa mediassa.

Kulttuurisesti kokonaan ja geneettisestikin puoliksi unkarilaisena minun on vaikea ymmärtää tässä suomalaista vaatimattomuutta. Usein pohditaan, kannattaako edes järjestää juhlat jos saavuttaa jonkun tutkinnnon tai kunniapalkinnon. Harvemmin edelleen somessakaan näkee päivityksia tai juhlintaa tyyliin vaikka"minä voitin X-palkinnon","väitöskirja hyväksytty parhaan arvosanoin" tai "sain kunniamaininnan X". Jos näitä tämäntyylisiä päivityksiä löytyy, ne ovat yleensä aina ryhmäsaavutuksia. Ja jos juhlat järjestetään, sen tekee joku muu.

Miksi omia saavutuksia on niin vaikea kertoa ja juhlistaa? Kun katson ympärilleni, suurin osa työkavereista, ystävistä ja perheestä tekee kovaa työtä omien unelmien saavuttamiseksi. Kun unelma vihdoin saavutetaan tai työ palkitaan, sitä pitäisi minusta ehdottomasti julistaa ja juhlia.

(Tämä on eri asia kuin itsekehu, jota suomalaiset ei onneksi mielestäni myöskään tee.)

Minä sanon, että omalle itsetunnolle tekee hyvää, kun kovan duunin jälkeen saavuttaa jotain, niin ilmoittaa siitä itse (vaikka somessa tai livenä) ja juhlii sitä näyttävästi. Saavutukselle kannattaa järjestää juhlat, hankkia jotain himoittua tai muuten huomioida oma saavutus. Nimittäin jos ei omia saavutuksiaan huomioi tarpeeksi, ei anna kunniaa myöskään sille kaikelle työlle, mitä on saavutukseen laittanut. On se sitten kunniapalkinto, valmistuminen tai joku yksittäinen iso työ, sen merkityksen selventäminen itselleen julistamisen ja juhlinnan kautta, on iso osa oman työn ja onnistumisen tunnustamista.  Ja onnistumisen tunnustaminen itselleen saa olon tuntumaan paremmalta ja motivoi myös tavoitella unelmiaan tulevaisuudessa.

Juhlikaa siis ihmiset omia saavutuksianne ja julistakaa ne maailmalle! Mitä useampi tekee sen, niin sen parempi, niin ehkä turhan vaatimattomuuden aika muuttuu.

On myös hyvä, että on olemassa palkintoja, joilla tunnustetaan  taitavien saavutukset. Olin tällä viikolla todistamassa monen ammattilaisen palkitsemista ravintola-alan Pro Gaalassa, josta myös seuraavat juhlintakuvat ovat. Näissä juhlissa tulee aina valtavan hyvä olo kaikesta palkitsemisesta ja onnesta mitä näki, joka minusta välittyy hyvin kaikista alla olevista kuvista. Palkitut (ja ehdokkaat) ovat tehneet kovaa työtä ja ovat niin ansainneet kaiken suitsutuksen mitä juhlissa saivat. Hyvä kaikki te. Erikoisen iloinen olen, että opetyökaverini Henkka palkittiin Pro Opettajana.

Juhlitaan enemmän onnistumisia!





























perjantai 22. kesäkuuta 2018

Unkarilainen marjapiirakka keskikesään ja jussifiiliksiä

Juhannus lähestyy ja tämä jussi on monestakin syystä erilainen kuin monta aikaisempaa.

Perusasiat ovat samat, vietämme perheen kanssa jussia Misun landella Hartolassa niin kuin aina ennenkin. Olen siellä nimittäin hengannut todella monta juhannusta ihan kahdeksantoistavuotiaasta alkaen. Muu jengi on vaihtunut, mutta me Misun kanssa olemme olleet siellä. Myöhemmin vakiojengiin on liittynyt myös Sanna, joten voisi sanoa että kolmistaan muodostamme juhannusperinteemme ytimen. Ja mikä sen parempaa.

Muut ovatkin sitten vaihtuneet vuosien varrella, poikaystäviä, avopuolisoita sekä aviomiehiä on tullut ja mennyt, kavereita ollut mukana ja tietysti minun lapseni ovat juhlineet juhannusta Misun landella koko elämänsä. Ainoita kertoja kun emme ole olleet Hartolassa onkin ollut kun esikoinen syntyi juhannuslapsena.

Nuorempana jussina pääosassa oli olut ja tanssilava, nykyään taas ruoka ja yhdessäolo. Aikoinaan Misun mutsi kyysäsi isoa porukkaamme Sysmän tanssilavalle, jossa tapasimme myös veljeni ja hänen ystävänsä. Nykyään taas tapaamme omaa sukuani juhannuspäivälounaalla, joka on vuorovuosina Misulla ja veljeni vaimon suvun luona Vääksyssä. Näin ne juhannusperinteet muuttuu.

Tänä vuonna meitä on uusia puolisoita parikin kappaletta, pieniä tulokkaitakin on mukana ja uusi eläinkin. Saa nähdä miten juhannus tänä vuonna muotoutuu. Kivaa tulee olemaan, siitä olen varma.




Tämä unkarilainen marjapiirakka syntyy mistä marjoista vaan, joten se on helppo tehdä ympäri kesän. Piirakka on hyvä monella tapaa; sitä on helppo syödä käsin, lapset rakastavat sitä ja se on vaivaton tehdä.

Unkarilainen marjapiiras

150 g huoneenlämpöistä voita, 1 dl sokeria, 1/2 sitruunanmehu(tai omenamehu), 2 kanamunaa, 1 tl vaniljasokeria, 1 tl leivinjauhetta, 3 dl jauhoja, 1 rkl rahkaa.
Lisäksi: 1 rkl jauhoja, noin 2 dl marjoja maun mukaan.
Sekoita voi ja sokeri. Lisää sitruunan mehu. Lisää sitten munat vatkaten, samoin maito/rahka. Lopuksi sekoita jauhoihin vaniljasokeri ja leivinjauhe ja lisää jauhoseos taikinaan sekoittaen.  Laita taikina vuokaan leivinpaperin päälle.  Sekoita kulhossa marjat jauhoihin ja sirottele ne sitten taikinan päälle. Paista 180 asteessa noin 20-30 minuuttia. Tarjoa pelkästään tai jäätelön kanssa. 

Hyvää Juhannusta!



perjantai 30. maaliskuuta 2018

Täytetyt kanamunat - vielä ehtii pääsiäiseksi

Olen aina myöhässä kaikkien juhlapostausten kanssa, mutta tässä superhelppo pääsiäisresepti, jonka ehtii toteuttaa vielä viikonlopun aikanakin.

Unkarilaiset täytetyt kananmunat ovat veljeni herkkua ja varmaan vilahdelleet täällä blogissa ennenkin. Mutta kun kertaus on opintojen äiti, niin antaa mennä vaan. Itse reseptin alla tietysti myös juomasuositukset!





Täytetyt kananmunat
4 kpl keitettyjä kanamunia, noin 2 rkl majoneesia, noin 1-2 rkl sinappia, noin 2-3 rkl pehmeää voita, suolaa ja mustapippuria
Kuori jäähtyneet keitetyt kananmunat ja leikkaa kahtia. Poista keltuainen ja murenna se kulhoon. Lisää majoneesia, sinappia ja voita varovasti, sekoita ja maista välillä. Mausta suolalla ja pippurilla. Pursota täyte kananmunan puolikkaisiin. Laita jääkaappiin kelmun alle ainakin kahdeksi tunniksi.
Vinkki: jos haluat tahnasta kevyempää, lisää siihen myös luonnonjugurttia.

Juomaksi joko tosi hapokasta roséviiniä, makeaa omenasiideriä tai vaaleaa lager.olutta. Ja hei, katso muut pääsiäisen juomavinkit täältä! 

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulun parhaat - kaikki vinkit mitä jouluusi tarvitset


Kokoan vuosittain blogiin hyväksi havaitut jouluvinkit. Tässä on taas vähän uutta, vanhaa ja lainattua. Nyt ehtii vielä valmistautua jouluun kunnolla, onhan tässä vielä viikko aikaa...




Joulun lahjavinkiksi on erinomainen Pien-olutkaupan lahjapaketti. Kuusi erilaista pienpanimo-olutta, maisteltavaksi joulunaikaan. Kaverille, puolisolle, isälle tai porukalle.


Kirjalahjoina voin suositella juomista kiinnostuneille Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin MadSpirittiä. Tämä käy myös niille, joilla on aina superdagenefter, kirjassa on siihenkin paljon vinkkejä. Olutihmisille Mikko Salmen Olut!-kirja on hyvä uutuus ja löytyy sitä minun Niin Monta Olutta-kirjaanikin vielä.

Vanhemmalle sukupolvelle tai muuten vaan viinan historiasta kiinnostuneelle suosittelen lahjaksi Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin Viinalla terästetty sota.  Historiasta kiinnostuneelle taas Perttu Immosen Suomen Rahvaan Historia, joka on kolmen perheen mikrohistoriaa, josta muodostuu suurempi ajankuva. 

Kokkaamisesta kiinnostuneille koululaisille kannattaa hankkia Risto Räppääjä kauhan varressa, siitä on meillä monta reseptiä esikoinen tehnyt jo, ystäväperheelle arkiruoka-kirjaksi Jauhelihakirja. Kasvisruuan rakastajalle hyvä kirjalahja on Hanna Hurtan Kasvis. 

Kaunokirjallisuuden ystäville suosittelen Hanya Yanagiharan Pieni Elämä, aivan uskomaton kirja, joka on samalla kepeä ja hirvittävä.

Viime vuoden lahjavinkeistä suurin osa on myös edelleen ajankohtaisia.


Joulun naposteluun tässä pari helppoa vegaanireseptiä.  Vegaaninen thaipesto juuressipseillä ja maapähkinä&merisuolataatelit.

Valmistuvat hetkessä ja menevät hyvän oluen kanssa mitenpäin vain. 


Vegaaninen thaipesto

1 pnt basilikaa, 1 pnt korianteria, sormisuolaa, 1 dl pinjansiemeniä/auringonkukansiemeniä, 1 appelsiinin mehu, hyvää oliiviöljyä, 2-3 rkl ravintohiivahiutaleita, mustapippuria

Pyöräytä pestoksi sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää suolaa maun mukaan lisää. Osta valmiita juures- tai perunasipsejä ja dippaile menemään. Olueksi sopii vaikka mukavan rustiikki saison.

Maapähkinävoi&merisuolataatelit

1 pussi pehmeitä taateleita, karkeaa maapähkinävoita, merisuolaa

Halkaise taatelit,  laita väliin maapähkinävoita ja sirottele päälle merisuolaa. Jos haluat mukaan suklaanmakua, sekoita ennen täyttöä maapähkinävoihin raakakaakaojauhetta ja kaakaovoita(2 dl maapähkinävoi, noin 1/2 rkl raakakaakaojauhe, ja 2 rkl kaakaovoi). Juomaksi käy hyvin paahteisen tuhti imperial stout.

Samalla kun valmistautuu jouluun, voi kuunnella podcast-sarjamme Elsan ja Anikon Kuplan jouluspessun, jossa lauletaan(hyvin epävireisesti) joululauluja,selätetään joulustressi ja kerrotaan, miksi ei kannata tehdä joulusiivousta. Minä avaan unkarilaisia joulutapoja ja Elsa kertoo miten he viettävät joulua. Käymme läpi mitä tarhanopelle kannattaa ostaa lahjaksi, mikä on joululeffa ja miten jouluna käytetään alkoholia. Lisäksi löytyy joulun ihme! Podcastista löytyy vähän erilainen joulusoittolista.

Ja lopuksi iso kasa joulun ruoka- ja juomavinkkejä olkaas hyvät! 

Hannan Soppaan tein viime vuonna joulun olutsuositukset ja jouluisia seurusteluruokia 

Maukas siideriglögi perinteisen vaihtoehdoksi

Jouluinen toscakakku

Alkuruuaksi sopiva sisäfilesalaatti luumuvinegretellä

Moderni versio suomalaisesta joulusta ja olutsuositukset

Pistaasiporterkuorrutettua paahtopaistia joulupöytään

Joululeipä

Joulutryffelit

Unkarilainen joulukalkkuna

Joulun kalapöytä

Unkarilainen luumupiiras

Paras pipariresepti ja muuta jouluvinkkiä

Joulun vaahterasiirappisuklaakakku


Hyvää joulunodotusta!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Olut ja ruokamenu Suomi 100-juhlapäiväksi


Tein ehdotuksen siitä, mitä minusta voisi syödä Suomen 100-vuotispäivänä. Kokosin tähän sellaisia reseptejä, joita tekisin jos en menisi omalle mamalle syömään valmiiseen pöytään.

6.12. Suomen satavuotispäivänä alkuun voisi juoda shampanjalaseista kotimaista gose-olutta, joka sopii todella hyvin viileänä aperitiiviksi. (Erilaisia hyviä oluita aperiiiviksi on muuten laaja valikoima Pien-olutkaupassa. On siellä sitten muutakin hyvää).

Sitten alkuruuaksi tästä fenkoligraavattua lohta vaikka saaristolaisleivällä, niin saa vähän jo joulufiilistäkin. Kannattaa myös kokeilla pintapaistaa tuo lohi, siitä tulee ihanaa! Juomaksi kotimaista lager- tai pils-olutta, vaihtoehtona joku kiva hapan saison tai kevyt vehnäolut.

Pääruuaksi taas stoutmarinoitua sisäfilettä, sienisipulikaramellia ja yrttipaahdetut perunat. Juomaksi hyvä imperial stout.


Jälkiruuaksi sitten Linnanjuhlien katsominen, suomalaista sinihomejuustoa ja kotimainen tupla IPA. Naposteluun Omareita ja mikä tahansa hapanolut.

Sitten voikin vatsa täynnä tuijotella niitä kahta kynttilää ikkunassa samalla kun Suomi täyttää 100 vuotta.

torstai 14. syyskuuta 2017

Vähän erilaiset rapujuhlat


Olemme viettäneet rapujuhlia jo useamman vuoden Misun landella. Tänä vuonna ajattelimme, että koska meitä oli tulossa vähemmän kuin yleensä, niin vietetään kivat, hyvin rauhalliset pikku juhlat ja lähinnä lepäillään ja hengataan.

Olimme niin väärässä.













Alku näytti rauhalliselta ja harmoniselta. Ensimmäisenä päivänä kävimme poimimassa sieniä (itse en ole mikään metsässä viihtyjä, mutta lapset tykkäsivät vaellella ja sienestää), saunoimme, juttelimme ja söimme hyvin.

Juttelu vaan venyi aamuviiteen, joten seuraavaan päivään heräsimme aika väsyneinä...



Sienisaaliista tehtiin muhennosta, jonka resepti löytyy täältä. Tarkoituksena oli nimenomaan nauttia sienten mausta, siksi muut raaka-aineet suunniteltiin niin, että ne tukisivat sienien omaa aromia. Hyvää tuli.

Seurana Jarnon vanhempien sahti, joka oli täydellinen seuralainen suolaisentuhdille sienimuhennokselle. Muutenkin vaikka en sahdista erityisesti tykkää, niin tämä oli kyllä hyvää.





Rauhamme mullistui hyvällä tavalla, kun toisena eli varsinaisena rapujuhlapäivänä pihaamme kaarsi iso kuvausauto täynnä väkeä. Rapujuhlaamme ja mökkielämäämme tultiin kuvaamaan tanskalaiseen matkailuohjelmaan!

Tämä kaikki tapahtui, koska ystäväni toimi ohjelman kuvausjärkkärinä ja hän etsi mökkilokaatiota, jossa olisi suomalaista meininkiä ja huumoria. Me kehoitimme tulemaan viettämään rapujuhlia kanssamme. Miksikäs ei. Saunoisimme ja juttelisimme myös. Jännittävää!

Olimme myös luvanneet tehdä kaikille ruokaa, niin että saadaan koko kuvausryhmä ruokittua rapujuhlien jälkeen, joten lauantaina riitti puuhaa. Paljon.




Kyseessä on ohjelma, jossa etsittiin paikallista huumoria eri maista.

Me olimmekin valmistautuneet huumorilla; kerroimme suomalaisesta hiljaisuudesta, pissakakkavitsien viehätyksestä, suomalaisesta meiningistä ja nauroimme itsekin paljon.



Aikaa kuvauksiin oli rajoitetusti, mutta kun tanskalaiset näkivät kaikki sienet, he unohtivat koko kuvaukset ja painuvat sieneen. Ohjaaja sitten hätyytteli niitä sieltä takaisin.



Kävimme myös saunassa. Tosin silloin kun kuvaukset olivat käynnissä, saunassa oli 40 astetta, koomikoilla oli kylpytakit ja meillä isot pyyhkeet. Vihta meillä onneksi oli, sekä olutta ja kiuasmakkaraa. Koomikot eivät olleet ikinä juoneet IPA-olutta, ja Hiisin Raivoava Rakki oli heille ehdotus ihastus.

Uimaan me suomalaiset menimme alasti mutta kamerat (ja päät) käännettiin poispäin, kunnes olimme häveliäästi jo järvessä.

Kameroiden sammuttua näytimme, miten saunotaan oikeasti. Toinen koomikoista rakastuikin suomalaiseen saunaan ja puuhaa sitä nyt omalle tontilleen Tanskaan.


Ihana Maria järjesti kaiken, ja loi tälle hyvin erilaiselle kohtaamiselle pohjan.

Paikalle oli tilattu myös suomalainen mies, joka istui muurahaispesään illalla. Tanskalaisilla oli mielenkiintoinen käsitys, että me suomalaiset istuskelemme huviksemme muurahaispesissä. Juu ei.

Mutta tämä mies istui. Me katsoimme.





Opetimme tanskalaisia myös syömään rapuja, laulamaan ja juomaan snapsia. Sekä sahtia, jota oli kahdenlaistakin tarjolla. Sahti ei saavuttanut suurta suosiota heidän keskuudessaan, mutta snapsi ja laulu kyllä. Rapuja söivät innolla, vaikka taitoa ehkä puuttui. Mutta ei hätää, me opetimme!

Söimme myös kasvispataa fetalla ja sienikastiketta, jota tanskalaiset rakastivat. Oli naurua, puhetta monellakin kielellä ja jotenkin mutkattoman kivaa.

Rapujen kanssa sahti on muuten erinomaista, koska rapujen suolaisuuden ja tillin mausteisuuden kanssa se sopi. Meillä oli sekä Jarnon vanhempien kotitekoista sahtia että kaupallista Finlandia-sahtia, ja täytyy  sanoa, että kotitekoinen voitti tämän setin. Kotitekoinen sahti toimi sekä kasvispadan että sienikastikkeenkin kanssa. Lisäksi oli kevyttä valkoviiniä, joka oli myös erinomaista ja sitä IPA-olutta. Kaikki meni ja maistui ruokajuomana.

Vietimme iltaa myöhään yöhön koko kuvausryhmän kanssa, ja vaikka edellinen ilta vähän väsytti, niin oli kyllä hauskaa. Tästä opimme taas, että uusille asioille kannattaa sanoa kyllä, tämäkin rapujuhla muodostui ennenkokematoman hauskaksi.





Sunnuntaina nukuimme, lepäilimme, joimme paljon kahvia, saunoimme, kävimme marjassa ja suoritimme sadonkorjuuta (en minä, vaan muut).




Olipas hauskaa!