2010-2020, vuosikymmen meni, mitä tapahtui?

Tämä vuosikymmen on eletty. Apua, se meni nopeasti. 

Kymmenen vuotta sitten olin saanut juuri tietää, että toinen lapsi on tulossa. Asuin lasten isän kanssa kaksiossa Pursimiehenkadulla, olin Suomen suurimmassa panimossa töissä ja haaveilin olutkirjan kirjoittamisesta, toimittajan työstä ja radiotyöstä.   

Nyt olen Munkkisaaressa asuva kahden lapsen arki-yksinhuoltaja, toimittaja ja lehtori, joka tekee montaa työtä samaan aikaan ja säätää arkea kahden koululaisen kanssa. Kirjoja on tehty jo neljä, artikkeleita lukematon määri eri lehtiin ja radio-ohjelmiakin on jo muutama. Elämä on hyvin erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, toisaalta monipuolisempaa ja toisaalta monimutkaisempaa. 

Eräs onnellinen päivä tältä vuodelta. Balatonvilágosissa syömässä kesäkuumalla järven vieressä.

Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut yhden lapsen synnytys, omat ihanat hääni ja tuskainen ero, neljä kirjaa, yksi muutto, kolmet opiskelut, pari uutta ystävää, paljon erilaisia duuneja, yksi läheisen sairastuminen ja iso työpaikan vaihdos.  Aika paljon kymmenessä vuodessa, kun oikein katsoo. 

Syvemmälle kun menee, tähän kymmeneen vuoteen on myös sisältynyt tietynlainen pakotettu aikuiseksi kasvaminen, muutama syvä pettymys, lasten myötä taas elämään on tullut enemmän onnea, mutta myös enemmän pelkoa ja tuskaa. Läheisten sairastumisten ja muutaman luokkatoverin kuoleman myötä myös oma kuolemattomuus on karissut, ja on välillä tullut tietoiseksi siitä ettei sitä jaksa kaikkea. Vielä kymmenen vuotta sitten oman isän kuoleminen 54-vuotiaana oli kaukaista, nyt omaan 54-vuotispäivään ei ole enää vuosikymmeniä. Jaksaminen on myös erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, ja omaa ruumista kunnioittaa enemmän kuin ennen. Ulkonäköpaineet ovat vähentyneet samaan tahtiin kuin ulkonäkö on rapistunut, mutta edelleen itsestä otettuja valokuvia on vaikea katsoa, koska niistä löytää usein pelkästään virheitään. Perheen ja parisuhteen käsite on monipuolistunut niin oman kokemuksen kuin lähipiirin kokemusten myötä. 

Onnellinen vappupäivä juuri ennen töihinpaluuta äitiyslomalta vuonna 2011.

Mitä kaikkea elämässä on sitten pysynyt jo yli kymmenen vuotta? Oma unkarilainen perheeni on pysynyt ja kasvanut useammalla lapsella ja omilla skideilläni on näin enemmän leikkitovereita kuin ennen, samoin ne läheiset ystävät ovat yhtä läheisiä kuin kymmenen vuotta sittenkin. Halu oppia uutta on työuralleni luonteenomaisin asia, ja työnantajani ovat onneksi koko ajan sitä tukeneet, olen saanut tehdä hyvinkin erilaisia työtehtäviä. Lapset ovat olleet ilonani ja raivonani tämän kymmenen vuotta, ja kun aloitin 2010-luvun pienten lasten väsyneenä äitinä, niin nyt koen luopumisen tuskaa, kun lapset pikkuhiljaa kasvavat jo omaan elämäänsä. Kiinnostukseni elämysmaailmaan, ruokaan ja juomaan on myös pysynyt tämän kymmenen vuotta ja uskon, että pysyy loppuun asti. Juoma ja ruoka ovat historiallisena, kulttuurisena ja makukokemusellisena kokonaisuutena niin moniulotteisia, että niissä riittää tutkimista vielä kauan. Olen saanut luennoida näistä aiheista niin ammattilaisille, opiskelijoille kuin oluenystävillekin. Väitöskirjani on ollut myös seuranani tämän kymmenen vuotta, tosin aihe on vaihtunut Unkarin sosialistisesta puolueesta keskiolueen. Toivon syvästi, että väikkäri valmistuu tässä parin vuoden kuluessa. Haluni kirjoittaa on pysynyt koko kymmenen vuoden ajan ja olenkin saanut toteuttaa sitä useammassakin lehdessä sekä tietysti kirjoissani. Yhtä tärkeitä ja pysyviä asioita ovat joulut Munkkivuoressa, juhannukset Hartolassa, kesät landella Balaton-järven luona sekä vuosittainen Flow-festari. 

Ihana päivä Roskilde-festareilla vuonna 2012.

Vuosikymmenen suurimpia pettymyksiä ja vaikeita hetkiä ovat taas olleet pitkän liiton kariutuminen, panimotyöpaikassa tapahtunut ilmapiirimuutos, eriarvoistaminen ja niiden takia työpaikasta lähtö, sekä välillä oman jaksamisen ymmärtämättömyys. Olen hakenut työpaikkoja, joita en ole saanut ja yrittänyt tehdä projekteja, jotka eivät ole onnistuneet, mutta nämä ovat, kuten veljeni sanoisi, turvallisia pettymyksiä. Kyllä suurimmat epäonnistumiset liittyvät ihmissuhteisiin tai oman ajan hallintaan. Olen myös ensi kertaa kokenut kiusaamista, jonka syyt ovat olleet vaikeat ymmärtää. Yritinkin, mutta nykyään keskityn ajattelemaan, että kiusaaja kiusaa oman olonsa takia.

Suurimpina saavutuksina pidän lasten kasvamista kaiken keskellä suunnilleen normaaleiksi, kaikkia duunejani, kirjojani ja radio-ohjelmiani, joiden tekemistä rakastan. Töissä on ollut useita onnistumisia ja olen myös ylpeä itsestäni, että handlaan niinkin hyvin arjen kun nyt teen. Olen hyvin epäkäytännöllinen oman elämän hallinnassani, joten tämä on minulle iso asia.  Suuria kokemuksia ovat olleet myös oman pienpanimomerkin alkuun saattaminen, pääsy Roskilde-festareille, matkalle Buenos Airesiin, Islantiin ja Hailuotoon, Olutliiton puheenjohtajaksi pääsy, Mikkellerin bissefestarit,  Marian kanssa reissaminen ympäri Eurooppaa, drinkkikilpailuihin osallistuminen Calvadoksessa, villiyrtteihin duunin kautta perehtyminen, Olutposti-lehden päätoimittaminen, Laurean juomaopetuksen toteuttaminen, Bocuse d' Orin kokeminen useammastakin näkökulmasta ja niin monta monta muuta kokemusta. 

Epätarkka ja onnellinen kuva bissefestareilta vuodelta 2019.

Tämä kymmenen vuotta on ollut opettavaista aikaa, jossa olen oikeasti joutunut miettimään elämääni enemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä yhteensä. 

Näin vuosikymmenen vaihtuessa voi myös katsoa, mitä kaikkea sitä haluaisi seuraavalta kymmeneltä vuodelta. Terveyttä ja perheen terveyttä toivon, se on ilmiselvää. Itselleni toivon myös lisää hyviä duuneja ja projekteja sekä opintointoa, koska aloitan radiotoimittajan opinnot(jee) ja loppuvuodesta opintovapaan väikkärin takia. Minun ja lasten iso toive on päästä Meksikoon surffaamaan ensi vuonna kuukaudeksi, toivon universumilta myös tätä ja monia surffireissuja sen jälkeen, koska nyt lapset ovat jo sopivan ikäisiä vähän vaativammallekin seikkaululle. Hyviä ihmissuhteita ja enemmän aikaa niihin on myös toivomuksissa.  Aika paljon paineita seuraavalle vuosikymmenelle.... Saa nähdä.

Bloginkin suhteen mietin muutoksia, joten jotain tulee tapahtumaan täälläkin. Katsotaan mitä :). 

Joka tapauksessa toivotan seuraavan vuosikymmenen tervetulleeksi. Ole ainakin yhtä hyvä kuin tämäkin on ollut!

Onnellinen arkipäivä joulukuulta.