Monet meistä kuitenkin muuttavat pois synnyinsuduiltaan tai vieraantuvat ystävistään muuten. Tuntuu että yksinäisyys on lisääntynyt ympärillämme paljon. Monet pohtivat, miten saisi ystäviä.
Itselläni on muodostunut aikuisena useita ystävyyssuhteita, jotka ovat minulle yhtä rakkaita kuin lapsuudenystävätkin, mutta hieman eri lailla. Aikuisiällä ystävyys muodostuu joko työpaikassa olevien samanhenkisten ihmisten kanssa, tietyn elämänvaiheen ympärille (vauva-aika..) tai yhteisten harrastusten mukaan. Sitten kun vaihtaa työpaikkaa, tietty elämänvaihe loppuu ja harrastus ehkä muuttuu, jotkut ihmiset jäävät elämään silti, toiset ei. Ja ne jotka jäävät, niistä tulee oikeita ystäviä.
Minulla on ystävänä entinen pomoni, kollegani, alaiseni, yhteistyökumppanini. Olen saanut ystäviä myös ystävän ystävästä sekä tuttavan siskosta ja ihastuksesta. En pysty selittäämään, miksi juuri nämä ihmiset ovat jääneet elämääni, muuten kuin että meillä jotenkin salaperäisesti kemiat natsaa.'
Ystävät ovatkin minusta eri asia, kuin kaverit ja tuttavat (jotka ova ihania myös). Tuttavia ei tule ikävä, mutta ystäviä tulee. Minusta on tärkeää, että kaikilla on ainakin yksi ystävä. Ihminen on laumaeläin, ja ainakin minä kuivuisin pois, jos minulla ei olisi ystäviä jakamassa kaikkea hyvää ja huonoa mitä elämässämme tapahtuu.
Jotkut ystävät tapaa ihan sattumalta. Me Elsan kanssa tavattiin vähän niin. Meillä synkkasi heti. Sekin on ihmeellistä, että joidenkin ihmisten kanssa vaan tiedät, että olette samalla aaltopituudella, vaikka ei ole edes vielä tutustuttu sen kummemmin.
Koska meistä tuli ystäviä ja olemme tottuneet tekemään töitäkin ystävien kanssa, me halusimme myös tehdä jotain kivaa yhdessä. Keksittiin, että tehdään podcasteja joissa olisi vähän sellainen kaverifiilis. Että olisivat ikään kuin kavereitasi luurissa. Niissä puhuttaisi kaikesta, mistä mekin puhutaan omassa elämässämme; hassuista pikkujutuista, isoista surullisistakin asioista, meitä askarruttavista pulmista, lapsista, ruuasta, ulkonäöstä. Ihan kaikesta.
Ja koska Radio Helsinki liittyy oleellisesti siihen, miten me Elsan kanssa olemme tavanneet, niin saatiin mahdollisuus tehdä podcastit radiolle. Podcastin nimi on Elsan ja Anikon Kupla. Ensimmäinen kertoo ystävystymisestä aikuisena, yksinäisyydestä ja siitä miten me löydetään ystäviä. Ja toisemme. Kuuntele tästä!
Lisäksi tehtiin youtubeen oma kanava, jossa podcasteihin liittyviä videoita. Niitäkin on ensimmäinen ulkona. Täällä. Hui.
Podcasteja tulee joka viikko ja niitä nostetaan myös meidän Faceen, josta voi käydä tykkäämässä.
Käy lukemassa myös Elsan juttu samasta aiheesta! Ja pliis anna palautetta podcastista! Aiheitakin saa toivoa.
