Yleensä käymme syömässä ulkona lasten kanssa, mutta välillä on kyllä hauska livahtaa ulos kahdestaan. Se on hassua, miten tulee juteltua ihan eri asioita, kun on ulkona syömässä kahdestaan.
Saimme kutsun ravintola Kappeliin, paikkaan joka on minusta Helsingin kauneimpia ravintola-miljöitä. En ole käynyt siellä vähään aikaan syömässä, mutta rakastan itse rakennusta ja sitä mitä se Helsingissä edustaa. Äitini taas käy siellä säännöllisesti syömässä duuniasioilla ja kehuu aina ruokaa. Joten odotukset olivat kovat.
Kappeli on ollut samalla paikalla nyt 150 vuotta. Rakastan Helsinkiä ja sen historiaa, joka kerta kun menen Kappeliin, hieman kuulen menneisyyden havinaa. Hyvällä tavalla.
Itse olen ollut Kappelissa monella eri asialla vuosien mittaan. Siellä on käyty kahvilla, viety ulkomaalaisia vieraita drinkille, otettu aurinkoa terassilla, kuunneltu lavalta tulevaa musiikkia, tanssittu aamuun asti ja maisteltu oluita. Ja kun Kappelin historiaan katsoo pidemmältä aikaväliltä kuin oma elämäni, niin samaa vaihtelevuutta siellä on nähty koko ravintolan historian ajan. Kurkkaa vaikka!
Kappelin juhlavuoden kunniaksi paikassa on oma olut. Samantyylinen, joka siellä oli silloin kuin paikassa oli panimo 1990-luvulla. Tämä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan JuhlaPils on kuiva, aromaattisesti humaloitu lager, joka on kivan opaalimaisen vaalea.
Olut ei välttämättä saa hyväksyntää tradionaalisen saksalaisen pilsin rakastajilta, mutta minusta sen tasapainoisen katkera maku sopii Kappeliin mainiosti. Olut on sellainen, että sitä voi juoda toisenkin.
Saimme pöydän yhdestä Kappelin pienestä erkkeristä, jonka muistan hyvin. Kappelihan oli 1990-luvulla disconakin, ja olen kaiken jorauksen lomassa pussaillut opiskeluaikana poikaa juuri tuollaisessa erkkeripöydässä.
Ruuan nauttiminen samassa erkkerissä oli mainiota, näkee ulos aivan kuin olisi terassilla, mutta on samalla osa ravintolaa. Eikä tule kylmä Suomen kesässä.
Olut oli ihanan kylmää. Ja niin se on ollut ennenkin, Kappelissa on ollut jo 1880-luvun lopussa oluen jäähdystyskone, joten kylmään olutta sai sieltä aikaisemminkin.
Alkuoluen jälkeen otimme listalta salaatin marinoiduilla jättikatkaravuilla ja graavatulla keltuaisella. Erinomaista tuon juhlaoluen kera.
Toinen alkuruoka oli riimisuolattua karitsanfilettä ja karitsanrilletteä. Lihaisaa makua piristivät pikkelöidyt kasvikset ja sienet. Tämänkin kanssa JuhlaPils toimi.
Pääruuaksi otin itse Kappelin savustamon pintasavustettua lohta metsäsienikastikkeen kera. Kalassa oli juuri sopiva savu ja suola (miksi nykyään muuten tosi monessa paikassa tarjotaan suolatonta kalaa? En tykkää) ja puikulaperunat olivat maukkaat. En ole itse kermakastikkeen ystäviä, mutta tämä, hieman vaahtomainen kastike oli onnistunut.
Luotan aina ravintolahenkilökunnan suositukseen ruokajuomassa ja kyselenkin niitä usein. Tässä juomasuosituksena oli ihana valkoviini, jonka nimeä en nyt vaan muista. Mutta ystävällinen tarjoilijamme osasi suositella täydellisen parin kalalle.
Mika söi pippuripihvin, jossa lihan kypsyys oli kohdallaan. Muutenkin oiva annos. Tässäkin viinivalinnassa kuuntelimme henkilökunnan suositusta. Tehkää niin ystävät, ammattitaitoinen ravintohenkilökunta tietää parhaiten!
Jälkiruuaksi lehtikuohussa marinoituja mansikoita, vaniljajäätelöä ja sitruunacrumblea. Kesäiltaan sopiva jälkiruoka.
Mika otti jälkkärin sijaan lasin Tokaijia, joka ei petä ikinä. Näin unkarilaisena on aina sydäntä läikähdyttävää, jos Tokajia on ravintolassa tarjolla.
Söimme ja joimme hyvin Kappelin historiallisessa ympäristössä. Seura oli paras. Ruoka oli maistuvaa, palvelu ystävällistä sekä nopeaa ja juomat mainioita. Pidin kovasti. Täydellinen illallinen helsinkiläiseen iltaan.
Kiitos ravintola Kappelille illallisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti