Kaikilla on (kai?) omat lempipaikkansa, mihin sitä menee uudelleen ja uudelleen. Minulle yksi lempipaikoistani on Espoossa. Se on Tarvaspäässä sijaitseva, nykyään museona toimiva Akseli Gallen-Kallelan kotitalo. Matka sinne ja takaisin on lempireittejäni.
Olen käynyt tässä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan perheelleen 1913 rakennuttamassa kotitalossa ensimmäisen kerran jo alakoululaisena ja sen jälkeen varmaan 50 kertaa. Ikinä en kyllästy talon arkkitehtuuriin ja yksityiskohtiin. Rakastan paikkaa. Toisessa elämässä toivon asuinpaikakseni tätä taloa.
Talo on alkujaan rakennettu pelkäksi ateljéksi, ja Gallen-Kallelat ovat asuneet viereisessä villassa. Sittemmin taiteilijaperhe talossa kyllä myös vakituisesti. Ateljekäytön takia talo on alusta alkaen rakennettu niin, että se on täynnä valoa. Valo valaisee kaikki yksityiskohdat ja koko talo on vaan niin kaunis.
Lempipaikkojani on talon torni ja siellä sijaitseva, puolikaaren muotoinen kylpyhuone kuten myös tornin ylin huone, joka on ollut Gallen-Kallelan työhuone. Vaikuttava on myös osaksi ateljena toiminut iso sali, jossa on lempitakkani.
Talon ympärillä kaunis, villinä kasvava puisto, joka kutsuu kävelemään.
Jo aikaisemmin, vuonna 1859 rakennetussa Villa Linuddissa on nykyään kahvila, joka katsoo museoon päin. Tässä villassa Gallen-Kallelat asuivat ensin, ja koko alue on taiteilijan vaimon, Mary Gallen-Kallelan perintöä.
Yleensä kävelemme Tarvaspäähän kun olemme äitini luona Munkkivuoressa. Reitin pituus on juuri sopiva lasten kanssa, kävelemme metsäreittiä sinne ja Munkkiniemen uimarannan kautta takaisin. Matkalla on paljon kalliota, merta, ja hypeltäviä kiviä.
Esikoiseni on kiipeäjä. Hän kiipeää aina joka paikkaan, ihan missä vaan. Jos lähistöllä on puu, kallio tai palotikkaat, hän on kohta niiden päällä. Joten tällä Tarvaspään reitillä hän saa kiipeiltyään sydämensä kyllyydestä. Väsyttyämme on hyvä mennä valmiiseen pöytään äidille syömään.
Menkää siis Gallen-Kallelan museoon, se on ihana!
Lopuksi vähän triviaa(koska itse rakastan historian yksityiskohtia): Tarvaspään nimi juontuu läheisestä Tarvon saaresta. Tarvas tarkoittaa hirveä, härkää tai muuta sarvekasta uroseläintä. Tarvoin on myös erään kalastusvälineen nimi. Tarvaspään nimesi Akseli Gallen-Kallelan ystävä, suomenkielen professori E.N. Setälä.
