Misu täytti vuosia viikonloppuna. 1920-luvun tyyliin.
Sinne mekin juostiin shampanjapullo kainalossa. Lahjaksi tietty vietiin. Tässä sisarukset juhlakostuumit päällä. 1920-luvun mustalaisennustaja ja sen hevosista pitävä veli. (tämä kuva S.R, kiitos!)
Alkuun juhlissa oli shampanjaa. Tietty. Mitä muuta ne kaksikymmentäluvulla olisikaan juoneet?
Kaikki oli satsannut. Mika vähän aikamatkusti, mutta hyvä niin.
En tiennyt että kaksikymmentäluvulla oli NÄIN paljon ruokaa. Oli poroa (en syönyt, #lihatonlokakuu), lohta, perunasalaattia ja tomaattibruchettaa. Aijai. Nam. Misu ja Sanna oli hienosti tehneet.
1920-luvun bileissä on myös salakapakkamusiikkia ja tanssia.
Kaunis, nuori, höyhenpuuhkainen synttärisankari. Ja mekko, josta olen vieläkin vähän kateellinen.
Hauskaa on.
Misun synttäreillä on aina ollut herrasväen pikkuleipiä. Ennen niitä teki Misun mude, nyt taito oli periytynyt tyttärelle. Kukaan ei tee yhtä hyviä pikkuleipiä kuin Misu. Söin 6 kpl.
Olin niin täynnä etten jaksanut syödä kuin kaksi muffinssia. Nössö.
1920-luvulla on sitten ollut kauniita naisia.
Hauskaa oli. Paljon kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa, keltaista ja rosee-skumppaa, 1920-luvun fiilistä ja keittiössä olleesta taulusta keskustelua, jota sitten riitti kahdeksi tunniksi.
Hyvät synttärit. Onnea Misulle!
Ps. Kuvat on mustavalkoisia. Tottakai, 1920-luvun tyyliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti