Hupsis, taas on mennyt monta kuukautta blogin päivittämisestä. En ole ottanut paineita tästä, mutta jotenkin haluan pitää myös blogin elossa. Siksi nyt sitten pieni yhteenveto viime vuodesta, näitä kun on täällä joka vuodesta.
Vuosi oli mielenkiintoinen, niin kuin taitaa kaikki vuodet olla.
Sain kokea opintovapaan, jossa tein väikkäriä ja aloitin journalistiikan ylemmät amk-opinnot. Opiskelu on ihanaa, aivot virkistyvät pohtiessaan.
Skidit kasvavat, osaavat tehdä ruokaa ja olla itsenäisesti. Se on samalla ihanaa ja surullista, koska joutuu päästämään heistä irti ja hyväksymään, että omia "vauvoja" ei enää ole.
Oma ja läheisten terveyden jännittäminen on korostunut tänä vuonna, kun järkytyksen kautta tajusi, miten terveys ei ole itsestäänselvää. Samaan aikaan myös itselle tapahtui jotain, mitä vielä työstetään.
Se mitä aina taaksepäin katsoessa katuu, on ystävien tapaamisen vähyys. Onneksi kohtaamiset mitä on ollut, todistaa sen, että ystävät on parasta (perheen lisäksi), olethan ystävät itse valinnut.
Hetkittäin on ollut aika kiire, ja oma itsen huoltoa olen laiminlyönyt. Ei olisi kandennut. Onneksi on Balaton, Jyri&Peräseinäjoki ja sohva, siellä rentoutuu. Lisäksi festarit, ravintolat, matkat, uuden kokeminen, ne kaikki rentouttavat. Toki, olen levoton, liika lepo ei ole hyväksi, minulla pitää olla kiire.
Duunissa on ollut hyvä, Laureassa saimme lanseerata mm. uuden, satokausi-opintojakson 3AMK-yhteistyönä. Opettaminen on kiinnostavaa ja hauskaa, koska opetettavat ja työkaverit ovat mielenkiintoisia ja fiksuja. Olutposti-lehdestä olen ylpeä, se on juomien lifestyle-lehti. Lisäksi olen saanut kirjoittaa muihin arvostamiini lehtiin.
Radiota rakastan, minulle luontaisinta on kommunikoida äänen ja tekstin kautta, aamuradiossa olen saanut yhdistää ne. Erikoisesti kiitos Njassalle joka on mentoroinut säännöllisesti.
Olut on edelleen iso osa kaikkea, on Olutliittohommia, oluttuomarointia, olutmatkoja, olutedustusta, olutväikkäriä ja oluesta kirjoittamista.
Journalismiliittohommiakin on ja muutenkin, on saanut tehdä entistä enemmän toimittajajuttuja.
Lopuksi uudenvuodenlupauksista:
Monet pitää uudenvuodenlupauksia painostavana ja turhana, mutta kyllä itse rakastan uuden vuoden ekan päivän tunnelmaa kun voi kääntää tyhjän sivun (ihan kirjaimellisestikin koska pidän edelleen paperikalenteria) ja kirjoittaa, mitä kaikkea aikoo tänä vuonna tehdä. Sitäpaitsi, ihmisellä on ollut tarve jo ikivanhoina aikoina vuoden vaihtuessa (vaihtuu se vuosi sitten koska vaan) ennustaa tulevaa ja tehdä taikoja tulevan vuoden varalle. Lupaukset ovat
vähän samanlaisia, niillä "taikoo" itselleen tahtomaansa tulevaisuutta.
Omista lupauksista osa on helpostikin toteuttavia, osa vaikeita ja osa "ikilupauksia", joita lupaan joka vuosi. Noniin:
Tänä vuonna lupaan pussailla paljon, lähinnä Jyriä ja sit skidejä sen verran kun ne antaa. Ja nähdä kamuja ja perhettä( tää on se ikilupaus
).
Haluan luvata itselleni käydä enemmän uimassa, juoksemassa ja salilla. Ja koska numerot on näissä hyviä, niin otetaan tänä vuonna lupaukseksi se 110 liikuntakertaa. Tähän yritän saada kamuja mukaan, koska silloin ei vedä pystyyn viime hetkellä ja onhan se hauskempaa niin. Joten liikuntaseuraksi saa kysyä
.
Unelma on saada väikkäri valmiiksi alkuvuonna 2025, joten lupaus on, että sitä edistetään niin että tämä on mahdollista. Haluan tänä vuonna myös kirjoittaa kirjoja: Tietokirja keskioluesta odottaa kustannussopparia ja viimeistelyä ja olisi yksi ruokakirjaprojektikin kesken.
Lupaan syödä vielä kasvisvoittoisemmin ja toimia ilmastoystävällisemmin(vielä vähemmän vaatteita ja kulutusta, toki aika vähällä mennään jo). Ja vähemmän huolehtia maailman menosta mutta enemmän toimia niin, että meno muuttuisi. Nämäkin niitä joka vuosi luvattuja, mutta luonteeltaan sellaisia, joita haluan luvatakin joka vuosi.
Pääosin näitä tulee toteuttaa babysteps-tyyliin. Että ei sitten itseruoskintaa, jos kaikki ei heti toteudu. Paitsi pussailut, se on tärkein.
Ps. Sitä tekisi aina luvata vaikka mitä, mutta vähän jarruttelin itseäni tänä(kin) vuonna. Ja onhan tossa vaikka mitä.