Niin se FLOW tuli. Ja meni. Muistot jäi.
Tänä vuonna olin vain kaksi päivää, perinteinen Flow-kaverini Katri joutui menemään joihinkin sukulaisjuhliin. Ei kiva. Enkä pidä Alicia Keystä,
tiedän olen outo, , joten passasin perjantain.
Mutta Flow oli kiva. Ilmat suosi ja bändit myös.
Heti alussa olikin jo yksi parhaista. Karri-Koira ja Ruudolf. Kiitoskiitos, että soititte Ruden vanhoja biisejä. Ja että olette ihania.
Me Sofian kanssa kyllä tykättiin Koirasta. Aika moni muukin.
Yksi parhaista ruokaelämyksistä oli Nomad Kitchenin rapea bbq-possu-juttu. Salaattitacoksi tätä voi kai kutsua,en tiedä. Mutta ihan sama, possu oli todella hyvää ja raikasta. Muut kehuivat myös panko haukea. Olisi pitänyt maistaa, vähän harmittaa.
Tara pääsi paikalle shampanja-baariin. Tässä baarissa meidän mukaamme kaikki festarin vanhimmat pyöri. (ei me vaan).
Festareilla oli ensimmäistä kertaa myös erikosolut-baari, jolle hurrattiin. Sieltä sai Hartwallin maahantuomia ja myymiä erikoisempia oluita, joista pojat tykkäsi. Jonoa oli baaritiskin edessä melkein koko Flown ajan, joten tilausta tälläiselle on. Jopa festareilla.
Perusbissessäkin oli tehty hyvä linjaveto - myytiin pieniä tölkkejä. Kiva, koska olut pysyi näin kylmempänä, ja tölkin hinta tuntui järkevämmältä. Tölkit olivat tietysti pantillisia, joten sunnutaina pyöri kolikoita ympäri lompakkoa.
Lempipaikkani Flowssa on ihan takanatakana oleva lava ja sen edessä oleva ruohokenttä. Siinä on hyvä istuskella, syödä, juoda olutta, tavata kavereita ja kuunnella sunnutain lapsimusa-keikat.
Takanatakana voi myös vetää hyvät Berliini DJ-joraukset. Niin kuin me Taran kanssa tehtiinkin.
Sitten taas syötiin; Sandron vuohenjuusto-aprikoosinyytti ja koftaa. Hyvää ja paljon. Vieressä jengi jonotti Groteskin burgereita, mutta ei se sittenkään näyttänyt vaivan arvoiselta. Joten tällä mentiin. Eikä kaduttu. Myös Fafan tiskillä oli niin kova jono, etten jaksanut änkee.
Lisäksi paistateltiin päivää. Flowssa rakastan varsinkin sitä, että festareilla on hengailupaikkoja ympäri aluetta. Aina saa jostain kivan istumapaikan. Arvostan,
olenko mä tullut vanhaksi?
Tuttujakin nähtiin. Paljon.
Matching sunglasses. Gotta love it.
Musiikkipuolella oli riemastuttavia yllätyksiä ja varmoja klassikoita. Public Enemy oli vauhdissa, samoin Nick Cave,
miten ne jätkät jaksaa yhä olla noin energisiä, Liemisestä tykkäsin kovasti, Ballereinot taas todisti, miten jotkut ei tunne häpeää kivalla tavalla. Kuulin Stigin osana DJPP Alls Starsia, kiitos siitä. Samae Koskinen oli juuri niin hyvä kuin odotinkin. Kiitos myös Berliinin tekno DJlle. Ja muitakin tosi hyviä. Ei pettänyt anti tälläkään kertaa.
Liemisen keikka oli muuten täynnä hauskoja trendipariskuntia. Samantyyliset lippikset, ihistä.
Jos oli trendivaatteet jääneet kotiin, festareilta sai täydennystä oman malliston muodossa. Design by R/H.
Cholo petti tällä kertaa. Burrito oli täynnä mautonta papua ja riisiä. New York Ninja oli hyvä. Burgeri megahyvä.
Tänäkin vuonna kaikki Flow-unelmat toteutuivat: hyvää musaa, ruokaa, kylmää juotavaa, kavereita ja kivaa. Kiitos Flow, tulen ensi vuonnakin!
PS. Sano Katri niille sun sukulaisille, että Flow aikana sukujuhlat on peruttu.
