Mietteitä syntymäpäivänä

Täytän tänään vuosia.

Syntymäpäivät ovat olleet aina minulle tärkeitä ja varsinkin nyt, kun vuosia on jo enemmän sitä katsoo taaksepäinkin aina kun vuosia tulee lisää. Pienenä sitä odotti että kasvaa isommaksi, mutta nyt ei tunnu yhtään että olisi niin aikuinen kun vuodet väittää. Päinvastoin. Kun sitä pienenä ajatteli, että pakka on kasassa kun täyttää 25 vuotta, nyt monta vuotta tuon lukeman jälkeen kortit ovat edelleen aika hajallaan. Ja hyvä niin.

Viime syntymäpäivän jälkeen on tapahtunut todella paljon, ja tuntuu ettei kaiken sen kokemiseen edes vuosi tahdo riittää.  

Olen ollut iloinen, olen ollut epätoivoinen, onnellinen, surullinen ja tuskastunut. Olen nauranut, itkenyt ja valvonut. Olen eronnut, aloittanut uuden työn, hypännyt tuntemattomaan, ottanut uusia vastuita, saanut kokea uusia mahdollisuuksia, käynyt terapiassa, ottanut vastuulleni perheen elättämisen, löytänyt uuden ihmissuhteen, tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja vaihtanut mielipidettäni muutamasta, tehnyt mokia ja virheitä sekä oppinut niistä ja joutunut miettimään elämää pidemmälle. Olen saanut ohjata ja opettaa nuoria rakastamallani ravintola-ajalla, tehdä työtä oluen parissa, puhunut podcasteissa lempi-ihmisieni kanssa, reissanut työkseni hyvän ystävän kanssa, saanut kustannussopimuksen ja kiinnostavan uuden projektin, kirjoittanut ja kokannut työkseni. Olen oppinut miten kaikkiin ei voi luottaa ja miten oma apu on paras apu.  

Elämäni oudoimpia vuosia. 

Seuraavaan vuoteen toivon enemmän tasapainoa, varsinkin yksityiselämässä ja toisaalta minunkin täytyy miettiä mitä oikeasti haluan. Kun yleensä vain haluan kaiken. Aina se ei tunnu onnistuvan, mutta saa nähdä. 

Jaan tässä lopuksi Arja Tiaisen runon, jonka löysin kamuni Sallan Facebook-sivulta. Tämä sopii myös tähän päivään (onhan tänään myös suven ja runon päivä syntymäpäivän lisäksi): 

"Minulla on parveke, jolla seistä,
takki johon voin kääriytyä, lapsi jota halata,
miehiä eri tahoilla, kaikenlaisia.
Minä elän elämää josta unelmoin nuorena.
Unelmat täytyy toteuttaa, tuskat kestää, viinat juoda, vuokrat maksaa, köyhiä puolustaa, vaaleissa äänestää.
Minä pidän miehistä, jotka kantavat taakkansa, perheensä, työnsä, tuskansa, vaivansa; eivätkä heittäydy heikoiksi.
Minä pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman, että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä tuherra päiviään miesten selän takana.
En ole täällä toistamassa vanhoja kuvioita.
En ole täällä mikään lohtu tai satama.
Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä.
Minä olen köyhän makeinen, kirpeä, sinä muistat aina, ei nekku, eikä marenki.
Minusta ei saa enempää kuin osaa ottaa, osaa tahtoa."

Ps. Maailman ihanin mekko IvanaHelsinki.