Sunnuntain tiikerikakku

 

Olen oppinut kamultani Teemulta, että sunnuntaisin kuunnellaan aina Fleetwood Macin Rumours -albumi ja näin olenkin tehnyt useimpina sunnuntaina. 

 

Parasta albumi on kahvin ja vaikka tiikerikakun kera. Tämän kakun resepti on kai muden kätköistä, muutaman pienen viilauksen olen siihen tehnyt. Tiikerikakussa on jotenkin sellaista hyvää sunnuntain turvallisuutta ja leppoisuutta. Laitoin tähän nyt vähän oluttakin, koska sitä oli jäänyt puoli pulloa kaappiin. Mutta onnistuu myös omenamehulla tai tuplamäärällä kermaa tai jugurttia. 

 

 

 

Sunnuntain tiikerikakku 

 

150 g voita tai margariinia

1 dl kermaa tai turkkilaista jugurttia

2 dl sokeria

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

1 dl belgi trippel -olutta tai omenamehua

3 rkl maitokaakaojauhetta( siis ei sitä tummaa, jo tummaa niin 2 rkl)

 

Voitele ja korppujauhota vuoka ja laita uuni 175 -asteeseen.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat ja vatkaa lisää. Yhdistä kuivat aineet, paitsi kaakao, toiseen kulhoon. Siivilöi vuorotellen kuivia aiheita ja nesteitä. 

 

Ota 1/3 taikinasta erikseen. Siivilöi ja sekoita siihen kaakaojauhe. Lusikoi vuokaan ensin kerros vaaleaa taikinaa, ja sitten tummaa ja sitten taas vaaleaa. Sekoittele lusikalla hieman. 

 

Paista uunissa noin 45-55 minuuttia, kokeillen välillä sukkapuikolla onko kypsä(on kun taikina ei tartu puikkoon). 

 

Kumoa hiukan jäähtyneenä.

Hybridiomenapiirakka siiderillä maustettuna

 

Omenasta kolmen ohjeen yhdistelmäpiirakka. 

 

Minulla on kolme erilaista, tosi hyvää omenapiirakkaohjetta, kaikki omalta mudelta. Tein niistä yhden hybridin joka onnistui jotenkin tosi hyvin! Eli jakoon siis vaan. 

 

Tässä tärkeä on se että tähän saa upotettua tosi paljon omenaa, sellaisia vähän kolhiutuneita ja einiinhyviä. Omat omenat ovat Peräseinäjoelta, tähän käytin sellaisia joissa jo joku kauneusvika. Hyvää tuli silti. 

 

 

Hybridiomenapiirakka siiderillä maustettuna 

 

Pohja:

100 g pehmeää voita

1 dl sokeria

3 rkl omenasiideriä tai omenamehua

1 tl leivinjauhetta

2 rkl turkkilaista jugurttia

1/2 dl kaurahiutaleita

Noin 3 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja

 

Täyte:

7-9 omenaa kuorittuna ja raastettuna

1/2 dl palmu/ruokosokeria

 

Päälle:

1/2 dl sulatettua voita

1/2 dl fariinisokeria

1,5 dl kaurahiutaleita

 

Laita voi kulhoon ja nypi joukkoon sokeri. Yhdistä kuivat ainekset ja lisää seokseen. Lisää siideri ja turkkilainen jugurtti nyppien ja hieman lisää jauhoja jos tarvitsee. Tee taikinasta pallo ja laita kylmään kelmuun käärittynä. Raasta kuoritut omenat karkeaksi raasteeksi ja painele neste niistä siivilän tai harson läpi lasiin (juo mehu, se on ihanaa). 

 

Laita piirakkavuokaan leivinpaperi ja painele taikina sinne, niin että saat taikinasta myös reunat. Laita raaste päälle tasaiseksi kerrokseksi päälle ja ripottele päälle sokeri. 

 

Paista uunissa noin 15 minuuttia 200 asteessa alimmalla tasolla. Ota piirakka uunista, sekoita päällys ja levitä päälle. Sitten piirakka takaisin uuniin ja paista vielä 15-20 minuuttia. Anna vähän jäähtyä ja nauti kuivan omenasiideriä kera! 

 

 

Viikon resepti: Galette-avopiiras kahdella täytteellä

 

Punajuurisinihomejuusto - ja porkkanagouda-galettepiirakat, ihan parhaita vaikka iltapalaksi. Helppoa ja suhteellisen halpaakin. Ranskalainen galette-avopiirakka on täydellinen mille vaan täytteille, suolaisena tai makeana. Ja saa näyttää vähän ronskilta, ei tarvitse olla täydellistä.

 

Galettepohja

 

• 3 dl vehnäjauhoja

• 1,5 dl rahkaa tai turkkilaista jogurttia

• 100 g kylmää voita

• 3 rkl maltaista olutta (red ale, amber ale, dark lager)

• 1/2 tl suolaa

• 1-2 dl tuoretta salviaa/timjamia/muuta tuoreyrttiä silputtuna

 

Sekoita kulhoon käsin jauhot, suola ja rahka. Lisää taikinaan yrttisilppu. Nypi voi joukkoon pieninä nokareina, kunnes saat tehtyä tasaisen taikinan, lisää olut ja tee taikinasta pallo. Jaa pallo kahtia, litistä puolikkaat, paketoi kelmuun ja laita jääkaappiin ainakin tunniksi.

 

Laita uuni päälle 200 asteeseen. Ota toinen taikina jääkaapista ja kauli se kahden leivinpaperin välissä ohueksi levyksi. Levitä täyte keskelle ja jätä noin 3 cm reunoilta tyhjäksi. Taittele reunat sisäänpäin hieman rypyttäen.

 

Galette oluessa haudutetuilla porkkanoilla ja goudalla

 

• 4-5 porkkanaa viipaleina

• 1 dl maltaista olutta

• 1 rkl hunajaa

• Suolaa ja mustapippuria

• Noin 1 dl goudajuustoa

 

Keitä porkkanaviipaleet al denteksi hunajan ja oluen kera. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä keitinlientä hieman siirappimaiseksi. Levitä porkkanat galettetaikinan päälle, pirskota niille keitinlientä ja raasta lopuksi päälle juustoa.

 

Galette olutpunajuurilla ja sinihomejuustolla

 

• 4 punajuurta viipaleina

• 1 dl maltaista olutta

• 1 rkl hunajaa

• Suolaa ja mustapippuria

• Noin 1 dl sinihomejuustoa

Keitä punajuuriviipaleet al denteksi hunajan ja oluen kera. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä keitinlientä hieman siirappimaiseksi. Levitä punajuuret galettetaikinan päälle, pirskota niille keitinlientä ja murusta lopuksi päälle homejuusto.

Paista uunin keskitasolla kullanruskeaksi n. 35-40min, pirskota hieman oliiviöljyä ja sormisuolaa ja syö haaleana tai kylmänä. Nauti juuresgalette maltaisen oluen, kuten red alen, amber alen tai bockin kera.

Joulun olutsuositukset ja kaikki mitä tarvitset jouluun

 Joulu on ihan juuri täällä. Apua. 

Koska vanhat konstit ovat parempia kuin pussillinen uusia, niin ajanpuutteen takia tässä viime vuoden joulukalenterivinkit, joulun juomasuositukset ja iso kasa joulureseptejä! 

Joulun juomasuositukset

Joulunmaustetut napostelupähkinät, mallasleipä, olut ja suklaa-tasting, unkarilainen marsipaaniherkku, saksanpähkinä/unikkoleivonnainen ja glögipähkinäherkku 

Jouluinen inkiväärijuoma, joulusiirapit ja teeglögi

Olutsuolat vaikka lahjaksi, joulun maustekakku, unkarilainen joulupulla, uunibrie ja siiderihillo sekä unkarilainen lehtitaikinaleivonnainen

Hannan Soppaan tein viime vuonna joulun olutsuositukset ja jouluisia seurusteluruokia  

 Maukas siideriglögi perinteisen vaihtoehdoksi

Jouluinen toscakakku

Alkuruuaksi sopiva sisäfilesalaatti luumuvinegretellä

Moderni versio suomalaisesta joulusta ja olutsuositukset

Pistaasiporterkuorrutettua paahtopaistia joulupöytään

Joululeipä

Joulutryffelit

Unkarilainen joulukalkkuna

Joulun kalapöytä

Unkarilainen luumupiiras

Paras pipariresepti ja muuta jouluvinkkiä

Joulun vaahterasiirappisuklaakakku

Viikon resepti: Piparilla täytetyt kanelirullat

Joulu on tulossa, ja niin myös joululeivonta. Tässä uusin joulunodotusherkku, piparitaikinalla täytetyt kanelirullat.

Piparilla täytetyt kanelirullat

Taikina:

3 dl kädenlämpöistä vettä

1/2 pkt hiivaa

1 dl sokeria

Hyppysellinen kardemummaa

1 kanamuna

Noin 6 dl jauhoja

100 g sulatettua voita(osa taikinaan, osa täytteeseen, osa päälle)

Täyte:

1 kapea levy piparitaikinaa

Sokeria

Voita

Päälle

3 rkl maitoa

Voita

Sokeria

Kanelia

Liuota hiiva veteen. Lisää sokeri, kardemumma ja kanamuna, sekoita. Alusta jauhot. Lopuksi alusta voista puolet. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa ainakin tunnin.

Ota piparitaikina pakkasesta. Kauli pullataikina levyksi. Voitele se voilla(jätä sitä 3 rkl) . Ripottele päälle sokeria. Kauli piparitaikina ja nosta se pullataikina levyn päälle. Rullaa ja leikkaa rullasta paloja (noin 12). Asettele leivinpaperin päälle uunivuokaan kuin bostonkakku.

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Anna pullien kohota liinan alla sen aikaa. Sekoita maito ja loppu voi ja vetele sitä pullien päälle. Paista noin 15 minuuttia. Ota pullat uunista, sirottele niiden päälle sokeria ja kanelia ja laita takaisin vielä niin viideksi minuutiksi.

Anna jäähtyä hieman ja nauti glögin kera.

Ps. Vegaanisen saat kun jätät kanamunan pois, korvaat voin öljyllä ja käytät vegaanista piparitaikinaa. 

Viikon resepti: Raparperi tarte tatin

 

Raparperi on yksi suosikeistani, mutta sitä harvemmin on lähi-Alepassa. Viikonloppuna pääsin poimimaan raparperia suoraan maasta ja tietysti eka mitä siitä piti tehdä, oli piirakka.

 

Koska rakastan tarte tatinia, niin tein siitä vähän omanlaisen version ja tästä tuli aivan oiva kinuskisen makea ja tahmea, raparperin antaessa tähän ihanaa kirpeyttä ja hapanoluen kivaa happamuutta. Melkein koko piiras meni kahteen pekkaan lauantai-illan jälkkäriksi, pienet palat jäi tänään vielä aamiaiseksi.

Tämä voi tehdä grillissä tai liedellä, loppukypsennys tehtiin uunissa. Tarte Tatin - piirakan jujuhan että se kumotaan lopuksi lautaselle "väärinpäin", ja vaikka tämä piiras ei näytä niin hyvältä kumottuna, se on todella hyvää. Ja ton ulkonäön voi peittää vaikka kermavaahdolla. Grillissä tehtynä tästä tuli todella kinuskinen, joten kannattaa kokeilla grillivaihtoehtoa!

 

Raparperi tarte tatin

Taikina:

1 dl jugurttia

70 g pehmeää huoneenlämpöistä voita

3 dl jauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 dl sokeria

hyppysellinen suolaa

Täyte:

Noin 8-12 vartta raparperia (minulla oli pieniä varsia, joten 12 vartta)

2,5 dl sokeria

70 g voita

1 dl hapanolutta

Nypi jauhot (joihin sekoitettu leivinjauhe) voin ja jugurtin kanssa. Tee taikinasta pallo ja laita se kylmään hetkeksi.

Laita pienelle valurautapannulle (minulla halkaisija 19 cm) voi ja sulata se liedellä tai grillissä. Lisää pienityt raparperit ja sokeri, anna karamellisoitua kunnolla. Lisää olut ja karamellisoi lisää.

Laita uuni päälle 200 asteeseen. Kun täyte on jo toffeen väristä, ota taikina kylmästä, tee siitä hieman valurautapannua pienempi pyörylä ja laita täytteen päälle. Pistele taikinaan pieniä reikiä.

Kypsennä uunissa kunnes taikina on kullankeltaisen paahtunut. Kumoa isolle vadille viileänä ja nauti heti kermavaahdon ja marjaisen hapanoluen kera.

 

Viikon resepti: Tampereen perinneherkku pärämäts

Kesällä Tampereella käydessäni kuulin Koskipanimon Samilta ekaa kertaa salaperäisestä manselaista paikallisherkusta, pärämätseistä.

Pitihän sitä sitten ottaa selvää, mitä ne on. Ja nyt tiedän. Kyse on Tampereelle rantautuneesta tataarien perinneruuasta. Itse pärämäts on ohutkuorinen, mausteinen lihapiiras joka paistetaan VOISSA(oi).

Ja koska ei sinne Tampereelle koko ajan pääse, piti tuoda pärämätsit tänne stadiin. Googlettelin siis eri reseptejä ja tässä oli perinteisin minkä löysin (Ihan vähän modasin, lisäsin paprikajauhetta, anteeksi Tampere).

Pärämätsejä on superhelppo tehdä ja ne on törkeän hyviä. Söin viisi heti kuumana ja skidit veti loput. (Tamperelaiset syö tätä ketsupin ja sinapin kanssa, siihen en pystynyt).

Oluen kanssa myös ihan parhaita. Sam suositteli näiden kanssa Plevnan Pilsiä ja oikeassa olikin. Kandee kokeilla. Ja jos ei pils maistu, niin menee Ipat, Apat ja bitteritkin.

Pärämätsit

Taikina

1/2 kg vehnäjauhoja

1.5 tl suolaa

1 rkl voita

1kananmuna

Noin 2 dl lämmintä maitoa

Täyte

300 g paistijauhelihaa

1 sipuli

Öljyä paistamiseen

Suolaa, mustapippuria

(itse laitoin vielä 1 rkl paprikajauhetta)

Lisäksi: Voita paistamiseen

Kuumenna maito. Sekoita taikinan muut aineet paitsi kuuma maito yhteen käsin ja lisää maitoa pikkuhiljaa sen verran että saat tehtyä taikinasta kiinteän pallon. Laita viileään puoleksi tunniksi.

Leikkaa sipuli pieneksi ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha, paista ja mausta.

Tee sitten taikinasta pötkö josta leikkaat noin 15 palaa. Kauli palat yksitellen jauhotetulla pöydällä kahvikuppilautasen (sellainen mitä mummolla oli) kokoisiksi pyöreiksi levyiksi.

Levitä jauhelihaa ohuelti jokaiselle taikinalevylle. Rypytä reunat siten että keskeltä jää lihaa näkyviin.

Kuumenna paistinpannussa voi ja paista piirakat ensin lihapuolelta rapeiksi. Piiraat ovat parhaimmillaan juuri paistettuina.

Vinkki:Toimi myös munakoisosta tehtynä! Leikkaa munakoiso pieniksi palasiksi, paista sipulin kanssa ja mausta. Toimii varmaa muidenkin kasvisten kanssa.

Unkarilainen marjapiirakka keskikesään ja jussifiiliksiä

Juhannus lähestyy ja tämä jussi on monestakin syystä erilainen kuin monta aikaisempaa.

Perusasiat ovat samat, vietämme perheen kanssa jussia Misun landella Hartolassa niin kuin aina ennenkin. Olen siellä nimittäin hengannut todella monta juhannusta ihan kahdeksantoistavuotiaasta alkaen. Muu jengi on vaihtunut, mutta me Misun kanssa olemme olleet siellä. Myöhemmin vakiojengiin on liittynyt myös Sanna, joten voisi sanoa että kolmistaan muodostamme juhannusperinteemme ytimen. Ja mikä sen parempaa.

Muut ovatkin sitten vaihtuneet vuosien varrella, poikaystäviä, avopuolisoita sekä aviomiehiä on tullut ja mennyt, kavereita ollut mukana ja tietysti minun lapseni ovat juhlineet juhannusta Misun landella koko elämänsä. Ainoita kertoja kun emme ole olleet Hartolassa onkin ollut kun esikoinen syntyi juhannuslapsena.

Nuorempana jussina pääosassa oli olut ja tanssilava, nykyään taas ruoka ja yhdessäolo. Aikoinaan Misun mutsi kyysäsi isoa porukkaamme Sysmän tanssilavalle, jossa tapasimme myös veljeni ja hänen ystävänsä. Nykyään taas tapaamme omaa sukuani juhannuspäivälounaalla, joka on vuorovuosina Misulla ja veljeni vaimon suvun luona Vääksyssä. Näin ne juhannusperinteet muuttuu.

Tänä vuonna meitä on uusia puolisoita parikin kappaletta, pieniä tulokkaitakin on mukana ja uusi eläinkin. Saa nähdä miten juhannus tänä vuonna muotoutuu. Kivaa tulee olemaan, siitä olen varma.

Tämä unkarilainen marjapiirakka syntyy mistä marjoista vaan, joten se on helppo tehdä ympäri kesän. Piirakka on hyvä monella tapaa; sitä on helppo syödä käsin, lapset rakastavat sitä ja se on vaivaton tehdä.

Unkarilainen marjapiiras

150 g huoneenlämpöistä voita, 1 dl sokeria, 1/2 sitruunanmehu(tai omenamehu), 2 kanamunaa, 1 tl vaniljasokeria, 1 tl leivinjauhetta, 3 dl jauhoja, 1 rkl rahkaa.

Lisäksi: 1 rkl jauhoja, noin 2 dl marjoja maun mukaan.

Sekoita voi ja sokeri. Lisää sitruunan mehu. Lisää sitten munat vatkaten, samoin maito/rahka. Lopuksi sekoita jauhoihin vaniljasokeri ja leivinjauhe ja lisää jauhoseos taikinaan sekoittaen.  Laita taikina vuokaan leivinpaperin päälle.  Sekoita kulhossa marjat jauhoihin ja sirottele ne sitten taikinan päälle. Paista 180 asteessa noin 20-30 minuuttia. Tarjoa pelkästään tai jäätelön kanssa. 

Hyvää Juhannusta!

Viime hetken vappuvinkit ja vappumuistot

Vappu on ollut aina minun juhlani. Rakastan sen kepeyttä, toivoa kesästä ja seurallisuutta.

Olen viettänyt vappua Helsingissä aina. Lapsena katsottiin Mäntymäeltä vappumarssia, teininä taas sekoiltiin Hietsussa.

Sitten tulivatkin haalarivaput, joita rakastin. Olin aktiivinen osakunnassa, ainejärjestössä ja kaikessa muussakin, joten vaput vietettiin haalareissa isolla porukalla juhlien. Välillä monta päivää. Vakiopaikka vappupäivänä oli aina Ullanlinnanmäki, jossa katettiin osakunnan silliaamiaista yleensä jo viideltä aamulla. Oi nostalgiaa.

Ravintola-alan vuosina vappu on hauskaa mutta haasteellista. Ravintola Helmestä muistan, kun tupa oli täynnä vappuaattona, sitten yöllä tehtiin kuun vaihtumisen takia inventaario, sitten seuraavana päivänä vuorossa oli kaksi vappulounaskattausta ja suomidisco illalla. Oli se kyllä ihanaakin. Tosin silloin vannoin, etten ikinä mene ravintolaan vappulounaalle. Ja se on pitänyt.

Lasten myötä vapusta tuli enemmän perhejuhla ja vietimme monet vaput muiden pienten lasten perheiden kanssa Koffin puistossa. Siellä skidi söivät hiekkaa ja me brunssia. '

Viimeisimpinä vuosina olemme viettäneet vappua Pakilassa ystävien luona. Tarjolla on ollut hyvää ruokaa, kuplivaa ja paljon keskusteluja. Lapset ovat olleet jo niin isoja, että viihtyvät keskenään, joten meille on jäänyt kivasti aikaa vaihtaa kaikki kuulumiset.

Tänä vuonna vietän ensimmäistä kertaa vappua pois Helsingistä, vähän erilaisessa perhepiirissä ja vähän uudessa tilanteessa muutenkin. Hieman jännittää. Mutta koolla on kivaa seuraa, paljon lapsia, hyvää ruokaa ja kuplivaakin, niin ei ehkä tule Helsinkiä ikävä :)

Tässä alla sitten niille kaikille samanlaisille viime hetken toimijoille hieman vappureseptejä ja aivan kingi simankorvaajajuoma.

Hauskaa vappua!

Katso siiderimunkki-resepti ja muita vappukattausruokia. 

Helppo, nopea ja simanoloinen sitruunalimonadi vapuksi.

Making of - maailman paras suklaakakku

Kaikilla meillä on luottoreseptejä, joita tekee uudelleen ja uudelleen.

Tämä suklaakakku on minun luottoreseptini, jota teen niin kaikkiin perhejuhliin, synttäreille, koulun myyjiäisiin ja ihan mihin vaan, mihin pitää leipoa. Tämä resepti onnistuu AINA ja on megahelppo toteuttaa.

Eli: Tadaa, jauhoton suklaakakku!

Raaka-aineet ovat helppoja; suklaata, voita, kanamunia, sokeria ja perunajauhoja. Ja jos haluaa, niin vähän tummaa olutta (ja jos ei sitä laita, niin kakku on gluteiiniton.)

Tähän kakkuun upotan myös käyttämättömät joulukonvehdit, pähkinäsuklaat, muut jämäsuklaat ja välillä suolapähkinää, vaahtokarkkia tai ihan mitä vaan. Kaikki käy.

Tällä kertaa teimme ystäväni Marian kanssa kakusta valmistusvideon Marian aivan ihanassa kodissa. Niin muuttaisin sinne, jos voisin.....

Katso tarkka resepti ja video Olutpostin netissä. Näitä ruokavideoita on tulossa myös lisää, sen verran hauskaa meillä oli. Sekä tehdessä että syödessä.

Pullaa ja kaljaa

Kohta on taas tulossa vakavaa asiaa blogiin, joten sitä ennen on hyvä vähän kevennellä lempiaiheellani oluella ja ruualla.

Olen viime aikoina puhunut pyynnöstä paljon oluen ja jälkiruokien sekä oluen ja makeiden herkkujen yhdistämisestä, joten ajattelin jakaa yhden suosikkiyhdistelmistäni aiheen tiimoilta täälläkin.

Rakastan olutta ja rakastan pullaa, joten olen jo pitkään suomalaisittain kerettiläisesti skipannut kahvin(vaikka rakastan kyllä kahviakin) ja juonut pullan kanssa kaljaa. Mutta ei mitä tahansa olutta, vaan tietyt oluet menevät juuri pullan kanssa erinomaisesti.

Joten katsotaan, mikä oluet menevät pullan kera?

Lempipullani on korvapuusti, joten keskitytään siihen. Tiedättehän, pehmeä ja voinen, kinuskisen sokerinen ja kanelinen herkku.

Sen kanssa sopivat hyvin tuhdit imperial stoutit (tässä Põhjala Pimeöö Islay BA), joissa on makeutta ja paahteisuutta. Korvapuusti leikkaa liian tuhtiuden oluesta ja olut huuhtelee puustin rasvan suusta. Kaneli sopii erinomaisesti myös tuhdin imperial stoutin makuun. (Ohranan ravintolapanimo ja panimo Hiisi ovat muuten panneet yhdessä india porter-oluen, jossa käytettiin 100 korvapuustia itse oluen valmistamiseen. Hyvä olut se on, mutta en osaa vieläkään päättää, onko tuo korvapuustien törkeätä tuhlaamista. Olutta voi olla vielä Ohranassa jäljellä, kannattaa käydä katsomassa).

Hyvä korvapuustiolut on myös hedelmäinen, vahva belgityylinen ale, kuten vaikka klassikko Leffe Blonde, jonka tykkään pullan kanssa juoda viileänä. Oma lukunsa on hedelmäoluet, joista korvapuustin kanssa menee erittäin makoisasti kirsikka- ja vadelmalambicit (Cantillonin oluet ovat tässä vakiosuosikkeja). Viinimäisen mukava yhdistelmä on Rodenbachin Caracter Rouge, kirpakan hedelmäinen olut. Liian kevyet hedelmäoluet eivät mielestäni toimi, pullassa on näes liikaa rasvaa niihin.

IPAkin sopii korvapuustin kanssa, kun oikein IPAnsa valitsee. Korvapuustin kanssa nautittavan IPA:n tulee mielestäni olla enemmän maltaisen hedelmäinen ja tuhti, ei mikään happamahko session IPA. Oma suosikkini pullan kanssa on Malmgårdin Emmer IPA tai Fuller´s IPA.

En ole itse vehnäolutfani, mutta tumma saksalaistyylinen vehnäolut voisi toimia erinomaisesti korvapuustin kanssa.  Happamat oluet ei toimineet, nyyh.

Kokeilkaa siis, pullaa ja kaljaa.

Ps. Jos olut ja makea kiinnostaa, niin keskiviikkona 29.11. on Olut ja irtokarkkitasting klo 19 hotelli Presidentissä. 5 karkkia ja 5 olutta vaan 20 euroa. Mukana lakua, toffeeta, kirpeää karaa, Hiisiä, Brewdogia ja vaikka mitä.  Liput voi ostaa tästä!

Syömässä ja juomassa Wienissä

Vietin kesällä viikonlopun Wienissä. Koska matkaseuranani oli Harri, koko homma kului syömisen ja juomisen merkeissä. Käveltiin joka paikkaan, että olisi taas nälkä ja jano. Metsästimme kivoja pienpanimoita, viinimestoja, täydellistä snitzeliä ja kivoja, rentoja ruokapaikkoja. Löysimme kaikkia!

Tunnelmia voi katsella jo täältä.  Pidin kaupungista kovasti ja palaan kyllä, lupaan sen.

Harri oli tehnyt tutkimusta perinteisistä kahviloista. Tässä niistä kuuluisin, Café Central Wien.  Jos joku on käynyt Budapestin New York Kávéház:ssa, niin tämä on melkein sama. Minä söin struudelin, joka oli ihana ja Harri valitsi mansikkakakun, joka oli kuvauksellisempi.

Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että näin vanhana budapestilaisena, kaikki perinteiset kahvilat olivat kuin kotikaupungissa olisin ollut. Joka oli samalla kyllä kiva tunne. Unkarin ja Itävallan kahvi- ja kahvilakulttuuri on maille yhteistä ja poikkeaa muista maista. Isoäitini käytti tunnelmasta termiä "sotienvälinen" tarkoittaen tietysti ensimmäistä ja toista maailmansotaa, ja tältä se tunnelma juuri tuntuu.

Löysimme Duran-nimisen sänybaarin Maria Hilfestrasselta. Ihan kuin DuranDuran.

Aivan ihana kahvila&kirja- ja levykauppa Phil. Kierrätyshuonekaluja, hipsteritunnelmaa ja kahvia. 

Kulahtaneen ihana (rakastan kulahtaneen ihanaa) Burg Ring, jossa joimme aperitiivit.  Hyvältä vaikutti myös ruokalista, mutta emme olleet vielä nälkäisiä, joten ruokailu jäi väliin. Kylmää valkoviiniä ja hauska spritz-tyylinen juoma, jossa rosékuoharia, verigreippimehua ja soodavettä. Oi.

Paljon näkyi joka paikassa näitä spritz-tyylisiä juomia, joista kuuluisin on tietysti Apero Spritz. Muita vaihtoehtoja oli vehnäolueen tehty spritz ja erilaisiin viineihin tehdyt juomat.

Ensimmäiset alkuruokienalkuruuat söimme 1516 The Brewing Company-nimisessä pienpanimoravintolassa. Popcornleivitetyt kanapalat olivat törkeän hyviä, samoin paistetut perunankuoret dippeineen. Ja menivät oluen kanssa.

Oluita maistelimme neljä erilaista, paikan vehnä oli aika perinteinen saksalaistyylinen vehnä (Harrin suosikkeja), IPA oli aika perushyvä myös. Maistoin inkiväärillä maustettua belgivehnää, mutta se oli vähän pettymys, inkivääri ei maistunut maussa yhtään. Oma suosikkini oli erinomainen gose, joka oli juuri niin suolaisen raikas kun gosen tulee olla.

Siitä oli hyvä vähän kävellä Volksgartenissa.

Kävimme Harrin työkavereiden suosittamassa Weinorgel-viinibaarissa, jossa oli hienot, vanhat mutta toimivat urut. Muuten mesta oli pieni, pimeä ja hauska. Viini oli kylmää ja seura hyvää.

Meillä ei ollut pöytävarausta mihinkään, koska ajattelimme että vedetään kerrankin "gowiththeflow"-tyylillä (yleensä kun matkustamme yhdessä, meillä on aina pöytävaraukset kunnossa). Halusimme kuitenkin kovasti päästä syömään hehkutettuun Skopik & Lohn- ravintolaan, joten menimme kärkkymään. Hovimestari ilmoitti jo meille, että paikka on täynnä, mutta kun olimme pää painuksissa lähdössä, niin yksi tarjoilijoista huikkasi kahden hengen vapautuvasta pöydästä. Jee!

Paikka on mielenkiintoinen sekoitus perinteistä valkoisen liinojen paikkaa, hienosti pukeutuvine jäykkine tarjoilijoineen ja modernia bistroa. Söimme alkuun tartarin, joka oli todella hyvää. Harrin snitzel oli oiva, kuten oma äyriäishässäkkänikin. Erityisen vaikuttunut olin siitä, että voi oli hienosti kääritty karkiksi paperiin.

Digestiivit joimme Motto am Fluss-baarissa Tonavan kanaalin päällä.  Suosittelen.

Asuimme hotellissa, jossa aamiainen ei kuulunut hintaan, joka oli tällä kertaa vain postiivista. Söimme aamiaista useammassa paikassa. Ensimmäinen paikkamme oli peruskahvila( jonka nimeä en muista), jossa  Harri otti tuollaisen peruswieniläisen kevyen herkun, kuivakakkupalan suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Minä otin laten.

Kävimme myös kasvis- ja trendipaikassa nimeltään Figar. Figar on itse asiassa pieni ketju, jolla on paikkoja ympäri Wieniä. Me kävimme Kirchengassella, joka on muutenkin hyvä ravintolakatu. Söin paikassa erinomaisen luomuomeletin, mehua ja Harrin egg benedict näytti myös hyvältä.  Tarjoilijamme oli hyvin kaunis ja ynseä, joka sopi paikan henkeen.

Luomuaamiaisen jälkeen on hyvä lähteä bisselle. Perinteisen oloinen 7Stern Bräu oli kesäisine terasseineen hauska aamupäiväpaikka, vaikkakin ruokalaistan kokeilu jäi taas pois, koska olimme juuri syöneet. Ruokalistan toki vilkaisimme, aika perinteistä bisseruokaa oli tarjolla. Oluet olivat hyviä, täynnä perinteitä nekin. Minä join hamppulagerin ja Harri vehnäoluen. Sopi tunnelmaan täydellisesti.

Vastapäätä bissepaikkaa on ihana sisustuspaikka Volta.

Toinen perinteinen kahvila Zum Schwarzen Kameel löytyi keskustasta, mutta tällä kertaa ei yhtään tehnyt mieli mitään, joten kävimme vaan vilkaisemassa.

Kävelimme myös kuuluisimman nakkikiskan ohi. Edelleenkään ei jaksanut syödä mitään.

Wieniä halkoo Tonava monelta osin, ja lähellä keskustaa on pieni kanava, jonka rannalla on lukematon määrä pieniä ravintoloita ja kahviloita. Oli kuuma ja vähän raukea olo, joten istuimme aurinkotuoleihin, nautimme iltapäiväjuoman ja torkuimme vähän.

Kanavarannalla oli myös kaupunkilaisten viljelylaatikoita, puistoja ja paljon vapaa-päivää viettäviä paikallisia.

Kävimme myös wieniläisessä erikoisuudessa, heuringerissä. Heuringerit ovat viinitupia, joiden takana on  viinitiloja. Luin jostain, että Wien on pääkaupunki, jonka alueella on maailman eniten viinitiloja.

Itse tämä alue, jossa heuringerit ovat, on ihana ja kuin oma kylänsä. Sinne oli niin helppo mennäkin. Kutosmetrolla pääsee helposti keskustasta edestakaisin ja tunnelma on aivan omalaatuisensa.

Viinituvat ovat toistensa vieressä, siitä voi valita. Me astuimme sisään Heuringer Sch'ubel-Aurin viinitupaan juuri kuin ukonilma alkoi ja vietimme siellä mukavat kolme tuntia viinilasillisten ja ison leikkelelautasen äärellä.

Yksi olutpaikka, mihin emme ehtineet, mutta jota on paljon kehuttu, on  Scrappy Craft Bier und Mehr-pubi. Tämä jää seuraavaan kertaan.

Seuraavan päivän ensimmäiseksi aamiaiseksi valitsimme taas perinteisen kahvilan, Cafe Sperl:n.  Hyvä oli. Sacherkakkua ja aprikoosipiirakkaa. Nam.

Jos käy Wienissä, kannattaa ehdottomasti mennä paikalliselle ruokatorille, Naschmarktille.  Ruokaa, mausteita, viinietikoita, etnistä safkaa ja raaka-aineita, hedelmiä, vihanneksia, saippuoita ja ruokamestoja. Oli vaikea valita, mitä ostaa.

Otimme oluet Naschmarktilla pienessä olutpaikassa. 

Sitten Harri otti makkaran ja oluen. Pitihän tuo kokea. 

Kävimme vielä vähän katselemassa paikkoja, ostelemassa Maria Hilferstrassella ja lounastamassa Europa Cafessa (kiva). Sen vieressä on aivan ihana vaatekauppa Kauf Dich Glüecklich (kauhea nimi vaan).

Hyvä reissu, suosittelen käymään!

Ps. Erityiskiitos vinkeistä Mikkosen Janille!