Vaaleanpunaiset kesäjuhlat ja roséviiniä

 Kaupallinen yhteistyö Gato Negro

Nyt on kesä. Ihana kesä. Monet vannovat mökkikesän nimeen, mutta kaupunkikesä on parasta. Kuuma takapiha, viileä asunto, muutama ystävä, kylmää roséviiniä ja naposteltavaa. Viltti ja kori, jossa ruokaa ja Gato Negro Rosé:n kätevää pahvitetraa on helppo kuljettaa mielen mukaan pihalle ja asuntoon. Tai vaikka kauemmaksi rannallekin.

Rakastan roséviiniä. Juon sitä pitkin vuotta, koska se on täydellinen juoma, kun ei oikein tiedä, kumpaa haluaa, puna- vai valkoviiniä. Monet silti mieltävät rosén kesän juomaksi, eivätkä he väärässä olekaan, koska kylmänä helmeilevä roséviini lasissa on kuin kesä itse.

Koska syön aina kun juon, roséviinin kanssa kuuluu sekä arjessa että juhlassa ruoka. Kesäjuhliin kannattaa tehdä naposteltavaa, jota voi napsia pitkin iltaa, sekaisin sekä suolaista että makeaa. Monet eivät tiedä, mitä roséviinin kanssa voi tarjota, mutta se on omasta mielestäni monikäyttöisin viini, sen kanssa sopii hyvin laajasti varsinkin erilaiset salaatit, juustot, bruchetat, risotot, grillissä kana- ja kasvisruuat, kermaiset pastat ja vaniljaiset jälkiruuatkin. Kannattaa kokeilla! Gato Negron sivuilla on koottu erilaisia reseptejä, joista ihan kaikki löytävät oman suosikkinsa (siellä olevaa Kuuman kollin kesäsalaattia rakastan).

Istuimme iltaa kuumassa Helsingissä Oimutsimutsi- Elsan kanssa, puhuimme, söimme ja joimme. Minä kokkasin punajuuritahnafeta-leipäsiä sekä makean tahmeita marenkisuukkoja, jotka maultaan sopivat niin oivasti vaaleanpunaisen, kevysti hapokkaan, kesäisen hedelmäisen Gato Negro Rosé -viinin kera. Kuumaan iltaan kuului myös Elsan tekemä halloumi-melonisalaatti, mansikkaroséhilloke ja omasta mielestäni maailman paras roséviinisorbetti, joka viilensi ja raikasti. Salaatin, sorbetin ja hillokkeen löydät Elsan blogista.

Punajuuri&roséviini-tahnaleipäset ja fetajuustoa

Noin 8-10 viipaletta ruisleipää tai saaristolaisleipää

Punajuuri&roséviini-tahna

5 punajuurta

1 dl öljyä

½ dl creme fraichea

Kuivattua timjamia

½ dl Gato Negro Rosé-viiniä

Suolaa ja pippuria

100 g fetaa

Koristeeksi:

100 g fetaa

Tuoreita yrttejä

Keitä punajuuret kypsiksi ja kuori ne sitten. Laita kulhoon kaikki tahnan ainekset ja sekoita tasaiseksi. Maista ja mausta. Laita viileään puoleksi tunniksi.  

Sivele leivät tahnalla, murustele loppu fetajuusto päälle, mausta suolalla ja pippurilla ja koristele tuoreilla yrteillä. Tarjoa viileän Gato Negro Rosé-viinin kera.

Roséviinistä voi hyvin tehdä myös sangrian. Lohko hedelmiä, vaikka melonia, mansikoita, nektariineja kannuun (voit pakastaa lohkot myös ennen juhlia niin ne toimivat jääpaloina). lisää 1/3 roséviiniä, 1/3 omenamehua ja 1/3 soodavettä. Sekoita kevyesti. Mukaan sopii myös minttu tai basilika.

Rosé curd-marenkipusut

Marenki:

3 kananmunanvalkuaista

1,5 dl sokeria

Rosé curd:

1 limetin kuori

2 rkl limetin mehua

½ dl vadelmamehua

½ dl Gato Negro Rosé-viiniä

3 kanamunanvalkuaista

1 dl hillosokeria

1 dl sokeria

Vaniljatanko

50 g pehmeää voita

Laita kattilaan raastettu limetin kuori, ja mehu, vaniljatanko, vadelmamehu, viini ja keltuaiset. Lämmitä kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, niin että seos sakeutuu. Nosta pois liedeltä, ota vaniljatanko pois ja kaada seos kulhoon jonka laitat vesihauteeseen. Sekoita sähkövatkaimella seosta, niin että seos muuttuu vaahtomaiseksi. Sekoita joukkoon pehmeä voi, kunnes seos on tasainen. Laita puhtaaseen purkkiin viileään ainakin tunniksi.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri niin kovaksi vaahdoksi, että se pysyy kulhossa, vaikka käännät kulhon ylösalaisin. Tee pieniä litteitä kekoja leivinpaperille ja paista marenkeja noin 100 asteessa pitkään (noin tunnin).

Kun pusut ovat jäähtyneet, laita rosé curd-tahnaa marengin pohjaan ja paina toinen marenki kiinni. Tarjoa marenkipusut viileän Gato Negro Rosé-viinin kera.

Meillä oli niin hauskaa! 

Vinkvink: Gato Negro Rosén löydät Alkon tilausvalikoimasta

100cl, 9,68 eur

 

Joskus on vain niin kaunista

Kuvaan paljon ruokaa ja juomaa. Joskus kuvattavat kohteet ovat niin kauniita, että itsekin sitä jää vaan tuijottamaan ja ihailemaan niitä.

Näin kävi, kun kuvasin Suomen Baarimestarien ja Kannattajien Kerhon baarimestareiden sm-karsintajuomia. Etukäteen oli kilpailijoille kerrottu, että drinkin esillelaittoon tulee juoman hyvän maun lisäksi kiinnittää erityistä huomiota ja näin olikin tehty.

En kestä miten kauniita juomia saatiin aikaan. Katsokaa vaikka. Kyllä baarimestarit ovat taitavia.

Ps. Kuvauksen jälkeen maistoin myös joka juoman. Oi että miten hyviä! Menkää ihmiset baariin ja juokaa drinkkejä, ne ovat taideteoksia lasissa.

Syömässä ja juomassa Wienissä

Vietin kesällä viikonlopun Wienissä. Koska matkaseuranani oli Harri, koko homma kului syömisen ja juomisen merkeissä. Käveltiin joka paikkaan, että olisi taas nälkä ja jano. Metsästimme kivoja pienpanimoita, viinimestoja, täydellistä snitzeliä ja kivoja, rentoja ruokapaikkoja. Löysimme kaikkia!

Tunnelmia voi katsella jo täältä.  Pidin kaupungista kovasti ja palaan kyllä, lupaan sen.

Harri oli tehnyt tutkimusta perinteisistä kahviloista. Tässä niistä kuuluisin, Café Central Wien.  Jos joku on käynyt Budapestin New York Kávéház:ssa, niin tämä on melkein sama. Minä söin struudelin, joka oli ihana ja Harri valitsi mansikkakakun, joka oli kuvauksellisempi.

Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että näin vanhana budapestilaisena, kaikki perinteiset kahvilat olivat kuin kotikaupungissa olisin ollut. Joka oli samalla kyllä kiva tunne. Unkarin ja Itävallan kahvi- ja kahvilakulttuuri on maille yhteistä ja poikkeaa muista maista. Isoäitini käytti tunnelmasta termiä "sotienvälinen" tarkoittaen tietysti ensimmäistä ja toista maailmansotaa, ja tältä se tunnelma juuri tuntuu.

Löysimme Duran-nimisen sänybaarin Maria Hilfestrasselta. Ihan kuin DuranDuran.

Aivan ihana kahvila&kirja- ja levykauppa Phil. Kierrätyshuonekaluja, hipsteritunnelmaa ja kahvia. 

Kulahtaneen ihana (rakastan kulahtaneen ihanaa) Burg Ring, jossa joimme aperitiivit.  Hyvältä vaikutti myös ruokalista, mutta emme olleet vielä nälkäisiä, joten ruokailu jäi väliin. Kylmää valkoviiniä ja hauska spritz-tyylinen juoma, jossa rosékuoharia, verigreippimehua ja soodavettä. Oi.

Paljon näkyi joka paikassa näitä spritz-tyylisiä juomia, joista kuuluisin on tietysti Apero Spritz. Muita vaihtoehtoja oli vehnäolueen tehty spritz ja erilaisiin viineihin tehdyt juomat.

Ensimmäiset alkuruokienalkuruuat söimme 1516 The Brewing Company-nimisessä pienpanimoravintolassa. Popcornleivitetyt kanapalat olivat törkeän hyviä, samoin paistetut perunankuoret dippeineen. Ja menivät oluen kanssa.

Oluita maistelimme neljä erilaista, paikan vehnä oli aika perinteinen saksalaistyylinen vehnä (Harrin suosikkeja), IPA oli aika perushyvä myös. Maistoin inkiväärillä maustettua belgivehnää, mutta se oli vähän pettymys, inkivääri ei maistunut maussa yhtään. Oma suosikkini oli erinomainen gose, joka oli juuri niin suolaisen raikas kun gosen tulee olla.

Siitä oli hyvä vähän kävellä Volksgartenissa.

Kävimme Harrin työkavereiden suosittamassa Weinorgel-viinibaarissa, jossa oli hienot, vanhat mutta toimivat urut. Muuten mesta oli pieni, pimeä ja hauska. Viini oli kylmää ja seura hyvää.

Meillä ei ollut pöytävarausta mihinkään, koska ajattelimme että vedetään kerrankin "gowiththeflow"-tyylillä (yleensä kun matkustamme yhdessä, meillä on aina pöytävaraukset kunnossa). Halusimme kuitenkin kovasti päästä syömään hehkutettuun Skopik & Lohn- ravintolaan, joten menimme kärkkymään. Hovimestari ilmoitti jo meille, että paikka on täynnä, mutta kun olimme pää painuksissa lähdössä, niin yksi tarjoilijoista huikkasi kahden hengen vapautuvasta pöydästä. Jee!

Paikka on mielenkiintoinen sekoitus perinteistä valkoisen liinojen paikkaa, hienosti pukeutuvine jäykkine tarjoilijoineen ja modernia bistroa. Söimme alkuun tartarin, joka oli todella hyvää. Harrin snitzel oli oiva, kuten oma äyriäishässäkkänikin. Erityisen vaikuttunut olin siitä, että voi oli hienosti kääritty karkiksi paperiin.

Digestiivit joimme Motto am Fluss-baarissa Tonavan kanaalin päällä.  Suosittelen.

Asuimme hotellissa, jossa aamiainen ei kuulunut hintaan, joka oli tällä kertaa vain postiivista. Söimme aamiaista useammassa paikassa. Ensimmäinen paikkamme oli peruskahvila( jonka nimeä en muista), jossa  Harri otti tuollaisen peruswieniläisen kevyen herkun, kuivakakkupalan suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Minä otin laten.

Kävimme myös kasvis- ja trendipaikassa nimeltään Figar. Figar on itse asiassa pieni ketju, jolla on paikkoja ympäri Wieniä. Me kävimme Kirchengassella, joka on muutenkin hyvä ravintolakatu. Söin paikassa erinomaisen luomuomeletin, mehua ja Harrin egg benedict näytti myös hyvältä.  Tarjoilijamme oli hyvin kaunis ja ynseä, joka sopi paikan henkeen.

Luomuaamiaisen jälkeen on hyvä lähteä bisselle. Perinteisen oloinen 7Stern Bräu oli kesäisine terasseineen hauska aamupäiväpaikka, vaikkakin ruokalaistan kokeilu jäi taas pois, koska olimme juuri syöneet. Ruokalistan toki vilkaisimme, aika perinteistä bisseruokaa oli tarjolla. Oluet olivat hyviä, täynnä perinteitä nekin. Minä join hamppulagerin ja Harri vehnäoluen. Sopi tunnelmaan täydellisesti.

Vastapäätä bissepaikkaa on ihana sisustuspaikka Volta.

Toinen perinteinen kahvila Zum Schwarzen Kameel löytyi keskustasta, mutta tällä kertaa ei yhtään tehnyt mieli mitään, joten kävimme vaan vilkaisemassa.

Kävelimme myös kuuluisimman nakkikiskan ohi. Edelleenkään ei jaksanut syödä mitään.

Wieniä halkoo Tonava monelta osin, ja lähellä keskustaa on pieni kanava, jonka rannalla on lukematon määrä pieniä ravintoloita ja kahviloita. Oli kuuma ja vähän raukea olo, joten istuimme aurinkotuoleihin, nautimme iltapäiväjuoman ja torkuimme vähän.

Kanavarannalla oli myös kaupunkilaisten viljelylaatikoita, puistoja ja paljon vapaa-päivää viettäviä paikallisia.

Kävimme myös wieniläisessä erikoisuudessa, heuringerissä. Heuringerit ovat viinitupia, joiden takana on  viinitiloja. Luin jostain, että Wien on pääkaupunki, jonka alueella on maailman eniten viinitiloja.

Itse tämä alue, jossa heuringerit ovat, on ihana ja kuin oma kylänsä. Sinne oli niin helppo mennäkin. Kutosmetrolla pääsee helposti keskustasta edestakaisin ja tunnelma on aivan omalaatuisensa.

Viinituvat ovat toistensa vieressä, siitä voi valita. Me astuimme sisään Heuringer Sch'ubel-Aurin viinitupaan juuri kuin ukonilma alkoi ja vietimme siellä mukavat kolme tuntia viinilasillisten ja ison leikkelelautasen äärellä.

Yksi olutpaikka, mihin emme ehtineet, mutta jota on paljon kehuttu, on  Scrappy Craft Bier und Mehr-pubi. Tämä jää seuraavaan kertaan.

Seuraavan päivän ensimmäiseksi aamiaiseksi valitsimme taas perinteisen kahvilan, Cafe Sperl:n.  Hyvä oli. Sacherkakkua ja aprikoosipiirakkaa. Nam.

Jos käy Wienissä, kannattaa ehdottomasti mennä paikalliselle ruokatorille, Naschmarktille.  Ruokaa, mausteita, viinietikoita, etnistä safkaa ja raaka-aineita, hedelmiä, vihanneksia, saippuoita ja ruokamestoja. Oli vaikea valita, mitä ostaa.

Otimme oluet Naschmarktilla pienessä olutpaikassa. 

Sitten Harri otti makkaran ja oluen. Pitihän tuo kokea. 

Kävimme vielä vähän katselemassa paikkoja, ostelemassa Maria Hilferstrassella ja lounastamassa Europa Cafessa (kiva). Sen vieressä on aivan ihana vaatekauppa Kauf Dich Glüecklich (kauhea nimi vaan).

Hyvä reissu, suosittelen käymään!

Ps. Erityiskiitos vinkeistä Mikkosen Janille!