Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Mites saada ystäviä aikuisena?

Olen siitä kaupungista kotoisin, missä asun edelleenkin. Tämän takia minulla on erittäin hyviä ystäviä, joiden kanssa olen tuntenut yli kolmekymmentä vuotta. Heidän kanssaan ystävyys on melkein sisaruutta, sekä hyvällä että huonolla avalla. Heihin voi luottaa, tapahtuu mitä tahansa ja heille voi kertoa mitä vaan.

Monet meistä kuitenkin muuttavat pois synnyinsuduiltaan tai vieraantuvat ystävistään muuten. Tuntuu että yksinäisyys on lisääntynyt ympärillämme paljon. Monet pohtivat, miten saisi ystäviä.

Itselläni on muodostunut aikuisena useita ystävyyssuhteita, jotka ovat minulle yhtä rakkaita kuin lapsuudenystävätkin, mutta hieman eri lailla. Aikuisiällä ystävyys muodostuu joko työpaikassa olevien samanhenkisten ihmisten kanssa, tietyn elämänvaiheen ympärille (vauva-aika..) tai yhteisten harrastusten mukaan. Sitten kun vaihtaa työpaikkaa, tietty elämänvaihe loppuu ja harrastus ehkä muuttuu, jotkut ihmiset jäävät elämään silti, toiset ei. Ja ne jotka jäävät, niistä tulee oikeita ystäviä.

Minulla on ystävänä entinen pomoni, kollegani, alaiseni, yhteistyökumppanini. Olen saanut ystäviä myös ystävän ystävästä sekä tuttavan siskosta ja ihastuksesta. En pysty selittäämään, miksi juuri nämä ihmiset ovat jääneet elämääni, muuten kuin että meillä jotenkin salaperäisesti kemiat natsaa.'

Ystävät ovatkin minusta eri asia, kuin kaverit ja tuttavat (jotka ova ihania myös). Tuttavia ei tule ikävä, mutta ystäviä tulee. Minusta on tärkeää, että kaikilla on ainakin yksi ystävä. Ihminen on laumaeläin, ja ainakin minä kuivuisin pois, jos minulla ei olisi ystäviä jakamassa kaikkea hyvää ja huonoa mitä elämässämme tapahtuu.

 



Jotkut ystävät tapaa ihan sattumalta. Me Elsan kanssa tavattiin vähän niin. Meillä synkkasi heti. Sekin on ihmeellistä, että joidenkin ihmisten kanssa vaan tiedät, että olette samalla aaltopituudella, vaikka ei ole edes vielä tutustuttu sen kummemmin.

Koska meistä tuli ystäviä ja olemme tottuneet tekemään töitäkin ystävien kanssa, me halusimme myös tehdä jotain kivaa yhdessä. Keksittiin, että tehdään podcasteja joissa olisi vähän sellainen kaverifiilis. Että olisivat ikään kuin kavereitasi luurissa. Niissä puhuttaisi kaikesta, mistä mekin puhutaan omassa elämässämme; hassuista pikkujutuista, isoista surullisistakin asioista, meitä askarruttavista pulmista, lapsista, ruuasta, ulkonäöstä. Ihan kaikesta.

Ja koska Radio Helsinki liittyy oleellisesti siihen, miten me Elsan kanssa olemme tavanneet, niin saatiin mahdollisuus tehdä podcastit radiolle. Podcastin nimi on Elsan ja Anikon Kupla. Ensimmäinen kertoo ystävystymisestä aikuisena, yksinäisyydestä ja siitä miten me löydetään ystäviä. Ja toisemme. Kuuntele tästä! 

Lisäksi tehtiin youtubeen oma kanava, jossa podcasteihin liittyviä videoita. Niitäkin on ensimmäinen ulkona. Täällä. Hui.

Podcasteja tulee joka viikko ja niitä nostetaan myös meidän Faceen, josta voi käydä tykkäämässä.


Käy lukemassa myös Elsan juttu samasta aiheesta! Ja pliis anna palautetta podcastista! Aiheitakin saa toivoa.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Syödään yhdessä


Yhden asian unkarilainen mamani on minulle opettanut. Syödä ja juoda ei kannata yksin.

(Paitsi tarkotuksella telkkarin ääressä herkkuja.)



Yhdessä syömisessä on jotain ainutlaatuista. Nyt kun Mika on pari viikkoa poissa, ja perhe on vajaa, sen tuntee hyvin selvästi. Ei ole tarpeeksi ihmisiä pöydässä.

Siksi haalin Sofian ja Sebastianin meille syömään. Koska ruokapöydässä pitää olla elämää ja puhetta. Ruuan lajilla ei niin ole väliä, kunhan sitä on tarpeeksi. Siksi en itsekkään ruvennut rakentamaan mitään erikoista, vaan ostin kokonaisen grillatun broilerin S-marketista (tämä on eines, josta tykkään), paljon salaattia, pikkutomaatteja, kurkkua, vuohenjuustoa nopeasti pannulla, parsaa meksikolaisittain tomatti&paprikadipillä, koska teki mieli (resepti täältä) ja luomuranskiksia. Meille kahvia. Lapsille ilmapalloja.

Näin pöydässä oli ihmisiä, melua, kaluttuja koipiluita, ketsuppia, olutta, niitä ilmapalloja ja juttelua.

My kind of dinner.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Aasialaista hypoallergisen ruokavalion mukaan


Ystäväni perheessä on syitä miksi siellä noudatetaan hypoallergista ruokavaliota (dieetti löytyy täältä). Tämä ruokavalio on mielenkiintoinen ja ystäväni kokemusten perusteella tuntuu toimivan. Ja hei, siinä vältetään mm. sokeria ja vehnäjauhoja. Tekisi hyvää minullekin.

No, ystäväni perhe oli meillä kylässä ja tietysti halusin tarjota jotain, mitä kaikki voivat syödä. Eli ei kananmunia, maitoa, vehnäjauhoja, sokeria. Ei vakkari-aineksiani paprikaa ja tomaattia. Ounou. Mitä laitetaan?

Onneksi Mika osaa. Nimittäin tehdä erinomaisen aasialaisen peruna&kana&vihannesvokin. Riisillä. Tämä ruoka on täydellinen ystäväni perheelle. Ja kyllä muutenkin.



Peruna&kana&vihanneswokki

1 pkt kanasuikaleita tai fileitä, 4 kuorittua ja viipaloitua perunaa, 1 pss pitkiä vihreitä papuja pakasteesta, 1 pss pakastebrokkolia tai 1/2 tuore brokkoli (pienittynä ja esikeitettynä), 3 kuorittua ja viipaloitua porkkanaa, 1 pienitty sipuli, 1 prk kookosmaitoa, 1 rkl vihreä curry-tahnaa, runsaasti kookosöljyä, tuoretta koriateria.

Tässä wokissa juju on perunassa, joka ikäänkuin suurustaa koko wokin. Mika keksi. Nerokasta.

Paista runsaassa kookosöljyssä sipuli ja porkkanat. Lisää kana, currytahna, peruna ja brokkoli. Lisää kookosmaito ja anna hautua. Tarjoa riisin ja tuoreen korianterin kanssa.

Jälkkäriksi mentiin siitä mistä aita on matalin. Marjoja, vadelmasorbettia ja jädeä.

Ja naurua, kahvia, piirtämistä, mylittleponeja, autoja, pulkkamäkeä ja puhelimia. Hauskaa.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Kakkua ja mehua Sofialle


Tänään mennään perinteisellä. Saunaan lauantai-illalla. Ei toki omaan, vaan Sofian saunavuorolle. Mukana olutta, mehua, juustoja ja kuivakakku. Pitäähän jotain viedä.

Bonarina kakkuun sai tuhottua loput joulusuklaat. Jes.



Kuivakakku suklaalla

4 dl jauhoja, 3 dl sokeria (itse laitoin 2 dl palmusokeria ja desin tavallista), 3 dl kylmää maitoa, 1 tl kanelia, 1 tl vaniljasokeria, hyppysellinen jauhettua inkivääriä, 2 tl soodaa, 150 g sulatettua voita. Vuoan voiteluun voita ja korppujauhoa/kookoshiutaleita/pähkinärouhetta.

Sulatettuna kaikki suklaajämät. tällä kertaa noin kourallinen Budapest-konvehteja, puolikas tumma suklaalevy ja pari muuta konvehtia.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito ja voi sekoittaen. Voitele vuoka ja jauhota korppujauholla/kookoshiutaleilla/pähkinärouheella. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa niin ,että se muodostaa raitoja (vähän kuin tiikerikakussa). paista 180 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Perusvinkki on kokeilla sukkapuikolla, koska on kypsää. Kypsä kakku on, kuin sukkapuikkoon ei tartu taikinaa.

(tää kakku toimii muuten ilman suklaatakin).

Sitten vaan saunaan. Kaikki muut meillä rakastaa saunomista. Paitsi minä. Mutta minähän olenkin ulkomaalainen.

Senkun saunovat. Minä aion katsoa sohvalla Putousta ja juoda olutta. Syödä Sofian lupaamaa moussakaa. Ja kakkua.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Oikean kreikkalaisen tekemä oikea tzatsiki

Jos on kavereita, ruuanteon voi myös ulkoistaa niille, jotka sen osaa.

Jos haluaa kreikkalaista, kannattaa omata kaveri, jolla on kreikkalainen mies. Niin kuin Misulla.

Eihän oikeesti kukaan muu kuin kreikkalainen voi osata tehdä tzatsikia kuin kreikkalainen? No ei. Mutta tämän ohjeen avulla voi yrittää.



Tätä herkkua on syöty niin Misun kandella kuin meillä uutenavuotena.

1 kurkku, 1 purkki (700g) turkkilaista/kreikkalaista jugurttia, suolaa, 1 valkosipulinkynsi, 1/2 dl oliiviöljyä

Raasta kurkku, puristele käsin siitä vesi pois. Lisää suolaa, anna seistä ainakin puoli tuntia, puristele taas vesi pois käsin. Käsittele valkosipuli näin(katso täältä) ja raasta se.  Sekoita raastettu valkosipuli kurkkuraasteeseen. Sekoita raaste jugurttiin, josta valutettu vesi pois. Lisää oliiviöljy. Sekoita taas. Laita jääkaappiin ainakin tunniksi.

Minä olen syönyt tätä tällä viikolla patongin, focaccian, paistetun kanan, lohkoperunoiden, paahtoleivän ja salaatin kanssa. Eli hyvää ihan minkä kanssa vaan.

ευχαριστώ Misu ja Kyriakos!


tiistai 11. joulukuuta 2012

Läpi tuulen ja tuiskun......Torniin glögille!


Ei ihan mikä vain saa taivaltamaan Munkkisaaresta läpi puolen Fredaa...




Kahlaamaan syvässä lumessa....



Väistelemään kasoja ja pelkäämään katoilta putoavaa lunta...



Mutta tässä määränpää on jo lähellä.




Tornissa odottivat Mira ja Nella. Ja Tornin erinomainen glögi.




Tässä resepti. Määrät joutuu arvioimaan itse.Nam.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

PG taas koossa; Minä, miehet, olutta, viiniä, lihaa!


Piitkästä aikaa saimme oikean Punavuori Gourmet-klubin koolle. Harri on käymässä Sveitsistä. Jee. Joukkoa vahvisti Tero Meksikosta.  Jee. Ja tietty pienet a:t.


Juhlan kunniaksi olimme raahanneet Unkarista kaikkea hyvää; paljonpaljon kolbász-makkaraa, unkarilaista paprikaa ja Unicum-katkeroa.  Kaikki olivat osa menuta.

Unicumit otetiin tervetulijaisjuomiksi.

Alkuun oli unkarilaisia chorizo-crostineja:

Noin 10-15 cm pätkä kolbász/chorizo-makkaraa pienittynä, 1 iso sipuli kuutioina, iso kourallinen kirsikkatomaatteja kuutioina, oliiviiöljyä loraus, patonki viilapeina(saa olla eilistä), suolaa ja pippuria.

Paahda makkaranpalat ja sipulit öljyssä. Lisää tomaatit ja paahda lisää. Mausta. levitä patonginviipaleille ja laita uuniin 200 asteeseen noin 5 minuutiksi.

Nauti viileän punkun tai oluen kera.



Meidän viinit oli ihan rock and roll. Harrilta.




Sitten grillattiin.

Possun ulkofilettä leikattuna ja nuijittuna. Ja tietty marinoituna; loraus öljyä, loraus lager-olutta, 1 rkl sinappia, 2 rkl palmusokeria, pari kynttä valkosipulia, suolaa ja makeaa paprika-tahnaa.  Liha marinoitui pari tuntia.  Sitten possut täytettiin unkarilaisella todella tulisella kolbász-makkaralla (jälleenchorizo käy tähän).

Sisäpihagrillausta, pöytä valmiiksi, lihat pöytää ja syömään. Lisäkkeeksi papuja pähkinäseoksessa (pähkinähomman resepti täällä) ja Teron tuomia tostadoita. Juomaksi samat viinit ja oluet.

Paljon juttelua, muistelua, hehkutusta, naurua ja  hauskaa. Oi.

Punavuori Gourmet-klubi. Taas voimissaan.





lauantai 24. maaliskuuta 2012

Krullan kahvilaa ja tunnustus!


Ihanan rauhaisa päivä. Attia nukuttamassa kaupungilla tihkusateessa. Onneksi oli Katri, jonka kanssa istuttiin Wieniläiskahvila Krullassa Lönkalla, siinä Omenahotellin vieressä.


 
Hyvä croissant, lempeä latte, tuoreita hedelmiä, täyteläistä jugurttia. Atti nukkuu. Häiriötöntä juttelua ja naurua. Tykkään.

Olen kiintynyt tähän wieniläiskahvilaan, vaikka en siellä niin usein käykkään. Itävaltalaisomistajiensa takia siellä on tietty tunnelma, joka muistuttaa minua Budapestin kahviloista (jossa käyn usein,koska olen puoleksi sieltä kotoisin). Budapestin kahvilat ovat myös wieniläistä perua. Samaa kertoo kakku- ja leivosvalikoima, joka poikkeaa aika paljon suomalaisesta. Kakut ja leivokset ovat siellä ihania....

Krulla on kiva, paikan plussaa ovat myös pöytiin tarjoilu ja hyvä aamiainen.

Sitten tunnustukseen:

Sain Soul Kitchenin Annalta Liebster-blogitunnustuksen, jee!


Tätä tunnustusta on tarkoitus jakaa viidelle lempiblogille joiden lukijamäärä ei ole vielä suuri (siis alle200 rekisteröitynyttä lukijaa).

Tässäpä omat aika uudet suosikkini, aika ruokapainotteista on:

Kannat kattoon - Kaikkea kivaa; reseptejä ja vinkkejä juhlien suunnitteluun.

Soul Kitchen - Reseptejä minun makuuni, matkustusjuttuja rakastan myös.

Büvös Szakács - Unkarilainen ruoka-blogi. Ihana.

Tikusta Asiaa - Kerrotaan ravintoloista ja hotelleista tulitikkurasioiden kautta. Hassua ja mielenkiintoista.

Puolivirallista ruokaa -  Ruokajuttuja virkamies-näkökulmasta.

Olipa nastaa saada tunnustusta!

torstai 23. helmikuuta 2012

Aina siivotaan kun roiskuu!


Ruuanlaiton ikävimpiä asioita on siivoaminen koko homman jälkeen. Plääh. En tykkään. Enkä oikein siivoamisesta muutenkaan.

Jotkut tykkää. Ystäväni Tara esimerkiksi.

Taralle, tavarahullulle-minulle ja monelle muulle on nyt avattu Siivouskauppa Helsinkiin. Fyysinen kauppa on Lönrothinkadulla, Alberitinkadun kulmassa ja verkkokauppa aukeaa kevään aikana.



Kauppa on täynnä ihanaa siivouskamaa. Söpöjä rättejä ja käsintehtyjä harjoja ja muuta siivoussälää. Löytyypä sieltä ihan ehdottomat suosikkini, Maison Belle-puhdistusaineet.


Kuva Maison Belle

Näissä ihanaa on ulkonäkö (söpö etiketti vetoaa täysin), luonnollisuus ja ihana tuoksu. Ihan tuoksu on kyllä se paras syy. Näitä meillä on käytetty kaikkeen siivoamiseen lasten syntymän jälkeen. Jälleen kiitos näihin tutustuttamisesta kuuluu siivous-hullulle ystäväiselleni Taralle.

Eli kiva kauppa siis.

Ps. Lisäksi kaupalla on siivouskursseja eri teemoilla esim.  ympäristöystävällinen siivous, koti myyntikuntoon, lapsiturvallinen siivous jne.

Ps 2. Tekevät myös kotisiivousta, vähän houkutti kysyä tarjous.....