Näytetään tekstit, joissa on tunniste sponssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sponssi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. marraskuuta 2017

Mitä kaikkea sitä tekee elääkseen?

Yhteistyössä Ukko.fi ja Elsan ja Anikon Kupla.

Nykyään, kun en enää ole ollut vähän aikaan peruspalkkatyössä, moni kysyy mitä kaikkea sitä teen työkseni. Välillä ihmettelen sitä itsekin.

Hyvä esimerkki on valottaa yhden viikon työarkea.


Viime lauantaina kuvasimme uusia promokuvia podcastillemme Elsan ja Anikon Kupla.  Tämä podcast on minun ja Elsan uusi työ/harrastus, josta toivomme, että tulee isompikin osa arkeamme.

Nyt teemme podcastin viikossa, ja tuotamme siihen myös videon, koska haluamme oppia videotuotantoa. Oma youtube-kanavakin tehtiin, Elsan ja Anikon Kupla. 

Lisäksi teimme tietysti oman Facebook-sivun ja Instagram-tilin, johon päivitämme lisämateriaalia.  Tämä on työtä, josta ei kaikesta varsinaisesti voi laskuttaa ketään, mutta joka voi poikia muita, laskutettavia asioita tulevaisuudessa.




Koska omana periaatteenani on nykyään tehdä töitä vain mukavien ihmisten kanssa, ja luotan jo tuttuihin ihmisiin, että he osaavat suositella edelleen hyviä yhteistyökumppaneita, kuvasimme uusi kuvia Elsan käyttämän kuvaajan Maarit Vaahteranoksan kanssa. Ja kannatti. Ylläolevat kuvat ovat kaikki hänen.

Allaolevat kuvat ovat omiani, ja niistä näkyy selvästi sekä kuvaussäätö, perheen ja työn yhdistäminen, kahvin tärkeys sekä hauskuus, mikä meillä oli.









Kun katsotaan työviikkoani muuten, niin sama meininki jatkuu.

Maanantaina ja tiistaina olin tekemässä olutta ja opiskelemassa sitä sekä tulevaisuutta että juttua varten, pidän nimittäin Panimotyöläisen päiväkirjaa Olutpostissa. Samaan aikaan pidin kolme puhelinpalaveria erilaisista tastingeista, ja sovin pari uutta projektia.

Keskiviikkona käytiin läpi jo ollutta Olutexpoa ja suunniteltiin ensi vuotta ja tehtiin uutta podcastia(se on tosi kiva!). Juoksin kirjajulkkareihin. Illalla kirjoitin kaksi lehtijuttua ja mietin uutta ruokajuttua.

Torstaina olin ensin taas palaverissa, sitten äänitin illan Kippis-olutohjelman Radio Helsingissä ja kirjoitin lausunnon alkoholilaista. Kävin maistamassa uutta ruisviskiä Helsinki Distilling Co:lta ja syöksyin olut ja ruoka-illalliselle, josta tänään pitäisi kirjoittaa juttu.

Tänään menen maistamaan kohta Alkon uutuudet, sitten yhteistyölounaalle. Illalla pidän kaksi tastingia. Huomenna pidän Turussa tastingin ja kirjaluennon. Kirjoitan junamatkalla pari juttua ja laskutan asiakkaita sekä mietin uutta mahdollista kirjaprojektia.

Välillä tuntuu että kaikkea on paljon, mutta rakastan tehdä erilaisia projekteja ja aloittaa uusia juttuja. Rakastan työtäni.

Omalle työlleni tyypillistä on, että haluan tehdä asioita, joissa kehityn myös itse. En ole uraorientoitunut perinteisellä tavalla, tittelit ja sillä tavalla yleneminen ei ole ikinä minua kiinnostanut, vaan olen aina kokenut oman työn kehittymisen sen kannalta, onko se uutta ja opettaako se mitään. Minulle on myös tärkeää, että teen töitä hyvien ihmisten kanssa ja että töissä on pääosan aikaa kivaa. Onneksi näin on ollut suurimman osan hyvinkin poukkoilevaa uraani.

Teen myöskin paljon "tulevaisuuden töitä" eli duuneja, kuten podcastimme, josta ei välttämättä vielä makseta sen verran, että sillä elää, mutta jotka voivat tulevaisuudessa tuoda enemmän työtä. En ole tarkka tunneistani, koska rakastan tehdä töitä, ja työ- sekä vapaa-aika nivoutuukin paljon yhteen vaikka juuri podcastin kanssa, koska olemme Elsan kanssa ystäviä muutenkin. Myös oluthommissa väillä työ tuntuu vapaa-ajalta koska ihmiset ja itse duuni on niin kivaa. Koska olen käytännössä tällä hetkellä yksin kahden lapsen kanssa, joudunkin nivouttamaan kaikki duunini niin että saan hoidettua myös perheasiat- ja säädöt. Tosin rakastan olla lasten kanssa, joten ei se niin paljoa haittaa. Tässä sekamelskassa freelancerius auttaa paljon, sekä tietysti hyvä turvaverkko. Aina työ ei ole helppo, eikä mukavaa, mutta on ainakin mielenkiintoista.

Olen aika rutiinivastainen ja siksi vaikka olen free lancer, en ole vielä tehnyt varsinaista hyppäystä siihen, mikä yritysmuotoni olisi. En vielä tiedä. Enkä halua vielä huolehtia yrittäjyyden vaivalloisista puolista. Siksi olen käyttänyt tähän asti pääosin laskutuksessa Ukko.fi-kevytyrittäjyyspalvelua hyväkseni. Se on ollut helppo tapa laskuttaa kaikki duunit, ja minun ei tarvitse huolehtia mistään, mikä liittyy yrittäjyyden raskaaseen puoleen. Olen saanut keskittyä asiakkaiden hankintaan, itse töihin ja muu on hoitunut Ukko.fi:n kautta.

En myöskään olen varma, haluanko olla free lancer koko elämäni, koska olen huomannut ikävöiväni työyhteisöä kovasti, joten samalla kun arvon tulevaisuuttani, voin Ukko.fi:n kautta laskuttaa ja saan lisäaikaa mietiskelyssäni.  Oma unelmani olisi varmaan, että voisin olla osan aikaa palkkatyössä ja tehdä ylimääräisiä projekteja kuin Elsa, jonka tarinan työstä ja siihen liittyvistä plussista ja miinuksista voit lukea Oimutsimutsi-blogista.

Olen käyttänyt Ukko.fi-tä nyt vajaa vuoden ja käytän jatkossakin, niin kauan kuin tiedän, mikä tulevaisuuteni on. Voin olla free lancer olla vuoden, pari vuotta tai kuka tietää kauan. Tai sitten palkkatöissä sivuprojekteja tehden. Sehän on töissäkin kivaa, että uusia kivoja juttuja tulee aina yllättäen.

Kuuntele mitä kaikkea muuta mieltä olemme Elsan kanssa työstä ja mikä on oma ennustuksemme tulevaisuuden työlle podcastistamme.  Katso myös meidän työtä helpottavat vinkit:



Kuvien takit meille tarjosi Gudrun Sjödén.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Burgeria ja bissee


Burgeria ja bissee. Niin simppeliä, niin hyvää.  Joten kun sain Stockmannilta tilaisuuden kokeilla kotiin kannettuna Hannan suunnitteleman riistaburgerin raaka-aineet valmiiksi pakattuna tykötarpeineen, en paljon estellyt.

Ruokakassi tuli kotiin ja Mika viritti riistaburgerit, Luostari-juustolla, suolakurkulla ja puolukkamajoneesilla.  Katso ohje Hanna blogista. 






Koska saimme burgerikamat neljälle ja söimme ne kahden, toisesta kahdesta burgerista teimme oman versiomme, korvaamalla puolukkamajoneesin piparjuurimajoneesilla. Toimi!

Burgerin kanssa paras bisse on sellainen, jossa on vähän humalan terävyyttä, maltaan makeutta ja hieman ale-oluen hedelmäisyyttä. Tällä kertaa valitsimme "kellaristamme"  Swannay Breweryn Island Hopping Golden Alen. Raikas mutta hieman terävä humalointi jousti juuri oikein hampurilaisen kanssa, samalla kun oluen hedelmäisyys raikasti hampurilaisen tuhtiutta, hiilidioksidin huuhdellessa suupalan muiston suusta. Tykkäsin.

Kiitos ruuista Polarica ja oluesta Vesa!

torstai 10. marraskuuta 2016

Tahnoja välipalaksi, iltapalaksi, täytteeksi - mihin vain








Postaus on tehty yhteistyössä Foodloverin(Indiedays ja Blogirinki) ja Ehrmannin maitorahkan kanssa. 

Yritän nykyään syödä vähän terveellisemmin kuin ennen. Suurin ongelma omassa syömisessäni on välipalat. Kaikki kaupasta saatava välipalakama on joko leipää tai makeaa. Ääh. Kun minun tekee mieli välipalaksi nimenomaan suolaista. Yritin pitkään syödä rahkaa ja marjoja, mutta ei, sekin on makeaa. Muuten rahka kyllä toimii ja pitkään söin sitä pelkästään näkkileivän päällä duunissa. Siihenkin kyllästyy, uskokaa pois.

Olen myös aina ollut erilaisten tahnojen ystävä, kun en kastikkeista perusta. Joten ruuan kuin ruuan kanssa, olen korvannut kastikkeet erikseen tarjottavilla tahnoilla. Tajusin hiljattain, että samoja tahnoja voi käyttää myös valipalaksi; Pakkaa vaan erikseen vihanneksia/leipää/näkkäriä ja erikseen rasiaan jotain namia, suolaista tahnaa. Voilá, välipalaongelma on selätetty.

Koska maitorahka on halpaa, hyvää ja täyttävää, välipalatahnat voi hyvin tehdä siitä. Maitorahka on myös niin neutraali aromiltaan, että siitä tulee hyvin erityyppisen makuisia tahnoja välipalaksi, niin ettei makuihin kyllästy.




Teimpä siis kolme erilaista tahnaa (kaksi hyvin säilyvää, ja yhden samana päivänä syötävän), joita voi ottaa mukaan työpaikalle tai syödä kotona välipalaksi. Seuraksi sopii erilaiset vihannekset dipattavaksi, tuore leipä, näkkäri, uuniperuna tai kanamuna.

Rahkana käytin Ehrmannin maitorahkaa ja laktoositonta maitorahkaa. Näissä rahkoissa maku on hieman kermaisempi kuin useissa muissa, joten ne sopivat hyvin tahnojen pohjaksi. Pidän myös siitä että näissä rahkoissa ei ole mitää lisättyä, ei proteiinijauhoa, ei lisäaineita eikä keinotekoisia makeutusaineita.




Aurinkokuivattutomaatti&kurpitsasiementahna

Noin 2 dl aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita, noin 1 dl kurpitsansiemeniä, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, mustapippuria

Paahda kurpitsansiemenet kuivalla pannulla ja murskaa niistä puolet. Aja tehosekoittimella aurinkokuivatut tomaatit tahnaksi. Sekoita murskatut kurpitsansiemenet ja aurinkokuivattutomaattitahna maitorahkaan ja mausta mustapippurilla. Sirottele loput siemenet syntyneen tahnan päälle.




Katkarapu&omenatahna

2 dl kuorittuja, sulatettuja ja valutettuja katkarapuja, 1 omena, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, 1 rkl sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria

Pieni katkaravut. Kuori ja pilko omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki rahkaan ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja valkopippurilla.




Kurpitsa&timjamitahna

1/3 myskikurpitsaa, 2 rkl öljyä, noin 1 dl timjaminlehtiä, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, suolaa ja mustapippuria,

Kuori, viipaloi,pyöräytä öljyssä ja paahda myskikurpitsa uunissa 200 asteessa hyvin pehmeäksi (voit paahtaa kokonaisen myskikurpitsan viipaleina ja syödä loput illalliseksi lisäkkeenä
). Anna jäähtyä ja muussaa haarukalla massaksi. Sekoita rahka ja timjaminlehdet yhteen kurpisamassan kanssa, Mausta suolalla ja mustapippurilla.




Siinä ne on. Kolme erilaista tahnaa. Välipalaksi, iltapalaksi, täytteeksi, vierasvaraksi tai aamiaiseksikin. Hyvää, täyttävää ja ravitsevaa.







Yhteistyössä Ehrmann

maanantai 30. toukokuuta 2016

Leivättömät hot dogit!


Olen tässä aina välillä yrittänyt välttää vehnää ja vähän muitakin viljoja sekä elää vähän terveellisemmin. Rakastan kuitenkin yli kaiken erilaisia hot dogeja ja hampurilaisia, joten yritän löytää vaihtoehtoja, joilla sen pakollisen leivän saa korvattua näissä herkuissa. Samalla etsinnössä on makkara, jolla hodarin saa vähän terveellisemmäksi.




Nyt on löytynyt makkara, jossa osa rasvasta on tyydyttymätöntä, eli oliiviöljyä. Kun makkarassa on vielä paljon makua, välimeren mausteet ja aurinkokuivattua tomaattia, niin se on ihan voittaja. Tämäpä on Olivia Välimeren Grillimakkara, jota sain blogin kautta kokeiluun.

Grillasimme tällä viikolla hodareita. Teimme niistä sekä leivättömät että tavalliset versiot. Hyviä olivat molemmat!




Hodareita kahdella eri lailla (neljälle, jokaiselle kaksi)

8 kpl Makuliha Olivia Välimeren Grillimakkaraa
Tavalliset hot dogit: 4 kpl itse tehtyä hot dog-sämpylää
Gluteiinittomat hot dogit: 1 grillattu pieni kesäkurpitsa tai puolikas isosta (siitä tulee neljä)
Karamellisoitunutta sipulia
Yrttimajoneesi
Rosépippuria




Hot dog-sämpylät
1 dl vaaleaa lager-olutta
1.5 dl vettä
25 g hiivaa
Ripaus sokeria
6-7 dl vehnäjauhoja
Ripaus suolaa
Noin 1 dl oliiviöljyä tai voisulaa

Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen. Vaivaa joukkoon jauhot ja lopuksi öljy. Anna levätä tunnin ajan lämpimässä paikassa. Paista 200 asteessa 25 minuttia niin että uunissa on myös vesikippo. Valele heti uunista ottamisen jälkeen vedellä, jotta sämpylöiden pinta pysyy pehmeänä. 

Karamellisoitunut sipuli
4 sipulia suikaloituna
2 rkl hunajaa
Öljyä
Kuullota sipuleita hetki öljyssä. Lisää hunaja ja anna karamellisoitua. 

Yrttijugurttimajoneesi
1 dl majoneesia
2 dl turkkilaista jugurttia
2 kourallista pienittyjä yrttejä (mm. salvia, timjami, basilika ja rosmariini) 
Sekoita yhteen sauvasekoittimella ja anna tekeytyä viileässä noin tunnin verran. 




Grillattu kesäkurpitsa
1 pieni tai puolikas iso kesäkurpitsa. 
Oreganoa
Öljyä

Puolita kesäkurpitsa ja kaiva sivusta ulos, niin että siihen syntyy pieni kolo. Sivele öljyllä ja ripottele päälle oreganoa. Grillaa kypsäksi. 

Lopuksi grillaa makkarat ja kokoa hodarit makusi mukaan, käytä joko sämpylää tai grillattua kesäkurpitsaa. Ja nauti heti. Seuraksi kylmä olut. 




Jos kiinnostaa muutkin maukkaat makkarareseptit, niin Blogiringin kampanjasivulla, on jo mm. Sillä Sipulin vinkit vähän terveellisempään grillaukseen. 

Ps. Käy katsomassa myös Makulihan Olivia-kilpailu jossa haetaan erilaisia lisukkeita Olivia-tuoteperheen makkaroille ja nakeille! Voit voittaa kahden hengen yön Långvikissä (aika kiva mesta). 

Yhteistyössä Makuliha

maanantai 1. helmikuuta 2016

Mama, mihin roskat menevät?

Lapset ovat jo sen ikäisiä, että niiden kanssa voi jutella oikein kunnolla. Kaikista asioista. Yritänkin välillä ohjata keskusteluaiheet pois Lego NinjaGo-pahisten määrästä ja IP-kerhon tapauksista muihin, heidänkin tulevaisuuteensa vaikuttaviin asioihin, Kuten kierrätykseen, roskien lajitteluun ja koko roskaamisen vähentämiseen. Hehän täällä ovat (luultavimmin) pidempään kuin minä, ja heille sekä tuleville sukupolville tätä maapallo säilytetään.

Olemme viime aikoina jutelleet paljon siitä että mikä on roska. Ja mihin roskat menevät. Kävimme läpi koko kierrättämättömän roskan elinkaaren meiltä lähtien ihan sen viimeiseen määränpäähän asti.




Kaikki alkaa tietysti siitä, että pyrimme ostamaan mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita. Usein tämä ei onnistu, kaikki on muovikääreissä tai muuten vaan pakattua.

Seuraavaksi pyrimme kierrättämään kaiken minkä voi. Pahvit, paperit, biojätteen, patterit ja kruununkorkitkin. Mutta kaikkea ei vaan voi kierrättää.




Haluan että lapset ymmärtävät kunnolla, mihin roskat menevät, kun ne meiltä lähtevät jäteauton mukana. Tietävät roskan elinkaaren loppuun asti. Molemmat laittavat jo omat roskansa roskiin, ja on tärkeää, että he ymmärtävät sen, miksi mikäkin roska täytyy laittaa eri paikkoihin keittiössä. Esikoisen tehtävä on myös viedä roskat takapihan roskiksiin, joten hänen täytyy tietää, mikä roskapussi mihinkäkin roskalaatikkoon laitetaan.

Lapsia kiinnosti myös paljon kaikki roskiin liittyvä. Kaikkiin lasten roskakysymyksiin en minäkään osannut vastata, joten otin yhteyttä Vantaan Energiaan, josta osattiin neuvoa lasten kinkkisempiin kysymyksiin. Jos ottaa yhteyttä Vantaan Energiaan vaikka Facebookin välityksellä, kuka tahansa voi kysellä jäteasioista. Me kysymme mm. onko roskaa liikaa ja vastaus oli, että roskien määrässä tärkeää on nimenomaan niiden lajittelu. Esimerkiksi tuikkujen metallinen pohja pitäisi laittaa metallikierrätykseen (en tiennyt tätäkään) koska se haittaa sekajätevoimalan toimintaa.

Biojäte on tärkeää kierrättää, jolloin se menee meiltä Ämmässuon biokaasulaitokselle ja siitä saadaan sähköä, lämpöä sekä uutta multaa. Lisäksi kannattaa kierrättää nk. vaarallinen jäte, tina, akut, paristot, koska ne haittaavat sekäjätteen uusiokäyttöä.




Sekajäte, se mistä on jo lajiteltu kaikki kierrätettävä, mihin se sitten menee? Sain tietää, että kaikki pääkaupunkiseudun (ja Turun alueen), kuten siis myös meidän, roskat menevät jäteautossa Vantaan Energian jätevoimalaan. Ja niistä tulee lämpöä ja sähköä. Kaikki siis poltetaan eli sekajäte on voimalan polttoaine, Eikä sitä pottoainetta vähän olekaan. Joka päivä voimala vastaanottaa 140 jätekuormaa. Sitä vaan miettii, että jos voimalaa ei olisi, mihin kaikki se jäte menisi...

Voimalassa jäte sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja poltetaan. Palamisenergia otetaan talteen. Syntyneet savukaasut puhdistetaan ja niiden lämpö siirretään kaukolämpöveteen. Näin syntynyt lämpö on uusiolämpöä. Voimalassa syntyvä sähkö on myös uusiosähköä. Katso vaikka.

Näin meidänkin roskapussimme on päätynyt Munkkisaaresta Vantaalle, roskasta energiaksi. Hyvä niin.



Vantaan Energia on myös manifestoinut Roskaton Vantaa-hankkeen puolesta. Hankkeessa pyritään roskaamaan mahdollisimman vähän, eli elämään niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Käytetään kaikki ruokajämät, lajitellaan, jopa poimitaan roskia kadulta, jos niitä nähdään, ja ollaan fiksuja kulutuksen kanssa. Omia vinkkejä tähän voui jakaa Instassa #roskattominkaupunki- tunnuksella. Ja jos ei tiedä, miten kannattaa toimia, voi ottaa yhteyttä Roskapoliisiin. Vähänkö siistiä. Tälläinen manifesti kannattaisi kotikaupunkini Helsinginkin hoitaa. Vinkvink vaan.

Kannatan lämpimästi sekä kierrätystä että kaiken uudelleenkäyttöä ja siksi tämä roskan matkaan perehtyminen on tuonut minulle iloa ja varmuutta siitä ,että kun me kaikki vaan teemme osamme - kierrätämme ja kulutamme fiksusti - niin kyllä tällä jätemäärälläkin jotenkin selvitään.

Tämä postaus on osa Blogiringin Vantaan Energia  - Roskattomin kaupunkikokonaisuutta.  Katso sieltä vinkkejä oman taloudelliseen ja roskattomaan elämiseen.

Yhteistyössä Vantaan Energia



sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulun tosca-kakku appelsiinilla ja kanelilla


Olen aina pitänyt tosca-kakusta, mutta kerta toisensa jälkeen minua pännii se että sitä parasta kakun osaa, eli mantelikuorrutusta on aina liian vähän. Ja monesti itse taikina on paistamisen jälkeen hyvin kuivaa.

Siispä tein oman versioni tosca-kakusta, Maustoin taikinan jouluisaksi appelsiinilla ja kanelilla sekä lisäsin makua kuorrutukseen tummalla muscovadosokerilla. Ja voi veljet, tuli hyvää!




Samalla tällä postauksella osallistun Suomen Sokerin Leipurikouluun.  Joten tässä koko homma alusta loppuun. Ei ole vaikea. Ja valmistuu noin 35 minuutissa.



Tarvitaan:

Pohja:
2 kanamunaa
1 dl Dan Sukker Taloussokeria
1 dl Dan Sukker Tummaa Muscovadosokeria
3,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 appelsiinin mehu
Hyppysellinen kanelia ja vaniljaa
100 g voita

Kuorrute;
150 g voita
2 dl Dan Sukker Tummaa Muscovadosokeria
5 dl mantelihiutaleita




Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vaahdota sokerit ja kanamunat. 




Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja lisää jauhoseos munasokerivaahtoon. Sekoita ja purista joukkoon appelsiininmehu. Rapsuta vaniljatangosta siemeniä ja kanelitangosta kuorta mukaan.




Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi ja laita leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Laita uuniin keskitasolle paistumaan noin 20 minuutiksi (kokeile sukkapuikolla onko kypsää - jos puikkoon tarttuu taikinaa, kakku ei ole kypsä).




Tee sillä aikaa kuorrutus: Laita sokeri ja voi kattilaan, kuumenna noin 3-4 minuuttia seos kunnes rupeaa kuplimaan. Lisää mantelihiutaleet ja hämmentele keskilämmöllä toiset 5-7 minuuttia, niin että seos sakenee. Ota pois liedeltä.




Kun taikina on kypsä, ota se pois uunista ja levitä päälle mantelikuorrutus. Anna jäähtyä rauhassa.




Ja sitten nautitaan. Oi. Sopii erityisen hyvin maitokahvin tai vaalean glögin seuraksi.

Ps. Katso myös muita Muscovado-sokerilla leivottuja joulun herkkuja 

Yhteistyössä Suomen Sokeri

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ruokaa kanamunasta ja kingi paistinpannu


Olen aina rakastanut kanamunaa. Kaikilla tavoilla. Etsin aina uusia kanamunareseptejä ja muokkaan niitä oman mieleni mukaan.

Nyt on uusi suosikki löytynyt.  Kanamuna&papupata, joka on ikäänkuin  terveellinen englantilainen aamupala. Tosin tämä sopii myös iltapalaksi.






Kanamuna&papupata fetalla maustettuna

1 sipuli pienittynä, 3 valkosipulinkynttä pienittynä, noin 10 cm pötkö viipaloitua chorizoa, oliiviöljyä  paistamiseen, paloiteltuna, 250 g(1 prk) esikeitettyjä kidney-papuja, 1 prk tomaattimurskaa, 1 rkl hunajaa, kuivattua meiramia, oreganoa ja rosmariinia, 200 g fetaa, 3-4 kananmunaa, timjamia, suolaa ja mustapippuria. (toimii kasvisversionakin, jätä vain chorizo pois ja lisää mitä tahansa kasvista). Chiliä mielen mukaan. 

Kuullota sipuli, chorizoviipaleet ja valkosipuli öljyssä uuniin laitettavassa paistinpannussa. Lisää kesäkurpitsa ja kuullota hetki.  Lisää sitten tomaattimurska, hunaja ja kuivayrtit ja anna hautua hetken. Huuhtele pavut huolella ja lisää ne pannulle.  Anna hautua. Sirottele fetaa pannulle. Ota kanamunat ja riko ne varovasti pannulle. Laita pannu uuniin noin 10 minuutiksi niin että kanamunat hyytyvät. Ota pannu pois uunista, sirottele timjamia päälle ja nauti heti. 





Tätä ruokaa en olesi pystynyt tekemään ilman uutta paistinpannuani. Sain Paista.fistä kokeiluun tämän hiiliteräspannun ja rakastan sitä.

Mika poltti sen käyttökuntoon rasvalla ja sen jälkeen olemme käyttäneet sitä melkein päivittäin. Kaikki onnistuu tällä pannulla. Ja tuntuu että mitä enemmän sitä käyttää, sen paremmin pannu toimii.

Kaiken lisäksi, koska kahva on myös terästä, sitä voi käyttää myös uunissa.. Raaputin pois pienen mehiläisvahalogon kahvasta, ja sen jälkeen paistinpannua on myös käytetty uunipannuna. Helppoa.



Aivan kingi tuote siis.  Kiitos paista.fi.


torstai 8. lokakuuta 2015

Ravintolaruokaa kotikuljetuksella - Foodora


Joskus on vaan niin ihanaa tulla valmiiseen pöytään. Eikä aina ravintolassa vaan välillä myös kotona verkkareissa.

Olen aina ihastellut ja kadehtinut New Yorkin meininkiä, kun kotiin voi tilata mitä tahansa ruokaa. Helposti. Ja haaveillut samanlaisesta mahdollisuudesta. Tuntui että Helsingistä sai vain pizzaa ja kebabia kotiin. En tykkää.

Mutta nytpä tilanne on muuttunut. Sain mahdollisuuden kokeilla Foodora-kotiinkuljetuspalvelua. Ihastuin.

Syötät nettisivulle oman postinumerosi ja sivu kertoo, mistä ravintoloista kuljetetaan kotiin sillä alueella. Ja sitten klikkaa haluamaasi ravintolaa ja tilaat listalta. Me tilasimme sushia Sushi&Winestä. Oi. Ja miten helppoa se oli. Tilaus, maksu ja safka kotiin puolen tunnin kuluttua. Niin nopeasti.







Ja sitten syömään. Omalla sohvalla, verkkarit päällä. Vähänkö luksusta.

Kokeile itsekin. Siellä on helsinkiläisiä ravintoloita pilvin pimein. Omat suosikkini, joista aion tilata kotisohvalle ruokaa vastakin, ovat mm. Fafa´s, Rivoletto, Street Gastro, Rulla ja Levant.  Voit tilata netistä tai Foodora-applikaatiolla.

Nyt koodilla punavuorigourmet  saa yhdestä tilauksesta viiden euron alennuksen marraskuun loppuun asti. Jahuu!

Kiitos ruuasta Foodora!