Mites saada ystäviä aikuisena?

Olen siitä kaupungista kotoisin, missä asun edelleenkin. Tämän takia minulla on erittäin hyviä ystäviä, joiden kanssa olen tuntenut yli kolmekymmentä vuotta. Heidän kanssaan ystävyys on melkein sisaruutta, sekä hyvällä että huonolla avalla. Heihin voi luottaa, tapahtuu mitä tahansa ja heille voi kertoa mitä vaan.

Monet meistä kuitenkin muuttavat pois synnyinsuduiltaan tai vieraantuvat ystävistään muuten. Tuntuu että yksinäisyys on lisääntynyt ympärillämme paljon. Monet pohtivat, miten saisi ystäviä.

Itselläni on muodostunut aikuisena useita ystävyyssuhteita, jotka ovat minulle yhtä rakkaita kuin lapsuudenystävätkin, mutta hieman eri lailla. Aikuisiällä ystävyys muodostuu joko työpaikassa olevien samanhenkisten ihmisten kanssa, tietyn elämänvaiheen ympärille (vauva-aika..) tai yhteisten harrastusten mukaan. Sitten kun vaihtaa työpaikkaa, tietty elämänvaihe loppuu ja harrastus ehkä muuttuu, jotkut ihmiset jäävät elämään silti, toiset ei. Ja ne jotka jäävät, niistä tulee oikeita ystäviä.

Minulla on ystävänä entinen pomoni, kollegani, alaiseni, yhteistyökumppanini. Olen saanut ystäviä myös ystävän ystävästä sekä tuttavan siskosta ja ihastuksesta. En pysty selittäämään, miksi juuri nämä ihmiset ovat jääneet elämääni, muuten kuin että meillä jotenkin salaperäisesti kemiat natsaa.'

Ystävät ovatkin minusta eri asia, kuin kaverit ja tuttavat (jotka ova ihania myös). Tuttavia ei tule ikävä, mutta ystäviä tulee. Minusta on tärkeää, että kaikilla on ainakin yksi ystävä. Ihminen on laumaeläin, ja ainakin minä kuivuisin pois, jos minulla ei olisi ystäviä jakamassa kaikkea hyvää ja huonoa mitä elämässämme tapahtuu.

 

Jotkut ystävät tapaa ihan sattumalta. Me Elsan kanssa tavattiin vähän niin. Meillä synkkasi heti. Sekin on ihmeellistä, että joidenkin ihmisten kanssa vaan tiedät, että olette samalla aaltopituudella, vaikka ei ole edes vielä tutustuttu sen kummemmin.

Koska meistä tuli ystäviä ja olemme tottuneet tekemään töitäkin ystävien kanssa, me halusimme myös tehdä jotain kivaa yhdessä. Keksittiin, että tehdään podcasteja joissa olisi vähän sellainen kaverifiilis. Että olisivat ikään kuin kavereitasi luurissa. Niissä puhuttaisi kaikesta, mistä mekin puhutaan omassa elämässämme; hassuista pikkujutuista, isoista surullisistakin asioista, meitä askarruttavista pulmista, lapsista, ruuasta, ulkonäöstä. Ihan kaikesta.

Ja koska Radio Helsinki liittyy oleellisesti siihen, miten me Elsan kanssa olemme tavanneet, niin saatiin mahdollisuus tehdä podcastit radiolle. Podcastin nimi on Elsan ja Anikon Kupla. Ensimmäinen kertoo ystävystymisestä aikuisena, yksinäisyydestä ja siitä miten me löydetään ystäviä. Ja toisemme. Kuuntele tästä! 

Lisäksi tehtiin youtubeen oma kanava, jossa podcasteihin liittyviä videoita. Niitäkin on ensimmäinen ulkona. Täällä. Hui.

Podcasteja tulee joka viikko ja niitä nostetaan myös meidän Faceen, josta voi käydä tykkäämässä.

Käy lukemassa myös Elsan juttu samasta aiheesta! Ja pliis anna palautetta podcastista! Aiheitakin saa toivoa.

Oluttärppejä Finnish Craft Beer Revolution-viikolle!

Minusta on aina hauskaa, kun ravintoloissa järjestetään erilaisia teemaviikkoja tai muita tempauksia, jolloin pääsee maistelemaan uusia oluita tai kuuntelemaan miten itse oluentekijä kertoo omista oluistaan.

Ensi viikolla käynnistyvät HOK-Elannon oluthuoneissa ympäri Helsinkiä ja Espoota Finnish Craft Beer Revolution-viikot, jossa pääsee maistamaan ihan uusia oluita eri mestoissa.

Koska oluen maistaminen on hauskaa, tehtiin siitä myös City-lehden kanssa pieni video someen. Tätä löytyy kaksi eri versiota, toinen lyhyt ja ytimekäs ja toinen pitkä ja perusteellinen. Valitse itse, kumman katsot!

Kokosin omat tärppini FCBR-viikolle. (On muuten vaikea muistaa tuo kirjainyhdistelmä)
Eri ravintolaketjut tai eriteemaiset ravintolat ovat ottaneet tietyn panimon oluita, joten kaikkea ei saa kaikkialta. Se on hauskaakin, tulee kierrettyä enemmän mestoja.

En ole oikeastaan maistanut ikinä huonoa olutta oululaiselta Maistilan panimolta, joten odotan erikoisesti viikolla lanseerattavaa hapanolutta EK2. Sitä saa maistaa Angleterressa ja Kitty´s Public Housessa.

Uudehkolta, mäntyharjulaiselta Nilkko Brewingiltä valitsin tärpiksi raparperilla maustettua Jumpy Vehnää, joka on tarjolla Kaislassa. Tapasin Nilkon oluentekijän Iiro Heikkilän ja hän kertoi, että oluessa käytetty raparperi on kotoisin hänen isoäitinsä pihalta. Liikkistä! Kaislasta löytyy myös minulle hieman tuntemattomampi Kanavan Panimo, jonka Kurki Vehnässä on sahtimallasta, sen aion ainakin maistaa.

Olhuseissa on tarjolla Stadin Panimoa ja sieltä kiinnostaa eniten Victrix Helsch, kiinnostava kölsh-tyylinen olut, joka on kuitenkin esikuvaansa humaloidumpi. Pidän erittäin paljon kölscheistä, joten odotan tätä innolla.

Saimaan Juomatehtaan oluita saa mm. Amsterdam- ja Rotterdam oluthuoneista. Siellä kutkuttelee Brewer´s Special Mullet Pilsner, koska hyvä pilsner on aina mukava juoda, enkä ole tätä vielä maistanut. Plevalta taas kiinnostaa Finlayson Art Ale, hedelmäinen olut, jossa on makua pehmentävää kauraa. Sitä ja muita Plevna-oluita saa Kuikasta, Joutsenesta ja Poseidonista.

William K on yksi lempioluthuoneketjuni. Asuin aikanaan William K Mannerheimintien yläkerrassa ja se on jättänyt tietyn lukkarirakkauden koko ketjua kohtaan. Muistan vieläkin miten hienoa oli, kun siellä oli matot pöytien päällä. William K-oluthuoneissa on tarjolla FCBR-viikon ajan Fat Lizardin oluita, joista pääsin maistamaan Hop On IPA-uutuutta etukäteen. Oli hyvä, reippasti huomaloitu, jopa öljyisen katkera, mutta silti aika helpostijuotava IPA.

Ensi viikolla on myös iso kasa tastingeja, joihin voi tulla maistamaan oluita ja kuuntelemaan oluentekijöitä sekä hevosajelua baarista toiseen torstaina 19.10. Itse olen päättänyt mennä ainakin Maistilan, Kanavan, Stadin Panimon ja Fat Lizardin tastingiin sekä tietysti hevoskärryilemään. Nähdään ehkä siellä!

#lihatonlokakuu jo neljännen kerran

Elämä on ollut juuri nyt vähän vaikeaa ja siksi blogikaan ei ole päivittynyt.

Koska silti täytyy syödä joka päivä, ajattelin nyt jakaa tänne tämän kuukauden teeman. Vietämme siis pienentyneen perheemme kanssa Lihatonta Lokakuuta neljännen kerran.

Tässä säännöt: Lihaa ei saa ostaa eikä sitä pääsääntöisesti ole kotona ollenkaan (hih, sain Oimutsimutsi-blogin Elsalta salamipaketin, jonka söin iltapalana). Koulussa lapset saavat syödä mitä on ja minäkin syön lihaa, jos on duunisyistä pakko, mutta en muuten. Kalaa syödään ja maitotuotteita sekä munia myös.

Tässä omia lempikasvisruokiani inspiraatioksi muillekin.

Porkkanafetapiiras (toimii myös sinihomejuustolla), kurpitsapastaa ja täytetyt munakoisot löytyvät Olutpostista. 

Tässä Ivana Helsingin Animal Rights-lehteen tekemäni resepti. Nam.

Feta-kasvisohrato löytyy Olutpostin sivuilta.

Lämmin kasvissalaatti. Tämä on aina hyvä, vaihtaa vain kasvikset sesonkiherkkuihin. Nyt toimii vaikka kurpitsan kanssa.

Hyvän leivän kanssa syötävä paprika&sienisalaatti toimii aina. Voi tehdä uunissakin.

 Rapea tomaatti-sipsipasta.

Paneerattu juusto on aina hyvää.

Runsasta sienimuhennosta löytyy myös. Huomatkaas muuten, että plussana melkein joka ruuassa on olut-suositus. Oluthan on vegaanista, muutamin poikkeuksia, joten hyvin sopii teemaan.

Lisäksi olen vuosien varrella kerännyt kasan kasvisruokareseptejä,. jotka löytyy kaikki blogin arkistosta koottuna. Plussana myös viime vuoden härkislasagne.

Hyvää lihatonta lokakuuta!

Ps. Kun lihansyöjäpoikani sai tietää, että lihaton lokakuu alkaa, hän tilasi syyskuun viimeisenä päivänä isoäidiltään sekä pekonia, lihapullia etä jauhelihapizzaa. Hih. 

Munkkisaaren perhe

Tapahtui jotain, mitä en kuvitellut ikinä tapahtuvan.

Hän muutti pois. Yhtäkkiä.

Kirjoitan tästä, koska sydämeni ei jaksa hyvää tarkoittavia kehoituksia viedä kotiin toiselle terveisiä. Lohduttaudun sillä, että aika parantaa. Niin se aina tekee.

Parasta sienikaudessa - sieni&parmesanvoi

Rakastan helppoja tahnoja ja erilaisia maustevoita, joilla voi helposti muuttaa hieman ruuan makua.

Tässä yksi uusista suosikeistani, joka sopii juuri nyt. Sieni&parmesanvoi. Oijoi.

Sieni&parmesanvoi

1 dl kantarelleja tai muita metsäsieniä, 1 dl voita, 1/2 dl parmesania oikein hienoksi raastettuna, mustapippuria, salviaa.

Puhdista ja pilko pieneksi sienet ja paista ne pienessä määrässä voita. Jäähdytä. Sekoita loppuun voihin, sekoita voihin parmesanraaste ja mausta runsaalla mustapippurilla. Laita viileään hetkeksi. Salvia sopii tähän myös.

Voi sopii karjalanpiirakan päälle, pihvin tai muun lihan kanssa, uunijuuresten mausteena, hyvän leivän kanssa tai piirakkaan.

Viimeksi tarjosin tätä kansainvälisille vieraille karjanpiirakan kanssa (munavoin sijaan)radio-ohjelma Kippiksessä. He tykkäsivät, kuuntele vaikka!

Omilla hoodeilla - Levain Helsinki

Asun Punavuoren meren päässä Munkkisaaressa (hih, asuntoilmoituksessa se on Meri-Punavuori tai Etelä-Punavuori), ja nostan hattuani kaikille kivoille ravintoloille, joka ovat viiden minuutin päässä kotoa. Koska silloin niihin on helppo pistäytyä ja mennä skidienkin kanssa. 

Levain Helsinki on ihan lähellä, ja käyn siellä yleensä aamuisin. Se onkin tullut tunnetuksi ehkä enemmän leipomona ja aamu- ja lounasmestana, mutta on kyllä erinomainen iltaravintolanakin.

Kävin kutsuttuna illallisella hyvässä seurassa. Alkuun giniä, seljankukkaa ja tonicia, päälle vähän viiniä. Ei voi vastustaa. 

 

Levain Helsingin ehkä kuuluisin(tai ainakin Instagramissa kuvatuin) syötävä on egg sandwich, mutta nyt kun pääsin itse maistamaan juusto&kinkku-sänyä nimeltään Monte Rosso, niin tykkäsin siitä vielä enemmän. 

Lambrusco-viini on aina ollut minusta aliarvostettua niiden halpojen ysikymmenluvun mehujen takia ja olin onneni kukkuloilla, kun sain ruuan kanssa hyvää, poreilevaa lambruscoa. Tätä saa pulloittain paikan päältä, houkuttaa kyllä mennä tuhoamaan pullo sitä ennen kuin viinilista vaihtuu.... 

Vaikka yleensä välimerityylisen ruuan kanssa yhdistetään viiniä, niin Levainin laajan leikkele-, juusto- ja tahnavalikoiman kanssa meni todella hyvin Stadin Panimon Red Wheat Ale, kevyt, hieman makea ja sitrusmaisesti humaloitu, helpostijuotava olut. Kandee kokeilla. 

Jälkkäriksi vegaanijuustokakku. Mukava, mutta täytyy kyllä todeta, että minä syön aina Levainissa paikan erikoisuuden, portugalialaisen pasteis de natan. Onneksi paikan väki oli pakannut sen mukaan kotiin.

Kiitos Levain Helsinki. Menen toisenkin kerran. (Itse asiassa noin tunnin päästä :) )

Vähän erilaiset rapujuhlat

Olemme viettäneet rapujuhlia jo useamman vuoden Misun landella. Tänä vuonna ajattelimme, että koska meitä oli tulossa vähemmän kuin yleensä, niin vietetään kivat, hyvin rauhalliset pikku juhlat ja lähinnä lepäillään ja hengataan.

Olimme niin väärässä.

Alku näytti rauhalliselta ja harmoniselta. Ensimmäisenä päivänä kävimme poimimassa sieniä (itse en ole mikään metsässä viihtyjä, mutta lapset tykkäsivät vaellella ja sienestää), saunoimme, juttelimme ja söimme hyvin.

Juttelu vaan venyi aamuviiteen, joten seuraavaan päivään heräsimme aika väsyneinä...

Sienisaaliista tehtiin muhennosta, jonka resepti löytyy täältä. Tarkoituksena oli nimenomaan nauttia sienten mausta, siksi muut raaka-aineet suunniteltiin niin, että ne tukisivat sienien omaa aromia. Hyvää tuli.

Seurana Jarnon vanhempien sahti, joka oli täydellinen seuralainen suolaisentuhdille sienimuhennokselle. Muutenkin vaikka en sahdista erityisesti tykkää, niin tämä oli kyllä hyvää.

Rauhamme mullistui hyvällä tavalla, kun toisena eli varsinaisena rapujuhlapäivänä pihaamme kaarsi iso kuvausauto täynnä väkeä. Rapujuhlaamme ja mökkielämäämme tultiin kuvaamaan tanskalaiseen matkailuohjelmaan!

Tämä kaikki tapahtui, koska ystäväni toimi ohjelman kuvausjärkkärinä ja hän etsi mökkilokaatiota, jossa olisi suomalaista meininkiä ja huumoria. Me kehoitimme tulemaan viettämään rapujuhlia kanssamme. Miksikäs ei. Saunoisimme ja juttelisimme myös. Jännittävää!

Olimme myös luvanneet tehdä kaikille ruokaa, niin että saadaan koko kuvausryhmä ruokittua rapujuhlien jälkeen, joten lauantaina riitti puuhaa. Paljon.

Kyseessä on ohjelma, jossa etsittiin paikallista huumoria eri maista.

Me olimmekin valmistautuneet huumorilla; kerroimme suomalaisesta hiljaisuudesta, pissakakkavitsien viehätyksestä, suomalaisesta meiningistä ja nauroimme itsekin paljon.

Aikaa kuvauksiin oli rajoitetusti, mutta kun tanskalaiset näkivät kaikki sienet, he unohtivat koko kuvaukset ja painuvat sieneen. Ohjaaja sitten hätyytteli niitä sieltä takaisin.

Kävimme myös saunassa. Tosin silloin kun kuvaukset olivat käynnissä, saunassa oli 40 astetta, koomikoilla oli kylpytakit ja meillä isot pyyhkeet. Vihta meillä onneksi oli, sekä olutta ja kiuasmakkaraa. Koomikot eivät olleet ikinä juoneet IPA-olutta, ja Hiisin Raivoava Rakki oli heille ehdotus ihastus.

Uimaan me suomalaiset menimme alasti mutta kamerat (ja päät) käännettiin poispäin, kunnes olimme häveliäästi jo järvessä.

Kameroiden sammuttua näytimme, miten saunotaan oikeasti. Toinen koomikoista rakastuikin suomalaiseen saunaan ja puuhaa sitä nyt omalle tontilleen Tanskaan.

Ihana Maria järjesti kaiken, ja loi tälle hyvin erilaiselle kohtaamiselle pohjan.

Paikalle oli tilattu myös suomalainen mies, joka istui muurahaispesään illalla. Tanskalaisilla oli mielenkiintoinen käsitys, että me suomalaiset istuskelemme huviksemme muurahaispesissä. Juu ei.

Mutta tämä mies istui. Me katsoimme.

Opetimme tanskalaisia myös syömään rapuja, laulamaan ja juomaan snapsia. Sekä sahtia, jota oli kahdenlaistakin tarjolla. Sahti ei saavuttanut suurta suosiota heidän keskuudessaan, mutta snapsi ja laulu kyllä. Rapuja söivät innolla, vaikka taitoa ehkä puuttui. Mutta ei hätää, me opetimme!

Söimme myös kasvispataa fetalla ja sienikastiketta, jota tanskalaiset rakastivat. Oli naurua, puhetta monellakin kielellä ja jotenkin mutkattoman kivaa.

Rapujen kanssa sahti on muuten erinomaista, koska rapujen suolaisuuden ja tillin mausteisuuden kanssa se sopi. Meillä oli sekä Jarnon vanhempien kotitekoista sahtia että kaupallista Finlandia-sahtia, ja täytyy  sanoa, että kotitekoinen voitti tämän setin. Kotitekoinen sahti toimi sekä kasvispadan että sienikastikkeenkin kanssa. Lisäksi oli kevyttä valkoviiniä, joka oli myös erinomaista ja sitä IPA-olutta. Kaikki meni ja maistui ruokajuomana.

Vietimme iltaa myöhään yöhön koko kuvausryhmän kanssa, ja vaikka edellinen ilta vähän väsytti, niin oli kyllä hauskaa. Tästä opimme taas, että uusille asioille kannattaa sanoa kyllä, tämäkin rapujuhla muodostui ennenkokematoman hauskaksi.

Sunnuntaina nukuimme, lepäilimme, joimme paljon kahvia, saunoimme, kävimme marjassa ja suoritimme sadonkorjuuta (en minä, vaan muut).

Olipas hauskaa!