Tahnoja välipalaksi, iltapalaksi, täytteeksi - mihin vain

Postaus on tehty yhteistyössä Foodloverin(Indiedays ja Blogirinki) ja Ehrmannin maitorahkan kanssa. 

Yritän nykyään syödä vähän terveellisemmin kuin ennen. Suurin ongelma omassa syömisessäni on välipalat. Kaikki kaupasta saatava välipalakama on joko leipää tai makeaa. Ääh. Kun minun tekee mieli välipalaksi nimenomaan suolaista. Yritin pitkään syödä rahkaa ja marjoja, mutta ei, sekin on makeaa. Muuten rahka kyllä toimii ja pitkään söin sitä pelkästään näkkileivän päällä duunissa. Siihenkin kyllästyy, uskokaa pois.

Olen myös aina ollut erilaisten tahnojen ystävä, kun en kastikkeista perusta. Joten ruuan kuin ruuan kanssa, olen korvannut kastikkeet erikseen tarjottavilla tahnoilla. Tajusin hiljattain, että samoja tahnoja voi käyttää myös valipalaksi; Pakkaa vaan erikseen vihanneksia/leipää/näkkäriä ja erikseen rasiaan jotain namia, suolaista tahnaa. Voilá, välipalaongelma on selätetty.

Koska maitorahka on halpaa, hyvää ja täyttävää, välipalatahnat voi hyvin tehdä siitä. Maitorahka on myös niin neutraali aromiltaan, että siitä tulee hyvin erityyppisen makuisia tahnoja välipalaksi, niin ettei makuihin kyllästy.

Teimpä siis kolme erilaista tahnaa (kaksi hyvin säilyvää, ja yhden samana päivänä syötävän), joita voi ottaa mukaan työpaikalle tai syödä kotona välipalaksi. Seuraksi sopii erilaiset vihannekset dipattavaksi, tuore leipä, näkkäri, uuniperuna tai kanamuna.

Rahkana käytin Ehrmannin maitorahkaa ja laktoositonta maitorahkaa. Näissä rahkoissa maku on hieman kermaisempi kuin useissa muissa, joten ne sopivat hyvin tahnojen pohjaksi. Pidän myös siitä että näissä rahkoissa ei ole mitää lisättyä, ei proteiinijauhoa, ei lisäaineita eikä keinotekoisia makeutusaineita.

Aurinkokuivattutomaatti&kurpitsasiementahna

Noin 2 dl aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita, noin 1 dl kurpitsansiemeniä, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, mustapippuria

Paahda kurpitsansiemenet kuivalla pannulla ja murskaa niistä puolet. Aja tehosekoittimella aurinkokuivatut tomaatit tahnaksi. Sekoita murskatut kurpitsansiemenet ja aurinkokuivattutomaattitahna maitorahkaan ja mausta mustapippurilla. Sirottele loput siemenet syntyneen tahnan päälle.

Katkarapu&omenatahna

2 dl kuorittuja, sulatettuja ja valutettuja katkarapuja, 1 omena, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, 1 rkl sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria

Pieni katkaravut. Kuori ja pilko omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki rahkaan ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja valkopippurilla.

Kurpitsa&timjamitahna

1/3 myskikurpitsaa, 2 rkl öljyä, noin 1 dl timjaminlehtiä, 1 pkt Ehrmann-maitorahkaa, suolaa ja mustapippuria,

Kuori, viipaloi,pyöräytä öljyssä ja paahda myskikurpitsa uunissa 200 asteessa hyvin pehmeäksi (voit paahtaa kokonaisen myskikurpitsan viipaleina ja syödä loput illalliseksi lisäkkeenä
). Anna jäähtyä ja muussaa haarukalla massaksi. Sekoita rahka ja timjaminlehdet yhteen kurpisamassan kanssa, Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Siinä ne on. Kolme erilaista tahnaa. Välipalaksi, iltapalaksi, täytteeksi, vierasvaraksi tai aamiaiseksikin. Hyvää, täyttävää ja ravitsevaa.

Yhteistyössä Ehrmann

Tuhti pubipiiras marraskuuhun

Nyt kun on jumalattoman kylmä näin unkarilaisen silmin, niin pitää syödä tuhtia ruokaa (jossa on pekonia).

Tässä piiraassa on kaikkea, mitä ruumis ja sielu kylmässä kaipaavat; juustoa, lihaa, pekonia ja murotaikinaa. Erityisen hyvin tämän seuraksi sopiikin perinteinen englantilainen bitteri. Sen takia nimesin koko piiraan pubipiiraaksi.

Pubipiiras on esittänyt yhtä pääosaa eräässä olutohjelma Kippiksen jaksoista, joten voit katsoa ohjeen ja piiraaseen sopivat oluet Kippiksen sivulta. Jos kiinnostaa, miten ohjelman vieraat tykkäsivät piiraasta ja mikä oluista valittiin parhaimmaksi juomasuositukseksi, niin kuuntele myös podcast. 

Sitten vaan kynttilät palamaan, pubipiirasta pöytään, niin kyllä tässä marraskuusta selvitään!

Me kaikki duunissa Olutexpossa

Tasan viikko sitten seisoin Kaapelitehtaalla Olutexpossa olut kädessäni valmiina kaatamaan toisiin laseihin. Töissä. Koko viikonlopun.

Lyhyesti duunin teemamessuilla oli; Brooklynin panimon olutta, Seed and Bean- suklaata, juustoja ja pähkinöitä. Safkat ja oluet sovitettu yhteen. (Brooklynin Sorachi Ace ja Seed and Beanin limemerisuolasuklaa on yhä ja aina paras paritus. Oi.  )

Sitten vaan duunikaverit osastolle ja maistattamaan.

Tätä ennen tietysti ollaan suunniteltu koko osasto, hankittu bisset ja safkat, katsottu miltä sen osaston pitäisi olutmerkin puolesta näyttää, hankittu sälää, roudattu paikalle kylmäkaapit ja pyydetty laiteasentajat hoitamaan hanaseinä. Mietitty t-paidat, pyydetty jengiä duuniin, hoidettu kulkuluvat ja rytmitetty työvuorot.  Eli tehty jo aika paljon kaikenlaista.

Mutta kun messut alkaa, se kaikki duuni unohtuu. Sitten vaan puhutaan, maistatetaan, tavataan uusia olutfaneja, kerrotaan oluista, hengataan muiden oluttyyppien kanssa ja tehdään olutkulttuuria tutuksi. Ja vaikka viikonloppu on pitkä aika, niin messuilla on niin kivaa, ettei koko homma edes tunnu työltä.

Onneksi sitä ehtii maistaa muidenkin panimoiden oluita. Fat Lizardin Conan Juice on hauska ja vielä parempi oli vadelmalla maustettu tuplaIPA, Raspy Mary. Juuri sopivan vadelmainen, mutta kuitenkin tunnistettava IPA. 

FatLizardin osastolla minussa kateutta aiheuttaa aina kuvassa oleva, hauskan ruosteinen hana. Se on hieno. 

Tiettyjen oluiden kohdalla olin jo etukäteen ihan fiiliksissä, että miten hyviä ne tulee olemaan. Kuvassa oleva oli yksi niistä, eikä se pettänyt odotuksia. Omnipollon ja Buxtonin Lemon Meringue Ice Cream Pie oli juuri niin kirpeä ja hyvä, kuin olin odottanutkin. Taattua #nellakintykkää - kamaa.

Diamond Beerin tiskin takana hymyili Juha, jonka "hedelmäsalaatti"(=hopinaattori, joka oli täynnä hedelmiä) -hanasta sai sitkuksista versiota Brewdogin IPAaa. Jees. 

Mallaskosken tiskillä oli muun lisäksi hyvänäköistä olutsälää. 

Mallaskosken Jyri oli läsnä messuilla siellä ja täällä. 

Mutta ei se Jyriä haitanut. Siinä olutmiehiä monestakin panimosta; Mikko Hiisiltä, Jani Juuren kellarista ja itse Jyri. 

Yksi odotetuista oluista oli myös Suomenlinnan Foil Hat. Lempioluitani. 

Sori Brewingin Raspberry Punch kuului myös fiilisteltäviin oluisiin. Tästä Joonaskin tykkäsi :) 

Vaikka maistoin lukemattoman määrän oluita, happamat jäivät muistiin parhaiten. Kuten tässä. 

Rodenbachin Alexander oli varmaan koko Olutexpon hehkutetuin olut. Minusta se oli kaiken kehun arvoinen. Vaikka en ehtinyt sitä juoda kuin lasillisen.

Vaaleita lagereita ja pilssejä ei paljoa messuilla ollut, mutta kyllähän välillä maistuu hyvä ja raikas väliolut kaiken maistelun keskellä. 

Energisin olutduunari koko messuilla oli Hiisin Hermanni. Iso peukku miehelle, joka vähillä yöunilla jaksoi tanssia ja puhua pulputtaa tiskillä kolme päivää putkeen. Mikakin tykkäsi. 

Humaloven miehillä oli hymy herkässä. 

Yksi syy miksi Olutexpossa on niin kiva olla töissä, on se ettei siellä ole taustamusiikkia, jolloin voi oikeasti keskustella kaikkien tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kaikilla on hymy herkässä ja hyvä fiilis. Niin kuin Jasulla, Jussilla ja Amandalla. 

Tänä vuonna Olutexpossa myös ruokapuoli oli täysin uudella tasolla. Bryggeri ja Il Birrificio huolehtivat että ruoka oli hyvää ja laadukasta. 

'

Yksi messujen mielenkiintoisimpia oluita oli Hopping Brewstersin Rurik Gruit. Maistakaa sitä tai muitakin tämän panimon gruitteja, jos eteen tulee. Gruit on mielenkiintoinen "muinais"olut, ja siitä kannattaa ehdottomasti kysyä lisää panimon Kimmolta, joka tietää sekä ylesesti oluesta että oluen alkuperästä todella paljon. 

Beer Huntersin tiskillä olutta tarjoilee jo toisen polven panimoravintolalainen. Muflonin Raparperi Sour oli raikas ja helpostijuotava. Samalla tiskillä oli yksi festarin erikoisimpia oluita, rakkolevää ja riisiä sisältävä ale. 

Ei meidän tiskiltäkään erikoisuuksia puuttunut. Joka päivä paikalle oli roudattu yllätyshana Brooklynilta; perjantaina raikas Defender West Coast IPA, lauantaina happaman kirpeä Bel Air Sour Ale ja sunnuntaina kaksi vuotta kypsynyt vahva quadtruppel, Quadracerstops. Oijoi. Lisäksi yksi lempioluitani, Local 1 oli päässyt messuilemaan. 

Lisähoukutuksena meillä oli tällä kertaa ilmielävä brooklyniläinen osastolla. (Thanks Joe for your effort)

Parasta kuitenkin meidänkin tiskillä oli oma jengi. Että Kippis vaan! 

Kiitos Olutexpolla todella hyvin järjestetyistä messuista, kanssaolutihmisille seurasta ja omalle jengille vaivasta. Amandalle erityiskiitos kaikesta. Ensi vuoteen! 

#lihatonlokakuu - kuulumiset ja kingi keittokirjasuositus

Kolmas #lihatonlokakuu meni ihan omalla painollaan. Nähtävästi olemme niin tottuneita tähän, etteivät skiditkään kauheasti vinkuneet, vaan syötiin hyvällä ruokahalulla kalaa, äyriäisiä, härkistä, papuja ja linssejä. Ei ollut edes vaikea keksiä ruokia.  Ensimmäistä kertaa, koko kuukauta ei edes huomannut.

Tämä kertoo ,miten vaivihkaa meidänkin lihansyöminen on vähentynyt. Muistan vielä ensimmäisen #lihatonlokakuu- ajan, silloin tuntui ylivoimiaselta jättää liha niin pitkäksi ajaksi pois. Ja nyt aika meni vaan, puff! Tästä on hyvä jatkaa omalla ruokafilosofiallani, että syömme lihaa harvemmin, mutta silloin parempaa - luomua, riistaa, muuten vähän ettisempää.  Kaverini oli Saksassa töissä broileriteurastamotehtaassa (hän kesti sitä kolme kuukautta) ja niiden juttujen jälkeen en pysty enää syömään broilerisuikaletta tai muuta tuollaista.

Joten #lihatonlokakuu tulee kyllä säilymään perheessämme. Kokonaan kasvissyöjäksi en vieläkään ala, koska rakastan pekonia, mutta pyrimme koko ajan vähentämään lihankäyttöä ja tekemään kasvisruuista vaan niin hyviä, että ne korvaavat lihan herkullisuuden skideille. Tässä hyvänä apuna on ollut Härkis, josta pyöräytinkin lasagnen kuukausi sitten. 

Sain lokakuussa käsiini ihana Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-keittokirjan,joka oli täynnän ihania haudutettuja liharuokia. Kiusaus oli suuri tehdä niitä, mutta onneksi kirjasta löytyi ihania reseptejä myös vegenä.

Eniten kiinnosti maukkaan oloinen sienipata, jota Mika tekikin viime kuussa metsäsienistä.

Valmiista ruuasta kuvaa ei sitten olekaan, koska olimme niin nälkäisiä, että söimme sen ilman kameran räpsintää.

Reseptiä en anna, vaan teidän täytyy mennä ostamaan tämä oiva Pataruokaa-kirja. Se on täynnä tähän vuodenaikaan sopivia, helppoja ja itsestään kypsyviä pataruokia, joista moni pääee myös meidän pöytäämme, nyt kun vegeajat ovat ohi.

Oluen luokittelua mauittain - Beer&you

Olin tutustumassa S-ryhmän ravintoloiden uuteen oluidenluokittelutapaan viime viikolla tastingin merkeissä.  Uuden konseptin nimi on Beer&You ja sen tarkoitus on auttaa ravintola-asiakkaita löytämään entistä paremmin uusia olutelämyksiä.

Koko homma perustuu siihen, että oluet jaetaan perinteisen pintahiiva/pohjahiiva- tai maakohtaisen jaon sijaan makuprofiileittain, joita on yhdeksän. Makuprofiileja ovat mm. raikkaat janonsammuttajat, hedelmäiset ja happamat, tummat ja paahteiset sekä katkerat ja sitrusmaiset. Koska nämä kuulostivat todella samanlaisilta kuin omissa kirjoissani makutyypeittäin kahdeksaan tyyppiin jaetut oluet ( esim. raikkaat janonsammuttajat, hedelmäiset, happamat, maltaiset, paahteiset ja katkerat), ja kuitenkaan kehitystyössä ei mainittu kirjojani ollenkaan lähteenä, kysyin tästä, mutta kuulemma tämä on pelkkä vahinko ja kukaan ei ole edes lukenut kirjaani. No, en tähän tiedä mitä sanoa, koska värikooditkin ovat aika samat kuin kirjassa.

Joka tapauksessa, koska tämä on se jaottelu jota me nyt jo duunissakin suositellaan käytettäväksi sekä ravintola- ja että kauppapuolella, varsinkin erikoisoluista puhuttaessa, tervehdin tätä muutosta ilolla. Minä olen kouluttanut ravintola- ja kaupanalan jengiä jo pari vuotta käyttäen tätä makutyypeittän jaettua olutkategoriaa pohjana ja olemme tehneet jopa kaupan osastoja käyttäen pohjana tätä jaottelua, minulla on makujaottelusta jo todella hyvät kokemukset valikoimahallinnan ja olutmyynnin tukena.

Olen itse vilpittömästi sitä mieltä, että on ostajalle helpompaa, kun oluet ovat makutyypeittäin järjestyksessä, koska maku sanoo meille kaikille jotain ostettavasta oluesta, kun taas pelkkä oluttyyppi (stout, IPA jne) ei kerro mitään jos ei tiedä miltä kyseinen oluttyyppi maistuu. Useinhan baaritiskillä nimittäin käy niin ,että suosikkituotetta ei olekaan. Silloin tämäntyyppinen olutluokittelu helpottaa niitä, jotka eivät ole olutharrastuksessaan vielä niin pitkällä, koska sitten voi samasta makutyypistä katsoa jonkun toisen vaihtoehdon omalle suosikille eikä tarvitse arpoa hommaa ihan tyhjästä.

Beer&You.konseptin materiaalit on hauskasti ja laadukkaasti tehtyjä. Kaikilla mauilla on väri, joka kestoo tietystä makuprofiilista. Näitä värejä on käytetty niin lasinalustana, kuin kaikissa ohjekirjoissakin. Konseptilla on omat tasting-lasti, joiden brändäyksestä pidin erityisesti. Itse tasting-laudat ovat tosi hienot ja kuulemma kotimaista käsityötäkin. Hyvähyvä!

Tämä sama kategorisointi tulee kuulemma vaikuttamaan myös olutravintoloiden valikoiman rakentamiseen. Tämä on minusta äärimmäisen mielenkiintoinen asia, koska näin saadaan ravintolavalikoimiin muitakin kuin lager- ja IPA-tyyppisiä oluita, koska pitää kattaa useampi makutyyppi. Tämä palvelee taas kuluttajaa, joka haluaa maistaa muitakin kuin suosittuja lager- tai IPA-oluita. 

Tämäntyyppinen jako palvelee myös ravintolahenkilökunnan oluttietämyksen parantamista, kokemuksesta tiedän ,että se on nimittäin hyvin kirjavaa. Kun opettelee olutyypit maku edellä ,niin pystyy kuvailemaan niitä helpommin asiakkaalle. 

S-ryhmän ravintoloista tämä Beer&You ajattelu on nyt 16 eri olutravintolassa mutta mahdollisuuksien mukaan, eri ravintolakonsepteista riippuen, sama ajattelu tulee jossain määrin leviämään myös muualle. Hyvä juttu, koska isolla ketjulla vaikutusmahdollisuudet ovat niin paljon isommat, kun puhutaan kuluttajien määrästä ja ostotavan muuttumisesta oluen (ja kaiken muunkin) suhteen. Tämä uusi Beer&You-jaottelu palvelee siis ensi sijassa kuluttajaa, joka ei ole ehkä niin syvällä vielä olutharrastuksessaan, ja niin pitääkin! Olutharrastajat kyllä tietävät mitä haluavat. 

Itse tasting, minkä avulla uusi Beer&You esiteltiin, oli hauska. Eniten minua miellyttivät ruokaparit, jota oluiden mukaan oli mietitty ja ne olivat kuulemma Public Cornerin (jossa tasting pidettiin) henkilökunnan omia keksintöjä, Ja hyviä parituksia olivatkin! Vai mitä mieltä ollaan vaalean tsekkilagerin ja porkkanakakun yhdistelmästä? Toimii, uskokaa vaan. (Mut niinhän vaalean tsekkilagerin kanssa toimii myös maapähkinäjäde. Kyllä) 

Maistoimme kahdeksan olut&ruokaparia, joissa oli kivoja suolaisia yhdistelmiä, kuten baijerilaistyylinen vehnäolut ja mozzarella&parmankinkku&viinirypäle-tikku, lihapulla&makkara ja IPA sekä rapucreemi patongilla ja saison. Mutta parhaimpia olivat makeat yhdistelmät. 

Ihana brown ale ja kuningatarmurokakku. 

Samoin ihana yhdistelmä, kinuskikakku ja tumma luostariale. 

Tähän konseptiin on tulossa kuulemma myös tilattavia tastingeja asiakkaille. Kannattaisi myös tehdä nk. DYI-tastingeja, eli tekee valmiin maistelupaketin, jonka voi myydä ryhmälle. Periaatteessa neljälle riittää vaikka neljä olutta (jokaiselle kaadetaan vajaa desi) ja jotkut ruokasetit viereen. Kiva ja helppo tapa maistaa neljää olutta, kun muuten kaikki olisivat ostaneet omat yhdet oluet. Näin minä sen tekisin. Nyt vaikka pikkujoulukautena...

Kokonaisuutena voi sanoa, että olen hyvin iloinen että näin iso ketju tekee näin ison käännöksen olutviestimisensä suhteen. Tämä ehdottomasti tulee alussa jakamaan mielipiteitä varmaan myös ketjun sisällä, kun ajatellaan eri alueilla olevia ravintoloita, mutta itse uskon ,että tästä tulee kuluttajan ostoa erilaisiin olutnautintoihin ohjaava asia. Tämä on hyvä juttu! 

Katso myös Tuopillisen , Loppasuiden, Tyttö ja Tuopin ja Kauniin Humalan mietteet samasta vierailusta. 

Ps. Selvennykseksi muissa blogeisa oleviin kirjoituksiin: Tämän tastingin tarjosi S-ryhmän ravintolat, mutta muuta palkkiota tästä kirjoituksesta ei ole vastaanotettu, johtuen että asemani olutpuolella on hieman erilainen kuin muilla bloggareilla. 

Huhuu, Halloween-vinkit!

Meillä Halloween kuuluu jo perheen vakiojuhliin.

Joka vuosi on pakko tehdä kurpitsalyhty ja aina se tehdään. 

Tänä vuonna kurpitsan sisällöstä tehtiin ensin kurpitsacurrya ja sitten kermaista kurpitsapastaa. Ohjeet jäivät molemmilla kerroilla merkitsemättä. Hups.

Vuosien varrella näitä pelottavia ruokia ja kurpitsaruokia on kertynyt muutama. Tässä niitä:

Haamumuffinssit ja silmäkalapullat
Marenkisilmät ja mustat muffinssit
Paahdettua kupitsaa

Hauskaa halloweeniä!

Heihei, mitä kuuluu? & maailman helpoimmat teeleivät

No heihei, mitä kuuluu kaikille?

Tässä on ollut vähän kiireitä, niin rakas, RAKAS blogikin on jäänyt retuperälle kuukauden ajaksi. No, mitä tässä on sitten tehty syyskuussa? Aika paljon.

On järjestetty "pieni", yli 300 hengen oluttapahtuma, tietysti yhdessä ihanien kollegojen Timon&Nellan sekä hyvien yhteistyökumppaneiden, PlutoFinlandin Annan ja Ullan kanssa.

On kuvattu kesäistä ruokakirjaa hyytävässä kylmyydessä ja pohdittu siihen reseptejä.

On puhuttu oluesta opiskelijoille, ravintola-alan ammattilaisille, kaupanväelle, olutseuroille ja muille kivoille.

On oltu onneksi paljon skidien kanssa. Ihan oltu vaan.

On tehty isoa duuniprojektia.

On laitettu kesävaatteet pois, ja tehty tilaa talvikamoille, Sanalla inventoitu kahden skidin alati muuttuvien vaate- ja kenkäkokojen tarpeet.

On juhlittu muutamia synttäreitä.

On oltu huolissaan ja väsyneitä. Tänä syksynä on ollut välillä aika raskasta.

On puhuttu Radio Helsingissä niin vieraiden kanssa kuin yksikseen. Ihanaa, nautin radiotyöstä valtavasti.

On ostettu uusi kamera, jolla nämäkin kuvat on otettu. Aivan kingi Olympos Pen.

On yritetty (huonolla menestyksellä) opiskella opettajan ammattitutkintoa. Sitä voi sitten seurata TÄÄLTÄ. 

On luvattu kirjoittaa väikkäria ja tehdä opponointi vielä tänä syksynä.

On hoidettu ihkuja Koffin hevosia.

Aika paljon erilaista. Mutta kaikesta huolimatta, blogi on tärkeä. Joten haluan ja lupaankin päivittää enemmän tänne eloamme. En välttämättä reseptejä, mutta kaikkea muuta mitä meille kuuluu.

Nyt kuitenkin resepti. Näitä helppoja kaurateeleipiä on meillä syöty aina paljon, sekä iltapalaksi että keittojen kera.

Maailman helpoimmat kaurateeleivät

3 dl kaurahiutaleita, 2 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, ripaus suolaa, 2 dl mitä tahansa juustoa raastettuna, 2 1/2 dl maitoa/piimää/jugurttia/vettä/kermaa, 1% dl voisulaa/öljyä, (kaikki jämä-tuorejuustot, perunasoseet jne.)

Sekoita kuivat aineet, lisää juustoraaste, neste ja voi, ja mahdolliset muut aineet. Sekoita nopeasti taikinaksi. Nostele lusikan avulla leivinpaperille pieniä kekoja. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Nauti kiireisen päivän iltana, heti kuumana voin kanssa. Seuraksi hopeateetä eli teetä maidolla.