Joulukalenteri: Luukut 1-6

Lupaukseni mukaan, tässä Punavuori Gourmet -somen ensimmäisen viikon joulukalenterin postaukset. Nämä löydät joka päivä sekä Punavuori Gourmet -Facebooksivulta että @anikomaria -Instatililtä. 

Eli joulukalenterin luukut 1-6, voilá! 

Joulupukki ja minä nauttimassa joulukakusta ja oluesta. Lempimekkoni Suzanne Ivana Helsinki, löytyy yhä!

 

Joulukalenterin 6. luukku: Olutsuola 

 

Tämän päivän joulukalenterin luukku kertoo miten voi tehdä olutsuolaa.Tässä kahta erilaista, amber lagerista ja imperial stoutista tehtyä suolaa. Voi kokeilla myös DIPA-sta tehtyä suolaa. Tästä vaikka joululahjaksi samanlaisen oluen kera.

 

Tarvitset:

noin 4 dl suolaa

2 laakeaa lautasta

noin 2-3 dl olutta per laatu

hieman sokeria

mikron

 

Levitä laakealle lautaselle pari desiä suolaa ja kaada olut päälle ja sekoita. Tarkoitus on että olut kastelisi suolan hyvin. Imperial stout - suolaan kannattaa lisätä hieman sokeria.

Laita mikroon lautanen aina noin pariksi minuutiksi kerrallaan melkein täydelle teholle ja sekoita aina lämmityksen jälkeen (varo, lautanen on tosi kuuma), kunnes suola on vain hieman kosteaa ja oluen neste on haihtunut.

 

Jos haluat vahvemman maun suolaan, lisää olutta pari kertaa lisää ja kuivata lisää. Anna kuivua yön yli ja sekoita (jos hieman kivettynyt, riko pienemmäksi). Laita puhtaisiin purkkeihin ja käytä vaikka graaviloheen, kinkkuun tai anna lahjaksi.

 

Joulukalenterin 5- luukku: Lahjavinkit

 

Joulukalenterin lahjalauantai eli jouluun asti 5 lahjavinkkiä mätsättynä oluen kera!

 

1. Kaupunkiretkeläiselle Ivana Helsingin hauska turbaani ja Fat Lizardin FatLab 29 American Wheat.

 

2. Helsingin menoa pähkäilevälle Stadin Syntinen S- kirja, Pien Shopin neonkassi ja Fuesrt Wiacekin Hotline DIPA.

 

 3. Toimistotyöläiselle Ivana Helsingin tietokonelaukkusuoja täynnä Pien Bottleshopin olutta aftereille.

 

 

4. Musadiggarille Strålen uusin levy ja musan sopivaa LGH Brewpubin Chocolate & Vanilla Stout.

 

5. Kotikissalle Leeni Hoimelan Urban Knit Moderni neulekirja ja Whiplashin Always Half Strange Belgian Pale Ale.

 

 

Yhteistyössä @ivanahelsinki @dream.cozy ja @pienbottleshop

 

Joulukalenterin 4. luukku: Oluella juotettu joulukakku 

 

Joulukalenterin päivän luukku tarjoilee oluella juotetun kakun reseptin. Tee kakku nyt viikonloppuna ja juota sitä jouluun asti. Nauti tätä herkkua jouluna vaikka hauskan hapanoluen kanssa. 

 

Oluella juotettu joulukakku

 

100 grammaa pehmeää voita

2 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

2 kpl kanamunia

4 dl vehnäjauhoja

1 teelusikallinen leivinjauhetta

0,5 teelusikallista ruokasoodaa

Hyppysellinen suolaa

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

3 mandariinin mehu

3 dl tummahkoa belgityylistä ale-olutta (ei voimakkaasti humaloitua)

100 gr rusinoita

200 gr kuivattuja karpaloita

100 gr pähkinöitä

0,5 dl tummahkoa, makeaa olutta joka toinen päivittäin kostutukseen

 

Purista mandariinimehu ja sekoita se olueen. Laita rusinat likoamaan nesteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi, lisää kanamunat ja vaahdota vielä. Sekoita toisessa astiassa jauhot, ruokasooda, leivinjauhe ja mausteet. Rouhi pähkinät. Yhdistä voimunasokerivaahto ja jauhoseos sekoittamalla. Ota rusinat pois nesteestä ja sekoita ne taikinaan. Sekoita lopuksi pähkinät ja kuivatut karpalot.

 

Voitele kakkuvuoka (tai kaksi pienempää, katso että vuokaan jää tyhjää tilaa) ja korppujauhota se. Kaada taikina vuokaan. Paista noin 175 –asteessa leivinpaperin alla noin 30-40 minuuttia, ota sitten leivinpaperi pois ja paista vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes haarukkaan ei tartu enää taikinaa, kun kokeilet kakun keskiosaa.

 

Malta jäähdyttää kakku ennen kuin kumoat sen. Kääri kakku kelmuun ja säilytä jääkaapissa. Kostuta kakkua parin päivän välein oluella (voit pistellä kakkuun pieniä reikiä sukkapuikolla).

Nauti noin 2-4 viikon kuluttua belgidubbelin, paahteisen portterin tai stoutin, tuhdin barley winen tai imperial stoutin tai hedelmäisen, belgityylisen hapanoluen kuten kirsikkaoluen kera.

 

Kiitos inspiraatiosta Savusuolaa -blogi!

 

Katso myös mitä mieltä Joulupukki oli kakusta! 

 

Joulukalenterin 3. luukku: Unkarilainen joulupulla 

 

Meillä tehdään ainakin kerran ennen joulua unkarilaista joulupullaa, jonka suomalaisesta erottaa kellertävä, sahramilla tehty väri. Me muotoilemme myös pullasta aina perheenjäsenet, janykyään kun serkuksia on jo seitsemän, hommaa riittää. Tämä on yksi oma lempijouluperinteeni, rakastan tätä lämmintä pullaa glögin kanssa. 

 

Unkarilainen joulupulla

 

2,5 dl kädenlämpöistä maitoa tai vettä

1/2 pkt hiivaa

1 dl sokeria

1 kanamuna (voit jättää pois, jos teet vegaanisena)

½ tl kardemummaa

Noin 1/2 tl sahramia tai 1 tl kurkumaa

noin 6 dl jauhoja

100 g sulaa voita tai 1 dl miedon makuista öljyä

Rusinoita koristeluun

Maitoa ja sulaa voita voiteluun (tai öljyä)

 

Sekoita kädenlämpöinen neste ja hiiva. Lisää sokeri ja kanamuna sekä mausteet. Alusta jauhot taikinaan, ja lopuksi myös sula voi. 

 

Kohota taikina liinan alla ainakin pari tuntia vedottomassa paikassa. 

 

Ota taikina ja muotoile siitä jauhojen kanssa tonttuja tai perheenjäseniä. Meillä pellillä odottaa uuniin pääsyä minä, skidit, serkukset, nagymama ja brot puolisoineen. Kohota hetki ja voitele maidon ja voin seoksella. 

 

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti lämpimänä glögin kera.

 

Joulukalenterin 2. luukku:  Uunibrie ja siiderimansikkahillo

 

 

Uunibrie ja siiderimansikkahillo

 

1 brie -juusto

Siiderimansikkahillo

1/2 pss pakastemansikoita(tai vadelmia)

1 dl kuivaa omenasiideriä

1 dl sokeria

 

Laita hillon ainekset kattilaan ja keitä noin 15-20 minuuttia. Hillo saa jäädä aika valuvaksi.

Lämmitä uuni 180 -asteeseen, laita brie leivinpaperin päälle uunipellille ja laita uuniin noin 10 minuutiksi, kunnes brie on pehmeää ja valunut hieman ulos kuorestaan.

 

Tarjoa heti hillon ja kuivan ranskalaistyylisen omenasiiderin kera. Lisänä voi tarjota keksejä.

 

 Joulukalenterin 1. luukku: Unkarilainen juustoleivonnainen

 

Oman joulukalenterini ykkösluukku tarjoaa klassikkonaposteltavan joulun aperitiiveille eli unkarilaisen lehtitaikileivonnaisen, eli pogácsan reseptin:

 

Juustopogácsa

 

1/2 kg jauhoja

250g pehmeää voita

2 rkl rahkaa

2 munaa

200 g raastettua juustoa( vaikka cheddar tai emmental)

1 dl maitoa

25 g hiivaa

1 tl suolaa

 

Lämmitä maitoa kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva. Laita kulhoon jauhot, suola, sekoita sitten kokonainen muna ja toisen keltuainen(valkuaista tarvitaan myöhemmin)ja voi. Lisää hiivaseos, rahka ja puolet juustoraasteesta.

 

Sekoita taikinaksi. Laita viileään hetkeksi.

 

Kauli sitten taikinasta iso levy, voitele valkuaisella ja sirottele juustoraastetta päälle. Toista neljä kertaa.

Tee vaikka snapsilasin tai muotin kanssa taikinasta pieniä pyörylöitä.

 

Lopuksi voitele vielä valkuaisella ja laita päälle vielä hieman juustoraastetta. Paista uunissa 210 asteessa noin 10-15 minuuttia.

 

Nauti vaalean oluen, vaikka session IPAn, APAn, (Unkarissa lagerin), kuoharin tai kevyen, viileän punkun kera.

 

Miten pääni voi olla laihduttamatta?

Olen teinistä asti aina ollut lyhytjäseninen, se kaikista lyhyin. Omasta mielestäni olin myös aina se hieman muita pulleampi (vaikka nyt kun katsoo kuvia, se ei todellakaan ollut totta). Kukaan ei minulle ikinä ole sanonut että olisin lihava, läski tai ylipainoinen. Ikinä. Joten tämä on ollut täysin oman pääni sisällä. Olen vaan itse aina ihannoinut pienirintaisia, pitkiä ja hoikkajäsenisiä ihmisiä. Mutta kun on 160 cm pitkä, lyhytjalkainen, leveälanteinen, niin ei minusta sellaista tulisi, vaikka painaisin nolla kiloa.

Olen lukenut laihdutusartikkeita, kerännyt laihdutusohjeita teinistä asti, osannut ruokien kalorit ja huokaillut painoani koko aikuisuuden ajan(riippumatta siitä minkä painoinen olen ollut). Siksi pystyin samaistumaan voimakkaasti ystäväni Elsan blogikirjoitukseen siitä miten vaikea on olla laihduttamatta ja syyllistymättä ruuasta.

Itse olen ollut ensimmäisen lapsen syntymään asti normaalipainoinen ja sen jälkeen paino on sahanut voimakkaasti 15 kilon väliä. Olen välillä ollut yli sen, mikä luokitellaan minun pituiselleni "normaalipainoksi" (tosin vihaan sanaa ylipaino, koska painon lisäksi ihmisen kehoon liittyy tosi paljon millainen keho on), välillä jopa alipainon rajoissa ja välillä se "normaalipainoinen".

Minulla syömiseen liittyy paljon mielihyvää mutta myös paljon syyllistymistä. Ja jälleen, kukaan ei ole ikinä kommentoinut painoani negatiivisesti, ei parisuhteessa, ei perheessä, ei missään, silloinkin kun olen ollut isoimmillani toisen lapsen syntymän jälkeen. Joten oman painon kommentointi on ollut myös aikuisikäni oman pääni sisällä ja osaksi johtunut siitä, että oma kehoihanteeni on ollut valitettavasti sellainen, mitä en pysty saavuttamaan, koska en ole pitkä ja pienirintainen.

Syön paljon ystäväni Nellan kanssa. Tämä on yksi viimeisimmistä resepteistä, mitä testasimme yhdessä, kesäsalaatti siiderivinegretellä.  Kurkkaa se täältä!

Olen juuri se tyyppi, joka aloittaa uuden elämän (aina välillä) joka maanantai, ja se kestää noin tiistaihin. Olen edelleen se tyyppi, joka päättää samoina maanantaina urheilla joka päivä(hah). Ja olen juuri se tyyppi, joka Burger Kingissä vetää ison aterian mutta pyytää light-cokista, ettei tule liikaa kaloreita. Olen myös se tyyppi, joka jaksaa syödä kilon irtokarkkeja putkeen.

Tätäkin tomaattimakkarapastaa voisin syödä koko vuuallisen. Älä sinä syö sitä kokonaan, mutta testaa resepti, se on kiva, kurkkaa vaikka!

Olen monissa asioissa "kaikki tai ei mitään" -tyylinen ihminen, ja se korostuu tässä. Minulle on paljon helpompaa olla kokonaan syömättä jotain raaka-aineita, olla mehukuurilla, pitää hyvin tiukkaa ruokavaliota kuin syödä kohtuullisesti. Olen ollut erilaisilla dieteeilla ja ne ovat aina onnistuneet. Elämä sen jälkeen on ollut se vaikea asia. Olen onneksi näistä dieettikokeiluista päässyt irti, poikkeuksena alkuvuoden mehukuuri, joka minulla toimii edelleen kivasti joulun herkuttelun(lue ahmimisen) pysäyttämiseksi.

Meillä on joka perjantain pizzaperjantai lasten kanssa, joka on aivan paras perinne. Tässä oma lempipizza juuri nyt.

Rakastan syömistä, ja kaikkea siihen liittyvää niin paljon, että olen tehnyt siitä osaksi itselleni ammatinkin. Rakastan ruuanlaittoa sekä leipomista, mutta myös irtokarkkeja ja sipsejä. Minulla syömisessä on myös voimakas tunne-efekti, syön onnellisena, en niinkään onnettomana. Rakastan maistella toisten tekemään hyvää ruokaa. Rakastan syödä yhdessä, on se sitten perheen, parin tai kavereiden kanssa. Saatan viikon suunnitella mökkijuhannuksen ruokia tai miettiä onnessani koko työmatkan, mitä syödään illalla. Tämä on kaikki minulle silkkaa iloa.

Tämä ilta oli ihana. Juotiin Elsan kanssa kaljaa ja tehtiin italialaista ruokaa. Kurkkaa mansikkabruchetan resepti täältä!

Ruokaan liittyy minulla kuitenkin paljon myös negatiivisia tunteita. Yksi on kaloreiden lasku ja siitä syyllistyminen. Oma, varmaan monelle muulle tyypillinen syömishetkeni, jolloin menetän kontrollin, on iltamyöhä, kun on lopulta saanut lapset nukkumaan, on yksin ja katsoo jotain yhdentekevää telkkarista. Silloin sitä tulee huomaamattaan syötyä sen verran, että syyllisyys iskee. Kovaa. Yöllä sitä sitten vanhasta tottumuksesta laskee kaikki kalorit ja päättää, jälleen kerran, miten nyt ottaa itseään niskasta kiinni. Huoh. Välillä myös huomaan, että säästän illallisen syömiseltä, että saan syödä yöllä. Joka on täysin typerää.

Olen myös tunnesyöjä ja syön stressiin. Joka syksy paino nousee, koska syksy on minulle kaikkein vaikein vuodenaika: kesän lapsena en kestä lisääntyvää pimeyttä, syksyllä ei ole hengähdystaukoja kevään lomien tapaan ja tuntuu että ihmiset ovat kireämpiä. Pimeinä iltoina tulee syötyä liikaa, samalla kun pakertaa paniikissa kaikkia hommia.

Tiedän paljon ruuasta, hyvinvoinnista, terveellisyydestä ja ruuan vaikutuksista, ihan ammattinikin takia, ja tässä tieto kyllä lisää tuskaa. Välillä syön 6 kertaa päivässä, että söisin tarpeeksi, välillä skippaan kaikki ruokailut ja syön sen sijaan sipsejä, välillä vertailen kaupassa jugurttien kaloreita, enkä makua ja välillä syön pahaa ruokaa, koska se on terveellistä. Vaikka tiedän, että kaikki nuo tavat ovat typeriä.

Tässä kaikin puolin terveellinen ruoka, joka on hyvääkin ;). Vegekebabtortilla avokadojugurtilla, kurkkaa resepti!

Olen pitkälti nykyään sinut oman kehoni kanssa, vaikka suhteeni ruokaan ei ole täysin ongelmaton. Edelleen välillä pääni syyllistää kehoani syömisestä, ja vaikka nykyään jo osaan vaientaa sen, välillä käymme kovaa taistelua.  Ja vaikka en halua ajatella laihtumista, haluan syödä paremmin. Se sitä, että ajattelee ruokaa eri kantilta. Ei kaloreina, vaan valintoina. Tähän pyrin.

Tässä yksi suosikeistani juuri nyt, pinaattipasta pähkinöillä. Kurkkaa resepti!

Ps. Olen todella kiitollinen, että julkisuudessa on nykyään kauniita naisia, jotka eivät edusta pelkästään sitä naisvartalomallia, joka näkyi julkisuudessa minun nuoruudessani. Näin ehkä seuraavat sukupolvet eivät muodosta yhtä epärealistisia tavoitteita omalle ruumiinkuvalleen kuin minä tein teininä.