Huomasin juuri vähän aikaa sitten, että olen itse työskenellyt pääosin aika miesvaltaisilla aloilla. Kun nyt haluan tänään, Minna Canthin päivänä kirjoittaa vähän tasa-arvosta, kannattaa muistaa tämä. Naisvaltaisilla aloilla varmaan kokemuksia on erilaisia.
Kun olin nuorempi, en välittänyt tasa-arvosta niinkään, minusta näytti että miehillä ja naisilla oli jo yhtenevät mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ja palkkaansa. Tämä kuva oli varmaan siksi niin ruusuinen, että malli kotona oli hyvin tasa-arvoinen, lisäksi opiskelin yliopistossa monessa eri tiedekunnassa aika sekajoukon kera ja tein silloin töitä ravintola-alalla opiskelujen ajan. Ravintola-ala, varsinkin salin puolella, on edelleen mielestäni yllättävän tasa-arvoinen, kun puhutaan ylennyksistä ja palkinnoista, siellä enemmän vaikuttaa hyvä osaaja, joten ravintolan salista minulla on pelkästään hyviä kokemuksia tasa-arvon toteutumisesta.
Mutta kun ikää tuli ja siirryin (edelleen hyvin miehiselle) olutalalle ja markkinointiosastoon, huomasin eroja teollisuudessa ja alassa. Tietysti jo palkassa ja ylenemisessä, mutta myös pienemmissä asoissa, jotka minusta vaikuttavat näihin isompiin asenteilla. Kun keskustelin naisystävieni kanssa eri aloilta, he olivat huomanneet samoja tapoja, jotka tuntuivat usein hassuilta. Esimerkiksi sen, että monella alalla kokouksessa kuin kokouksessa oletetaan, että naiset pitävät pöytäkirjaa tai kirjoittavat taululle työryhmissä asioita, jos ryhmässä on yksi nainen, "kun sulla on parempi käsiala kuin meillä miehillä." tai "te naiset olette niin huolellisia". Voi kuulkaas, olen itse vasenkätinen, oma kirjoitukseni on niin epäselvää, ettei siitä siitä saa selkoa edes minä itse. Persoonani on taas nimenomaan isojen linjojen toiminnan mukaista, olen auttamattoman huono pienissä yksityiskohdissa ja huolellisuuteni on (koulutodistuksenkin mukaankin) välttävää. Toinen ärsyttävä tapa minkä huomasimme, oli että sekä miehen että naiset olettavat että naiset keittävät kahvin, jos sitä ei ole valmiina. Miksi?
Tuhansissa kokouksissa istuneena ja monissa projekteissa olleensa olen myös huomannut sen, että miehet luontaisesti kehuvat toisivaan enemmän uusista ideoista. Tämä on hieno piirre, joka usein kylläkin yleensä menee mieheltä miehelle. Vai tunnistaako muu nainen sen, että kokouksessa sanoo idean, johon kukaan ei reagoi, mutta kun mies sanoo saman, niin siihen tartutaan.
Tämä oli muuten huomattu Obaman Barackin hallinnossakin.
Nyt kun ikää on hitusen yli neljäkymmentä, olen tullut aika pitkän matkan. Näen paljon epäkohtia miesten ja naisten välillä työelämässä, hyvin monella tapaa. Olen feministi. Minusta tasa-arvossa on hyvin paljon tekemistä, edelleen jos olet valkoinen heteromies, sinulla on paremmat lähtökohdat kuin täsmälleen saman taustan omaavalla naisella. Olen myös ensimmäistä kertaa törmännyt samanikäisten miesten kommentointiin neljäkymppisten naisten vanhuudesta (ihan oikeasti), joka tuntuu aivan uskomattomalta. Me ollaan samanikäisiä, miten minä olen vanha ja mies ei?
En aio nyt mennä siihen, mikä kaikki on tasa-arvossa pielessä(se on niin pitkä juttu) mutta haluan painottaa muutamaa asiaa. Tasa-arvosta puhuttaessa, olen sitä mieltä, että paljon voivat naiset tehdä itse. Ihan arkisiakin juttuja. Nostetaan omaa arvoamme. Ei siis pliis tarjouduta keittämään kahvia ja kirjoittamaan pöytäkirjoja. Ehdotetaan kokouksiin kiertävät kahvivuorot ja pöytäkirjan pitämiset(näin fiksu esimies tekee). Ei tehdä itsestänne mieskollegoiden tai esimiesten sihteereitä, jos se ei ole työkuvamme. Ei meidän tarvitse tarjoutua etsimään kokouspaikkaa, tilata sämpylöitä tai toimimaan emäntänä, kyllä miehetkin sen osaa.
Ja naiset, kehutaan muita kokouksissa hyvistä ideoista, niin miehiä kuin naisia. Kehutaan. Verkostoidutaan sekä miesten että naisten kesken. Ollaan ylpeitä omasta itsestämme ja ideoistamme. Kerrotaan oma idea niin monta kertaa, että joku reagoi siihen (tätä minä teen, usein onnistunein tuloksin). Tartutaan uusiin haasteisiin, oman kokemukseni mukaan se kannattaa aina. Ei epäröidä, uudet asiat oppii kyllä. Ihailen useiden miesten tapaa vaan tarttua asiaan, ja opetella se matkan varrella. Tehdään sama. Tätä olen itsekin pyrkinyt noudattamaa, ja onneksi se on vienyt minut rakastamaani radiotyöhön, jo kolmen erilaisen kirjan pariin ja nyt nyt kuukauden päästä ensimmäisiin drinkkikisoihini. Muitakin uusia asoita on tulossa. Jee!
Itse olen sitä mieltä, että kaikista paras työyhteisö on sellainen, jossa on sekä miehiä että naisia. Ainakin minulle. Silloin homma toimii, ryhmässä on voimaa, ideat sinkoilevat ja tulosta syntyy. Tasa-arvo minulle onkin sitä, että tämä toteutuisi sekä mies-että naisvaltaisilla aloilla mahdollisuuksien mukaan.
Itse olen onnekas, oma äitini ja lähimmät naisystäväni ovat ihailtavia esimerkkejä kaikki rohkeista ja äänekkäistä naisista, jotka ovat tehneet elämästä itsensä näköisen, joten malleja ei ole puuttunut.
Tasa-arvon kunniaksi kuvissa yhden toteutuneen uuden asian, Ihan Ulkona- kirjan kuvausreissulta puutarhassa kuvattuna pieniä naisia ja miehiä, sekä yksi rakas ystäväni, joka on äänekäs ja rohkea, hyvä esikuva myös tasa-arvoa ajatellen.
Kesä-ajatuksia ja hyvää tasa-arvon päivää!
Ps.
Ihan Ulkona siis kohta ihan ulkona!
Kuvat Sami Repo
