2010-2020, vuosikymmen meni, mitä tapahtui?

Tämä vuosikymmen on eletty. Apua, se meni nopeasti. 

Kymmenen vuotta sitten olin saanut juuri tietää, että toinen lapsi on tulossa. Asuin lasten isän kanssa kaksiossa Pursimiehenkadulla, olin Suomen suurimmassa panimossa töissä ja haaveilin olutkirjan kirjoittamisesta, toimittajan työstä ja radiotyöstä.   

Nyt olen Munkkisaaressa asuva kahden lapsen arki-yksinhuoltaja, toimittaja ja lehtori, joka tekee montaa työtä samaan aikaan ja säätää arkea kahden koululaisen kanssa. Kirjoja on tehty jo neljä, artikkeleita lukematon määri eri lehtiin ja radio-ohjelmiakin on jo muutama. Elämä on hyvin erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, toisaalta monipuolisempaa ja toisaalta monimutkaisempaa. 

Eräs onnellinen päivä tältä vuodelta. Balatonvilágosissa syömässä kesäkuumalla järven vieressä.

Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut yhden lapsen synnytys, omat ihanat hääni ja tuskainen ero, neljä kirjaa, yksi muutto, kolmet opiskelut, pari uutta ystävää, paljon erilaisia duuneja, yksi läheisen sairastuminen ja iso työpaikan vaihdos.  Aika paljon kymmenessä vuodessa, kun oikein katsoo. 

Syvemmälle kun menee, tähän kymmeneen vuoteen on myös sisältynyt tietynlainen pakotettu aikuiseksi kasvaminen, muutama syvä pettymys, lasten myötä taas elämään on tullut enemmän onnea, mutta myös enemmän pelkoa ja tuskaa. Läheisten sairastumisten ja muutaman luokkatoverin kuoleman myötä myös oma kuolemattomuus on karissut, ja on välillä tullut tietoiseksi siitä ettei sitä jaksa kaikkea. Vielä kymmenen vuotta sitten oman isän kuoleminen 54-vuotiaana oli kaukaista, nyt omaan 54-vuotispäivään ei ole enää vuosikymmeniä. Jaksaminen on myös erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, ja omaa ruumista kunnioittaa enemmän kuin ennen. Ulkonäköpaineet ovat vähentyneet samaan tahtiin kuin ulkonäkö on rapistunut, mutta edelleen itsestä otettuja valokuvia on vaikea katsoa, koska niistä löytää usein pelkästään virheitään. Perheen ja parisuhteen käsite on monipuolistunut niin oman kokemuksen kuin lähipiirin kokemusten myötä. 

Onnellinen vappupäivä juuri ennen töihinpaluuta äitiyslomalta vuonna 2011.

Mitä kaikkea elämässä on sitten pysynyt jo yli kymmenen vuotta? Oma unkarilainen perheeni on pysynyt ja kasvanut useammalla lapsella ja omilla skideilläni on näin enemmän leikkitovereita kuin ennen, samoin ne läheiset ystävät ovat yhtä läheisiä kuin kymmenen vuotta sittenkin. Halu oppia uutta on työuralleni luonteenomaisin asia, ja työnantajani ovat onneksi koko ajan sitä tukeneet, olen saanut tehdä hyvinkin erilaisia työtehtäviä. Lapset ovat olleet ilonani ja raivonani tämän kymmenen vuotta, ja kun aloitin 2010-luvun pienten lasten väsyneenä äitinä, niin nyt koen luopumisen tuskaa, kun lapset pikkuhiljaa kasvavat jo omaan elämäänsä. Kiinnostukseni elämysmaailmaan, ruokaan ja juomaan on myös pysynyt tämän kymmenen vuotta ja uskon, että pysyy loppuun asti. Juoma ja ruoka ovat historiallisena, kulttuurisena ja makukokemusellisena kokonaisuutena niin moniulotteisia, että niissä riittää tutkimista vielä kauan. Olen saanut luennoida näistä aiheista niin ammattilaisille, opiskelijoille kuin oluenystävillekin. Väitöskirjani on ollut myös seuranani tämän kymmenen vuotta, tosin aihe on vaihtunut Unkarin sosialistisesta puolueesta keskiolueen. Toivon syvästi, että väikkäri valmistuu tässä parin vuoden kuluessa. Haluni kirjoittaa on pysynyt koko kymmenen vuoden ajan ja olenkin saanut toteuttaa sitä useammassakin lehdessä sekä tietysti kirjoissani. Yhtä tärkeitä ja pysyviä asioita ovat joulut Munkkivuoressa, juhannukset Hartolassa, kesät landella Balaton-järven luona sekä vuosittainen Flow-festari. 

Ihana päivä Roskilde-festareilla vuonna 2012.

Vuosikymmenen suurimpia pettymyksiä ja vaikeita hetkiä ovat taas olleet pitkän liiton kariutuminen, panimotyöpaikassa tapahtunut ilmapiirimuutos, eriarvoistaminen ja niiden takia työpaikasta lähtö, sekä välillä oman jaksamisen ymmärtämättömyys. Olen hakenut työpaikkoja, joita en ole saanut ja yrittänyt tehdä projekteja, jotka eivät ole onnistuneet, mutta nämä ovat, kuten veljeni sanoisi, turvallisia pettymyksiä. Kyllä suurimmat epäonnistumiset liittyvät ihmissuhteisiin tai oman ajan hallintaan. Olen myös ensi kertaa kokenut kiusaamista, jonka syyt ovat olleet vaikeat ymmärtää. Yritinkin, mutta nykyään keskityn ajattelemaan, että kiusaaja kiusaa oman olonsa takia.

Suurimpina saavutuksina pidän lasten kasvamista kaiken keskellä suunnilleen normaaleiksi, kaikkia duunejani, kirjojani ja radio-ohjelmiani, joiden tekemistä rakastan. Töissä on ollut useita onnistumisia ja olen myös ylpeä itsestäni, että handlaan niinkin hyvin arjen kun nyt teen. Olen hyvin epäkäytännöllinen oman elämän hallinnassani, joten tämä on minulle iso asia.  Suuria kokemuksia ovat olleet myös oman pienpanimomerkin alkuun saattaminen, pääsy Roskilde-festareille, matkalle Buenos Airesiin, Islantiin ja Hailuotoon, Olutliiton puheenjohtajaksi pääsy, Mikkellerin bissefestarit,  Marian kanssa reissaminen ympäri Eurooppaa, drinkkikilpailuihin osallistuminen Calvadoksessa, villiyrtteihin duunin kautta perehtyminen, Olutposti-lehden päätoimittaminen, Laurean juomaopetuksen toteuttaminen, Bocuse d' Orin kokeminen useammastakin näkökulmasta ja niin monta monta muuta kokemusta. 

Epätarkka ja onnellinen kuva bissefestareilta vuodelta 2019.

Tämä kymmenen vuotta on ollut opettavaista aikaa, jossa olen oikeasti joutunut miettimään elämääni enemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä yhteensä. 

Näin vuosikymmenen vaihtuessa voi myös katsoa, mitä kaikkea sitä haluaisi seuraavalta kymmeneltä vuodelta. Terveyttä ja perheen terveyttä toivon, se on ilmiselvää. Itselleni toivon myös lisää hyviä duuneja ja projekteja sekä opintointoa, koska aloitan radiotoimittajan opinnot(jee) ja loppuvuodesta opintovapaan väikkärin takia. Minun ja lasten iso toive on päästä Meksikoon surffaamaan ensi vuonna kuukaudeksi, toivon universumilta myös tätä ja monia surffireissuja sen jälkeen, koska nyt lapset ovat jo sopivan ikäisiä vähän vaativammallekin seikkaululle. Hyviä ihmissuhteita ja enemmän aikaa niihin on myös toivomuksissa.  Aika paljon paineita seuraavalle vuosikymmenelle.... Saa nähdä.

Bloginkin suhteen mietin muutoksia, joten jotain tulee tapahtumaan täälläkin. Katsotaan mitä :). 

Joka tapauksessa toivotan seuraavan vuosikymmenen tervetulleeksi. Ole ainakin yhtä hyvä kuin tämäkin on ollut!

Onnellinen arkipäivä joulukuulta.

Kippis, mitäs kuuluu?

Blogi on ollut VÄHÄN tauolla. Huomasin juuri, että monta kuukautta, vaikka tuntui että olenhan minä tänne kirjoitellut. Oikeasti olen laitellut reseptejä blogin Facebook-sivulle ja Instaan (aika kivoja, katso vaikka).

Huomasin kirjoittamattomuuden oikeasti vasta kesällä ja olen nyt miettinyt, mistä se johtuu. Onko blogi jo hieman kulunut ja vaikea tapa ilmaista asioita? Paljon sisältöä, jota olen ennen kirjoittanut tänne, laitan nykyään Instagramiin ja Facebookiin. Ruokareseptit, ravintola-arvostelut, matkustaminen ja jopa jotkut syvemmät ajatukset  - kaikki ovat Instassa ja Facessa. Blogiin minulla on ollut tyhjän paperin -kammo, mitä pidemmälle tauko on mennyt, sen enemmän mietin mitä kirjoitan ja mikä on ensimmäinen postaus tauon jälkeen. 

Toinen syy kirjoittamattomuuteen on ollut elämä. Viime syksy ja varsinkin kevät ovat olleet ihania mutta vähän raskaita. Kaikkea on ollut:

Töitä ja projekteja on ollut paljon ja vaikka ne ovat kaikki olleet toivottuja ja hauskoja, olen ollut hieman väsynyt niiden määrästä. Pidän siitä, että pääsen tekemään hyvinkin erilaisia asioita sekä työn että järjestötyön puolella, mutta tietysti se tuo mukanaan aina välillä ajankäytön haasteen. Olen nopea tekemään töitä, aikaoptimisti ja rakastan oppia uusia asioita tekemällä. Joten vaikka välillä sitä on väsynyt, edelleen haluan vaikuttaa monipuolisesti työkentällä ja tehdä uusia asioita. Tänä vuonna olen ollut mukana täysin uusissakin asioissa, kuten Olutnäyttelyn tekemisessä ja villiyrttejä käsittelevässä projektissa. Molemmat ihania. Joten työkiireet varmaan jatkuu.....

Lisäksi perheen pyörittäminen yksin on raskaampaa kuin kaksin, sekä taloudellisista, ajankäytöllisistä että vastuusyistä. Raha on tiukemmassa yhden aikuisen taloudessa, ja vaikka minulla on onneksi äitini, joka hoitaa lapsia todella paljon sekä lasten isä, jonka luokse lapset menevät joka toinen viikonloppu, huomaan että arki väsyttää enemmän. Ihan pieneltä tuntuvat asiat ovat raskaampia, kuten esimerkiksi se, että ennen nukutin lapsia joka toinen ilta, jotka toinen ilta tein töitä/blogia/muuta kun lapset menivät nukkumaan(siinä sai paljon aikaan), nyt taas nukutan joka ilta ja sen jälkeen olen liian väsynyt tekemään mitään. Lisäksi vastuu perheestä tuntuu välillä raskaalta. Jos minulle tapahtuisi jotain vakavaa, lasten koko elämä muuttuisi täysin, ja se pelottaa välillä(yleensä se tulee mieleen tietysti yöllä kolmelta, niin kuin kaikki muutkin sellaiset ajatukset, joista panikoituu). 

En ollut eron jälkeen pitkään yksin, minulla on joku. Tosin tässäkin on ollut totuttautumista; koko suhde on täysin uudenlainen, etäsuhde, mitä rakennetaan kuudensadan kilometrin ja kahden eroperheen kautta. Joten omat haasteensa tässäkin on, niin ajankäytöllisesti kuin välillä tarvepuolella.  Elämme välillä kahden, välillä neljän lapsen ja kahden aikuisen perheessä. Välillä Helsingissä, välillä muualla. En kiellä, etteikö välillä olisi vaikeaa, varsinkin kun teemme molemmat tosi paljon töitä ja molempien lapset sekä työt sitovat meidät kotikaupunkeihimme. Tämä vaikuttaa tietysti välillä yleiseen jaksamiseen, aika usein matkustetaan joka väsyttää, ja aina toinen ei pysty olemaan tukena, silloin kun toinen eniten tarvitsisi. Toisaalta, arki on arkea näinkin, vaikka sitä viettää kahdessa eri kaupungissa. Samanlailla sitä katsotaan telkkaria, kokataan, pussataan, puhutaan ja riidelläänkin kun ollaan. En ole ikinä uskonut etäsuhteisiin, mutta kai nämäkin toimivat, jos haluaa sen toimivan.

Näitä asioita tässä on mietitty kesällä ja samalla sitä, jatkanko blogia vai en. Vaikka blogi ei enää ole se ruokablogi, jona tämän aloitin vuonna 2011, ja vaikka osa sisällöstä on selkeästi siirtynyt muualle someen, tarvitsen sittenkin, kaiken tauon jälkeen väylän, johon voi jakaa kokemuksia, ajatuksia ja niitä reseptejäkin. Joten olen päättänyt aktivoitua blogin suhteen ja lupaan kirjoittaa kerran viikossa. Olen myös ajatellut välillä tehdä tänne blogi-podcasteja, puhuttuja blogeja, niitä nimittäin jaksaa tehdä lasten nukutuksen jälkeenkin. Kokeilen, miltä se tuntuu. Aiheita saa myös pyytää, vaikka Instassa @anikomaria tai Facessa blogin sivulla.

Lopuksi vinkkaan olutkamuille kesän podcast-projektistani Oispaolutmestari, jossa kertoilen (toivottavasti) kansantajuisesti oluen perusasioita. Kuten tässä alla selitän Elsallekin. Hih.

Kuullaan pian!

Workshop - uusi ravintola hoodeilla!

Tervehdin ilolla uusia, hyviä ravintoloita omilla kulmilla, koska olemme usein niin laiskoja, ettemme kauhean pitkälle jaksa skidien kanssa vaeltaa.

Nyt meillä on uusi ilon aihe; Kanniston entiseen leipomoon, Kankurinkadulle on avautunut pieni deli- ja ravintola Workshop Delicatessen. 

Helppoa ja maukasta safkaa. Hyviä bissejä, siidereitä ja viinejä viereen.

Ruokaa saa sekä delistä että keittiön puolelta. Sekä naposteluun juoman kera että ihan kunnon ruuaksikin. Nam.

Tiskillä on aina paras palvelu, joten siellä kandee istua. Tämä pätee ihan jokaisessa paikassa, missä tiskipaikat on mahdollisia. Uskokaa vaan.

Pieni mutta nätti ravintola.

Kuva Antti Rastivo

Me olimme napostelemassa Antin kanssa, joka nappasi myös pari kuvaa paikasta. Workshopissa on Mikan olutta, joka meni niin hyvin erilaisten juustojen kera. Mikakin piti.

Kuva Antti Rastivo

Skdit suosittaa mestaa myös. Lounaalle, lasilliselle tai illalliselle. Käykää kokeilemassa!

Hyviä hoodeja, hyviä ihmisiä ja hyvää olutta - Punavuori Pub Crawl 2,0

Pitkäperjantai ei tänä vuonna tuntunut yhtään pitkältä, koska pääsimme "ryömimään" ympäri Punavuorta Punavuori Pub Crawlin merkeissä.

Tämä ihastuttava oluttapahtuma järjestettiin nyt toisen kerran. Homma toimii seuraavasti; Jokaisessa ravintolassa, joka ryömintään osallistuu, on tarjolla jonkun suomalaisen pienpanimon olut, jota ei ole ollut muualle vielä myynnissä.  Maistetaan olut, fiilistellään ja kierretään seuraavaan paikkaan.  Tänä vuonna mukana oli seitsemän ravintolaa ja tietysti seitsemän panimoa.  Ja paljon jengiä.

Me toimimme etujoukkoina. Mukana oli mm. kaverini ja Aromilehden bloggaaja Harri, Vaimomatskuublogin Jella,  Tyttö ja tuopin Maria ja Kimmo, Kaunis Humala-blogin Lasse, oppaana minun Mikani Donut Island Brewingistä, oluttoimittaja Mariaana ja tietysti Nella.  Hauska joukko.

Aloitimme kierroksen Brewdog Helsingistä.  Siellä nautimme Fat Lizardin ja Brewdog Helsingin yhteistyössä tekemää Jesus Lizard IPAa, joka oli passionhedelmällä ryyditetty, hapan, helpostijuotava olut. Nykyään on muuten ihanaa, että oluita saa aina myös pieniä kokoja, niin jaksoi maistaa kaikkia!

Koko ryömiminen aloiteltiin Juhanin ja Mikan toimesta kertomalla homman kulun. Ja sitten Läskiliskon pojat kertoivat oluestaan.

Tiemme vei seuraavaksi Latvaan. Siellä oli ensimaistossa Rekolan Panimon Savuvehnä, kevyt ja savuinen vehnäolut, jossa monille vehnäoluille tyypillistä banaanin aromia ei ollut kuin häivähdys. Savu tuntui tasapainoisena ja kaiken kaikkiaan olut oli hyvä. Söimme ennen kierrosta kotona nyhtöpossuburgereita, ja tämä olut olisi ollut omiaan niiden kanssa.

Kun lähdimme Latvasta, Juhani johti loput jengistä Latvaan päin. Laskimme nopeati yli 60 ihmistä. Aika jees.

Tommy Knocker Barista löysimme seuraavan oluen, Maistilan Panimon Perämeri-nimisen American Brown Alen. Ja oman kirjani! Nitä löytyy selailtavana kaikista Delifox-baareista. Aika kiva.

Maistilan Perämeri oli hennon kinuskisen tuoksuinen, yllättävän humalainen ja poltetun sokerin jälkimaun omaan olut.

Tässä vaelletaan jo seuraavaan paikkaan. Eikä haitannut pikku sadekaan kun on olutta luvassa.

Il Birrificiossa oli maisteltavana ravintolan ja minun Mikani Donut Island Brewingin yhteistyönä tehty Rödbärgen, mustaherukalla maistettu sour ale. Happaman hedelmäinen, helpostijuotava ja minun mieleeni. Taattua Nellakintykkää-matskua. Birrissä viivyttiin vähän kauemmin, koska siellä on festarihodareita ja muuta safkaa, mitä välipalaksi pystyi nauttimaan.

Tiemme vei eteenpäin Punavuoren Ahveneen. Jossa vuorossa oli Hopping Brewstersin Witchdance, gruit pale ale. Gruithan on vaihtelevansisältöinen yrttiseos, jolla oluita on maustettu ennen kuin humalaa ruvettiin käyttää oluenteossa. Muinaisoluiksikin näitä gruitteja nimitetään. Humalahan tuli oluenpanoon vasta noin 800-1000-luvulla, mutta oluttahan on tehty jo monta tuhatta vuotta ennen sitä.

Witchdance on miellyttävän hedelmäinen, hennosti katkera, helppo mutta moniulotteinen olut. Mausteena siinä oli mm. neilikkaa, appelsiininkuorta ja tähtianista. Tykkäsin. En saanut selvää oliko tässä humalaa ollenkaan, vai tuliko katkeruus appelsiininkuoresta. Mutta ei väliä, hyvä olut oli.

Punavuoren Ahvenessa oli listalla myös yksi Nellan ja minun lempioluistani, Mikkellerin Spontanious-sarjan Tyrni. Niin kallista, mutta niin ihanaa. Tätä (ja muita saman sarjan oluita) me roudaamme joka vuosi Kööpenhaminasta.

Kierroksen seuraava ravintola olikin yksi lempipaikoistani, Black Door, missä testattavana oli Stadin Panimon Helsch, kölsch-tyylinen olut. Kevyt, hieman makea ja maltainen.

Samassa mestassa maistomme ravintolapäällikkö Samin suosituksesta myös ruotsalaisen Stockholm Brewing Södermalm DryHopped Sourin. Aijai. Oli hyvä. Katkera, hapan ja hedelmäinen.

Punavuori Pub Crawl huipentui BierBieriin. Siellä testattavana oli kierroksen loppuun hyvin sopiva, makuhermot nollaava pils, Sori Brewingin Trokari. Kylmänä juotava, maltainen ja katkerahko, tyypillinen pils.

Me nokitimme vielä lopuksi Evil Twinin Ron and the Beast Ryan-saisonilla, joka oli vähän liiankin moniarominen, hapan ja vähän purkkamainen farmhouse ale. Ja lopuksi tietysti Boonin Geuzea vähän päälle. Koska geuze.

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että Punavuori Pub Crawl oli ainakin mielestäni menestys. Homma oli järjestetty hyvin, meillä oli kaksi opasta, jotka kierrättivät ihmisiä kahdessa vuorossa. Sen lisäksi monet kiersivät omaan tahtiin, eikä sekään haitannut. Hyvin oli mietitty kierroksen puoliväliin, Il Birriin hodaritarjous, että sai haukata jotain oluiden välissä jos halusi. Lystikästä oli myös että ympäri Punavuorta näki jengiä, joka kiersivät eri tahtia ja huutelimme toisillemme kadulla, mitä paikat on jo kierretty. Yhteisöllisyttä ravintoloiden avulla. Tykkään.

Kaikissa paikoissa oli uusi ja mielenkiintoinen olut, ja useimmissa paikoissa myös panimolta joku esittelemässä oluen. Aina on kivaa kuulla oluen yksityiskohdat seuorran oluentekijältä. Oluet olivat myös virkistävän erilaisia keskenään. Kaikki oluet on muuten vielä hanassa, joten kannattaa mennä maistamaan, ennenkuin loppuvat.

Seitsemän ravintolaa ja saman verran oluita on aika passeli määrä. Ainakin minulle. Koska kierroksen aikataulu oli väljä, kolmesta yhdeksään, niin aikaa jäi myös "ylimääräisten" oluiden maisteluun, seurusteluun ja syömiseen.

Näitä pub crawleja kannattaisikin järjestää myös muualla. Nyt Kallion, Töölön ja muiden paikkojen olutravintolat, järjestäkää oma pubiryömintä!

Kiitos järjestäjille, ravintoloille ja varsinkin Mikalle ja Juhanille. Lisää näitä meillekin, odottelemme jo Punavuori Pub Crawl 3.0.....

Lopuksi kiitän omaa seuruettani. Meillä oli kyllä mukavaa. Juteltiin oluesta mutta myös kaikesta muusta. Se oli parasta.

Ps. Kaikki oluiden arviot löytyvät myös Untappdista.

Ihan paras kortteliravintola - Baskeri&Basso

Kun muutimme tänne "etelä-Punavuoreen"  tai "meri-Punavuoreen", niin kuin Munkkisaarta asuntoilmoituksissa kuvataan, niin surimme sitä että jouduimme pikkasen kauemmaksi kaikista kivoista ravintoloista.

Eipä tarvitse surra enää. Tehtaankadun tässä päässä on Sandro. Ja nyt ihan kivenheiton päässä himasta on uusi ja ihana Baskeri&Basso, joka on juuri sentyyppinen ravintola jota rakastan.

Baskeri&Basso on hauska pieni ravintola vanhan tehtaan eli Mestaritalon(katso historia) sisäpihalla, jossa voi käydä viinillä tai syömässä.

Ruokalista koostuu pienistä annoksista joista osa on lämpimiä ja osa kylmiä. Niitä voi sitten tilailla sekaisin pöytään viinien ja oluiden kanssa.  Tästä itse pidän, koska aina on parempi syödä monta pientä kivaa annosta kuin yksi iso hyvä annos.

Ruoka on sellaista ranskalais-skandinaavista. Kai. Puhtaat raaka-aineet ja eurooppalainen toteutus kuitenkin.

Me menimme viikkoiltana iltapalalle. Minä tilasin tartarin(jota rakastan) ja se oli juuri niin ihanaa kun pitääkin lasillisen Pinot Noirin kanssa. Mika söi pehmeän mureaa possunniskaa ja lapset jakoivat basilika-sitruuna-inkivääripastan. Oi.  Me istuskelimme ja lapset kävivät ravintolassa tutkimusretkellä(anteeksi muut asiakkaat).

Kun kysyin mikä oli parasta, lapset huusivat yhteen ääneen; LEIPÄ! Ja totta, paikan leipä on niin hyvää.  Palvelu on kivaa ja kohteliasta joten meillä oli hyvä  ruuan kanssa tosi kiva ilta. Ja siitä sitten kadun yli vaan kotiin. Tykkään.

Baskeri&Basso eli BasBas on auki iltapäivästä tiistaista perjantaisin, mutta silloin ruokaa saakin klo kahteen asti. Hyvähyvä.  Käydään toistekin, menkää tekin!

Ps. Nykyään en aina oikein jaksa keskittyä kuvamaan, joten kuvat ovat surkeita. Hälläväliä, meillä oli kivaa!

Ensimmäinen blogini

Niin kuin niin monet muut, aloitin bloggauksen, en ruuasta, vaan vauvoista.  Pidin vauvablogia kolmen vuoden ajan, molermpien vauva-ajan.. Eilen Facebook muistutteli tästä, ja voi kun oli kiva käydä vanhassa blogissa. Siellä on molempien skidien koko vauva-aika. Niisk.

Tässä kuva blogista, juuri ennen kuin Atti syntyy. Ja vielä vanhassa asunnossa Pursimiehenkadulla. Tuplaniisk.

Katso Punavuoren perhe. 

Tres Bonesista tulikin Bones!

Yhdestä lempiravintolastani, Tres Bonesista on kesän aikana kuoriutunut pelkkä Bones.

Samalla paikan sisustus on muuttunut baarin sijaintia myöten, ravintolan ruokalista on mennyt täysin uusiksi ja drinkkeihin on ilmestynyt vihermehuja.

Sain maistiaiset menusta. OI. Varsinkin hampurilaisen tomaatti&vaniljachutney oli ihan parasta.

Yksi kauneimpia ravintolaseiniä on nyt Bonesissa. Green House Effectin sammalseinä. Nätti. Niin nätti.

Entisen baarin kohdalla on nyt ravintolapöytiä. Ja parit skidit. 

Ruokalista on täynnä kaikkea hyvää, jota voi syödä joko oluen seurana tai ateriaksi.

Erikoismaininta vihermehu-drinkeistä, joista kale-margarita oli huippu.  Tein tätä kotonakin....

Paikan baari on siirtynyt isoon ravintolasaliin, jolloin nyt on hepompaa mennä vaan lasilliselle katselemaan ja fiilistelemään. Minä pidän.

Käykää katsomassa!

Kiitos kutsusta Bones.

Nopeenopee pasta ja hitaita kuvia RööperiFestistä!

Kun juoksee ympäri kaupunkia Art Goes Kapakassa ja RööperiFestissä, niin kun tulee kotiin ja lapset kiljuvat pastaa, niin pastan täytyy olla nopeaa ja hyvää.

Tämä on:

1/2 pakettia pastaa, 1/2 prk luomu-tomaattikastiketta, 1 tl palmusokeria, vähän tomaattipyrettä, 2-5 rkl raastettua parmesania, suolaa ja pippuria. Päälle rucolaa ja lisää parmesania.

Keitä vedenkeittimellä vesi kiehuvaksi ja laita kattilaan (näin vesi kiehuu PALJON aikaisemmin). Laita skideille pari minitomaattia pikkukulhoihin alkuruuaksi. Heitä pastat kattilaan ja keitä se 12 minuuttia. Sekoita tomaattikastikkeeseen muut aineet. Valuta pasta, laita se taikaisin kattilaan ja heitä tomaattikastike joukkoon. Kääntele hetki ja tarjoa.

Otin aikaa, 15 minuuttia. Aika hyvä pastaruualle.

Ja näin voi fiilistellä Rööperifestin valokuvia:

Oli luomuruokaa, hattu-korkkarikävelijöitä, Punavuoren kutomiskerhoa, kiinalaista safkaa, herkkuja, kirpparia, esityksiä ja hengausta.

Punavuori. On jees.

Kulmilla

Käytiin syömässä Lupolossa. Olut ja ruoka-paikka Punavuorenkadulla,nro 3. Yksinkertainen, mutkaton paikka.

Aluksi kippoja: tomaatti-sipulisalaattia, aasian style katkiksia, DR PEPPER ribsejä, ja olutta. Pääruuaksi karitsanhampurilainen, joka oli salaatinlehden päällä. Ei sämpylää. Ja raastettua parmesania pihvin päällä. Tomaattia erikseen. Kummaa, mutta hyvää.

Löysin tosi maukkaan, skottilaisen oluen: Roisin Tayberry Ale. Ihan parasta. Nam. Muutkin oluet on hyviä ,jos oluesta pitää, täällä on sellaista mitä ei muualta saa.

Muutakin on tapahtunut:

Eilen huomasin että Primulassa on Hampurilaisviikot. Jiihaa. Listoilla on taas lempiburgeri, lammas-vuohenjuusto-hampurilainen. Käykää kaikki syömässä se, niin ehkä jää listoille!

Ja tänään oli RööperiFest Fredan Torilla ja Punavuorenkadun alussa. Kojuja, musiikkia. Mika söi Old Anchorin JÄTTIlihapullat ja Crustumin Toscakakkua.

Andi sai ilmapallon.

Minä sydän Punavuori.