torstai 9. toukokuuta 2013
Hyvää pohdittavaa TEDX Helsingistä
Sain tänään uutta pohdittavaa. Moniakin mielenkiintoisia ajatuksia, jotka haluan tänne blogiin merkitä muistiin, että itse muistaisin ne paremmin.
Ëniten pohdin Helsingin Sanomien toimituspäällikön Reetta Rädyn luentoa aiheesta Suomessa kaiken mittari on Suomi.
Räty vietti vuoden Kiinassa ja huomasi miten mittakaava muuttuu kun asuu jossain muualla. Rädyn esimerkit olivat avartavia; Me pidämme Kiinaa maana, jossa kaikki on säänneltyä ja kontrolloitua, mutta kun Kiinassa saa mennä pyörällä kouluun, niin Suomessa tietyissä kouluissa pyörät on kielletty, koska ei ole asianmukaisia säilytystiloja pyörille? Oikeesti. Että kumman maan meno on kontrolloitua arkipäivässä? Tai että 23 minljoonan ihmisen Shanghaissa onnistuu pitää "kävelykadut" kävelykatuna, kun sama ei onnistu miljoonan asukkaan Helsingissä alituisten huoltoajojen takia. Tai ihan se fakta, että kuulemma kiinalaiset oikeasti kävelevät myös takaperin. Meistä hassua. Heistä tavallista.
On totta, että usein sitä sortuu itsekin ajattelemaan läntistä näkökulmaa ja jopa kapeaa suomalaista näkökulmaa sinä oikeana. Rädyn luento herätti miettimään, että pitäisikö enemmän miettiä itsekin asioita täysin eri näkökulmasta. Se on vaikempaa, mutta virkistävää.
Tässä muutama muukin ajatus:
"Kaikki ihmiset haluavat tulla nähdyksi omana itsenään, vailla eri roolien stigmaa."
"Jos ihmistä katsotaan tuomitsevasti, se tyhmistyy ja persoonallisuus pidemmän päälle murtuu."
"Vain teot merkitsevät. Niin hyvässä kuin pahassa, mutta vähän enemmän hyvässä. "
- Hanna Martikainen (ohjaa teatteriesityksiä vankien kanssa)
Tämä oli vaikuttava luento siitä, miten tärkeää toisten kohtelu on ja miten tärkeää meille kaikille on toisten arvostus. Meillä on kaikilla omat roolimme, jotka seuraavat meitä. Tärkeää olisi yrittää nähdä roolien taakse ja kohdella kaikkia ihmisiä vertaisinaan, nimenomaan hyvässä.
"Tarvitaan lisää ihmisiä jotka toteuttavat luovia ideoita. Ideoita on paljon, mutta luova toteutus puuttuu." Niin totta.
(tämän luennoitsijan nimeä en muista, mutta hän oli muotoilun professori. kai.)
Omakin kokemukseni on että uuden synnyttämisen ensimmäinen vaihe on hauskin ja helpoin. Ideoita tulee, mutta sitten kun ne pitää toteuttaa uudella tavalla ja kiinnostavasti, siihen luovuus yleensä tyssää. Ideat ovat hyviä mutta pitäisi keskittyä enemmän toteuttamaan ne kunnialla. Silloin saa aikaan jotain erinomaista.
"Lausu unelmat ääneen. "
"Tingi omasta hyvästi joukkueen hyväksi."
Juhani (Tami) Tamminen, joka osaa kyllä esiintyä todella mukaanvievästi.
Olen itse välillä vähän huono panostamaan omiin unelmiini. Ja niihin pitäisi panostaa. Ajatella niitä joka päivä. Ja näin olen päättänytkin nyt tästä päivästä tehdä. Kyllä. Ja aion kirjata unelmat tännekin.
Nämä ajatukset tuli TEDx Helsinki-tapatumassa, jossa olin tänään. Siellä oli noin 800 muutakin ihmistä. Kysessä on maailmanlaajuisen suosion saavuttanut jenkkikonsepti, jota on stadissakin järjestetty jo vuodesta 2009. Tapahtuma on ilmainen ja voittoa tavoittelematon, eikä mm. maksa luennoitsijoille mitään esiintymisestä. Silti luennoimaan oli saatu aika mielenkiintoisia nimiä. Hauskaa on että etukäteen ei ilmoiteta esiintyjien nimiä, oten tapahtumaan mennään ihan sokkona.
Esiintyjiä oli muitakin tosihyviä ja erikoismaininnan saa kyllä 4 biisin minifestarit, jossa PARAS oli Tommy Lindgrenin, Paleface ja Redraman yhteisesitys. Way to go.
On aina hyödyllistä saada lisää pohdittavaa. Tänään on nyt sitten pohdittu.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Vanhan Torin kana&salviavoipasta
Ennen Fredantorilla oli ravintola Tori, jossa oli alkoholitarjoilua. Ja hemmetin hyvä kana&salviavoipasta.
Ravintolaa ja siellä tarjoiltua pastaa ei enää ole. Mutta onneksi samaa pastaa voi tehdä kotona.
Munkkisaaren kana&salviavoipasta
3-4 kanan rintafilettä suikaloituna, 1 pnt salviaa nypittynä, ainakin 4 rkl voita, oliiviöljyä, suolaa&pippuria, keitettyä pastaa, parmesania.
Sekoita salvia ja vähän suolaa&pippuria pehmeään voihin ja anna maustua. Paista kanat öljyn ja tämän voin seoksessa, lisää keitetty pasta pannulle ja sekoittele kunnolla. Lisää parmesania ja sekoittele.
Syö.
Helppoa.
lauantai 4. toukokuuta 2013
perjantai 3. toukokuuta 2013
Leikitään ruualla!
Kun Andi oli vauva, eräs parhaimpia hetkiä oli, kun mentiin värileikkiin. Hihii. Mä tykkäsin. Ja Andi myös. Ja Seba ja Sofia.
Menkää tekin kaikki, joilla on vauvoja tai taaperoita!
Lisätietoja: http://aromilehti.fi/blogi/2013/04/ruualla-saa-leikkia/
Vitsi toi vauva-aika oli ihanaa.....Vähän ikävä sitä.
Tunnisteet:
aromilehti,
lapset,
ruoka
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Uusi kinkkupiirakka KOFFarissa. Ja pastasalaattia kans.
Kaiken haalarisekoilun ja vuosien baariduunin jälkeen Vapunpäivän ohjelmaksi on vakiintunut KOFFin puistossa ruuan kera hengailu. Niin vakiintunut, että kaikki kaveritkin se tietää, joten joka vuosi paikalle ilmaantuu kaikenlaisia kivoja tyyppejä, vaikka ei edes kauheasti etukäteen infota, että mennään. Kun on ilmiselvää, että Vappuna meidän löytää KOFFarista.
Ja aina meillä on ruokaa, juomaa, grilli ja viltit. Ja pöytäliina.
Tarjottavat vaihtelee fiiliksen mukaan. Tänä vuonna uudella reseptillä kinkku-sipulipiiras "Paras kinkkupiirakka, mitä olet ikinä tehnyt" sanoi Mika, pastasalaattia, nakkeja ja brownie (joka aika kehuttu kröhöm, resepti TÄÄLTÄ)
Kinkku-sipiirakka
Pohjaan tulee 1 dl jugurttia, 100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita, 4 dl jauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta, hyppysellinen suolaa
Täytteeseen laitoin 200 g savukinkkua, 5 sipulia pienittynä, 2 tl palmusokeria, suolaa ja mustapippuria maun mukaan, 1/2 tl timjamia, 1 dl jugurttia, 1 dl maitoa/lager-olutta, 2 kananmunaa, 1 dl emmentaljuustoa.
Nypi jauhot(joihin sekoitettu leivinjauhe) voin ja jugurtin kanssa. Tee taikinasta pallo ja laita se kylmään hetkeksi. Freesaa sipulit pannulla. Leikkaa kinkku kuutioiksi ja laita pannulle. Lisää sokeri ja mausteet, hauduttele hetken. Sekoita täytteen jugurtti, juustoraaste, munat ja maito/olut. Ota irtovuoka ja painele taikina vuokaan leivinpaperin päälle, niin että siitä jää kunnon reunat. Laita sipuli-kinkkuseos vuokaan. Valuta täyte päälle. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia uunin alatasolla.
Tosi retro pastasalaatti
1/2 pss keitettyä pastaa, kourallinen oliivja pienittynä, noin 10 minitomaattia puolitettuna, noin 10 aurinkokuivatuttuja tomaattia pienittynä. Parmesan-raastetta.
Sekoita oliivit, minitomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit. Lisää oliiviöljyä tai käytä hyväksi aurinkokuivattujen tomaattien öljy. Lisää pasta ja sekoita. Suolaa ja pippuroi. Laita parmesania tai tarjoa se erikseen, seurakunnasta riippuen.
Tarjoa pastasalaatti paahdetun pekonin ja basilikaöljyn (1 pnt basilikaa ja 1 dl oliiviöljyä suolaa ja pippuria sauvasekoittimella sileäksi) kanssa.
Piknikillä tai kotona.
Meillä oli tällä kertaa KOFFarissa parikin kappaletta ihania vauvoja, kivoja äitejä ja mukavia miehiä. Ja me. Ja aurinko.
Mika lepää ennen grillausta.
Kaukaa viisautta, onko toi oikein sanottu; skideille saippuakuplien puhallusta.
Eka lippis-päivä. Jiihaa.
Oli siellä KOFFarissa muitakin. Musa soi ja laulu raikui.
Mahtavaa.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Vappuruokaa fuusiona Meksiko&Aasia-akselilta
Tein duuniin helmikuussa yhteen tilaisuuteen vähän fuusio-sormisafkaa. Sama setti toimii hyvin joko huomenna tai ylihuomenna, jos hengailee Vapun toreilla ja turuilla mitähän toi sanonta tarkoittaa? ja puistoissa. Aika helppoja ovat myös tehdä. Etukäteen vaan kaikki.
Ihana Liisa otti kauniita kuvia annoksista. Tässä mun sekasortoa kuvausten keskellä, mutta kyllä sieltä ruuat erottuu.
Aasialaiset katusämpylät olutmarinoidulla retiiseillä
Noin 4-6 pientä pehmeäkuorista sämpylää, 300-400 g mureaa häränfilettä, tuoretta korianteria, 1/2 chili pienittynä (ota siemenet pois). Lihan voi marinoida: 1,5 dl teriyakia, 1/2 dl KOFF-olutta, 3 rkl juoksevaa hunajaa, 1 tl chilitahnaa tai kastiketta, 1/2 limen mehu, suolaa.
Viipaloi liha vaikka kohmeana erittäin ohueksi. Sekoita marinadi ja kaada puolet siitä lihan päälle. Anna marinoitua puolesta tunnista eteenpäin. Grillaa tai paista lihaviipaleet. Laita sitten lihat folion päälle kulhoon, valuta loppu marinadi päälle ja sulje tiiviiksi mytyksi kulhoon. Anna levätä joku viisi minuuttia.
Olutmarinoituihin retiiseihin tulee noin kymmenisen retiisiä ohuelti viipaloituna, 1/2 dl kiehuvaa KOFF-olutta, 1 rkl valkoviinietikkaa, 1 rkl palmusokeria. Sekoita retiisien liemi ja kaada kulhoon retiisien päälle. Retiisesitä tulee ihanan vaalenpunaisia, kun niiden antaa seisoa puolisen tuntia.
Kokoa sämpylät laittamalla sisälle lihaa ja retiisejä. Koristeeksi chiliä ja chiliä.
Kana-tostadat avokado-siiderisalsalla
5 tortillaa, joku 300 g kypsää kanaa (minä ostan grillattua rintaa S-marketin tiskistä).
Avokadosalsaan tulee pari kypsää avokadoa palasina (pirskota limemehua päälle, ettei tummu), kourallinen minitomaatteja pilkottuna, 1/2 limen mehu, 1/2 dl Golden Cap Classic-siideriä, suolaa ja 1/2 chili pilkottuna (taas siemenet pois) .Sekoita ja anna maustua joku tunnin verran.
Sitten vielä korianteria öljyn muodossa, johon tulee 1 dl öljyä (minä käytin rypsiä), 1 pnt korianteria ja suolaa. Kaikki sekaisin sauvasekoittimella.
Leikkaa lasin avulla kämmenen kokoisia pyörylöitä tortillloista. Kasaa päälle kanaa, salsaa ja öljyä. Jos olet korianteri-fani, päälle vielä tuoretta korianteria. Jos haluat tehdä de luxe-versiot, uppopaista tortillapyörylät ennen kokoamista.
Puistoversio näistä on pakata kaikki erikseen, ja koota vasta kilistelypaikalla. Ei huono. Ja tietty näiden kanssa olut on kuningas.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Lungberg - oudon niminen rafla hoodeilla
Punavuoressa vaikutti pitkään Old Anchor-niminen ravintola, jossa kävimme aina skidien kanssa burgerilla. Ja hyvillä oluilla. Paikka kuitenkin suljettiin alkuvuonna ja siitä alkoi jännääminen että mitä siihen tulee, koska se on juuri sopivan lähellä meitä......
No nyt tiedetään. Lungberg. Hassu nimi. Johtunee siitä, että samalla omistajalla on ravintola nimeltä Lungi (jossa olemme käyneetkin, siitä löytyy TÄÄLTÄ). Facebookista paikka löytyy nimellä Kortteriravintola Punavuori(katso TÄÄLTÄ), miksiköhän?
Lungberin sisutus vetoaa minuun, olen heikkona juuri tähän betoni/kulta/puu-yhdistelmään. Tosin hassua on, että kotona meillä ei ole lainkaan tämännäköistä, vaan värikästä ja valkoista ja puuta.
Kiva valoisa paikka, ja Kankurinkadun- ja Pursimiehenkadun kulmauksesta voi kurkistella sisään.
Olen käynyt nyt pari kertaa täällä kahvilla, yksin ja Nellan kanssa. Eilen sitten vietettiin kolme tuntia parisuhdeaikaa, viidestä kahdeksaan. Käytiin Black Doorissa (Vuoden Olutravintola, huom.) juttelemassa Lotan kanssa ja juomassa Plevnan simaa. Sitten päätettiin tulla Lungbergiin syömään. Aika tyhjää oli, mutta sitten paikka täyttyi hyvin nopeasti. Punavuori-hipstereistä pääosin. Oli siellä muitakin.
Ravintola on nähtävästi yhdessä Happy Joe-siiderin kanssa toteutettu, koska siideri näkyi siellä kaikkialla. Tuoleissa oli hauskoja pikku aforismeja, joita pystyi lukemaan ennen kuin istui. Seinissä ja tiskissä toistuivat samat jutut. Aika hienovaraista. Ja kivaa.
Me istuttiin perällä. Kiva yllätys on ollut, että siellä on duunissa sama kiva mies, joka tunnettiin jo Old Anchorin ajalta. Jotain tuttua siis!
Lista oli jees. Vähän ehkä kallis. Mitähän toi dog food tai pupu ruoat tarkoittaa? Ei muistettu kysyä.
Koska Old Anchorissakin syötiin aina burgerit, niin pakko oli nytkin tehdä niin. Eikä kaduttanut. Erittäin hyvä. Iso, mediumiksi paistettu oikea pihvi, hyvä yrttimajoneesi jonka tilasin erikseen,koska AINA tilaan kastikkeet erikseen, silloin voi valita paljon laittaa ja yleensä saa myös enemmän kastiketta, hyvä hampurilaissämpylä (ei liian kova) ja rapeat ranskikset, joita tosin minulla oli jostain syytä paljon enemmän kuin Mikalla.
Eli. Kannattaa vaeltaa Punavuoreen tämän(kin) paikan takia. Me munkkisaarelaiset sanomme kyllä.
Tunnisteet:
Helsinki,
Mika,
ravintolat,
ruoka
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Nellan kanssa rullausopissa
Meillä oli Nellan kanssa haave - suuri haave. Opetella tekemään vietnamilaisia riisipaperirullia. Aikaansaapia kun olemme, päätimme opetella homman yhdessätuumin. Koko perheen voimin. Eihän se voi olla vaikeaa?
Nella hoiti riisipaperit ja kastikepohjat, me proosallisemmat raaka-aineet. Ja sitten hommiin:
Sisälle laitoimme:
pari porkkanaa Nellan kunniakkaasti ohueksi siivutettuina (katsoen samalla Voice of Finlandia), 2 kevätsipulia pätkittynä, pari kypsää avokadoa siivutettuna ja limemehulla pirskotettuna, parikymmentä isoa rapua, tuoretta korianteria ja noin 1/2 pnt Romaine-salaattia. Paistamiset hoidettiin kookosöljyllä.
Ravut marinoitiin 1/2 chilissä, 1 limen mehussa, 1 dl Corona-oluessa ja lorauksessa kookosöljyssä. Suolaa hiukan mukaan. Annettiin seistä hetken, joka 10 minuuttia.
Sitten freesattiin porkkana ja kevätsipuli. Mukaan hetkeksi ravut. Sitten kokoamaan rullia:
Tehtiin kokoamisasena, johon kaikki koottiin. Kasteltiin riisipaperit isossa vuoassa, jossa kuumaa vettä (pitää odottaa, että riisipaperi muuttuu täysin notkeaksi ja niin kuin riisipaperivastaavamme Andi sanoi; ihanan limaiseksi), sitten ensin rapu keskelle, päälle pari siivua avokadoa, salaattia ja vähän porkkana-kevätsipuliseosta. Laitoin myös korianteria, mutta Nella tykkäsi, että ei tarvitsisi tähän laittaa. Sitten riisipaperi taiteiltiin vähän kuin kaalikääryleen teossa se kaalinlehti. Kuulostaa helpolta, mutta oli vään vaivalloista riisipaperin limaisuuden takia. Kannattaa tehdä rullista tiukkoja. Kaikki meistä kääri, ja taso oli aika vaihtelevaa....
Ja sitten dippikastikkeen sekoitus:
1 dl sweet chili-kastiketta, 1/2 limen menu, 2 tl palmusokeria, 1 dl Corona-olutta, 2 rkl riisiviinietikkaa, 1/2 chili pilkottuna, hyppysellinen suolaa ja nypittyä korianteria. Sekoittele ja anna seistä hetken.
Coronaa ja Budweiseriä kylmästä ja sitten syömään. Hyviä olivat. Ja ihanan raikkaita. Tehdään toiste, mutta seuraavilla opeilla:
- Puolitetaan riisipaperit, nyt paperia tuli vähän liikaa per rulla.
- Säästetään korianteri kastikkeeseen.
- Laitetaan mukaan suolaa hieman. Tai soijaa.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Montamonta hyvää suklaareseptiä
Kauheasti hyviä suklaareseptejä nyt Kuukauden blogihaasteessa Onko nälkä-blogissa, TÄÄLLÄ.
Katso ja äänestä paras. Ja tietty kokeile. Kaikkia.
Aijai.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Luksusoopperaa kuohuvalla ja notkuvilla teetarjottimilla
Olin kuusivuotias kun kävin ensimmäisen kerran oopperassa. Silloin Kansallisooppera oli vielä vanha vaaleanpunainen linnamainen rakennus Albertinkadun ja Bulevardin kulmassa. Kävin pitsimekko päällä katsomassa parvelta Prinsessa Ruususen. Tykkäsin. Ja pelkäsin sitä noitaa.
Nykyään käymme oman mamani kanssa oopperassa pari kertaa vuodessa. Oopperan paikka ja arkitehtuuri on muuttunut, mutta yhtä kivaa siellä on käydä vieläkin. Nykyään se on Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa, vanhalla Sokeritehtaan tontilla, jossa pienenä vietettiin aina aikaa faijan kanssa kesällä eväiden ja viltin kanssa. Paikalla on ollut myös panimo!
Viimeksi kun kävimme katsomassa Joutsenlammen, sain harvinaislaatuista herkkua. SoupOperan Anuliina yllätti minut ylellisellä Opera Afternoon Tea-kokokonaisuudella, johon kuului (tietysti) lasit shampanjaa.
Katsokaa! Kaikkea pientä ihanaa; minivoileipiä, briosseja, sitruunahunajaa ja hilloa, konvehtia, suklaakakkua, hedelmiä, teetä ja SHAMPANJAA. Ja mun nimellä. Happy. Happyhappy.
Oopperassa esitysten ja tarjoilujen jälkeen parasta on ikkunat. Niiden katselemiseen ei väsy ikinä.
Me istutaan aina parvella. Aina. Sieltä sitten kipitetään alas väliajalla.
Minisuklaakakku. Nam.
Väliaikatarjoilun idea oli ihana. Siksi kun maman kanssa viedään Andi oopperaan ekaa kertaa toukokuussa (prinsessa Ruusunen tietenkin), tilasin samanlaisen setin väliajaksi. Andi tykkää. Ja minä.
Kiitos Anuliina!
Tunnisteet:
Helsinki,
juomat,
ravintolat,
ruoka
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Zuccinit merihädässä
En ole ikinä oikein päässyt zucciniin sisälle. Se ei vaan mielestäni maistu. Miltään. Hassua, koska tykkään kurkusta ja rakastan munakoisoa. Ja nuo kaksi kasvisveijaria ovat käsittääkseni zuccinin serkkupoikia.
Mutta omatunto käskee käyttämään (kasvis näes). Ja minähän käytän. Saa zuccininkin muutettua tylsästä siedettäväksi.
Zuccinit veneinä
2 zuccinia, 400 g jauhelihaa, 1 sipuli, makeaa paprikajauhetta, rakuunaa, rosmariinia, juustoraastetta.
Halkaise ja koverra zuccinit. Suolaa ja valuta koverrettu sisin. Kuullota pienitty sipuli ja jauheliha, lisää mausteet. Puristele zuccinisisin käsin kuivaksi ja lisää pannulle jauhelihan joukkoon. Täytä zuccinit jauhelihaseoksella. Juustoa päälle. Uuniin ainakin puoleksi tunniksi joku 180 astetta.
Vaikka en zuccinista tykkääkään niin. Aika hyvää.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Ultramoderni Sacher. Voiko sanoa.
Ei kai tätä muuksi voi sanoa, kun tässä on suklaata ja aprikoosihilloa....?
Tekotapa on niin helppo että melkein hävettää. Yhdistin suklaabrownien ja riisisuklaan parhaat palat aprikoosihillon avulla. Miksi? Koska teki mieli jotain superhyvää.
Tein sitkoisen rapeaa brownieta levyllisen (resepti löytyy täältä). Leikkasin hyvin jäähtyneen levyn kahtia, voitelin toisen puolen Unkarista serkultani saamalta aprikoosihillolla (unkarilaiset ovat MAAILMAN parhaita tekemään aprikoosihilloa. Piste) ja laitoin toisen levyn päälle. Sulatin 100 g maitosuklaata ja laitoin sinne riisimuroja. Kaadon suklaa-riisimuromassan kaksinkertaisebn brownielevyn päälle. Annoin jähmettyä.
Söin. Ähkyin. Onnesta.
(maanantaina alkaa uusi elämä.)
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Lomalla!
Esi-isieni maassa. Täällä on lämmintä.
Olut on kylmää. Salami hyvää. Paprikaa paljon. Sukulaiset kaitsee skidejä. Syön, juoksen ja hengaan.
Aika jees miniloma.
Tunnisteet:
matkustaminen,
olut,
ruoka,
unkari
torstai 11. huhtikuuta 2013
Suklaa-portteribrownieta kollegoille - he ovat ansainneet sen
Nyt kun on kirjoiteltu paljon tästä opettajajutusta ja siitä miten toisia tulisi kohdella, miettii omaakin käytöstään ja sen vaikutusta muihin vähän tarkemmin. Lisäksi Anna Perho kirjoitti erittäin hyvän kolumnin jossa sivuttiin sitä mitä kävisi jos työelämässä kohdeltaisiin ihmisiä samalla lailla kuin koulussa voidaan tehdä (kirjoitus löytyy täältä).
Hesarissa taas Kirsi Piha kirjoitti viime viikolla ystävistä joita ei itse pääse valitemaan. Eli työkavereista. Hyvä kirjoitus ( löytyy täältä).
Olen ajatellut tällä viikolla näiden krijoitusten takia aika paljon työympäristöä. Olen itse onnekas, lähimmät työkaverini ovat ihania. Kahvin ääressä notkuminen päivittäin on enemmän sääntö kuin poikkeus ja onneksi monasti aiheet ovat ihan mutta kuin työasiaa. Hyvä työkaverit. Kyllä.
Lisäksi työkaverini ovat uskomattoman joustavia. Minä kun olen muuttumaton viime hetken paineen alla työskentelijä. Joka välillä joutuu sitten soittamaan, että sori tämä ja tämä on myöhässä, ehtiikö vielä? Ja aina ehtii. Kiitos.
Siksi maanantaina kokeilin suklaabrownieta, jota piti viedä sitten töihin eilen. En vienyt, koska päivystän täällä kotona sairaan a:n ja a:n kanssa loppuviikon.
Mutta heti kun täältä pääsen, viime aikojen joustava, ihana Emma saa suklaabrownieta. Ja jää sitä muillekin, kaikille kivoille, mukaville työihmisille.
Suklaa-browie
200 g suklaata, 2 dl palmu-tai ruokosokeria, 1 dl sokeria, 200 g pehmeää voita, 3 kananmunaa, 1 dl jauhoja, 1 dl kaakaojauhetta, loraus porter-olutta (noin 2-3 rkl), 1/2 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria.
Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa sitten sokeri, siirappi ja voi. Vatkaa munat joukkoon yksi kerrallaan. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada sula suklaa taikinan joukkoon sekoittaen. Lisää olut sekoittaen. Siivilöi kuivat aineet mukaan. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia (kattele välillä, ei saa päästää liian kuivaksi). Anna jäähtyä ja jähmettyä, niin tulee ihanan sitkoinen sisus.
Kivaa työpäivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)