Pyhä, blogihiljaisuus ja arvonnan tulos!

Blogihiljaisuus on ollut pitkä. Eikä halutusti, mutta perheessämme on vieraillut hyvin sinnikäs norovirus, joten kaikki voimat jo viikon ajan mennyt toisten hoitamiseen ja omaan heikkoon oloon.
Muu perhe on jo terve, oma olo on vieläkin hieman heikko.

Siksi on niin ihana palata hetkeksi viikon takaisiin tunnelmiin Pyhätunturille.

Pyhän loma oli IHANA. Ensimmäistä kertaa koko perhe laski samoilla rinteillä.

Yöjunailtiin Rovaniemelle ja takaisin, oma auto matkassa. Lasten ja kamojen kanssa kaikkein helpoin ja vaivattomin tapa. Kamat autoon Helsingissä, auto junaan, yö junahytissä (skidit rakastaa junaa) ja pois aamulla Rollossa, ja siitä ajellen Pyhätunturille. Suosittelen.

Käymme myös aina moikkaamassa Mikan äitiä ja hänen perhettään, Mikahan on osan elämäänsä kasvanut Rovaniemellä.

Lähtöpäivänä kävimme lempiburgeripaikassani, Kauppayhtiössä. Kannattaa käydä siellä, ruoka on todella jees.

Pyhällä aurinko paistoi ja päästiin laskemaan monta tuntia päivässä. Laskujen jälkeen tietysti after-ski, kylmä olut ja kalsarit.

Yövyttiin hirsimökissä, saunottiin joka päivä. Ja kamaa oli paljon....

Andi laski jo mustia rinteitä isänsä kanssa. Isän tyttö. Mikallahan on pitkä historia Pyhällä hiihdonopettajana, joten molemmat skidit on papan opettamia. Hyvin ovat opetettu. Andi on jo parempi laskija kuin minä.

Sain Rovaniemellä Suomen Olutmestarilta, Peltosen Antilta aivan ihanaa hillalikööriä, joka nautittiin viileänä aperitiiviksi.

Auringonnousut näkyivät aina ikkunasta. Oi.

Tänä vuonna laskettiin ihan joka päivä. Kiitos Pekka&Nora, laskukama-avusta!

Nyt kun oli hyvin aikaa, kokattiin hyvää ja ajatuksella. Mikan yksi bravuuri oli tartiflette. Oikeaa laskuruokaa.

Koska rakastan avotulta, takassa poltettiin puita joka ilta. Lapset kilpaili siitä, kumpi saa laittaa puun tuleen. Minä lähinnä katselin meininkiä ja luin kirjoja. Monta, monta kirjaa.

Ja maistelimme muutaman oluenkin. Oli niin kiva loma.

Ja sitten jo viime viikolla lupaamaani arvonnan tuloksiin...

Niin Monta Olutta-kirjan voittaa Tiina Rajasalo. Onnea! Laitan viestiä.

Niin monta olutta- olutkirjan kirjoittamisarkea

Sitä kun on kirjoittanut yhden kirjan, ajattelee, että kyllä toinen on sitten helpompi. Toisen kanssa muistaa käyttää kaikkea oppimaansa ja on tunnollisempi.

Hahahahahaha!

Tässä pakerretaan kasaan toista olutkirjaa, Niin Monta Olutta. Deadlinet kolkuttelee ovelle. Ja kirja on jo myynnissäkin TÄÄLLÄ.  Kirjan pitäisi ilmestyä maaliskuussa 2016. Ei uskoisi.

Eli tämä on setuppi tänä viikonloppuna. Kuten oli viime viikonloppunakin. Ja vielä seuraavana.

Syön jäätelöä ja kirjoitan kirjaa. Joulut sun muut saa sitten tulla deadlinen jälkeen.

Tämä kirja on tietysti hieman erilainen. Kun ensimmäinen keskittyi oluen perustietoon, tämä keskittyy oluiden arviointiin. Kirjassa pitäisi näkyä kaikki Suomessa yleisemmin myytävät oluet arvioituna ja pisteytettynä. Ruokasuosituksen kera. Aika paljon hommaa ja maistamista, voin sanoa.

Lisäksi tulee tarinoita oluesta, panimoista ja kaikesta oluen ympärillä. Ehkä joku reseptintynkäkin, ei tiedä vielä.  Tämä on sekä kiinnostavinta että tylsintä kirjan kirjoittamisessa. Kun näkee että miten kirja muotoutuu ja samalla että miten hurjasti on vielä hommaa.

Ei tule vuoden äiti ja vaimo-palkintoa tähän osoitteeseen tänäkään vuonna.....

Ps. On tää kyllä välillä tosi kivaakin.

Unkarilaiset käsityöläisolutfestivaalit Alsóörsissä

Unkarissa käsityöläisolutbuumi on ainakin yhtä kuumaa kamaa kuin Suomessa. Siellä täällä pieniä panimoita nousee kuin sateella ja käsityöläisbissejä löytyy jo ihan perusravintoloistakin.

Suuri yllätys oli kuitenkin, että landellamme Alsóörsissä, Balaton-järven pohjoisrannalla oli ensimmäiset käsityöläisolut-festarit.

Tarjonta oli runsasta, painotus unkarilaisissa käsityöläisoluissa, vaikka myös tsekkien pienemmät panimot olivat hyvin edustettuina, muutaman beölgi- ja englantilaispanimon ollessa mukana.

Yksi parhaista oli Rothbeerin tiski. Jenkkityylistä kamaa, red alea, täydellinen inkivääri-hunaja-ale sekä festareiden paras IPA, nimeltään Távoli Galaxis (kaukainen galaksi, spesiaaliplussat Tähtien Sota- viittauksesta).

Saman tiskin toisessa päässä oli mustalaispanimo Csupor Sör. Juttelimme panimomestarin kanssa, joka oli hyvin innoissaan kaikesta olueen liittyvästä.  Oluet olivat hyviä, yksi suosikeista oli Imperial IPA nimeltään Hello, my name is Sudan! (miinukset Brewdog-apinoinnista).  Mielenkiintoinen oli myös päärynällä maustettu vehnäolut Permanent.

Hauska muuten, että Unkarissa mustalaispanimoita kutsutaan nimeltä  "vaeltava panimo",

Unkarissa kovaa kohua aiheuttanut, Transylvian alueella sijaitseva Csiki Sör oli myös festareilla. Kyseessä on panimo, jonka juuret voi johtaa takaisin 1540-luvulle ja joka joutui romanialaisten silmätikuksi nimenomaan unkarilaisuutensa takia (Transylvanian alueella asuu hyvin suuri unkarilaisvähemmistö ja alue kuului vuoteen 1919 asti Unkariin).

Oma suosikkini tämän panimon tarjonnasta oli suodattamaton lager, joka muistutti aika paljon Pilsner Uruquellin suodattamatonta versiota. Hyvää oli 38-asteessa myös saman panimon peruslagerikin, jääkylmänä, tottakai.

Unkarilaiseen tapaan ruokaa oli festareilla tarjolla runsaasti. Yksi erikoisherkku on hapantaikinasta tehty, vähän tortillaa muistuttava, mutta paksumpi lettu, joka täytettiin joko revityllä possulla, kanalla tai unkarilaisella kotijuustolla. Oluiden seuraan ihan parasta.

Olimme festareilla koko perheen voimin niin kuin kaikki muutkin unkarilaiset, lapsia unohtamatta. On niin vapauttavaa, kun voimme mennä illalla myöhäänkin koko perhe paikan päälle, juoda pari olutta, syödä, tanssia bändin tahdissa ja fiilistellä kesäiltaa. Siitä nauttivat yhtä lailla sekä aikuiset kuin lapsetkin, ilman mitään ikärajajuttuja.

Horizont Sörök- tiskillä oli hyvältä kuulostava, lempihumalallani Sorachi Acella humaloitu kevyt vehnäolut, joka juodessa kuitenkin aiheutti pienen pettymyksen. Parasta tällä tiskillä suodattamaton tsekkityylinen pils, joita oli useita versioita muillakin tiskeillä.

Lihaa oli tarjolla vaikka kuinka paljon, makkarana, fileenä, revittynä ja haudutettuna. Huh. Ystäväni Harri kokeili jopa lihatötteröä, eli leivästä tehtyä "vohvelia", joka laitettiin täyteen lihaa.

Sümegi Sörfözden tiskillä yksi parhaista Nariander-vehnäolut, joka oli belgityylisen kevyt, mutta pehmeän hedelmäinen, ja hennosti appelsiininen. Oluessa olikin käytetty sekä korianterinsiementä että kuivattua appelsiininkuorta. Vaahto oli kaunis ja olut tarjoiltiin juuri sopivan lämpöisenä.

Saman panimon tiskiltä löytyi myös hapankirsikkaolutta, joka oli tarjolla myös ainakin kuudella muullakin tiskillä. Hapankirsikka kasvaa ympäri Unkaria, joten sen käyttö on hyvin yleistä kaikessa, hilloista jugurtteihin. Ja nyt myös oluissa. Rakastan hapankirsikkaolutta.

Üllöi kézmüves sörfözden valikoimasta ehdottomasti paras oli tumma punaherukka-ale, jossa suklamaltaan paahteisuus sekoittui happamaan punaherukkaan. Hyvää oli myös täysin kirsikkasuklaakakun makuinen tumma kirsikka ale.

Yleisesti voi sanoa, että trendit ovat hyvin samoja Unkarin käsityöläisolutmaailmassa kuin Suomessakin ; IPAt, APAt, pale alet jylläävät, kuten myös pintahiivaoluet yleisemminkin ja vehnäoluet ovat suosittuja. Tummista oluista suosittuja ovat tuhdit Imperial Porterit ja Stoutit.

Muutama erilaisuuskin löytyy; Saisoneita ei oikeastaan ole, mutta erilaisia happamia hedelmäoluita on lukematon määrä, varmaan siksi koska Unkarissa hedelmätarjonta on niin paljon suurempaa kuin Suomessa; maassahan kun kasvaa luumua, apriskoosia, persikkaa, herukoita ja muita luonnon antimia ylitarjontaan asti. Tsekkien läheisyydestä kertoo taas pilsien yleisyys, varsinkin suodattamattomana.

Lisää Unkarin olutmaailmasta löytyy Suomi&Unkari-seuran sivuilta (klik).

Lopuksi pieni Unkarin käsityöläisolutsanasto.

Sör - olut
Sörfözde - pienpanimo
Sörgyár - iso panimo
Vándor sörfözde - mustalaispanimo
Kézmüves sör - käsityöläisolut
Sörözö - oluttupa
Borozó - viinitupa
Pohár - lasi olutta
Korsó - tuoppi olutta
Barna sör - tumma olut
Világos sör - vaalea olut (yleensä lager)
Búzasör - vehnäolut
Sörkorcsolya - pikkusyötävää oluen viereen

Ja tärkein:

Egészségedre - Kippis!

Toinen olutkirja tulossa!

Radiohiljaisuutta on ollut hieman blogin puolella. Syitä on monia, yksi niistä on tämä:

Toinen kustannussopimus. Olutkirja numero 2.

Tulossa aika pian. Olutta ja oluita hieman eri kulmalla. Mukana kirjassa jotenkin myös Mika.

Nyt tämä pitäisi sitten vaan kirjoittaa.....

Nam - Viron pienpanimo-oluet Bryggerissä

Kävimme katsastamassa panimoravintola Bryggerin Viron Pienpanimoviikot yhdessä Pekan ja Noran kanssa. Siis syömässä ja juomassa. Samalla laskimme, että olemme viimeksi olleet näin aikuisten kesken ulkona noin kahdeksan vuotta sitten, ennen skidien syntymää. Huh, huh. Päätimme, että seuraava kerta olisi hieman pienemmällä aikavälillä.

Kokonaisuudessaan Viron Pienpanimo-viikoista voisi sanoa, että vaikutuin virolaisesta oluttarjonnasta. Hyviä oluita, paljon puhtaita makuja sekä todella hauskoja ja erilaisia etikettejä.  Mikan yksi valinta oli Õllenautin Humala Padrum American IPA jossa jenkkimäisyys todella oli silmään pistävä. Aika perusIPA, mutta hyvä omassa luokassaan.

Teen töitä itse oluen perissa ja olen mukana usein myös etikettisuunnittelussa joko kommentoijana tai ihan vastaavanakin. Olen itse tarkka myös vapaa-aikanani oluiden ja muidenkin juomien etiketeistä, ja valitsen juotaviani myös niiden perusteella. Tämän Viron kattauksen perusteella voisin sanoa, että lahden takana ollaan huomattavasti edellä etikettisuunnittelussa kun verrataan suomalaisiin olutetiketteihin. Suomalaiset olutetiketit ovat usein joko hyvin perinteisiä (nimi keskellä ja  perusheraldiikka sivulla), vähän tunkkaisen hassuja, piirrettyjä sisäpiirivitsejä tai sitten muista maista aika selkeästikin kopoituja. Vähän yleistäen, näin on monasti sekä isoilla, että pienillä panimoilla.  Usein suomamaiset etiketit ovat myös hyvin tummia perusväritykseltään, joten ravintolassa niitä on vaikea lukea ja vielä vaikeampi erottaa kaapista. kertooko sitten kansanluonteesta, en tiedä.... :).

Myynnissä olevien virolaisten oluiden etiketit olivat pääsääntöisesti erottuvia, toisistaan poikkeavia ja idearikkaita. Tykkäsin. Panimoilla oli oma, selkeä linjansa. Hyvähyvä.

Hanaoluista maistoin sekä Põhjalan Virmalised IPAa että saman panimon Uus Maailm West Coast Wheat Alea, joista voiton vei IPA. Jenkkityylinen, mutta todella raikas ja hyvä IPA, jota join aperitiiviksi onnellisena. Wheat Ale oli minun suuhuni vähän liian yksiulotteinen humala-arominen, mutta tasaantui alkuruuan kanssa miellyttäväksi.

Oluista oli mistä valita. Tosin jos näitä herkkuja haluaa maistaa, niin kannattaa mennä kipinkapin käymään Bryggerihin, koska oluita meni kuulemma kovaa vauhtia. Katso kaikki oluet (klik)

Paljon oli IPA-oluita, joihin olen vähän nyt kyllästynyt, mutta onneksi Mika joi niitä, joten pääsin maistamaan, kun tilailin itse muita.

Bryggerissä oli myös erillinen Vironviikot-menu, mutta minä rakensin oman ruokakokonaisuuteni. Alkuun riimihärkää, pikkelöityjä tatteja ja parmesankastiketta. Juomaksi se Wheat Ale, joka sopikin hyvin. Pekka ja Nora söivät skagerin ja lohta, jonka kanssa meni hyvin talon oma Citra, raikkaan kevyt vehnäpohjainen ale.

Välijuomaksi Mika otti Pohjalan Topelt Nelson DIPAn, joka oli humaloitu pelkästään yhdellä lempihumalallani, uusseelantilaisella nelson sauvinilla. Olut olikin hyvä taas lajissaan, mutta erikoispisteet painiaiheisesta etiketistä ja nimestä. Nerokasta.

Pääruuaksi söin lohta, sitruunaruohovoikastiketta ja kasviksia. Juomaksi sitä Virmalud IPAaa, joka kruunasi annoksen. Muut söivät superpehmeää karitsan entrecoteta, johon ei tarvinnut paljoa veistä käyttää. Kuulemma sen seuraksi kävi hyvin Bryggerin oma Kanttori Dubbel, joka oli makean pehmeä, ja toimi hienosti karitsalle, sen seurana olevalla (ihanalle) selleripyreelle ja rosmariini&punkkukastikkeelle. Sama olut toimisi ihan varmasti myös punkun sijasta kastikkeessa.

Illallinen lopetettiin portterisuklaakakulle, jota olen Bryggerissä syönyt jo niin monta kertaa, mutta valitsen sen aina uudestaan. Nyt seurana oli mallasjäätelöä, joka maultaan muistutti Kanttori-olutta. Hyvää. 

Itse otin jälkkärin kanssa Bryggerin Barley Wine, joka on hyvää, mutta voiton vei Mikan valitsema imperial stout, yli 13% Põhjalan Pime Öö. Voi herranjumana, miten oli hyvää. Portviinimäinen koostumus, täyteläisen, makea tuhti maku oli täydellistä sekä jälkkärin kanssa että digestiiviksi sen jälkeen. Aika kova olutkateus iski. Onneksi Mika antoi meidän muidenkin maistaa, reilu jätkä kun on. 

Illallisen jälkeen minä säntäsin kotiin nukuttamaan skidejä, Mika taas piti panimokierroksen Noralle ja Pekalle Donut Islandin kotimanimossamme. Kivaa oli! 

Viron Pienpanimoviikot Bryggerissä 14.3. asti. 

Ps. Lehdistötilaisuudessa kävi mm. Tuopillinen-blogi (klik) 

Oluthyllyltä - Alkon käsityöläisoluita

Alkossa on helmikuun alusta ollut myynnissä käsityöläisoluita ja kävin katsastamassa oman Alkomme eli Bulevardin tarjonnan.

Olen vähän kyllästynyt IPA-oluisiin ja portereihin (jälkimmäisiin ainakin vain väliaikaisesti), joten valitsin joukosta vähän muuta.  Olin niin iloinen, kun näin että saisoneita oli muutamakin, juoten ne lähtivät ainakin mukaan.  Ja pari muutakin.

Ensimmäinen vasemmalta on Stallhagenin Pumpkin Ale.  Olen ollut kova kurpitsa-alen ystäväensimmäisestä New Yorkin matkalta asti, joten odotukset olivat suuret. Enkä pettynyt! Olut oli juuri sopivan mausteinen, hennon karamellimainen, loppua kohti kuivuva, niin kuin oikean jenkki-pumpkin alen tulee ollakin. Tämän kanssa oli tarjolla lauantai-illan huumaa suolattujen cashew-pähkinöiden kera. Hyvin toimi .

Seuraava kokeilun kohde oli Laitilan Missisippi, steam beeriksi kutsuttu oluttyyli. Tästäkin pidin kovasti. Helposti juotava, kevyen hedelmäinen ja humaloitu jenkki-humalilla. Helpostijuotava,mutta pienellä twistillä. Meillä paistetun kanan kaverina meni loistavasti.  Itse tykkään juoda steam beerejä lagerin vaihtoehdoksi, tässäkin Missisippi oli oiva valinta.

Saimaan Juomatehtaan Brewer´s Special Saison oli hienoinen pettynyt, vaikka pakkaus on hieno ja erottuva. Tuoksussa tuntuu jenkkihumalat, mutta maku on vähän outo, ei oikein saison, eikä oikein vehnäolut.  En saanut siitä kiinni.

Rekolan Panimon Funky Luomu on nimeään konservatiivisempi olut. Odotin todella hapanta olutta, koska monasti tuo funky tarkoittaa sitä että oluessa maistuu reipas tallimaisuus ja jopa maitohappo runsaasti. Funky Luomu oli minusta hyvä belgialaistyyppinen olut tai farmhouse-ale jopa, mutta ei niin funky kuin monet nimikaimansa. Tämä nautittiin kreikkalaisen lihapadan kanssa, ja oli todella erinomainen ruokajuomana.

Lopuksi haluan kiittää itsekin Alkoa, että tuovat välillä näitä pieniä sarjoja ajankohtaisia pienpanimo-oluita. En nimittäin ole niin vaikuttunut Alkon perusolut-valikoimasta. Varsinkaan sen jälkeen kun olen vieraillut naapurimaamme Systembolagetissa ja raahannut sieltä kotiin puolet valikomaa.