Ensimmäistä kertaa Sideways!

Olin viikonlopun kaljaa kaatamassa Sideways-musafestareilla. Olin ensimmäistä kertaa näillä festareilla ja täytyy sanoa että tykkäsin. Ei ihan niin hipsterifestari kuin Flow, ihanan urbaani paikka Teurastamolla, jossa ei ollut edes kakofoniaa, kun alueen rakennukset jakoivat äänet. Juuri sopiva määrä ihmisiä, jotka käyttäytyivät hyvin ja fiilistelivät musaa.

Parhaita hetkiä festareilla.

Blogikollegoiden kanssa hengaten, (paikalla niin Elsa, Anna-Maria kuin Einokin), tuttuja tavaten, Tislaamotyyppien kanssa jutellen. Oman tiskin iskuryhmä, Amanda ja Mika oli kingejä, bändeistä Death Hawks, Litku Klementti, Ruudolf&Karrikoira ja Radio Depts oli ihan parhaita (missasin Iisan ja Tuuttiksen, yhyy), glitteristi koristi puoli festarikansaa, skedeilyäkin nähtiin, safka oli kelpoa ja tuttuja oli paljon. 

Oli niin kivaa, että menen kyllä ensi vuonnakin, joko duuniin tai fiilistelemään. Ja Teurastamo, se on kyllä ihana!

Olutta Nosturissa - Hop Weekend

Uudet oluttapahumat ovat aina tervetulleita.

Viikonloppuna täysin uusi oluenmaistelufestari HOP Artesan Brewery Weekend valtasi kulmillamme Nosturin.

Olen tottunut olemaan Nosturissa keikalla joten hetki meni kun sopeutui siihen että bändin tilalla pääosassa ovat oluet. Mutta itse asiassa homma toimi hyvin, oli kivan baarimainen tunnelma, hyvällä olutvalikoimalla, Ihan kuin olisi ollut hyvin suuressa olutravintolassa, jossa oli yli kymmenen taptakeoveria kerralla. Lavalla soitti hyvät dj:t meininkimusaa, joka ei ollut kuitenkaan liian kovalla, joten pystyi keskittymään maisteluun ja jutusteluun.

Hyvä meininki tapahtumassa oli kaikkiaan. Niin kuin tässä Mikalla ja Jonilla Donut Islandin ja Maistilan yhteistiskillä.

Maistilan tiskillä kaikki oli hyvää, mutta erityisen paljon pidin Sonjasta. Donut Islandin tiskillä oli usea suosikki, vaikka hillomunkkibisse Musta munkki sekä vadelmainen Dieter-berliner weisse.

Humaloven tiskillä ollaan aina hyväntuulisia. Lasiini sain sieltä hauskan red alen.

Maitelua, maistelua. 

Vallilan Panimon kuulua hamppuolutta oli festareilla myös. 

Tapahtuman parhaita oluita oli Lehen Imperial Stout. Oi että. Nimeä en tietenkään enää muista...

Cool Headin inkivääriolut oli juuri sopivan inkivääristä.

Yksi ehdottomista suosikeistani; Sori Brewingin Raspberry Punch. Tätä voisin juoda joka päivä.

Fat lizardin tiskillä maistoin Je Suis Saisonin. Hauskan kevyt, hedelmäinen ja pirskahteleva. Lisäksi Olutpajan Nykyaikaa tuli maistettua, (se on kuulemma tehty Modern Times-panimon erään oluen mukaan). Olarin Panimon Taakibörsta Mango IPaa oli lasissa myös, se oli kiva, mutta ehkä ihan vähän liian tiukka jälkihumala maussa.

Kokonaisuutena voi tapahtumasta sanoa, että pidin kovasti. Tila on sopivan pieni, että tapahtuman tunnelma oli mukavan läheinen. Nosturin alakerrasta sai hyvää ruokaa, itse söin worschmakkia, joka sopi erinomaisesti monen humaloidun oluen kanssa(worschmak onkin tosi hyvää oluiden maisteluruokaa, kokeilkaa vaikka, sopii humaloitujen IPA-, APA- ja bitter-oluiden, maltaisten lagereiden ja tuhtien ale-oluidenkin kanssa).

Paikalla maksettiin rannekkeilla, johon sai ladata rahaa. Maisteluoluwn koko oli 2 dl, joka tähän tapahtumaan olikin minusta juuri sopiva koko, koska tämä oli ehkä vähän enemmän baarimainen festari. Vähän tekniikka kiukkuili tietyillä tiskeillä. Siksi itse edelleen pidän eniten siitä Olutexpon korkkimaksusta, koska tuntuu että modernilla tekniikalla aina joku pykii.

Mukana olevat panimot olivat pääosin suomalaisia tai virolaisia pienpanimoita ja oluet oli valittu tilaisuuteen hyvin, monilla oli sekä isomman kansan suosikkeja(IPAt,) mutta myös harvinaisempia erikoisuuksia. Yleisöä oli laidasta laitaan, sekä oluen harrastajia ja ammattilaisia, mutta myös pikkujouluporukoita. Kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä ja tunnelma oli kiva.

Ps. Ja tapahtuma oli ihan oman himan naapurissa. Parasta!

Uusi olutfestari - Craft Beer Helsinki

Tein eilen pienen täsmäiskun duunin "kaljaryhmän" kanssa Rautatietorille pystytetylle Craft Beer Helsinki-festarille. Kyseessä on täysin uusi, käsityöläispanimoiden oluisiin erikoistunut oluttapahtuma.

Ilma oli kun morsian, joten kylmä olut kyllä maistui.

Jengiäkin oli hyvin. Ainoa mikä vähän tökki oli sisääntulo, jossa osa ihmisistä oli jonottanut melkein tunnin. Syy oli maksujärjestelmässä, joka oli vähän monimutkainen; ostit kortin, jolle lataat rahaa. Korttia tai rahoja ei saa takaisin kun poistuu. Hienoa tekniikkaa, mutta itse kyllä suosin Olutexpon polettimeininkiä mieluummin.

No, rahaa kuintenkin saatiin ja sisään päästiin. Kaikki hyvin.

Tankerin osastolla oli koko ajan pisin jono, joten piti päästä sinne maistamaan. Suomalainenhan menee jonottamaan sinne missä muutkin jonottavat :)

Maiston Tankerilta Van Moll-panimoravintolan kanssa yhteistyönä tehdyn Animal Instinct Bruxcellensis Trois IPAn, joka oli kesäisen hyvä.

Jouduin sivukujille Malmgårdilla, maistoin katajanmarjoilla maustettua kuivaa siideriä, joka vei kieleni. Hapanta, kuivaa, ja hienostunut katajan aromi lopussa.

Sori Brewingiltä on pakko nostaa yksi lempioluistani, Havana Gose, joka sopi myös kuumaan kesään erinomaisesti. Muutenkin, kun oli aurinkoinen kesäpäivä, niin itse keskityin kevyisiin ja raikkaan haooamiin oluisiin. Niitä teki mieli. 

Löytyi sieltä Mikakin. Ja Hiisi Panimon tiskiltä Donut Islandin Ich Bin Ein Berner, greippi- gose. Tämä olut on hennon suolainen, hapan ja tasapainoisen juotava. Lempioluitani Donutin valikoimasta. 

Välillä piti syödä: Iso, 200g mediumpihvillä varustettu juustohampurilainen Social Foodin tiskiltä. Maksoi yhdeksän euroa, oli ehdottomasti hintansa väärti.

Ilokseni paikalla oli pienempiä, uusia panimoita, kuten Olarin Panimo.

8-Bit Brewingin Ocaria of Lime oli hyvin kevyt ja ehkä lime tuli liikaa läpi, mutta taas tähän kesäiseen keliin olut oli juuri sopiva. Tykkäsin.

Maku Brewingin tiskillä oli tutut, kivat ihmiset ja he vastasivat myös ehdottomasti parhaista iskulauseista tapahtumassa.

Vallilan Panimon (entinen MiLa) osasto oli sympaattinen räsymattoineen.

Vallilan osastolla maistoin Kulttuurisaunaan tehdyn ykkösolutvahvuisen Sauna-oluen, joka oli oiva osoitus siitä että kyllä maistuvaa olutta voi tehdä kevyempänäkin.

Eräs festarisuosikeistani oli Beer Huntersin Mufloni Sour Muff. Taattua #nellakintykkää- materiaalia. Niin hapan, mutta hennon hedelmäinen ja jälkimaultaan kirpeä. Suosittelen.

Välillä piti taas syödä. Kaljaryhmän jätkät vetivät Lounge3sen possunkylkeä.

Yksi parhaista oluista koko festarilla oli Humaloven ja Ollenautin yhteistyönä tehty Poro Nordic Moss Ale, kahdella eri jäkälällä maustettu ale. Niin kirpeää, erikoista, hedelmäistä ja villin makuista. Parasta. Tästä tykkäsi myös Vaimomatsku-blogin Juulia. 

Festariraporttia löytyy myös Mushimaltin blogista ja Viisitähteä-portaalilta.

Lopuksi muutama sään vaikutuksesta maisteluun. Huomaa selvästi, että jos oluttapahtumassa oli keväisen koleaa (Tallin Craft Beer Weekend), alkukesän epävakaata säätä(Copenhagen Beer Celebration) tai syksyisen koleaa (Olutexpo), tekee mieli maistaa täyteläisempiä ja tuhdimpia oluita. Nyt kun oli kuuma, ei tehnyt mieli edes kokeilla paksuja imperial stoutteja, barley winejä tai tuhteja tupal-ipoja. Vaan suu huusi kevyitä, happamia ja vaaleita oluita.

Näin se vaan on. Maisteluun ja arviointiin vaikuttaa kaikki. Myös sää.

Ps. Festari auki vielä huomenna 2.7. Kandee mennä. Kuuntele myös Humaloven haastattelu festarista Santsikupista klo 10.30.

Mika ja minä - #bissepari

Tiedättekö miltä tuntuu kun voi jakaa kaiken duuniin liittyvän intohimonsa, tietonsa ja taitonsa kotona? Ja saada samaa työtä tekevältä parilta innostavaa tietoa, näkemyksiä ja ideoita takaisin.

Minäpä tiedän.

Jaamme nimitäin oman Mikani kanssa sekä kodin, asuntolainan, kaksi ihanaa lasta että saman alan.

Minä olen Sinebrychoffilla töissä olutasiantuntijana ja Mika taas Panimo Hiisillä pyörittäen myös kaupallisia Donut Island Brewing-oluita. Näiden oluiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, paitsi tietysti nautin niitä muiden oluiden lomassa.  Yhdessä meillä on myös pieni, oma kotipanimo Viiskulmassa, jota on kutsuttu alusta alkaen (kun Mika teki oluita vielä harrastuksena) DonutIslandiksi, ja jossa teemme oluita itsellemme kavereiden kanssa. Ja niitähän emme myy kumpikaan mihinkään.

Välillä huomaan että tämä on monelle hieman hämmentävää, että miten toinen voi olla ison panimon palveluksessa, toinen pienen ja sitten vielä tehden olutta yhdessä nimetyssä kotipanimossa. Ironistahan on että minä olen fyysisesti paljon pienempi ja Mika isompi. Kun taas minun työpaikkani on Suomen suurin panimo ja Mikan työpaikka taas "vähän pienempi" panimo. Molemmat tykätään omista duuneistamme kuin hullu puurosta ja siksi myös kotielämäämme kuuluu paljon keskustelua oluesta, sekä omien, toisten että muiden oluiden alalysointia ja pohdintaa alasta. Tietysti liikesalaisuudet pitäen, se tajuaa tyhmempikin. Maistamma monia oluita ja minä somehulluna myös postailen niitä nettiin. Koska sitähän asiantutijuus on, että tunnet alaa ja kaikkia sen ilmiöitä ja tuotteita. Ainakin minusta.

Haluamme molemmat kehittää olutkulttuuria, viedä eteenpäin oluen monipuolisuutta ja nostaa oluen arvostusta. Tunnemme toistemme kavereita, oluttuttavia ja bissehenkistä seurakuntaa. Jaamme sekä livenä että sosiaalisessa mediassa sekä omien panimoidemme että muiden saavutuksia. Ja tietysti toistemme saavutuksia, niin oluiden kuin olutkulttuurin saralla. Hassua on että joskus tämä tulkitaan väärin. Molemminpuolin.  Mutta minä ajattelen että vaikka olen yhdellä panimolla töissä, en ole mustasukkainen Mikan tekemisistä, vaan todella ylpeä Mikan saavutuksista ja haluan niitä jakaa niitä eteenpäin. Koska Mika on rakas aviomieheni.  Ja tämä toimii myös toisinpäin. En näe tässä mitään pahaa. Ja toivon ettei kukaan muukaan näe.

Olen ylpeä meistä, että voimme yhdessä tehdä olueen liittyviä asioita, kotiolutta, käydä oluttapahtumissa (kuten maailman parhaassa tapahtumassa CBCssä) yhdessä muiden oluthenkisten, olutalalla olevien kavereidemme kanssa.  Ja nyt arvioida oluita maaliskuussa tulevaa Pari Olutta-oluenarviontikirjaa varten. (hui, maaliskuu on lähellä).

Siksi ajattelin kirjoittaa tästä. Miten on niin hienoa olla osa ainutlaatuista olutperhettä. Ja miten kaikki alkoi.

Itse jouduin oluen pariin melkein vahingossa. Tottakai olen ollut oluen kanssa tuttu; Olen Helsingistä kotoisin, kuten isänikin oli ja meillä kotona juotiin aina KOFFin kolmosta. Isompana sain palautaa pullot, joten muistan kulma-mustan etiketin varsin hyvin. Omaan aikuistumisriittiin kuului tietysti myös pussikalja-aika sekä Eteläsuomalaisen osakunnan bileet, joissa juotiin aika paljonkin olutta.

Olen itse ollut ravintola-alalla koko opiskeluaikani, ja olimpa tauollakin opiskeluista, kun ravintoladuuni vei kaiken kiinnostukseni. Siinä tuli laskettua tuoppi jos toinenkin, samalla seurattua kansainvälisten oluiden rantautumista Suomeen ja olutvalikoiman laajenemista muutenkin. Ja yhtäkkiä oluesta piti tietää enemmän. Se tuntui silloin hassulta, koska olin tottunut pitämään olutta aika yhdentekevänä, drinkkien ja viinin poikapuolena. Mutta opettelin.

Oikeasti oluen pariin pääsin, kun Katri palkkasi minut Sinebrychoffille tekemään olut-asiakaskoulutusta. Olin juuri valmistumassa valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja ajattelin ruveta ehkä tutkijaksi. Poliittisen historian tutkijaksi. Ja sitten pääsinkin Koffille. Minun piti ottaa selvää kaikki oluesta. Ja otin. Luin, kävin pienpanimokurssin, juomatietouskurssin, keräsin kirjoja ja tietoa. Ja maistelin oluita, tietysti.  Sekä Sinebrychoffin oluita että muita. Näin opin. Ja koin olutherätyksen oluesta nimeltä KOFF Amber. Se oli erilaista kun mikään muu maistamani olut. (Hahaa, se oli jenkkityylinen amber-lager Amarillo-humalalla). Siitä kaikki lähti. Oikeasti.

Ruoka on ollut minulle aina tosi tärkeä (ja se näkyy). Joten korostin alusta alkaen oluen ja ruuan yhteyttä töissä. Ja nyt jälkikäteen katsoen, kannatti. Sitten tapasin Mikan, joka piti oluesta ennestään. Ja osasi tehdä ruokaa. Yhdessä maistelimme olutta sekä ruuan kanssa että ilman. Onneksi meillä on aina ollut erilaisia oluthenkisiä kavereita, joilla sitten maistatimme vaikka mitä.  Surffatessa, Pyhällä laskujen jälkeen ja tietysti kotona.  Perustin tämän blogin, ja saimme kaksi ihanaa lasta. Matkustimme oluen ja hyvän ruuan perässä. Vihimme kavereitamme oluen pariin. Käytimme olutta ruuanlaitossa. Koko ajan oluen maistelu ja siitä puhuminen kasvoi. Kunnes ostimme kotipanimon. Ja keksimme Donut Island-nimen. Lopputulos tästä kaikesta on nähtävissä nyt. Minä julkaisin olutkirjan ja Mikalla on panimolalla työpaikka. Ja lisää on kaikkea kivaa tulossa.  Elämä on kivaa.

Katso Mikan tarina Vapaalasku.comista (klik).

Katso minusta lisää Hesarin jutusta. (klik)

Ps. Juomme me muutakin; vaikka vettä, viiniä ja piimääkin.

Keltaista: 25 kg kuorettomia appelsiineja

Kevät tuli meille viikonloppuna keltaisen värin voimin.

Mikalta sain viikonloppuna keltaisia tulppaaneja. Ja tuliaisina 25 kg kuorettomia appelsiineja. Oli tehty Rekolan panimossa perjantaina vähän appelsiininkuorella maustettu IPA-olutta.  Samaa olutta teimme Donut Islandin pikkupanimossamme jo aikaa sitten.

Nyt sitten juodaan appelsiinimehua oikein urakalla. Onneksi on juiceri.

Kevät tulee!

Me kaksi - ja olut @donutisland!

Parisuhde-aikaa on monenlaista. Monet käyvät ilman skidejä ulkona syömässä, leffassa, pelaamassa tennistä. Tai jotain.

Me teemme olutta. Yhdessä.

Tämä kuva Mathias Hüffner.

Viimeisin mekaksi-aikamme oli pari viikkoa sitten. Tehtiin olutta. Barley Wineä. Maltailla aloitettiin.

Kauhea homma, joka kerta.

Mallasta, mallasta; Pale alea, Maris Otteria ja karamellia.

Siinä meidän "kolmas" skidi komeileen. 50 -litrainen pikku panimo.

Kun mäskäys on käynnissä, niin jo hymyilyttää. Nyt voi hakea kahvit lähellä olevasta Mlle Mozzarellesta, jossa on välillä tarjolla meidän mäskistämme tehtyä focacciaa.

Sitten käydään humalien kimppuun. Tähän mätettiin Columbusta, Centennialia ja Simcoeta.

Mittaillaan humalamääriä ja maistellaan aikaisempia tuloksia. Hauskaa hommaa.

Sitten katsotaan, miten hyvin resepti ja todellisuus kohtaavat. Yleensä hyvin.

Samalla jutellaan isot ja pienet asiat, haetaan usein Munkkisaarenkadun Fulbarista nepalilaista, kattellaan jo valmiita oluita, ehkä maistetaankin niitä ja aika usein kuunnellaan Atomirottaa.

Aika kivaa.