Vihreää perjantaita!

Kolmen vihreän smoothie. No, vähän valkoista kookosta mukana.

Brokkolia, pakastepinaattia, vihreää omenaa. Kookosvettä. Kookossosetta. 

Surrur blenderiin.

Nam.

Muisto vain

Tämän päivän sateessa on ihana muistella syyskuun loppua.

Lähdettiin perjantaina iltapäivästä skidien kanssa hengaamaan. Hietaniemen uimarannalle.

Ketään muita ei rannalla ollut. Vain me.

Oli niin lämmin, että pystyi kahlaamaan meressä.

Keinuttiin, hypättiin pituutta ja syötiin eväitä.

Leikittiin rannassa.

Jotkut asiat pysyy. Olen itse hangannut Heitsun uimarannalla koko elämäni ja niin on isänikin. Tuo saari oli se, johon isä pienenä aina ui rannalta. Niin mekin tehtiin teininä. 

Hyvä päivä.

Tukholmassa syömässä ja shoppaamassa

Vaikka olin Tukholmassa lähinnä Stockholm Beer -ja Whiskey Festivalilla, ehdin silti uskollisen syömis- ja shoppauskaverini Nellan kanssa harrastamaan lempihuvejamme.

 

Tässä on oma paratiisini; GranPa Kungholmenissa.  Sama paikka löytyy myös Södermalmista, vitsi kun en sitä tiennyt....

Juuri näitä paikkoja rakastan; kauppa ja kahvila samassa. Ihanaa kamaa!

Kiva sisustus. Kööpenhamina meets New York.

Paikassa toimi Sixten&Frans-kahvila. Breku oli juuri hyvä, laadukasta tavaraa sopivan verran. Erityismaininta ihanan kermaisesta jugurtista ja itse puristetusta appelsiinimehusta.

Kävin myös kumartamassa toista Mekkaani; American Apparelia.

Näitä voisin ostaa vaan lisää ja lisää. Värikkäitä nahkapussukoita. Ongelma on vaan, että mihin niitä sitten käyttää.

 

Sukkia sateenkaaren kaikissa väreissä. 

En yleensä ole ostoskeskusten ystävä, mutta Tukholman Moods oli toista laatua. Kauniisti sisustettu, ravintoloita ja kahviloita täynnä oleva keskus, missä ovat myös lempimerkkejäni Mainos Scotch, Samsoe&Samsoe, Rodebjer ja  Denim by Ralph Lauren edustettuina. Ja monia muitakin. Kannattaa käydä katsomassa, ihan vaan fiiliksen takia.

 

Löysin myös ruotsalaisen leivontakuningattaren Leila Lindholmin putiikin. Olen aina pitänyt Leilan tyylistä televisiossa, joten ei ole ihme että Leilan kaupassa myytävät tavarat kutsuivat minua...

Katsokaa nyt. Kuka ei haluaisi näitä kotiinsa? 

Illalla kävimme erinomaisessa paikassa syömässä, nimeltään Grill.
Paikassa on hyvän ruokansa lisäksi erikoista se, että ravintola on jaettu eri saleihin teemoittain. On metsästysmajaa, venäläistä mökkiä, tikibaaria, kirjastoa ja BURLESKIHUONE.

Me istuimme kirjastossa. Join itkettävän hyvän kookosananasjuoman. Söin todella hyvän burgerin. Join hyvää olutta, Lagunitas Dog Town Pale. Hyvässä seurassa.

Nella söi itämaista kanaa ja kasviksia. Se oli myös todella jees.

Seuraavana päivänä kiersimme myös. Pieni putiikki nimeltään Fröken Söt.

Kaikkea tosi söpöä. Fiftarityyliin.

Tietysti kävin myös Urban Outfitterissä. TIETYSTI.

Samaan aikaan sattui olemaan Tukholmassa myös Taste of Stockholm. Tottakai kävimme. 
Tapahtuma oli aika erilainen kuin Suomessa. Täällä pääasiassa fine dining-paikat tarjoilevat rennommassa ympärsitössä ruokaansa, Ruotsissa taas tapahtuma pyöri pääasiassa erilaisen katuruuan ympärillä.

;Mainiot falafelit ja mozzarella toimivat kauniisti pinot noirin kanssa.

 

Kaunein ruokarekka oli tämä. Siellä oli myös paras ruoka.

 

 

 Rapea kasvistortilla ja pulled chicken burgerit. ISOT ja hyvät annokset. Kyytipoikana jo mainioksi todettu Nya Carnegie Bryggerien Akvavit-vehnäolut.

Muuten vähän petyimme Taste of Stockholmiin. Helsingin on parempi. (Hahaa, kerrankin jossain ollaan parempia). 

Stokis on muuten kyllä hyvä. Edelliset, kesäkuun seikkailuni voi lukea täältä (klik), täältä (klik), täältä (klik) ja täältä (klik). 

Kiitos Nella. Tack.-

Turskaa ja lohta nyytissä aasialaisittain

Harvemmin tulee käytettyä turskaa ruuanvalmistuksessa. Nyt Lidltä tarjottiin mahdollisuutta tehdä turskareseptejä. Koska tykkään kovasti niistä Lidl kalamainoksista ja koska turska on minulle vähän erilaista, tartuin mielelläni haasteeseen. Yleensä vaaleaa kalaa käytetään paljon pohjoismaalaisiin makuihin, joten halusin tehdä jotain ihan muuta.

Näin sitten tehtiin turskaa ja lohta voipaperinyytissä, lämpimän nuudelisalaatin kanssa. Itämaisia makuja oikein olan takaa.

Tässä alla Lidllle lähetetty resepti. Hyvää oli. Kannatti kokeilla turskaa, suosittelen. Enkä ole ainoa reseptintekijä, joten tutustu kaikkiin resepteihin (klik), kokeile ja äänestää parasta (minua) (heh) peukuttamalla.

Itämaiset turska-lohinyytit ja lämmin nuudelisalaatti

Valmistuaika n. 40 minuuttia
4 annosta

Tarvitset:
2 pkt/ noin 400g Isokari Turskan selkäfileitä
1 Isokari Lohimedaljonki
½ limen mehu
1 rkl Vitasia Sweet Chilli-kastiketta
1 tl Marlene hunajaa
1 chili viipaloituna
4 punaista suippopaprikaa
4 porkkanaa
½ pkt Chow Mew -nuudeleita
5 rkl seesamisiemenöljyä
Kania suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan
1 dl tuoretta korianteria
4 arkkia voipaperia tai foliota (jos käytät voipaperia varaa myös narua nyyttien sitomiseen)
Chilirouhetta

1. Leikkaa turskafileet ensin pituussuunnassa kahtia ja leikkaa sitten molemmat fileen puolet vielä poikittain kahtia ohuemmiksi viipaleiksi. Leikkaa myös lohimedaljonki ohuiksi viipaleiksi.

2. Sekoita limen mehu, sweet chili -kastike, hunaja ja 1 rkl seesamisiemenöljyä keskenään astiassa. Lisää mukaan makusi mukaan suolaa ja pippuria.

3. Tee kalaviipaleista noin 4 ruusuketta voipaperin päälle ja lusikoi äsken tehtyä kastiketta niiden päälle. Lopuksi ripottele päälle pilkotun chilin viipaleita. Sulje nyytit ja asettele ne uunivuokaan. Aseta nyytit uuniin paistumaan noin puoleksi tunniksi noin 200 asteeseen.

4. Sillä välin kun nyytit kypsyvät uunissa, viipaloi paprikat ja kuoritut porkkanat ohuiksi suikaleiksi. Wokkaa suikaleet pannulla kovalla lämmöllä seesamiöljyn seassa.

5. Kiehauta vesi ja keitä nuudelit. Valuta nuudeleista pois ylimääräinen vesi ja lisää nuudelit wokkipannulle paprika- ja porkkanasuikaleiden sekaan. Paista seosta vielä pannulla pari minuuttia käännellen.

6. Ota nyytit uunista ja tarjoile nuudelisalaatti niiden kanssa lämpimänä. Viimeistele annokset koristelemalla avatut turskanyytit chilirouheella ja mausta nuudelisalaatti tuoreella korianterilla.

Yhteistyössä Lidl

Duunissa - olutta ja ruokaa syksyyn

Taas yhdet olut ja ruoka-kuvaukset ohi.  Nyt duunissa teemana syksyn maut. Sitä lähdettiin hakemaan.

Suosikkini, suolaisenmakeaa korianteri-kana munkki ja omenachilichutney. Samin (kauniimpi ) kuva ja resepti täältä. (klik)

Sama annos kuvaustodellisuudessa.

Kotona jo kerran testatut lehtikaalikääryleet ja kvinoaa,(klik). Kvinoan käytön inspiraatiosta kiitos Jotain maukasta Marin Sitä parempi soppa-kirjalle. (Katso ja tilaa ihana kirja).

Hyvin ja nopeasti onnistun valtaamaan Samin studion. 

Olut&sienipiirakkaa. (klik). Oi. Vaikka itse sanonkin.

Lisää sotkua....

Jälkkäriksi syksyistä omenaa.(Klik)

Kuvausten loppu, kauhea määrä olutta ja kuvaaja itse.

Kivaa oli. Kuvattiin, juteltiin. Syötiin.

Ps. Nämä kuvat omiani, duunisivustolla kaikki kuvat Sami Repo.

Panimohevoset, jättimäiset oluttölkit ja minä

En tiedä kuka on voinut välttyä "tölkkigatelta" ja "hevos-gatelta" viime aikoina. Nämähän koskevat minua ihan henkilökohtaisesti, koska olen Sinebrychoffilla duunissa ja koska käyn ruokkimassa hevosia säännöllisesti. Joskus otan skiditkin mukaan.

Tässä omaa mielipidettäni lähellä oleva kirjoitus asiasta skidit, tölkki ja hepat  Soberismia-blogista,  (klik) joka on minusta erittäin hyvä katsaus muutenkin siihen, miksi usein juodaan ja miten siinä sitten käy.

Nyt Soberismi-blogista on tullut myös kirja.(klik) Kannattaa tutustua, syväluotaavaa selviämistarinaa helposti soljuvalla kielellä.

#lihatonlokakuu osa 2

#lihaton lokakuu on täällä taas. Alkoi meilläkin tänään.

Meidän säännöt: Minä en syö lihaa kuukauteen. Emme syö kotona lihaa kuukauteen. Mika ja skidit saavat syödä duunissa ja tarhassa mitä ikinä haluavat.

Kalaa saa syödä, samoin maitotuotteita ja munia. 

 

Olutta saa juoda. 

Minulle ja muille inspistä viime vuoden resepteistä.  (klik). Lisää reseptejä ja viime vuoden loppuraportti (klik). Viime vuonna #lihatonlokakuu julkaisi myös reseptivihkosen, jossa olin myös mukana (klik). 

Pekonia tulee ikävä.

Stockholm Beer&Whiskey Festival

Kävin pyörähtämässä pitkästä aikaa Tukholman olut ja viski-festareilla.

Viskistä en välitä yhtään, joten tutustuminen pyöri täysin oluen ympärillä. Onneksi, koska jo oluen puolella oli niin paljon nähtävää ja maistettavaa, että aika ei olisi millään riittänyt viskiin.

Tässä hyvä esimerkki vallalla olevasta pienien oluiden etikettityylistä; Joko pelkistetyn graafista tai hyvin runsaasti kuvitettua. Grafiikka ja piirrokset suosittua.

Valikoimaa oli. Paljon. Siksi Nellan kanssa keskityimme maistamaan vain suosikki-oluttyyppejämme, koska näin saimme maistelun pidettyä johdonmukaisena.

Tältä tiskiltä maistoimme Boom Breweryn Framboisen ja  Kriek Mariage Parfaitin. Vadelmasta minä pidin enemmän, se oli kuivan vadelmainen ja aika kevyt. Nella piti enemmän toisesta, tämä olut oli jo 8% ja hyvin tuhdin hedelmäinen, ollen samalla kuitenkin kuiva. Olutta on kypsytetty tammessa, ja maku olikin hyvin intensiivinen, jälkkärijuomaksi sopiva.

Craft on niin in. Joka osastolla luki craft, ja se tarkoitti myös joka osastolla eri asiaa.....

Oheistarvikkeitakin oli. Tämä oli symppispäästä - Sierra Nevada sinappia!

Yksi parhaista oluista. Ihan superin hapan, tasapainoinen red sour By the Horn Brewing Co:lta. Erityispisteet myös visuaalisesta ilmeestä ja nimestä. Heillä on myös oluet nimeltään Wimbledon Blonde, the Belgian Space Project ja Stiff Upper Lip. Gotta luv them.

Samalta tiskiltä maistettiin London Field Breweryn 3 Weiss Monkeys White IPA, joka oli käsittääkseni sesonkituote. Pidän itse näistä "valko"-ipoista, ja tämäkään ei pettänyt. Perus-IPAa kevyempi,mutta humalaisen maukas olut. Nellakin piti, vaikka ei mikään IPA-fani muuten ole.

Graafisen pelkistettyä olutta LIBANONISTA. 961 Beer. Brewed with Attitude. No huh huh. Kiva ilme ja ihan jees olutkin.

Hyviä merkkejä kerrakseen. The Left hand Brewing on lempiolutmerkkejäni, vasenkätinen kun olen.
Lisäksi heillä on ihan paras inkiväärillä maustettu Good Juju-olut sekä maltaisen humalainen  Sawtooth Ale.

Olutta ja ruokaa - fish and chips Guinnesilla. Kiva vivahde oli, että myös kalan frittitaikinassa oli käytetty Guinnessia. Festarin ruokatuotanto oli pitkälti samaa - katuruokafiilistelyä.

 

Hauska, jenkkityylinen, mutta ruotsalainen pienpanimo Flying Brewery. Heillä oli  nasta, moderni ja helpostijuotava ale, Aviator Ale. 

Hanat päällekkän. Uutta ainakin minulle. Säästää tilaa rutkasti! 

Tältä panimolta, Eskilstuna Ölkultur, odotukset olivat korkealla. Heillä oli nimittäin tarjottavana lempi-oluttyyppimme, saison.  Mutta ei ihan vastannut odotuksiamme, ihan juotava, mutta liian tunkkainen.

Festari on jaettu kolmeen osaan, jossa ensimmäisessä osassa olivat  isot panimot ja maahantuojat sekä pienet kansainväliset merkit viskillä höystettynä. Toisessa osassa olivat kansainväliset, hyvin pienet panimot kuten eräs lempipanimoistani, japanilainen Hitachino Nest Beer. 
Tältä panimolta maistatin Nellalla vanhaa suosikkiani, White Alea. Itse maistoin Ginger Alea, joka ei vakuuttanut. Inkivääri oli epätasapainoinen, ja humalointi pistävä. Etiketti oli sentään söpö.

Kolmannessa osassa olivat ruotsalaiset pienpanimot. Siellä oli sitten eniten tungosta. Siellä mekin pyörittiin ja maistettiin eniten.

Löysimme tuotteen, jonka ajattelimme olevan festareiden paras saison; Coppersmiths Brewery Westernäsistä, Fusion Saison. Tämä olut on raparperilla ja vadelmalla maustettu saison. Olimme ihan täpinöissä siitä kunnes maistoimme sitä. Olut oli hassun hajuinen. Maku oli ok, mutta sitä ihanaa hedelmäisyyttä ja happamuutta, mitä odotimme ei ollut. Aika perus. Pettymys.

Raaka-aineita kommunikodaan laajalti nyt oluiden markkinointimateriaaleissa. Tässäkin hyvää on nimi ja neljäs raaka-aine. Olutta en päässyt maistamaan.

Monks Cafen olutsarjassa hauskasti keittonumerot ovat suoraan oluiden nimiä. Maistettiin Blend nro 9, noiin 10% tumma, tuhti, mutta hauskan hedelmäinen pintahiivaolut.

Blend nro 9 jälkeen piti saada suklaata. Onneksi sitäkin oli tarjolla. Kuten myös meksikolaista, simpukoita, ostereita, makkaroita ja muuta deli-naposteltavaa.

 

Monks Cafella maistettiin myös mielenkiintoiselta kuulostava Cherry Stout, joka olikin taas tuhtia jälkiruokaolut-sarjaa. Siinä oli kaiken paahteisuuden ja katkeruuden keskellä hauska hapankirsikkaisuus, joka viehätti. Nella joi Monks Mango IPAn, joka oli hyvin mangon oikean aromin säilyttänyt, sitruksinen IPA. Suosittelen. 

Pilsner Uruquell jakeli käytännöllisiä lasinpitimiä. Kädet jäävät vapaaksi esiteliden kääntelemistä ja valokuvaamista varten, kun pystyy riiputtamaan lasiaan kaulassa. Kätevä.

Yleisinmmät oluttyypit sekä maahantuoja-, isojen panimoiden että pienpanimoiden keskuudessa olivat (tietysti) IPA ja erilaiset pale alet. Hämmästyttävää oli kuitenkin bittereiden lukuisa määrä. Nousussa olivat selvästi myös brown alet, tuhdit tummat (stout, imp.stout, porter), sekä rakastamani saisonit. 

Hauska tuo steamer, steam beeriä luultavasti?

Lagereitakin esiintyi kohtuullisen paljon, pienemmissä panimoissa suodattamattomina. Se onkin kiinnostava oluttyyppi, tykkään.

Välillä piti syödä. En tiedä mikä tämä ruoka oli, mutta muistuttaa suunnattomasti unkarilaista lángosia, jonka resepti täältäkin blogista löytyy. (klik)

 

Miten kätevä tapa pitää tastingia, osallistujilla on kuulokkeet, ja tastigin pitäjällä mikki, johon hän puhuu. Kaikki kuulee, vaikka olisi mikä hälinä ympärillä. 

Nerokasta.

Viimeiseksi parhain. Stockholm Brewing Co:n Södermalm Sour, happamista happamin, maitohappobakteerinen berliner weisse, jossa ei ole käytetty humalaa lainkaan. Voi luoja, miten hyvää.  Huokailimme onnesta. 

Hyvä festari. Ei niin hyvä kuin Copenhagen Beer Celebration. Mutta HYVÄ.

Kannattaa mennä!