Rapujuhlat, landea ja sienipiirakkaa

Rapujuhlat ovat lempijuhliani. Saa syödä, juoda ja ennenkaikkea laulaa. (Eikä mitään väliä miten).

Vietimme rapujuhlia Misun landella. Kuten viime vuonnakin (klik).
 

Sieniä oli joka aterialla; piirakkana, bruchettoina, keittona ja vaikka minä.

Lämmin ja aurinkoinen alkusyksy. Ihana.

Nostettiin perunoita. Ta siis minä kuvasin, Auri ja Misu nostivat.

Minä osallistuin poimimalla kukkia.

lltapäivänkahvin aikaan oli vieraita ja Misun mustikkapiirakkaa.

Apetiivi ennen saunaa.

Alkuilta-hengailut.

Saunaan ja uimaan. Misu, Sanna, Auri ja Andi kävi. Minä en.

Suomalais-unkarilais-kreikkalainen rapujuhla saa alkaa.

Rapujen kanssa  metsäsieni-bruchettoja, rosmariinilohkoperunoita ja kreikkalaista stifado-lihapataa Androksen juuston kanssa. Olen ylpeä, koska unkarilais-suomalainen allekirjoittanut vastasi padan toteutuksesta. Aika kreikkalaista tuli.

Ja sitten laulettiin. Suositummiksi lauluiksi kohosivat lasten aikana laulettu Vihanneslaulu ja aikuisseurassa taas kaanonissa laulettu:

Lapin Kulta, Lapin Kulta,
Karjala, Karjala,
Sininen ja Olvi,
Sininen ja Olvi,
KOFF KOFF KOFF! 

Aamukahvi terassilla. Lempipaikkani rannan lisäksi. Otan tästä kuvan joka kerta.

Tyytyväinen viikonloppulomailija.

Kattotöitäkin tehtiin. Sanna ja Misu näyttivät girlpowerinsa. Me muut istuskeltiin katolla.

 

Lounasta ja Egéségünkre, Jamas ja Kippis!  

Papa ja tytär sieneen menossa. Mama ja poika jäi mökille.

Sannan sienipiirakka oli parasta:

Taikina: 150 g voita, 4 dl jauhoja (osa voi olla ruista), 3 rkl vettä ja suolaa. 

Nypi jauhot rasvan joukkoon, lisää vesi ja muotoile palloksi. 

Täyte: Iso kasa metsäsieniä pienittynä, 1/2 pkt pekonia paloiteltuna ja pari sipulia pilkottuna, mustapippuria. 1 kananmenu ja 1 prk kermaviiliä. Päälle raastettua juustoa. 

Freesaa kuivalla pannulla sienistä neste pois. Lisää öljyä, sienet ja pekoni. Paista. Mausta mustapippurilla. Sekoita muna ja kermaviili. Painele taikina piirakkavuokaan leivinpaperin päälle, lisää sieniseos ja kaada päälle kermaviiliseos. Raasta juustoa vielä piirakkaan ja laita uuniin ja paista 200 asteessa noin puoli tuntia, niin että näet kun pinta hieman ruskistuu. Tarjoa hieman jäähtyneenä. Seuraksi sopii vaikka steam beer, kuten Nikolai Brewmasters Collection Californian Steam Beer ja hedelmäisen sitrusmainen Brooklyn American Ale. Nam. 

Andi tykkäsi sienipiirakasta.

Ihana viikonloppu!

Fiilistä Yks Olut-kirjan julkkareista ja KIRJAN ARVONTATULOS!

Nyt on Yks Olut-olutkirja kaupoissa ja julkkarijuhlat vietetty. Tyypillistä on, että en itse ottanut kuin ihan pari kuvaa koko julkkarijuhlista. Tietysti. Mutta en vaan ehtinyt.

Oli niin kivaa jutella tuttujen, kavereiden ja muiden kivojen ihmisten kanssa. Vähän myös niiskutin puheen aikana. Sallittakoon se.

Juhlat olivat ravintola Helmessä, joka on minulle niin erityinen paikka. (klik)

Ruokaa pitää aina olla. Meille sitä tarjosi Arla Castellon juustot ja Ridderheimsin herkkutapakset ja olutmakkarat. Jälkkäriksi tietysti oma olutsuosikkini Two Tree Porteria ja Fazerin uutta Pure Dark-suklaata.

Erikoismaininta muuten Castellon Tryffelillä maustetusta valkohomejuustosta. Oi.

Juomana oman duunin tuotteita. Kiitos niistä!

Kirjoja oli myynnissäkin. Kaikki meni! Jee.

Parasta olivat ihmiset. Aina.

Kiitos kaikille juhlista!

JA NYT ARVONTA:

KIRJAT VOITTIVAT NIMIMERKIT POLKKAPOSSU  JA LORD OF LAGER.

He saavat kirjan omistuskirjoituksella kotiin lähetettynä. (Voittajille ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti. )

Onnea!

Opperassa - lavan edessä ja takana!

Ooppera ja baletti ovat kuuluneet elämääni aina. Olin kuusivuotias, kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa Bulevardilla silloisessa Kansallisoopperassa katsomassa Prinsessa Ruusunen-baletin isäni kanssa. Siitä lähtien olen käynyt oopperassa ja baletissa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ainakin pari kertaa vuodessa.

Nykyisin 1990-luvun alusta, Suomen Kansallisooppera sijaitsee Töölörannan ja Mannerheimintien välissä Töölössä.  Samalla tontilla, kauan ennen Oopparaa on sijainnut sokeritehdas. Kun olin pieni, tehtaasta oli jäljellä vain nimi, koko tonttia kutsuttiin sokeritehtaan tontiksi. Me kävimme villillä, rakentamattomalla tontilla leikkimässä siellä joka kesä, vilttien ja eväiden kera. Koska asuimme ihan lähellä vain kortterin päässä. Joten nykyinen Ooppera on minulle tuttu myös hyvin erilaisesta näkökulmasta.

Nyt pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Oopperan kulisseihin blogikavereiden, Oopperan väen ja Kanrestan kanssa. Olihan se jännää.

Esillä olevista Figaron Häät-puvuista voisin laittaa minkä tahansa päälleni. Tosin varmaan naamiaisiin.Tai kotona.

Kiinnostavaa oli nähdä esityksessä käytettävät "valeruuat", joista osa oli niin aidon näköisiä, että olisi tehnyt mieli haukata! Oli kuulkaa oluttakin. Tosin lasiin maalattuna.

Ovela kettu-esityksen kulissit on suunnitellut itse Klaus Haapaniemi. Täysin tunnistettavaa. Mielenkiintoista on, että taiteilija maalaa kulissin normaaliin paperikokoon, sitten se jaetaan pieniin mittaruutuihin, ja niitä käyttämällä kulissimaalarit sitten tekevät "oikean" ison kulissin. Välillä kiivetään tikkaille ja tiirataan kulissia väärinpäin kiikareilla, että nähdään kokonaisuus. Siistii.

Siinä vähän maalareiden duunia.

Kaikki ruuat, leivokset ja muun hyvän Oopperassa hoitaa Kanresta ja ihana Soupopera-blogin Anuliina. Uudessa hienossa keittiössä kokataan niin tanssijoille ravitsevaa safkaa kuin muulle oopperan väellä, joita on noin 500 henkilöä, lounasta ja välipaloja. Lisäksi hoidetaan tietysti kaikki oopperaan tulevat.

Päästiin myös kulissien fiilikseen. Tässä niitä.

Tietysti pääsimme myös lavalle. Illalla esitettiin baletti Onegin joten sen kulisseissa hyppelimme balettihyppyjä.

Onegin oli balettina uusi tuttavuus, mutta pidin siitä kovin. Tosin sitä auttoi, että meille teoksen esitteli  Heidi Almi niin suurella intohimolla, että balettiin eläytyi jo ennen koko homman alkua. Kannattaakin katsoa netistä ilmaiset teoksien esittelyaikataulut.

Itse esitykseen valmistautuminen aloitettiin shampanjalla. Tietysti. Niin ooppera AINA kannattaa aloittaa.

Söimme ihanan Oopperan väen, Kanrestan Anuliinan ja Katin kanssa herkkulautasen, joka on ihan tilausvalikoimassa. Ruoka, seura ja näköala olivat kaikki ensiluokkaisia.

Ah ja Nam. En pysty muuta sanomaan. Nam.

Pari pikkuseikkaa oli yli muiden. Oopperan oma hunaja, jonka mehiläispesät sijaitsevat Oopperan katolla. Tätä hunajaa tarjottiin juustojen kanssa, ja oi se oli hyvää.

Pidän myös todella paljon servitten viestistä, josta olenkin kirjoittanut jo Aromin puolelle. (klik)

Itse Ooppera on modernin kaunis. Kaarevat linjat ovat lempiasiania siellä.

 

Toisella väliajalla nautimme Opera Afternoon tea-kokonaisuuden. Tämän olen syönyt aikaisemminkin, ja tyttäreni rakastaa tätä. Minäkin rakastan. 

Lisäksi paikalla oli draamaa, sillä toinen naispääosan esittäjä, Linda Haakana, kaatui kesken esityksen. Hänelle etsittiin kuumeisesti paikkaajaa, ja lopuksi häntä paikkasi todella viehättävä Claire, joka todella hoiti homman kotiin. Draaman takia väliaika oli tavallista pidempi ja ehdin syödä kaiken teeterjottimelta (vaikka olin vielä ihan täynnä herkkulautasesta). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun koin draamaa Suomen Kansallisoopperassa....(klik)

Kaiken lisäksi Töölönrannana maisema on ihana.

Oli kyllä niin kiva ilta.

Lue lisää Sillä Sipuli-blogista (klik) tai Baking Instict-blogista (klik)

Menkää ihmiset oopperaan, se on paljon kivempaa kuin mitä luulette!

Yhteistyössä Suomen Kansallisooppera ja Kanresta.

Yks Olut - kunnia niille keille se kuuluu!

Tänään on Yks Olut-olutkirjani kaupoissa. Hui.

Ja kohta lupaan lopettaa olutkirjasta paasaamisen. MUTTA.

Sitä ennen kiitokset. Kaikki he tekivät kirjan valmistumisen mahdolliseksi.

Pusspuss ja ippis kaikki!

Olutkirja kaikille oluesta kiinnostuneille - Suomalaiset pienpanimot!

Hyvä ja kiva kirja.

Lue uudenlaisen olutkirjan koko arvio (klik)

Lukusuositus: Lasi suomalaista pienpanimo-olutta kirjan kera.  Kirjasta saa myös hyviä olutvinkkejä!

Ps. Osallsitu myös Yks Olut-kirjan arvontaan (klik)

Paprikapossukylkeä

Minä pidän possusta. Sekä eläimenä että lihana. Hyvässä possunlihassa täytyy valmiina olla rapeutta, mehukkuutta ja ilmautta oikeassa suhteessa. Nyt oli.

Sain Kotitilalta keväällä luutonta grillikylkeä. Voi että kun hyvää.

Haluttiin saada possusta parhain irti. Itse pidän possun lihasta savun maun kanssa, mutta vähän makeana. Siitä lähdettiin. Mika otti palmusokeria ja savustettua paprikajauhetta. Nämä olivat must. Sitten katsottiin muu maustekaappi läpi.

Leikattiin possun rasvaan syvät viillot. Hierottiin huolellisesti possunen kauttaaltaan yhteen sekoitettuna; 1 rkl palmusokerilla, 1 rkl paprikajauheella, 1/2 rkl savustetulla paprikajauheella, vanhalla rakkaallani 1 tl Old Bay-mausteseoksella sekä vähällä suolalla ja pippurilla.

Siinä se lepää hetken, possunen.

Sitten folio päälle ja uuniin, noin 150 asteeseen, pari-kolme tuntia. Folio pois ja kovalla lämmöllä vielä ainakin 10-15 minuuttia, niin että saadaan pinta rapeaksi.

Oli kuulkaa rapeaa ja mehukasta ja ilmavaa. Ja maukasta. Seurava vihreää salaattia, chilimajoneesia ja hyvää leipää. Juomana oman kotipanimon,  Donut Island Brewingin Pacific Pale Ale, jonka sitrusmainen katkeruus leikkasi hyvin lihan rasvaisuutta.  Niin yksinkertaista. Ja hyvää.

Tämä resepti osallistuu Kotitilan lihaa parhaimmillaan-blogikilpailuun. Liha saatu Kotitilalta.

Ps. Katso kisan aikaisempi resepti, nyhtöpossu&chipotleleipä. (klik)

Making of Yks Olut-kirja ja KIRJAN ARVONTA!

Yks Olut- olutkirjan pitäisi olla kaupoissa ensi viikolla. Hui.

Palaillaan vähän kirjan tekemisen fiiliksiin. Oi noita aikoja!

Ruoka-ja olutkuvaukset Samin studiolla. Rakastan tätä paikkaa,. varsinkin lattiaa. Ja tuota pöytää. Ja kaikkea.

Kamaa ja ruokaa on aina paljon, ettei nälkäiseksi jää.  Vilahtaa kuvissa siiderikin. Niitä ei kirjassa nähdä.

Esiintymisasutkin otettiin mukaan, koska meikäläisen kuvatkin kirjassa vilahtaa. Kenkiä ei toisin kirjassa näy....

Himoamani keittiön pöytä ja annos kuvauskunnossa.

Mango-lohiveneiden resepti ja Samin NIIN paljon hienompi kuva löytyy kirjasta! Juomana saison tai sour ale.

Lopuksi KIRJA-ARVONTA!

Saat Yks Olut-kirjan kotiisi lähetettynä kun kommentoit jonkun lempioluesi (niitä kun voi olla monta, niin kuin minulle) nimen ja oman sähköpostisi tähän postauksen alle. Aikaa 10.9. asti.

Kirjoja arvotaan kahdelle onnelliselle.

Kippis!

Synttärit Eirassa - ravintola Lungi

Viikonloppu meni. Oli kaikkea. Mutta ennen kaikkea ensimmäisen ja rakkaan kummipoikani syntymäpäivät meidän kesken.  Mentiin ravintolaan, koska Noa tykkää käydä niissä. Hyvä poika.

Tällä kertaa valittiin paikaksi ravintola Lungi Eirassa. Tiesin se on lähellä, ruoka on ronskin hyvää ja palvelu kunnossa. Eikä odotukset pettäneet tälläkään kertaa.

Menimme kuudelta, jolloin paikka oli puolityhjä. Hups, seitsemältä se oli jo aivan täynnä!

Tyttäreni rakastaa ravintoloita. Niin kuin näkyy.

Lungi on kivan rento, myös sisustukseltaan. Emme täällä kauheasti käy, koska saman firman toinen paikka, ravintola Lungberg on meitä niin paljon lähempänä, Punavuoressa. Kiva paikka sekin.  Siellä on käyty niin monta kertaa (klik)

Bissevalikoima on pieni mutta ihan miellyttävä.  Minä join janoon ISON (0,6 l) tuopin luomuista Lapin Kultaa ja Mika Stallhagenin Red Alen, joka minun makuuni on kyllä liian makea. Tosin kun olut sai suolaisen hampurilaisen kylkeensä, se muuttui paljon miellyttävämmäksi.

Ravintolan paras annos(tarjoilija sanoi niin ja oikeassa oli), ulkofilettä, grillattua salaattia&avokadoa. Todella hyvä. Ja avokadoa kokeillaan kotonakin!

Muut söivät hampurilaiset. Kaikki olivat fiiliksissä ruuasta.

Siinä me ollaan. Kippis synttärisankarille, hyvää ruokahalua meille muille! (pojat, pipot pois syödessä).

Ps. Olemme me ennenkin käyneet Lungissa, katso vaikka (klik)