En ollut ikinä ennen käynyt Normandiassa enkä oikein kuullut siitä mitään, paitsi että siellä on calvadosta, brietä ja hyviä siidereitä. Mutta siellä on niin paljon muuta.
Yksi kauneimmista näkemistäni maisemista on Normandiassa. Aaltolevia laaksoja, omenapuita täydessä kukassa, lehmiä ja hevosia laitumella, pieniä maalaistaloja, siideripanimoita ja herttaisia tislaamoja. Oi.
Ja kun matkaa läpi Normandian, siellä määränpäässä odottaa meri. Aaltoileva, suolantuoksuinen, ihana.
Moni sanoi matkan jälkeen, että Normandia täytyy nähdä nimenomaan keväällä ja tätä suosittelen minäkin. Ilma on silloin lämmin, tuuli mieto ja maisema parhammillaan.
Olin käymässä työmatkalla
yhdellä tislaamolla ja sitten vietin kaksi päivää
Granvillessä.
Testasin siideriä kuivana, puolikuivana ja makeana sekö ostereiden kera. Join calvadosta, kokeilin sitä merenelävien ja suklaan kanssa. Nautin ilmasta, fiiliksestä ja tislaamon linnasta. Söin pahaa englantilaistyylistä ruokaa (joka on kuulemma Normandiassa ruokatyyli, yök) ja tahmaisen herkullisia jälkiruokia. Ihailin lukemattomia lehmiä laitumilla. Kävin ysärityylin diskossa. Kilpailin kansainvälisessä
calvados-drinkkikisassa omalla
olutdrinkillä. Söin suolatoffeeta (paikallinen herkku, parasta) ja löysin kaupan jossa sitä myytiin tuubissa. Nautin nousu- ja laskuvedestä. Sain eteeni maukasta briejuustoa, usein sinappikastikkeen ja endiivisalaatin kera. Verestin ranskankielentaitoani. Kävelin vanhassa, viehattävässä kaupungissa. Tein kaiken, mitä halusinkin.
Normandia. Suosittelen.
