Miten minä pidän oluttastingin?

Yhteistyössä Kippis & Radio Helsinki & HOK-Elannon Oluthuoneet


Pidän paljon oluttastingeja, sekä ruuan kanssa että ilman. Joskus vuosi sitten laskin, että olen puhunut oluesta vuosittain noin 2500-3000 ihmiselle, eli tässä viidentoista vuoden ajan yli neljällekymmenelletuhannelle ihmiselle. Pari asiaa on toivottavasti opittu tastingien pitämisestä.

Käyn myös itse paljon sekä toimittajan että kuluttajan ominaisuudessa tastingeissa ja välillä näen, miten pienet asiat saavat koko tastingin menemään pieleen.

Ajattelinkin nyt jakaa omat vinkkini siitä, miten kannattaa pitää hyvä oluttasting. Nämä ovat sitten minun vinkkejäni, joten jos olet eri mieltä, se sallittakoon.

 

Ensin ihan käytännön järjestelyt. Nämä samat asiat olen listanut toisessa olutkirjassani Niin Monta Olutta, mutta laitetaan ne nyt tännekin muistiin. 

Järjestä olutpruuvi

Valitse pruuvillesi teema, joka voi olla eri oluttyylien esittely, sesonki(jouluoluet), alueellinen(tietty maa/maanosa), väri (tummat oluet) tai eri oluttyypin variantit. Oluisiin vihkiytyneet voivat myös tehdä pruuveja samoista oluista eri-ikäisinä. Voit rakentaa olutpruuvin myös oluiden eroavaisuuksien varaan, jolloin voidaan vertailla joko eri oluttyyppejä keskenään tai saman oluttyypin oluiden eroja.

Hyviä perus-pruuviteemoja ovat: 

- Eri oluttyypit: esimerkiksi vaalea lager, vehnäolut, vaalea ale, dobbelbock ja porter.

- Jonkun maan oluet: esimerkiksi englantilaiset, yhdysvaltalaiset tai belgialaiset. Tai suomalaiset!

- Oluttyypin alueelliset erot: esimerkiksi eri maiden tai maanosien ale-oluet, vehnäoluet tai lager-oluet.

- Tummat oluet tai vaaleat oluet.

- Hyvin humaloidut oluet tai ei-humaloidut oluet. 

-   Sesonkioluet, esim. jouluoluet.

-   Saman oluttyypit eri oluet, vaikka erilaiset IPA-oluet

-    Samalla humalalla humaloidut oluet
- Hyvin erikoiset oluet

 

Olutmaistelun voi järjestää joko avoimena, puolisokkona tai täysin sokkona. Avoimessa pruuvissa kaikki tietävät maistettavat tuotteet etukäteen. Puolisokossa tiedetään tuotteet myös muttei niiden järjestystä. Täysin sokossa maistelussa tuotteet tulevat täytenä yllätyksenä. Itse suosittelen tastingissa puolisokko- tai avointa pruuvia, näin pystytään paremmin syventymään oluiden luonteeseen eikä aika mene olutmerkkien arvailemiseen. 

Olutpruuviin kannattaa valita arvioitavaksi 4–8 olutmerkkiä. Oluiden maistelu etenee aina kevyestä tuhdimpaan, vaaleammasta tummempaan. Huomiota kannattaa kiinnittää oluen alkoholipitoisuuteen, hedelmäisyyteen ja maltaan mahdolliseen paahteisuuteen. Maista aina katkeruudeltaan miedompi olut ensin.

Varaa olutpruuviin mukaan myös: 

- Tulppaaninmuotoiset lasit, aromilasit tai viinilasit, jokaiselle oluelle omansa.
- Tarkista etukäteen että oluet ovat kylmässä. 

- Jokaista maisteltavaa olutta noin 5–10 cl/hlö. Kaada pruuvioluet maltillisella vaahdolla, koska liian paksu vaahto vaimentaa maistamiskokemusta tuoksujen osalta.

- Patonkia ja hiilihapotonta vettä laseineen makuhermojen neutralisoimiseen.

- Voit myös kopioida ottaa jostain olutkirjasta (Vink, vink, Niin Monta Olutta on alessa) oluenarviointilomakkkeen pruuvin avuksi. Halutessasi käytä avuksi oluen aromipyörää (Haha, sekin on kirjassani).

 

Itse pidän eniten pitää olut- ja ruokatastingeja koska on parasta syödä samalla kun juo. Joten kun minut kutsutaan pitää tasting, niin ensimmäiseksi kysyn voinko ottaa ruokaa messiin myös. 

Jos osallistun tastingiin kuulijana, niin silloinkin valitsen mielellään tastingeja, jossa on ruoka myös läsnä. Minusta vaan kaikki juoma maistuu paremmalta ruuan kanssa. (Tosin pidän myös kahden juoman yhdistämisestä tastingissa, paitsi viskin ja oluen. Mutta aion päästä yli viski-&olutastinginhostani ja opiskella sitä lisää keväällä). 

Olut ja ruoka -pruuvien järjestäminen  

Olut ja ruoka -pruuvin tavoitteena on löytää yhdistelmiä, jotka maistuvat vielä paremmalta yhdessä kuin erikseen. 

Valitse pruuville teema: 

-          Joku maa, sen oluet ja ruuat, vaikka Italia

-          Raaka-aine, vaikka makkara, suklaa, juusto, karkki, kakku

-          Sesonki, esim. jouluruuat

-          Erilaiset pizzat ja oluttyypit

-          Jälkiruuat ja erilaiset oluet

-          Ruokatyyli, vaikka katuruoka ja sen kanssa sopivat oluet

Valitse arvioitavaksi 4–6 olutta ja 4–6 ruokapalaa. Oluita ja ruokapareja voidaan maistella yksi olut kerrallaan keskustellen. Huomiota kiinnitetään olut ja ruoka -parin yhteensopivuuteen ja makuharmoniaan.

Varaa maisteluun samat varusteet kuin olutpruuviinkin. Varaa lisäksi ruoka-aineet. Varaa myös mahdollisuuksien mukaan ruokalautanen, pikkuhaarukat ja lautasliinoja sekä leipää tai voileipäkeksejä suun neutraloimiseen.

Tastingissa maistata näin:         
-  Ensin maistetaan pelkkä olut ja sitten olut ja ruokapala yhdessä.

-   Nuuhki. Vie lasi lähelle nenää tai työnnä nenä lasiin ja nuuhkaise syvään. Maista olutta. Ota lasista reilu siemaus olutta. Nielaise olut lopuksi.  Lopuksi arvioi oluen jälkimaku.

-        Maista yhdessä ruokaa ja olutta. Laita ensin suuhun ruoka. Kun olet nielaissut ruoan, siemaise heti olutta perään ja arvioi molemmat maut yhdessä. Maistuuko jompikumpi enemmän? Onko oluen maku parempi ruoan kanssa vai ilman? Onko ruoan maku parempi oluen kanssa vai ilman? 

Toistan, tavoitteena kun on löytää yhdistelmiä, jotka maistuvat yhdessä paremmilta kuin erikseen.

 

Tastingissa puhuminen


Sitten itse tastingin pidosta ja siellä puhumisesta. Ensi todettakoon, että kaikki tekevät sen omalla tavallaan, joten minä kerron, miten minä teen sen, kun puhutaan nimenomaan peruskuluttajille pidettävistä tastingeistä (kun opetan ravintolajengiä tai kaupan ihmisiä, asiat menevät erilailla, koska silloin oppiminen ja sen työssähyödyntäminen on tärkeää, kun taas kuluttajatastingeihin tullaan nauttimaan).

Kuluttajatastingeissa minusta on ensinnäkin tärkeää, että ihmisillä on olutta kädessään heti alussa, koska se herättää tunnelman ja vapauttaa kielenkannat kyselemään lisää heti alussa. Eli kaadan ensimmäisen oluen heti tastingin alkaessa. Näin ihmiset saavat heti mitä ovat odottaneet, koska kyllähän tastingjuttujen lisäksi halutaan maistaa sitä oluta.

Oman kokemukseni mukaan ei kannata käydä oluen valmisusta mitenkään perusteellisesti läpi, koska se ei jää mieleen, jos ei oluesta mitää tiedä. Kannattaa mieluummin kertoa mielenkiintoisia yksityiskohtia tai knoppitietoja vaikka raaka-aineista tai prosessista, tyyliin "Tummissa oluissa käytettävä ohramallas paahdetaan samalla lailla kuin kahvipavut ja siitä tulee oluen tumma väri".

 Mielenkiintoista on että, tastingissa pidetään luvuista, vaikka kukaan ei niitä jälkikäteen muista, joten sellaiset yksityistiedot kuten "yhdessä olutpullossa on 1000 ohranjyvää", tai "olut on 8000 vuotta vanha" ovat aina kuulijoista mielenkiintoisia. Jos olueen liittyy henkilökohtaisia tarinoita, ne ovat aina parhaita, joten varsinkin panimoyrittäjien kannataa suosia näitä, esim. "olut on nimetty tyttäreni mukaan" tai "olen itse laittanut chilit tynnyriin kypsymään stoutin kanssa". Ja vaikka ei olisi oluta itse tehnytkään, siihen voi sitoa jonkun henkilökohtaisen muiston, jonka avulla saa ihmisiä muodostamaan omia tunnesiteitä olueen. Itse kerrron paljon omaan oluthistoriaani liittyviä juttuja.

Oluita kannattaa maistattaa noin 15 minuutin välein, niin saa hyvin sen tastingin peruskeston eli 1-1,5 tuntia rytmitettyä. Jos on paljon oluita ja lyhyempi aika, niin kannattaa laittaa sitten 10 minuutin välein. Tarkeintä on, että olutta maistatetaan tasaisesti koko tastingin ajan, EI niin, että ensin alustetaan kuivin suin pidempi aika ja sitten vasta maistetaan. Yleensä näin toimimalla ihmiset ovat kärsimättömiä, kun odottavat olutta, jota ei heti tule, ja loppuun tulee kiire maistattaa oluita.

Siihen tasaisin väliajoin maistattamiseen tulee aika hyvä rutiini, kun jaksaa treenata aikatauluttamista jokaisessa tastingissa. Itse teen sen jo niin automaattisesti, etten edes huomaa. 15 minuuttia on muuten hyvä aika maistattaa olutta - niin nopeimmat ovat jo juoneet oman oluensa mutta hitaammatkin ehtivät vähän nautiskella ennen seuraavaa.

Itse keskustelen todella paljon yleisön kanssa, kysyn aina mielipiteen jokaisesta oluesta ja kyselen myös muita olueen liittyviä knoppitietoja (Miten paljon olutta juodaan Suomessa? Mikä on yleisin oluenkäyttötilanne vain Suomessa?). Kysymysmuodossa asiat painuvat enemmän ihmisten mieleen, koska he joutuvat pohtimaan niitä hetken. Samalla saadaan ihmiset keskustelemaan enemmän, ettei tunnelma ole liian koulumainen. Itse en halua luennoida oluesta, vaan haluan olla tosi helposti lähestyttävä tastingeissa.

Omat lempiaiheeni ovat olutjutustelussa historia, maku ja ruoka, mutta jokaisella voi olla oma lempiteemansa. Minusta historia on mielenkiintoista ja siksi ammennan omia olutjuttujani sieltä. Pidän nimenomaan ihmiskohtaloiden kertomisesta ja siitä miten ne linkittyvät olueen. Jos ei historia tunnu omalta alalta, voi kertoa juttuja myös laajemmin valmistuksesta. Itse kerron oluen valmistuksesta nimenomaan maun kannalta ja yritän pitää tekniset yksityiskohdat minimissä. Kerron aina myös jokaisen oluen kohdalla sen ruokakäytöstä, onko hyvä ruuanlaittoon tai mihin ruokiin olut sopii. Jos oluesta löytyy ruokatarina, kerron myös sen.

Mietin myös yleensä kohderyhmän mukaan tarinani. Jos tiedän, että paikalla on vain naisia, jutut ovat hieman erilaisia kuin vain miesyleisöllä. Samoin huomioin että onko paikalla pääasiassa jo oluesta tietäviä vai tietämättömiä. Menen aina yleisön mukaan.

Oma tastingin pito lyhyesti:
- Aina olutta heti tastigin alussa
- Oluet tahditettuna 10-15 minuutin välein
- Paljon kontaktia yleisöön
- Etukäteen mietittyjä juttuja kohderyhmän mukaan.

 Toivottavasti nämä ohjeet auttavat, jos tastinginpito mietityttää!

Radio-ohjelmani Kippis käsitteli tastinginpitoa olut&viskijaksossaan, voit kuunnella sen TÄÄLTÄ.
Käy myös katsastamassa Elämyspäivien oluttastingit, vapaat ajat löydät TÄÄLTÄ.

Kuvapaljastuksia - miten tyylini on kehittynyt?

Harvemmin sitä tulee tarkasteltua omaa pukeutumista ja hiustyyliä noin historiallisesta näkökulmasta, mutta kun viimeksi Oimutsimutsi-blogin Elsan kanssa teimme tyylistä kertovaa Elsan ja Anikon Kupla-podcastia, mietin sen jälkeen, kertoisiko minusta jotain se, miltä olen näyttänyt elämäni eri kausina.

Kaivoin siis valokuvia nimenomaan vähän kauempaa ja ajattelin jakaa ne tähän muutamalla muistolla varustettuna. Sekä ehkä pientä analysointia, koinko silloin ja koenko nyt, että tyyli oli minua.

Eräs lempikuvani on tämä.

Tytin kanssa keikistelemme neljätoistavuotiaana Hietsun-rannalla, paikassa missä hengattiin nuorena sekä selvinpäin että pikkukaljoissa. Meillä töölöläisillä siellä oli myös (nyttemin jo poisjyrätty) pikkubiitsi, salainen oma ranta, jossa hengailimme.

Vaikka kuvasta on aika monta vuotta, täytyy sanoa että tyyli on aika sama kuin nyt. Farkut ja paita, pitkä vaaleahko (vaaleaksi värjätty) tukka. Edelleen pidän tästä tyylistä ja minulla on vaatteita, jotka näyttävät täysin samalta.

Tässä kymmenisen vuotta myöhemmin Helmen kesäpäivällä oikean hiusvärini kanssa. Omistan edelleen nuo shortsit ja tuon paidan, tosin nykyään mökkivaatteina. Nämä värit ovat yhä läsnä vaatekaapissa ja kesällä voisin kuvitella näyttäväni aika samalta.

Kreikassa lomamatkalla. Tämä oli sitä aikaa, kun letit olivat muotia aikuisillakin ja nähtävästi sitä ollaan pysytty muodin mukana. En ehkä koe enää omakseni tuota lettihommaa, mutta väri on tässä taas oma. Tässä olin myös mielestäni tosi lihava, muistan sen. (Haha, nyt ajattelen).

Viisitoistavuotiaana Tallinnassa. Mikä toi bandanahuivi kaulassa on, kysyn vaan?

Poolopaita on nykyään yök, samoin superisot farkut, joita silloin käytin aina. Meillä oli (onneksi) muotia teininä hyvin isot vaatteet, jotka saivat vartalon piiloon muuttuessa tytöstä naiseksi. Varmaan sen takia ainakin minulla oli hämmästyttävän vähän ulkonäköpaineita tuona aikana.  Tuo vyö minulla taitaa olla edelleen...

Hempeämpää tyyliä lukiossa silloisen poikaystäväni kanssa. Pelkkää vaaleanpunaista ja kukkaa, ei ihan taida mennä enää. Hiukset ovat kyllä kivat ja revityt farkut! (Mutsi kävi kuumana kun ostettiin ehjät farkut ja itse kulutettiin ne tahallaan heti rikki hiekkapaperin kanssa...)

Meistä on Tytin kanssa vaikka kuinka monta tälläista halauskuvaa. Lukion lopulla oli tyypillistä että pukeuduttiin hieman aikuisemmin, tässä molemmilla jakut (yök). Tämän jälkeen en ole sitten jakkuun pukeutunutkaan enkä edes omistanut yhtään jakkua.  Taisin valita kaikki työpaikkanikin niin, ettei jakkupakkoa ole. Ps. Huomatkaa heitto! Tämä tyyli ei niin ole minua.

Tämä oli myös se ainoa vaihe elämässäni, jolloin olen käyttänyt vähän enemmän meikkiä, vaikka tässä kuvassa sitä ei ole. Kun näytti tosi nuorelta, pääsi ravintoloihin paremmin sisälle (alaikäisenä). Ja kai sitä halusin muutenkin näyttää vähän vanhemmalta.

Kotona pikkuveljen kanssa varmaan kuusitoistakesäisenä. Hiukset pinnillä ylhäällä ja ajan muotiväri, tummanpunainen päällä. Väri joka ei sovi minulle yhtään ja jota nykyään vihaan, se on tunkkainen ja tumma. Ei ole pukeutumishommat menneet aina ihan putkeen.

Saman pikkuveljen ottama  kuva minusta. Keltainen bomber-takki ja Swatch-kello, joka kaikilla piti silloin olla. Väriä väriä ja väriä. Tätä tunnustan edelleen.

Olin vaihdossa kesän ajan muiden ulkounkarilaisten kanssa Debrecenissä kaksikymppisenä. En ole nähtävästi päässyt eroon tummanpunaisesta ja alaosana olevat liian isot valkoiset (yyh) miestenosastolta ostetut housut ovat aivan järkyttävät. What was I thinking. Nykyään vihaan valkoisia housuja.

Lukion ensimmäinen kaverikuva. Tässä hiukset on värjätty mustiksi, virhe jota en tehnyt toista kertaa, koska sain melkein turpiini assalla, koska skinit luulivat minua romaniksi. Ylisuuri ruskea poolo on nykyään inhokkivaatteitani, sekä värin että mallin takia. Mutta nuorena tekee virheitä... (On tosta Tytinkin paidasta ehkä mennyt jo parasta ennen -päiväys..)

Ravintola Helmessä 12 tunnin työpäivän ja tilitysrumban jälkeen. Istun kassakaapin päällä. Huomaa kengät. OMG. Ja kaljaa on. Ja hiukset värjätty tällä kertaan ihan tummanruskeiksi, luomissa helmiäisluomiväriä. Näytän oudolta.

Meikkaaminen on minulle aina ollut aika harvinaista, enkä meikkaa arkena. Olen liian laiska siihen. Mutta tässä on nähtävästi panostettu. Ei olisi ehkä kannattanut.

Misun landella Nikeissä ja uikkarissa kesällä vähän yli kaksikymppisenä. Noi hiukset on kyllä kauheat.  Mutta vartalo on nuori ja sorja. On ihmeellistä, miten nuorena kun on kuosissa, suhtautuu omaan itseensä niin paljon estoisemmin, kun taas myöhemmin, lasten saamisen jälkeen, oma vartalo ja sen näyttäminen on helpompaa ja luontevampaa.

Minulla on ollut silmälasit teinistä lähtien. Kunnes silmät leikattiin 2015. Paras päätös ikinä. En ikinä kokenut silmälaseja omikseni ja teininä en käyttänyt niitä kuin silloin jos oli ihan pakko eli lähinnä leffassa ja koulutunnilla, jos piti lukea jotain taululta. Kadulla en käyttänyt laseja ikinä, joten bussipysäkillä pysäytin kaikki bussit, koska en nähnyt bussin numeroa.  Piilolinssit lukion jälkeen onneksi pelastivat paljon, mutta nekin ovat vaivalloiset, ja kun surffasin, piilarit usein huuhtoituivat mereen. Joten silmäleikkaus oli parhaita sijoituksia itseeni.

En käytä mustaa ikinä. Syy on tässä. Olin vuosia baarissa ja ravintolassa töissä, jossa työvaatteeni oli poikkeuksetta mustaa. Joten edelleen koen sen värin hyvin voimakkaasti duuniväriksi. Tässäkin ravintola Helmessä Makujen Piazzalla duunissa. Mustissa. Jos näette minut mustissa, olen töissä tai tulossa hautajaisista.

Ja pitkälti tältä näytän nyt. Hiukset ovat hieman vaaleammat kuin oikea väri ja tyyli on lähinnä sitä, mitä se oli neljätoistavuotiaana. Olen hyvin laiska kaikkeen mikä liittyy kauneuteen ja meikkaamiseen, joten tyyli on (taas) mahdollisimman yksinkertainen. Ja hyvä niin.

Kuuntele matka omaan tyyliin ja millainen sama kehitys on ollut Elsalla. Samalla puimme myös vartalonmuotoon ja muihin ongelmiin liittyviä käsitteitä Elsan ja Anikon Kuplan tyyli-podcastissa.