Ravintolassa illalla ja aamulla

Viikonloppu meni paljolti ravintolassa ja riennoissa. Skidit olivat nagymaman hoivassa ja me lähdimme Sofian kanssa kierrokselle.

Ensin Q-teatterin iltapäivänäytökseen. (En ole ikinä ollut paivällä teatterissa, uusi kokemus). Näytelmä oli Ihanat ihmiset, jossa varsinkin Jani Volanen loisti. Näytelmä oli sekä hauska että surullinen ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille. Se pyörii vuoden loppuu, joten ehditte vielä.

Teatterin jälkeen drinkeille Boulevard Socialiin. Lempidrinkkini, Tzatziki-stan, ihana jugurttia, pippuria, kurkkua ja sitruunaa sisältävä juoma. Oi.

 

Sitten Pastoriin, jossa viimeksi petyin vähän.(klik). Mutta tällä kertaa kaikki meni paremmin. Seura oli taas loistavaa, ja ruuat parempia. Söimme Pastor-menun, jossa oli niin hyvä ceviche, että lusikoin sen liemen suuhuni.

Viinivalinnat menivät myös nappiin.

Menun jälkiruoka oli syötävän (haha) söpö. Creme Brulé. Nam. 

Sitten Pompier Espalle oluelle. Ja tuttuja moikkaamaan. Hauskat Cap Brewingin oluet maistuivat kaiken syömisen jälkeen virkistävän sitruksisilta. Pale alea ja IPAa kun olivat. Jenkkityyliin.

Siitä vielä sitten Teatteriin, joka ei kyllä ole minun paikkani. Vaikka kivaa kyllä oli.

Seuraavan aamun oloa paransi 100% Tres Bonesin brunssi, jossa on käyty ennenkin (klik). Erinomainen kattaus. Seura edelleen loistavaa.Niin hyvät ruuat, että en oikein kestä. Ahdoin itseni täyteen ja pyörin kotiin.

Onnellisuutta aiheutti Tres Bonesissa myös Mikan Donut Island&Panimo Hiisin yhteistyöoluen näkeminen juomalistassa. Jee!

Ihana viikonloppu.

Lohta hyvällä ja helpolla tavalla!

Mika katsoi vahingossa TVstä aivan kingin Jamie Oliver-reseptin. Hyvä että katsoi. Kyseessä on nimittäin oiva resepti lohesta.

Reseptin nerokkuus piilee mausteliemessä, johon mediumiksi paistetut lohipalat upotetaan. Niin hyvää. Ja helppo.

Tarvitaan:

Lohifilettä syöjien mukaan, suolaa, pippuria, jotain mausteseosta, (meillä Old Bay, mutta grillimaustekin käy)  ja seesaminsiemeniä. (Alkuperäisessä reseptissä on myös vihreää teetä, mutta se jätettiin suosiolla pois.)

Mausteliemeen; Japanilaista inkivääriä (sitä mitä tarjotaan sushin kanssa), chiliä, puolikkaan greipin mehu ja soijaa.

Tee lohifileestä pitkänomaisia paloja ja hiero niihin runsaasti mausteita ja seesaminsiemenet päälle. Paista hetki pannulla, niin että lohi jää sisältä raáksi.

 

Laita syvälle lautaselle puolikkaan greipin mehu, inkivääriä ja sen lientä, pilkottua chiliä ja soijaa. Sekoita. Paloittele paistetut lohifileet ja laita joukkoon. 

 

Syö heti, vaikka riisin tai salaatin kera. Juomaksi sopii hedelmäinen olut, meillä Iron Fist Brewing Co:n Spice of Life,  joka on hauskan appelsiinimainen biere de garde. Olut sopi todella hyvin lohen suolaisuuteen, taittaen kalan rasvaisuuden sitrusmaisuudellaan.

Mutta hyvin sopii seuraksi myös kevyt pale ale tai vaikka kevyesti humaloitu lager.

Hyvää ruokahalua!

Hello, olutta Englannista!

Olin tiistaina after work-oluella englantilaisen panimon,  Shepherd Neamen-tilaisuudessa yhdessä lempiolutravintoloistani, Black Doorissa.

Tapani mukaan olin myöhässä, joten osa oluista oli maisteltu. Mutta ei hätään, vilkkaana sain nopeasti pyydeltyä omat maistiaiseni, joten en jäänyt paitsi muusta kuin kuulemma mielenkiintoisista jutuista. Paikalla oli koko panimon toimitusjohtaja, Jonathan Neame, joka oli omistajasukua viidennessä polvessa. Oluiden lisäksi sain kuulla analyysin alkoholipolitiikastakin. Hyvä.

En ole englantilaisten oluiden suurin fani, johtuen monen minun makuuni turhan flatista olemuksesta, mutta muutama maistetuista oluista vakuutti kyllä. Melkein kaikki oluet olivat vanhoja tuttuja, mutta en ollut niitä piiiitkään aikaan maistanut. Mukavan mieto oli Shepherd Neamen pikkupanimon Faversham Steam Breweryn Whitstable Bay Organic Ale -luomuolut.

Se mikä yllätti minut eniten, oli panimo nk. retro-IPA. Tasapainoinen, hennosti katkera, mutta selkeän miellyttävä olut ilman jenkki-IPAn tai pale alen hurjaa sitrusmaisuutta ja pihkaisuutta (johon olen välillä jo vähän kyllästynyt). Itse kutsuisin olutta kylläkin aleksi, sen verran hento katkeruus siinä oli.  Pidin oluesta, ja olisin voinut juoda koko pullon. Viereen joku kiva englantilainen cheddar tai lihapiiras.  Lisäpisteet hauskasta etiketistä, varsinkin väreistä.

Tarjolla oli ruokaakin, kiitos siitä. Viehättävästi tarjoillut burgerit upposivat hyvin miesvoittoiseen jengiin. Burgereita oli kahta erilaista, haukea ja porsaanniskaa. 

Ylivoimaisesti suosikkiolueni tilaisuudessa oli panimon Late Red-real ale, joka oli kermaisen pehmeää, hennosti karamellimaista ja samettista. Vaikka kyseessä oli real ale, niin hiilihappokin pistelin kivasti kielenkärkeä. Tämän kanssa haukiburgeri. Se on siinä. Kiitos. Käykää maistamassa tätä herkkua!

Katso myös Tuopillinen-olutbloign selostus samasta tapahtumasta! (klik)

Unkarilaista katuruokaa tässä ja Facebookissa

Unkarilainen katuruoka, lángos, (ohje klik) maistuu sekä pelkästään että täytettynä.

Tässä täytteissä on menty itäänpäin: Baba ghannousia eli munakoisotahnaa (itse valmistettu unkarilaisversio klik) , hunajapaahdettua kaalia, aurinkokuivattua tomaattitahnaa (klik) ja créme fraichea. Vähän lehtikaalichipsejä rapeutta tuomaan.

Ja vaikka Unkari on viinimaa, niin tämän seuraksi käy aina olut.  Ruotsissa myytävä Session Saison Brooklyniltä, joka kevyt ja hedelmäinen tai Rekolan Panimon Kesäkolli, yksi parhaista inkiväärillä maustetuista oluista. Inkivääri tasapainoittaa hienosti lángosin rasvaisuutta ja hennon itämaisia makuja.

 Nyt lángosia voi maistaa Helsingissäkin. Seuraa liikkuvaa Lángos-vaunua Facebookissa ja syö oma lángosisi!

Mikan eka isänpäivä

Lasteni isän ja rakkaan aviomieheni ensimmäinen isänpäivä oli kuusi vuotta sitten.

 

Andi ja papa kylpyhetken jälkeen marraskuussa 2008. 

Ja sitten kahden skidin kanssa isänpäivä-aamiaisella 2010. Vielä vanhassa kämpässä Pursimiehenkadulla. Huomaa mistä tyyäreni on perinyt hiuksensa.


Onnea isille. Myös omalleni.  Juhalle, Tuusulan Paijalan hautausmaalle.

Oi Pariisi!

Syyskuussa kävin unenomaisen ihanan reissun Pariisissa. Mukana pikäaikaisimmat reissukumppanini; oma mamani, veljeni ja serkkuni Unkarista.

Ilma on oli sopiva, syksy vielä alussa ja kaikki kaunista.

Vihreää näkyi joka puolella,kaduilla ja ikkkunoissa.

Asuimme pienessä Hotel Havanessa lähellä Gard du Nordia, pohjoista rautatieasemaa, johon kätevästi pääsee junalla suoraan lentokentältä. Hotelli on söpö ja täydellisellä alueella. Sieltä pääsi nopeasti mihin tahansa.  Ja alue oli täynnä pieniä, ihania bistroja!

Hotellin ikkunasta oli juuri se "pariisilainen" näköala, kattojen yli.

Kävelimme paljon, vaikka meillä oli metropäiväliput koko ajaksi. Kävellen näkee parhaiten kaiken, ja törmää yllättäviin asioihin.

Stravinsky suihkulähde ihan Centre Pompidourin vieressä. Hieno.

Koko Les Hallesin  alue oli kiehtova, vähän karhea ja tarpeeksi ei-turisti.

Ruokaa tällä alueella oli joka paikassa.

Samoin kauniita yksityiskohtia.

Nähtävyyksiä katsastimme valikoidusti. Mutta kyllähän Notre Dame oli käytävä.

Pieni sometustauko, Wifi löytyi Notre Damen puistosta. Jee.

Rakkauden lukotkin löytyivät. Tämä oli ennen kuin uutisoitiin, että kyseinen silta vähän romahti lukkojen painosta....

Sainte Chapelle oli elämys. 1200-luvulla rakennettu kappeli sijaitsee entisen linnan ja nykyisen oikeusistuminen sisäpihalla, joten myös turvatoimet olivat mittavat ennen kappeliin pääsyä.

Kappelissa on kaksi kerrosta, joista alimmainen on pilattu ihmeellisellä kokolattiamatolla ja kräänsän kaupustelulla. Mutta se toinen kerros. No huh huh.

Tähän täytyy lisätä, että katolisen perimäni kautta rakastan vanhoja kirkkoja. Juuri näitä keskiajalla tai sitä ennen rakennettuja paikkoja, joissa usko huokuu seinistä, patsaiden jalat ovat kuluneita niihin painetuista suudelmista ja joiden massiivisuudessa näkyy uskonnon voima.

Moderni Musée du Quia Branly on iso etnografinen museo, johon kannattaa mennä ihan jo ihan museon ulkonäön takia. Museon ympärillä on uudenlainen puisto, jossa on kiva käyskennellä. Lisäksi paikka on ihan Eiffel-tornin vieressä, joten se on helppo katsastaa.

Museossa on  pysyvien näyttelyiden lisäksi tällä hetkellä erinomainen tatuointi-näyttely, jossa käsitellään ihon leimaamista laajalti historian pimennoista nykypäivään asti. Esillä mm. kuolleiden ihmisten tatuoitua ihoa (yyh). Hyvä näyttely. 

Tässä kokonaan tatuoitu sirkustyttö.

 

Ja tässä sama "tyttö" 80-vuotiaana. 

Eiffel-tornin katsastimme vain alhaalta päin. Korkeanpaikan-kammoisena ei tehnyt edes mieli jonottaa torniin. 

 

Eiffel-tornilta kävelimme takaisinpäin Champs Elysétä. Pitihän se kokea. 

Louvreen matkasimme roomalaisten ja egyptiläisten kokoelmien vuoksi. Ja Mona Lisan. Sinne kannattaakin aina tehdä suunnitelma etukäteen, mitä haluaa katsoa. Muuten ryntäilee vaan ympäri, näkemättä mitään, museossa kun on niin paljon kaikkea.  Olimme paikalla sunnutai-aamupäivällä, jolloin turistien joukko oli vielä siedettävä, eikä jonottaakkaan oikein tarvinnut. 

 

Yhtenä päivänä otimme suunnaksi Montmartren alueen. Tästä tuli lempialueeni.  

Näköala Sacre Coeurin edestä on sanoinkuvaamaton. Kävimme kirkossa sisälläkin, sytyttämässä kynttilät. Kaikissa isoissa Pariisin turistikirkoissa on vaikuttavaa, kun ne edelleen ovat myös alkuperäisessä käytössään. Tuollakin messuttiin juuri.

Montmartren alue oli lystikäs ja pelkkää ala-ja ylämäkeä. Tämä alue on ollut oma kuntansa 1800-luvun puoliväliin asti ja on säilyttänyt tietyt omaleimaiset piirteensä yhä. 

Ehdottomasti yllättävintä alueella oli oma, salainen puutarha. Kaikkien vilkkaiden katujen, talojen keskellä oli pieni, suojeltu metsä, ja kaunis, laaja puutarha, jossa aika oli pysähtynyt. 

Tämä puutarha oli Musée de Montmartren yhteydessä. Puutarha oikein kutsui istuskeluun. Vähän lepäsimmekin siellä.

Puutarhan osana on myös (tottakai) pieni viiniviljelysalue. Uskomatonta.

Kuuluisa Cabaret du Lapin Agite oli yksi montmartelaisten taiteilijoiden kohtaamispaikka, joka on ikuistettu myös maalauksena.

Salaisen puutarhan yhteydessä on myös Montmartren alueesta kertova museo. Tämä alunperin tuulimyllystä maineensa saanut alue oli pitkään taiteilijakeskus ja nykyäänkin siellä oli lukuisa määrä designkauppoja, kuppiloita, seksikauppoja ja paljon muuta. Vähän niin kuin Helsingin Kalliossa. Tai Punavuoressa. Tuntui vähän kotoiselta.

 

Rosoisuus näkyin Pariisissakin. Monella eri tavoin. 

Kaiken kävelemisien ja nähtävyyksien jälkeen oli ihana pysähtyä kylmälle oluelle. 

Cést la vie!

Teetä smoothiessa?

En ensimmäiseksi olisi ajatellut, että käytän teetä osana smoothieta, mutta laiskuus saa ihmisen kekseliääksi.

Keitän usein illalla kofeiinitonta, maustettua teetä ja teekannuun jää usein aamuksi osa siitä. Joskus juon sen kylmänä (hyvää!) koska tekee pahaa kaataa jo keitettyä teetä pois. Jostain syystä.

Nyt sitten keksin käyttää sitä nesteenä smoothiehen, kun ei muutakaan ollut. Käytössä oleva, Harrin vanha blenderi tarvitsee nestettä hedelmien ja vihanneksien murskaamiseksi. Vesi on hyvä, samoin mantelimaito (toinen suosikki), mutta tee olikin tosi hyvä!

Mustaherukka-manteli-kurkku-brokkoli smoothie

2 dl mustaherukoita
1 kourallinen manteleita
Noin 1/3 kurkku
1 kourallinen brokkolia
1 omena
1,5 dl maustettua teetä
Vähän minttua kun se parvekkeella vielä kituuttaa

Kaikki blenderiin ja surrur.

Ja sitten juomaan!

PS. Parhaiten tässä smoothie-teena toimii vähän makea, maustettu tee. Minä rakastan Higher Living- sarjan teetä,  usein teekannussa on joko sarjan Sweet Chilli (oijoi), tai Cool Mint. Nämä olivat myös smoothie-kokeilussa aivan helmiä.  Vihreä tee toimii myös, jos makeutat smootihen muuten tai teet sen vain hedelmistä.